maanantai 18. helmikuuta 2013


Ylemmässä kuvassa kalat ovat kuin vedessa (Östermyran kirjastossa) ja alakuvassa Nikolainkaupungin upeassa uimahallissaVivianni ja pikkuserkkunsa Sea-Wind ovat myös kuin kalat vedessä. He uivat kilpaa (ja ui siinä joku muukin, jonka nimeä en painanut mieleeni. Alimmaisesta kuvasta välittyy selvästi kilpailun ihana kihelmöinti ja mahdollisen voiton huuma.
Nimistä puheen ollen kaikkihan sanomattakin muistavat ja myöskin  tietävät, että ne minä muutan aina, (paitsi omaani en, muuta kuin sukunimen kohilla lopussa ;)

Sitten taas jälleen iloinen ja riehaannusta herättävä tiedote:
Lukijakuntani järjestysnumero eikun jatkaa ylöspäin kivuntaa!
(Runsasta torven toitontaa).
Tervetuloa Kaarina Savonen, Ansku ja Aila Sipola. (Kuin myös teille olevaisille terveoloa.)
Joka kerta, kun järjestysnumero on muuttunut, saan hepulikohtauksen ja mieleni tekee juosta rinkiä asuinhuoneittemme välillä.
Meillähän on nyt vapaa kulku rinkiä juosta sen ilmalämpöpumpun ansiosta. Ovet eteisestä kammareihin ja köökkiin saavat letkottaa apposen avoimina
Jos kuka, niin ilmalämpöpumpun keksijä ansaitsisi Noopelin palkinnon. Seitsemän (7) (sju) vuotta mekin kärvistelimme täällä Letkutien rintamamiestalossa ilman pumppua.
Meidän kohdallamme vallitsi tosin ymmärtämättömyys. Vaikka näimme ihmisten pytingit runsaslukuisesti pumputetun, emme ymmärtäneet kysellä, mimmosta elo on heillä a)ennen pumppua, b) jälkeen pumpun.
Voin lämpimästi suositella. Jälkeen punpun eletty elämä on ollut lämpöistä ja inehmoista.

Istun vakio paikallani kirjoittamassa "mielenkiintoisia häppeninkejä viikon varsitieltä" .
Vakiopaikkanihan on tämä kodinhoitohuone!  Ai siis, että tähänastihan olen puhunut peräkammarista?
Niin olenkin. Paha vikani on suurennella, levennellä, paisutella ja kaunistella asioita.
Tämä peräkamaripöksä on varsinainen kodinhoitohuone. Kodinhoitohuone, jossa tosin on kristallilamppu.
(Rakkaalta serkulta saamani muisto Aune-tädistäni. Tädin nimeä en ole muuttanna, vaikka toista äsken uhosin).
Täällä peräpöksähoitohuoneessa on aina täysi kaaos päällänsä. Nytkin on siis ne samat matkatavarakasat pöydällä, pari rekillistä pyykkiä kuivamassa ja muutenkin joka neliösentillä jotain ihme tavaraa :(

Kävin lauantaina erään siskon luona eräänlaisissa tupaantuliaisissa(meitä oli koolla ainakin kymmenen naista) ja hänellä oli ihana uusi kodinhoitohuone ja ihastuttava uusi köökki.
Niitä me juhlimme. Rukoilimme tietysti myös kaikkien tärkeiden asioiden puolesta ja joimme kahvia ja teetä ja toppasimme sen seitsemät nisut ja herkut.
Saimme jokainen tuoda iltaan jonkun oman asiamme jaettavaksi. Esimerkiksi Raamatusta jonkun rakkaan kohdan jne.
Minulta oli pyydetty runoa. Sen minä leuat lotisten sitten luin omitekoisesta runokirjastani tietenkin.
On se kumma, miten en totu "esiintymään". Erityisen hirmuista on, kun ei ole puhujaPÖNTTÖÄ, johonka tunkis itsensä. Pitää vissiin Magnusta pyytää vommustamaan kasaantaitettava PUHUJApönttö pöntöttömiin paikkoihin mukaan otettavaksi.
Sen voisi tehdä esimerkiksi aaltopahvista ja niin korkeaksi, että se peittäisi koko lausujattaren armeliaasti pahviseen syleilyynsä.
Eli siis 164cm korkuiseksi (leveyttä en tahdo ylös kirjoittaa.(Kovaääninen, merkitsevä rykäys).
Joitakuita vuosia pöntön korkeus  olisi pitänyt olla 166 ja 1/2 cm. Niin on ihminen kutistuvaa laatua olevaa ainetta (ja laajenevaa).
Niin pal hyvin kuitenkin meni niissä tupaantuliaisissa lausuaminen, että Hongan Hanna meinaili esitykseni jälkeen, että hänen ostamassaan runokirjassa (minun kirjoittamassani siis) ei ole tuollaista runoa.
Se oli niin kauniisti sanottu, että luulen muistavani sen vielä vellitalossakin.
Samoin sain yltiöpääpositiivista palautetta Anskulta (uuden köökin ja kodinhoitohuoneen onnelliselta haltijalta), että senkin viestin muistan iäti. Jos yrittää unehtua, katson kännykästäni, josta en sitä ikinä kuunakullanvalkeana pois poista.
Musertunut mieleni otti kivutakseen monta piirua ylöspäin mustista mujuista.

Keskiviikkona olimme kutsutut Ylistaroon komialle kirkolle.
Magnus puhui ja minä lausuin.
Oli ihmeellinen paikka, kun sieltä saivat kaikki esiintyjät lahjan. Minä sain ruusukimpun ja Magnus Sisu-askin.Yhdessä saimme vielä suklaakakun.
Ruusuja on nyt sadellut meidän perhekuntaamme oikein olan takaa. Tuskin oli Piken antama keltaruusukimppu nuupahtanut, niin toinen tuli tilalle. On ollut oikein ruusukuu tämä tammikuu.
Lausuminen meni hyvin ja pönttökin oli turvana ympärillä.
Niin ja Magnuskin puhui ihan asiaa ja kenestäpäs muusta kuin Jeesuksesta.


Torstai oli runopiiripäivä. Meitä oli päivässä Kylli ja minä.
Paitsi runoja, niin sovittelimme jakkua, jonka Kylli korjaa uuteen ehompaan elämään.
Jakku lyhennetään, kavennetaan, rimpsutetaan ja kaarrotetaan uudestaan. Tietysti kaupasta saisi uuden vähemmällä vaivalla ja rahalla, mutta satun tykkäämään ko. jakusta.
Kylli oli tuonut erään lehden, jossa oli hänen mielestään sellaisia runoja, joita ei voi runoiksi tituleerata.
Luin ääneen ne ja Kylli sanoi, että nehän kuulostivat ihan runoilta.
Mitään sanomatta nappasin kovasti kunniaa siitä itselleni. Ties, vaikka mualima on menettänyt minussa varsinaisen Ella Erosen.
Näyttelijää ei mualima ole kylläkään minussa menettänyt :(
Se seikka on kyllä ollut tiedossani aina, mutta nyt se tuli oikein livenä todistettua viime perjantaina Nikolainkaupungissa.
Olen mukana Via Dolorosa- esityksessä. Magnuskin on mukana. Hän on Pietari.
Meitä on naisia mukana liian vähän. Vaivaiset neljä. Viimeksi, kun kuvaelma tehtiin (n. 13 vuotta sitten) meitä oli enemmän. Sulauduin joukkoon (ja suuren hunnun alle)paremmin ja kukaan ei erityisemmin huomannut teatraalitonta jäykkää totempaalua naisjoukossa.
Ohjaaja sanoi kyllä, että hän saa kyllä sähköpylvääseenkin eloisuutta (tai niin minä toivorikkaasti asian mielessäni tulkitsin).
Pikkasen ahistaa, kun olen tukkimassa joka paikkaan. Mutta: MISSÄ NE PALJONPUHUTUT NUORET LUURAA?

Sunnuntaina oli Vähässäkyrössä Naisten kesken iltapäivä.
Meikäläisellä oli oikein puhe ja runoa tietenkin päälle. Tähän kohtaan sinä rakas, mutta kallisarvoinen lukijani voit mielessäsi kuvitella valitusvirren, joka aina jokaisen runo-esityskerran jälkeen blogissani seuraa, joten en nyt, aikaa säästääkseni, sitä tähän kirjoita.
Avainsanojahan valitukseen ovat  kielenkankeus, leuanlotistus, pallean pönötys ja pallohameen kinnaus.
Joitakin avainsanoja jätän kirjoittamatta kokonansa.

Kuitenkin kaikitenkin yksi ilahduksen pilkahdus makoilee tuolla keskikamarissamme.
Nimittäin Lyllan. Magnus ja Charles olivat eilisellä Nikolaistadenin vierailullaan kysyneet, josko Lyllan saisi tulla meille yöksi.
Saihan se. Lyllan  on aina tervetullut meille silloin, kun ei ole kurakelit, eikä sillä ei ole käynnissä karvojenpudotus, eikä juoksuaika ole loppumaisillaan/alkamaisillaan/käynnissä.
Tai no...kyllähän Lyllan on saanut tulla, vaikka joku noista kurimuksista olisi ollut juuri päällänsäkkin.

Tähän lopetan hauskat viikkohäppeninki-tiedotukset tältä erää. Toivon totisesti, että ne ovat vähintäin yhtä "hauskat" kuin  "hauskat" kotivideot-ohjelma.
T: Kaisa Tolpsten-Röllersjö
-----------------------------------------
Luukkaan evankeliumi 12 luku, jakeet 6-8

Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä.
Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö.
Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.
Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä.

15 kommenttia:

sirpa kirjoitti...

Mekin ostettiin syksyllä ilmalämpöpumppu. Ihana lämpöhän siitä leviää, kun tuo keittiön leivinuuni ei jaksa koko taloa lämmittää. Kissatkin tykkää nukkua siinä, mihin se eniten pöhöttää lämpöään. :)

Anitta kirjoitti...

Ihanan vauhdikas on viikkosi ollut. Ilmalämpöpumput näyttää olevan nykyään suosiossa.

kaisa jouppi kirjoitti...

sirpa
Meillä on kaksi pönttöuunia ja niissä kyllä pouhotamme myös tulta.
Niinhän me teimme ennen ilmalämpöpumpeliakin, mutta nyt lämpö on tasaista ja aamullakin on ihanan lämmin joka huoneessa.

Nyt hoksasin minäkin, miksi lomakoiramme Lyllan tykkää makoilla eteisessä.:D

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Vauhtia, jos hitauttakin on viikkoon sisältynyt.
Ylös präntättynä hidastuskohtia ja seinääntuijotuksia ei huomaa.

Kyllä ilmalämpöpumput ovat pop.
Israelissa, jonne tässä kevään korvassa lennähdämme, on kerrostaloissakin joka huoneiston kohdalla lämpöpumppu.
Tosin niillä luultavasti jähdytetään asuntoja.

Ansku kirjoitti...

Sinä ihana Kaisa-rakas <3 Oikein paljon kiitoksia taas ja niin että piisaa (menikö oikein?). Siunaus sulle ja Magnukselle ja onnea uuden ilmalämpöpumpun omistajille :)

pau kirjoitti...

Pumpusta minulle tulee mieleen lähinnä Eikan pumppu, mutta veikkaan, ettei sillä ole lämpöpumpun kanssa muuta tekemistä kuin että se lämmittää tanssahtelijoita musiikillaan :/

Hauska kuulla, että pääset nyt leikkimään hippaa Magnuksen kanssa ympäri taloa :) Charleskin varmaan pääsee mukaan, jos lupaa, ettei jää jalkoihin ;)

Meillä kotona lapsena oli tuollainen kiertoreitti ympäri huushollia, mutta koska yksi läpijuoksupaikka oli ISÄN ja äidin kamari, niin juoksentelu oli vähäistä sillä suunnalla. Mutta mahdollisuus olisi ollut, sitä ei käy kieltäminen :)

Jälleen onnistuit räväyttämään naurut tämän(kin) lukijan hermostoa rauhoittamaan plokkauksellasi, joten kiitos paljon!

Aila kirjoitti...

Haa, nyt moon jymäyttäny sua!
Moon sun listoolla kaksertoohin. No kun mun vanaha sähköpostiosootes ei kohta enää toimi, mun piti koittaa keksiä, kuinka saan jatkettua kirioottelua plokihini... no soli vähä mutkikas juttu, mutta sen tautta moon ny sitte mukamas ihan uutenaki lukijana sun plokillas. Mutta ei se mitää, pääasia, jotta tilastot on komeeta.

kaisa jouppi kirjoitti...

Ansku
Oikein ja nappiin meni.
Kiitoksia vaan ittelles ja saman verran! :D

Ilmalämpöpumppu on hönissyt meillä jo syksystä asti, mutta joka päivä siitä saa repiä ILUA ja ONNIA. (sydän, sydän, sydän...)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Eikan pumpusta olen minäkin joskus kuullut puhetta, mutta en jaksa muistaa mimmonen se oli.
Lämpöilmapumppu se ei tosiaan ollut, sen kyllä vuorenvarmasti muistan. :D

Ei meilläkään olis kotona juostu, vaikka olisi ympäri päässytkin. Sitä piti vaan olla aikalailla siipiänsä myöden niihin aikoihin.
Nyt, kun sais juosta, niin ei jaksa :(

Mukavata, kun saa
kirjoituksellaan joskus hymynkaretta toisten suupieleen.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Siinä sen näköö, jotta soon tosi se vanha sanonta. Nimittään: vale, emävale, tilasto. :D
On lukijakunnassani käsittääkseni joku muukin, joka on luvussa mukana tuplana (ehkäpä ihan triplana), mutta ei haittaa.
Joskus olen nähnyt, että joku on itsekkin oman bloginsa lukijana.
Minunkin ehkä pitäisi,koska kovasti löytyy virheitä kynäni jäljiltä :(

Terttumarja kirjoitti...

Kovasti on teitä kukkasilla muistettu, mikäpä sen mukavampaa.:))
Ilmalämpöpumpuista ei meillä ole kokemusta, hyvä tietää, että ne ovat hintansa väärttejä. Jos tästä vielä joskus muuttaisi puu- tai sähkölämmitteiseen mökkiin.

pau kirjoitti...

Vieraskirjakin naurattaa tänä iltana: että itekin vois olla omana lukijanaan :D Ja moneen kertaan ite kunkin plokissa :)
Hauskaa!

Kuuntelin viiden jälkeen yle 1:stä Akilleen kantapäätä ja se on vasta hauska ohjelma. Kielikukkasista siellä tällä kertaa puhuttiin. Vedet silmis nauroin mukana :)

("Buldoggi oli hänen poikansa." - :D )

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kun on ollut kaunis kukkapuska keittiönpöydällä nyt pitemmähkön aikaa (siis kaks eri puskaa ja sopivasti eri aikaan) niin luulenpa, että ostan itsekkin kukkia itsellemme.Ovat ne niin silmän-ja mielen ilona nuo kukkaset.
Esimerkiksi tädilläni on AINA kukkia maljakossa kammarin pöydällä.
Pikkuneilikat kestävät monta viikkoa hyvän näköisinä.
Tulppaanit lurpahtavat nopeasti, mutta kyllä niitäkin on pakko malttaa, edes yks kimppu per kevät, ostaa. :D
Äiti-vainaa tapas ostaa joskus itselleen yhden ruusun. Sitä hän ihaili kaiken suloisen sekamelskan keskellä.
(Sekamelska= kaikki maailman harrastusvehkeet maalaamisesta tiffanytöihin ympäri pöytiä).

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Näin me ollaan hauskoja me bloggaaja-immeiset! :D

Silloin, kun meillä ei ollut tuota TV:n toosaa, kuuntelin aina Akilleen kantapään.
Se on tosi hyvä ohjelma.
Voih, kun ajattelen, kuinka hyviä ohjelmia ylen ykkösestä tulikin. Kuunnellessa ei tarvinnut jässähtää paikoilleen, vaan hoitui kulloinenkin työ siinä sivussa.
Kyllä minä tosin maanantai-kuunnelmia oikein jässähdin kuuntelemaan (JOS niitä pystyi kuuntelemaan)ja nautin. Yleensä laitoin valotkin pois ja silmät kiinni.

kaisa jouppi kirjoitti...

PAU
Se Aristotelen kantapää on kans hyvä ohjelma ;)
Itse asiassa en nyt ole varma nimestä ollenkaan, MUTTA HYVÄ OHJELMA SE ON! NIH! PISTE.