maanantai 17. kesäkuuta 2013





Tervetuloa, Stiina, blogilukijoitteni sankkaan joukkoon! :D
Oikein veret hyytyi, kun yht`äkkiä blogiani tiistakina silmäillessäni huomasin, että numero 47 oli muuttunut 48:ksi.
Siis häh? Olin sangen ökötyksissäni. OLIKO NUMERO OLLUT MUUTTUNEENA JO KIRJOITTAMISEN AIKANA!?
Apua! En ollut mitenkään huomannut moista.
Sitä menee aina maanantakisin koneen ääreen silmät lasittuneina, kädet vaakatasossa ojossa, eikä huomaa mitään muutoksia ympärillään, eikä missään.
Mutta sitäkin lämppöisimmät tervetuloa- terveiset&toivotukset sinulle Stiina-taiteilijatar ja lämpöiset tervehdykset myös kaikille muille rakkaille, mutta ihanille lukijoilleni.

Laitoin tuohon alkuun neljä kuvaa uposen uutukaisesta Vilpolastamme ( projekti number 3). (Muut toteuneet projektithan ovat kaarisilta ja kaivo). (Toteutumattomat projektit ovat uima-allas, huvimaja ja kirkko.) (!)
Minua ei mitenkään hytkäytä, vaikka haaveprojektit eivät ikinä, kuuna kullan valkeana, toteutuisikaan. Sanon tämän sillä silmällä, jos ja kun Magnus lukee tämä mhvv-bloggauksen, ettei hän ahistuisi.
Kuulin hänen jotenkin voipuneesti sanovan jollekulle, jotta Kaisa aina sanoo ja rooraa kaikenlaasia rojekteja ja mun pitääs niitä saara äntihin, vaikkei mulloo, ku moottorisaha ja rautakanki tyäkaaluuna.
Siis, vaikka ei ikinä kirkko nousisi tälle plantaasille, eikä uima-altaan aallot hyväilisi raihnaista vanhaa kruppiani, niin ei haittaa,  enkä välitä. En, en ja en.

Mutta kovasti iloitsin tuosta Vilpolasta ja alkasin välittömästi sisustaa sitä kaikenmaailman rekvisiitalla.  Joimmepa jo ensimmäiset kaffitkin tuon pöydän ääressä ja muutama makkarakin tuli massutettua siinä istuskellessa ja ihaillessa.
Alimmaisessa kuvassa näkyvät tikapuut  pelastin hellapuiksi pilkkomiselta joutumiselta (hohhoijjaa, mikä lause).
Tosin Magnus sanoi itsekkin heti  arvanneensa, että tikapuiden aika ei suinkaan ole vielä ohi, jahka minä ne näen.
Kuvassa tikapuiden vieressä on pikkupossujen syöttökaukalo. Magnus pesi sen porstalla, jonka jälkeen se  kannettiin riemusta kiljuen Vilpolan takaseinää koristamaan.
Tarmokkaat pikkusikaset ovat ajankulukseen järsineet kaukalon reunojakin. Koko purtilo on niin ihana, että siitäsiihen, etten nosta sitä Vilpolan tuhdille pöydälle koristeeksi.

Kulunut viikko on ollut aika erikoinen:
Tulimme juuri Rollo-tapahtuman talkoista ja saimme pitää vierainamme Rallua ja Jaakobia.
Rollo ja Rallu. :D

Rallu ja Jaakob karauttivat pihaamme lauantaina klo 13. nolla, nolla.
Rakkaat veli ja sisko Itä- Suomen vaaramaiseman notkelmasta tulivat meitä ihastuttamaan tänne Länsi-Suomen lättymaisemiin.
Kovasti ihastelivat näkymiä. On kuulemma hermoja  lepuuttavaa nähdä tasaista lättyä silmän siintämiin. Taivaskin on jotenkin korkeammalla ja enämpi sees, kuin siellä idässä.
Hmpf? Mistähän meikäläisen hermot sitten riekalehtavat? Se ei voi siis johtua ainakaan ympäristöstä.
Minä tykkäisin  puolestani, kun saisin  katsella vaaran laelta toisia vaarojen lakeja.  Ja entäs ne kirkkaat ja päilyväiset pikku järven silmät, joita  tuikkielee jokaisen vaaran notkelmassa? Parhaissa kaksi!
Ah sielläpä varmaan hermot lepäisisivätten, jos missä.

Vieraat olivat miettineet tuliasensakin niin tarkkaan, ettei kukaan koskaan.
Kauniista kortista Rallu luki juhlallisesti jo kynnyksellä kauniin runon:

Pakettiin laitoin ripauksen iloa
lisäsin onnea parisen kiloa.
Auringon säteellä paketin suljin
tänään sen kanssa luoksesi kuljin.

Siinä paketissa, joka siis oli auringonsäteellä kiinni tamuloitu, oli ensinnäkin sukat Magnukselle.
Sukat sen takia, että pystyy hiipimään hiljaa, kun kirjailijatar&runoilijatar (so. minä)  tekee luovaa työtä peräkammarissa.( Hmmpff!)
Lisää paketin sisältöä: kaffipaketteja monen monta. Syy: luova työskentely vaatii  runsaasti kahvinryystöä, jotta ajatusnystyrät pysyvät koholla.
Paketista löytyi tietysti myös kunnon kynä ja keltakantinen vihko minun  alati muassani  pidettäväksi.
Jos inspiraatio ottaa iskeäkseen jossakin, eikä ole kynää ja vihkoa, niin voi unehuttaa sen veegen kaikki.
Se on totta.
 Parhaat värssyt ovat iäksi painuneet unhohon, kun ei ole ollut vihkoa, eikä pännää mukana. Nyt muuttuu tahti kertaheitolla.
Kankainen, pikkarainen siunaustoivotus seinään ripustettavaksi oli vielä tässä ihanassa paketissa.
Kehuinkos turhaa vieraiden pakettivaivannäköä?

Se oli se Rallu (ja Jaakko) osio, mutta entäs Rollo?
Ympäri Suomea kokoontuu vuosittain satoja ja taas satoja 10-13 vuotiaita tyttöjä ja poikia uimaan kilpaa ja viettämään uimaleiriä. Tapahtuman nimi on Rollo.
Kysyin joltakin, mistä tuo hauska nimi on saanut  alkunsa, mutta ei ollut tietoa.
Tänä vuonna Rollo pidettiin Vaasassa. Yli 800 lasta ja heidän huoltajiaan on yhteenkokoontuneina uimisen ja muun liikunnan merkeissä..
Minä ja Magnus olimme talkoissa tänään ja aiomme mennä huomennakin.
Olimme Info-pisteessä.
Haloo? Infopisteessähän pitää tietää kaikki asiat etu-ja takaperin suomeksi, ruotsiksi ja serbokroatiaksi. Bussiliikenteestä, pankkiautomaateista-ja matkamuistomyymälöistä puhumattakaan.
Minä en tiennyt mistään-enkä kustaan mitään.
Äkkiä kuitenkin opin karkkien hinnat ja sain tietoa BIILAREISTAKIN, jota karkkia en ollut tiennyt olevan olemassakaan.
Eräs pikkupoika selosti, että ko. karkit ovat pikkuruisia vaahtokarkkiautoja.
Lupasin juhlallisesti, että mikäli minusta riippuu, niin biilareita hankitaan, vaikka Kivennavalta lisää. Olivat päässeet suuren kysynnän takia loppumaan.
Niitä myös hankittiin ja useampaa sorttia.
Uimalakeista tiedän nyt myös aika paljon enemmän kuin eilen.
Tiedän, mikä malli on in ja mikä out.
Tietenkin uimalakki onkin  tärkeä. Päähän pikottaa uidessa  pinnalla koko ajan. Ei ole yhdentekevää, mitä siinä  "imukupissa" lukee.
Oma suosikkini oli Ressun kuva. Koko lakki oli siis kuin Ressun pää.
Joku pikkupoika kysyi, että onko myynnissä luurankouimalakkia.
-Valitettavasti ei nyt ole, valehtelin minä kirkkain silmin.
Tai, siis lakkia ei tosiaan ollut myynnissä. Se osa oli siis totta.

Tämä Rollosta. Ehkä huomenna kertyy lisää raportoitavaa. Sen saa sitten nähdä ja kuulla ensiviikon mhvv:n osiossa.

Viime viikolla kalenterissa on useita plättipäiviä.
Ne olivat todenteolla juuri sellaisia. Kävimme Magnuksen kaa nimittäin raivoisasti kaikkien elämisestä- ja olemisesta syntyneisiin lika&sittaplättien kimppuun, koska meille tulisi harvinaisia vieraita.
Olen jo puolenvuosisadan ajan ihmetellyt ja kummastellut, miksi sitä ihminen ei voi ELÄÄ siivommin? Olisihan se paljon helpompaa, jos putsaisi ja puleeraisi aina sitämukaa, kun sottua syntyy. Mutta ei!
Jos kukaan ei ilmoita tulostaan, en laita kortta, enkä muutakaan ristiin, mitä siisteyteen tulee.
Muistan aina erään Japen, joka oli meillä kerran vaimonsa kanssa kylässä. Asuimme silloin Asevelikylässä.
-Onko teillä aina näin siistiä?, hän kysyi epäilevän näköisenä.
-Voi Japsku-kulta, kunpa tietäisit, ajattelin minä ja tarjosin epätavallisen innokkaana keksitaltrikkia nenänsä eteen.

Sunnuntaina olimme kirkossa. Konfirmaatiokirkossa.
Kirkko oli täpösen täynnä juhlakansaa.
Konfirmaatiokirkossa on hienoa olla mukana, vaikka rippilapsissa ei oliskaan ketään omaan sukuun, tai muutoin lähituttua.
Uskoisin saarnan koskettaneen meitä kaikkia. Saarnassa puhuttiin Jeesuksesta, Hyvästä Paimenesta.
Rippilapset lauloivat aivan iki-ihanasti monta laulua ehtoollisen aikana.
Nuo laulut jäävät heille varmasti koko elämän ajaksi mieleen soimaan.

Iltapäivällä porhalsimme Nikolainkaupunkiin. Kesäsunnuntaikohtaamispaikkaan Hutskin kirkkoon.
Kurvasimme kesäsunnuntaikohtaamispaikka-tilaisuuden jälkeen Asevelikylään.
Aioimme kömpiä autosta ulos, mutta Catherine juoksi rappusille ja katsoi merkitsevästi kelloon.
Olivat kuulemma juuri iltapalalle lähdössä pizzeriaan.
Me lähdimme kotiin Vähällenevalle ja Lyllan jäi ihmettelemään keskelle pihapientaretta.
Turhaanko sitä häntää nyt pitikin heiluttaa?
Emme ole muistaneet sanoa, että kesällä kirkolla kokoonnutaan tuntia myöhemmin. :D

Huomenissa Lyllan tulee meille kesävieraaksi koko viikoksi. Sen isäntäväki matkustaa myös viikoksi puolestaan muille maille. Sitten otetaan uusiksi hännänheiluttamiset.

Minä se puolestani olen jälleen kerran taas niin naatti, että matkakertomus jää taas pois tästäkin osiosta.
Pitänee joku kaunis kerta aloittaa sillä.

T: Kaisa Småsvin-Purtilo
---------------------------------------------------------------------------
Psalmi 9  4-10 (Olenpa tämän ennenkin laittanut tänne, mutta olen itse Raamatun luvussa tismalleen tässä kohdassa. Ja muutenkin,  tämä on hyvä kohta. Kuten tietenkin kaikki kohdat Raamatussa. Ja tosia.)

Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta, tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
- mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa,
lampaat ja härät, kaiken karjan, metsän villit eläimet,
taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkujat.
Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman.

18 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Onpas reippaan kokoinen Vilpola. Passaa siellä kahvistella hellepäivänä ja miksei pienellä sateellakin. Porsaskaukalo pöydällä vois säväyttää kesävieraita. Varsinkin, jos siinä olis tarjottavaa esillä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Kuvissa Vilpola näyttää vieläkin hulppeammalta kuin se konsanaan onkaan.
Tilaa siinä on 40 neliöö. Charles mittasi tuolla salaojilla ennenvanhaan käytetyllä harpilla, joka tärkeä työkalu näkyy tuossa amppelin alla olevalla seinustalla.

Kyllähän vieraat varmasti muistaisivat menyystä ainakin tarjoiluastian, jos eivät muuta. :D

Rosina kirjoitti...

Tosi ihanan tuntuinen on Vilpolanne. :))
Kyllä sitä kesällä vilpoista oloa kaipaakin kaiken touhun keskelle, hyvä siellä on lepuuttaa niin jalkoja kuin päätäkin.
Saatte sitten nelijalkaisen kesävieraan, muistakaahan olla antamatta sille ylenmäärin herkkupaloja. Silityksiä ja lämmintä puhetta, niistä tuollainen luontokappale tykkää!
Mukavaa Juhannuksenaikaa!

Ailakki kirjoitti...

Vautsi mikä kesäkahvila/kesäkeittiö ompahan mahtavaa istahtaa vieraitten pöydän ympärille nauttimaan pöydänantimia isäntäväen kanssa .siellähän on hyvä pitää vaikka seurat .Terveiset kertunlaaksosta .(:

vilukissi kirjoitti...

Komea on Vilpola! Kertakaikkisen komia, tuli het mieleheni se ohojelma...ponantsa! Se mihinä oli Hoss ja sen komia pikkuvelii, se tumma. Karvaitin veljekset, jotenkin villinlännentyylinen! Komia, sopii näille lakeuksille. Mulla on sellaanen muistikiria, jokon piäni musta (ei pikkumusta) ja sen saa roikkumahan kaulasta. Sain sen kerraasti lahajaksi, ku karehriin ylimäyryn soile-taiteelijan muistikiriaa. Silläkin on kuulemma sellaanen piäni ja taulut on kuitenkin isoja tuatoksia. No, silleen. Ku vaan tiätääsin, mihinä se kiriani on?

Rouva Silmukkainen kirjoitti...

On kyllä mahtavan kokoinen kaffiterassi ja viihtyisän näkönen! Ei mikään pikkunen kesäolohuone, vaan sinnehän mahtuis peräti pari huonetta ja keittiö. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kyllä tuo Vilpola näyttää kuvissa vähä turhanki ihanalta. :D
Todellisuus on hiukan karumpi.
Kuvat jotenkin parantelevat olevaista.

Meillä annetaan aina "kynnen"kokoinen makupala, kun on oltu ulkona pissalla&kakkalla. Pöydästä ei heru mitään (ainakaan minun puoleltani);)

Mukavaa Juhannusta teille myöskin!

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Minkäänlaista keittiöntapaistakaan ei tuossa Vilpolassa ole. Sinakaan vielä. Pitäis olla trönö (savupiippu) ulos, jos tulisijaa meinailisi.
Täytyy vaan hilata syömiset tuvasta, jos meinaa tukkipöydän ääressä lounehtia. Onneksi löytyy oikotiekin liiterin läpi.

Seurat sopisi hyvin pitää tuossa 40 neliön tilassa. Pienemmissäkin paikoissa sitä on kokoonnuttu.
Saapi siipi, kuinka löytyy paukkuja järjestellä.

Hyvä ja siunattua Juhannusta sinne Kertunlaaksoon!

Mansikki kirjoitti...

Onpas hieno Vilpola isolla V:llä :) Hyvä, että tikapuut ja syöttökaukalo sai arvoisensa kohtelun ja paikan. Kyllä kelpaa juoda hätäprätikkä-kaffit ja syödä väkevät makkarat tuollaises keitaas. Maukasta juhannusta!

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Joo, kyllä mä muistan sen ponantsan. Sitte oli se karjatila Hai Zäpäräl.
M aina kirijootin osottehen tuallaviisiin, ku lähretin korttia, eli kirjekuvääriä appifaarille-ja muarille. Niitä nauratti aina maharottomasti tua osootes.

Sullekki mä kerron, jotta luannossa tua Vilipola ei aivan nuan komia oo, ku kuvissa näyttää.
AIKA hiano se kyllä on. Kaikkien öpelöösten ja kärpäästenki miälestä. Niitoli klasiis ainaki alun toistamilijoonaa, ku päivällä kävin kattomas ja kuuhoostelemas.

Koita ny krökytä kaikki kaapit ja loorat, jotta löyrät sun kirijas. Se vaikutti kovasti fiiniltä opukselta.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rouva Silmukkainen
Mahtuis, mahtuis!
Vaasassa asuin lapsena Asemakadulla ja siellä meillä oli vain 4 neliötä suurempi huusholli.

Keittiötä Vilpolassa ei ole. Tuskin tuleekaan.
Makkari sen sijaan tulee!
Aion hilata sinne vanhan hetekan (tallella navetanperällä)siihen 15 sentin superlonipatja päälle ja ötökkäverkko koko komeuden yli. Varmaan saa makoisat päiväunet vedeltyä kärpästen rauhoittavassa surinassa. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Mansikki
Joo, jos ilimat antaa myäri, niin kyllä pitää Vilpolaan mennä eväitä nautiskelemaan.
Ensiksi meen kyllä hästäämään ne öpelöiset pois, joista jo jossain kohtaa jollekki mainaasinki.

Oikein maukasta ja kertakaikkisen hyvää Juhannusta teille myös!
Kirkolla rookataan. :D

pau kirjoitti...

Minäkin tuota Vilpolaa kehuskelen: kovasti on lääniä siinä ja mitäs suotta pihistellä, kun tilaa riittää niin katon alle vaan niin että mahtuu!

Sen Bonanzan mä muistan, Hossin ja sen ihanan pikkuveljen. Muistatteko sitä kamalaa kohtaa, kun se yks mykkä pikkupoika juoksi hevosen perässä, jota sen isä vissiin ohjasti eikä se poika saanu sitä kiinni? Se oli ihan kamalaa.

Mun isoveli kattoi kerran em. ohjelmaa yksin, oli kouluikäinen. Se piti viedä lääkäriin, kun alkoi pelätä niin kovasti.

Niin että Vaarallisia ne oli ohojelmat jo television varhaisvaiheissa.

Ihanaa, siunattua Juhannuksen aikaa Kaisa, Magnus, Charles ynnä Hoitokoira <3

Nils- Aslak kirjoitti...

Hyvää Juhannusta vain teille! Tuo vilpola on hieno ja maalaismaisemaan sopiva, paljon parempi kuin kaupunkilaisten viidokkopuusta kyhätyt majat.

Erityisesti tuo tiililattia ansaitsee ylimääräisen kunniamaininnan ekologisuudesta (kierrätys), hyvästä mausta ja käytännöllisyydestä. Se vasta mestari on (Magnus), joka ilman työkaluja tekee mitä vain.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Niin ja entäs nämä nykyajan kauhumonsterifilmit?
On nähty, mitä ne vaikuttaa. :(

Lassien minä muistan hyvänä sarjiksena, samoin Pieni talo preerialla.

Tuo Vilpola on jetsulleen niin laaja, kun se oli alkaappäällekkin. li silloin, kun siellä pidettiin traktoria sun muuta tarvekalua. Mitäs niitä seiniä lähentämään! ;)

Siunattua Juhannuksen jatkoaikaa sinulle myös ja Arille.
Me jo kävimme jumalanpalveluksessa vanhassa kirkossa.Siis tosi vanhassa. Kirkko on rakettu vuonna 1304!

kaisa jouppi kirjoitti...

Nils-Aslak
Kiitos kiitos.
Ja kiitos Vilpola-kehuista myös.
Oli meininki, että noista tiiliskivistä ois kirkko rakennettu meidän takapihalle, mutta koska se projekti venyy ja paukkuu, laitettiin tiiliskivet lattiaksi. :D
Kirkosta ei suinkaan kokonsa puolesta olisi tullut kuin ehkä neljälle (4) kirkkovieraalle (!) sopiva, mutta siihenkin tarvitaan toinenkin fundeeraus, ennenkö toteutuu.

isopeikko kirjoitti...

Sepäs on hassu kaukalo, varmaan tehty kiljumisesta :) Ennen sen äärellä kiljuivat piänet siat, nyt isot ihmiset :)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Meillä kiljutaan vain sisätiloissa. ;)
Tuossa purtilon vieressä olevan tukkipöydän ääressä korkeintaan ryökäistään, kun on syöty kupu täyteen. :D