maanantai 23. syyskuuta 2013

Vaikeeta ja ylitsepääsemätöntä

 Jos joku, niin tämän illan postaus on tuottanut ylimääräisiä harmaita haintuvia kauppanarun väriseen kuontalooni.
Kuvien laitto tänne sivustalle ei ole ottanut onnistuakseen.
Ovat menneet muuttamaan vanhaa kunnon käytäntöä "valitse kuvake, paina painikkeesta, lähetä menemään, ota vastaan"-systeemiä.
Grr!
Mutta sainpa kuin sainkin toisen valitsemani kuvan framille.
Kuvan aihe, pönttöuuni, kuuluu olennaisena osana tämänkertaisen juttuni alkujuonteeseen.
Nimittäin tänään Magnus lämmitti ensimmäisen kerran, sitten viime kerran, pönttöuunimme, joka sijaitseepi salissa.
(Sali=keskikamari. Minä otan ja istun aina kirjoittaessani siis tässä peräkamarissa).
Onhan pönttiksessämme palanut pitkin kesää jotain sellaista ylimääräistä paperitöhnää, esimerkiksi maksettuja laskuja, munakennoja jmss. (jmss= ja muuta sen sellaista), mutta niitä ei lasketa.
Nyt oli tarkoituksena saada kotikolomme lämpöasteita nousemaan ja kylmännihkeä ilmanala muuttumaan lämpöiseksi ja melleväksi.
Samalla, kun lämmitti pönttöuuniamme, Magnus kokeili ilmalämpöpumppua, jotta toimiiko se kesän jäläkihi.
No, kiitos kysymästä kyllä toimi. Pönttöuunikin toimi ja kun minä leivoin vielä sämpylöitä, niin lämpötila torpassamme oli iltapäivästä kuin laihialaisten saunassa (+32 astetta).
Makuukammarissamme, joka  yläkerrassa sijaitsee, on sen sijaan varmaan "raikasta", jahka sinne joskus tästä pääsen kömpimään.Siellä on ikkuna auki.
Siellä tulee olemaan ikkuna auki jouluun saakka, jos minä saan päättää.
Tänään makuupöksaäämme siivotessani kaivoin esille tuplatäkkimme juuri sitä silmälläpitäen, että minun päätöksen mukaan eletään.
Luultavasti Magnus alkaa viimeistään pakkasten tullessa kitisemään, kuinkon kylymä.
Viimevuonna hän tuli mielenosoituksellisesti pipo päässä pehkuihin, koska "lämpö"tila huoneessa ylettyi tuskin kuuteentoista plus-selssiusasteeseen.
Pipo ei herättänyt minussa minkään asteen romanttisia roihuja, joten suostuin aakkunan sulkemiseen ja lämpöpatterin päälle napsautukseen.
Yritän tänä syksynä kuitenkin uudestaan. Mauno ei luultavasti ensietsimällä löydä pipoa ja toivottavasti ei keksi laittaa sitä Osuuspankista saatua korvaläpällällistä fleeselippalakkia. Sekään ei ole kovin romanttinen.

Tuo kuvassa oleva pönttöuunin luukku ei ole meidän pönttöuunimme luukku.
Toisessa kuvassa, jonka tänne ankaran pohdinnan jälkeen juttuun sopivana valitsin, mutta jota koskaan en saanut framille, oli takka.
Eikä mikä tahansa takka, vaan runoilija Runebergin huvilan takka.
Voin sieluni runollisilla silmillä aavistella, miten Runeberg istuskeli takan loimeessa ja kirjoitteli kaikkia niitä ihania säkeitä, joista nyt ei tule yhtäkään mieleen.

Tänään hain myös kaktuksen sorakasan vierestä sisälle. Onneksi muistin.
Se on tärkeä ja omituinen kaktus.
Tärkeä siksi, että olen saanut sen Elitzabethyltä ja omituinen siksi, että se ei osaa päättää onko se marraskuun kaktus vaiko ei.
Se kukkii kaksi kertaa vuodessa. Melkein marraskuussa ja melkein kesällä.
Tai mistä minä tiedän, jos sellainen kukkailu kuuluukin marraskuunkaktuksen imitsiin.
Pitääpä kysyä marraskuunkatuksen asiantuntijalta Elitzabethyltä.
Vai onko yleensäkkään sellaista yrttiä olemassa kuin marraskuun kaktus?
Ettei vaan olekkin marraskuunruusu ja kaktus on jotain muuta kuuta? Onneksi Elitzabethy tietää vuorenvarmasti senkin.

Jurvassa olin viime viikolla Eikun kanssa. Naisten kesken illassa.
 "Mitä Jumala sanoi?" oli aiheeksi meille annettu.
Eikku puhui ja minä runoilin. Kirjoitin kaksi runoa tilaisuuteen ja toinen niistä unehtui kotiin.
Yritin muistella tilaisuudessa sitä unehtunutta runoa samalla, kun laulettiin, mutta en muistanut.
Yritin sepittää uuden runon.
Muistin, että olin lukenut Leinon Einon kirjoittaneen tupakka-askin takakanteen (ehkä kyseessä oli pilliklubi) runon tarjoilijattarelle, joka odotti maksua.
En muista, kuinka lukemani juttu päättyi. Kävikö runo maksusta, vai oliko sen tarkoitus vain ilahuttaa saajaansa (veikkaan jälkimmäistä), mutta sen muistan ihailleeni Leinoa taas kerran.
Koo Jouppi ei saanut äntiin minkäänlaista runoa, ei edes jo ennestään keksimäänsä.
Ei, vaikka olisi ollut kymmenen tyhjää tupakkiaskin kantta nokan edessä.
En tokikaan olisikaan työkseni postimerkkejä liimaillut, enkä paketteja kanniskellut, jos toisin olisi.

Viikon keskipaikkeilla olimme Laihialla seura-illassa.
Magnus puhui ja minä ja muut kuuntelimme.
Viikon keskipaikan jälkeisenä päivänä oli lähetystyön johtokunnan kokous seurakuntatalolla.
Suunnittelimme kaikennäköistä ohjelmaa ihmisten tulla kuuntelemaan ja kokemaan.
Keskipaikkeen lopulla minulla olisi ollut meno kunnan rajojen ulkopuolelle kirjoittelua harrastelemaan, mutta en valitettavasti päässyt.
Sen sijaan virsipiiriin pääsin Magnuksen kanssa pitämään ja laulelimme lasten virsiä isolla joukolla.
Oli mukavaa katsoa, kuinka monet osasivat ulkoa nuo niin tutut ja ihanat virret.
Vaikka tuoreet asiat eivät pysy joillakin enää kaikki mielessä, niin ihanat lasten virret (ja muutkin tutut virret) ovat kirkkaasti  muistissa. Joka värssy.
Oli todella ihana ja lämmin laulu hetki. Magnus piti pienen puheenkin ja yhdessä myös rukoilimme.
Virsillä on ihmeellinen vaikutus ihmisiin. Kaikenikäisiin.
Muistan, kun pidimme  Nikolainkaupungissa kirkon alasalissa "Perjantai Kristukselle" iltoja, niin ei niin karskia ja puheille "kuuroja" poikia, eikä tyttöjä joukossa ollut, etteivät alkaneet iloisesti hoilottamaan mukana riparivirsiä ja lauluja, kun niitä esitettiin.

Sunnuntaina oli meidän kylien kirkkopyhä rukoushuoneella.
Tilaisuus oli lämmin, vaikka rukoushuoneessa olikin jo viileää. Kaikki olivat kuitenkin osanneet pukea toppihousut sun muut asiaankuuluvat rymsteeringit niskaan, ettei kenelläkään ollut kylmä, eikä vilu väristellyt vartta.
Joimme hyvät kirkkokaffeet ja siivosimme murut pois, että hiiriä ottais pattiin ja lähdimme tyytyväisinä ja iloisina kotiin.

Tyytyväisinä ja iloisina lähdimme samaisena päivänä Nikolainkaupunkiin Suomen (ehkä koko pohjoisen pallonpuoliskon) toiseksi kauneimpaan kirkkoon sunnuntaiseuroihin.
Sunnuntaiseurat eivat ole enää vanhanaikaisesti nimeltään sunnuntaiseurat, vaikka ovatkin sunnuntaiseurat. S-seurat ovat nykyään KOHTAAMISPAIKAT (Kohtaamispaikka).
Joka tapauksessa niissä on hyvä olla, vaikkahan nimi nyt olisi mikä. Ei haittaa, vaikka olisi englanninkieliset nimet seuroilla. Ainakaan niin kauan, kun puheet ymmärtää ja ne ovat Raamatun mukaisia.
Asevelikylään menimme vain ovelta heittämään sämpyläpussit sisään. Catherinellä oli kuumetta ja nokka räkäinen, joten hän ei ymmärrettävistä syistä ollut vastaanottokykyinen.
Ensi viikolla uusi yritys ja uudet pussit.

Nyt sensijaan meikäläinen ei näytä ymmärtävän olevan lopetuskykyinen....
Elikkä: hyvää yötä Jeesus myötä!
T: Kaisa Lättäpää-Lumpsjö
------------------------------------------------------------
Psalmi 119, jakeet 57-60

Herra on minulle kaikki, muuta ei minulla ole, hänen sanojaan olen luvannut noudattaa.
Koko sydämestäni minä pyydän suosiotasi: armahda minua, tee lupauksesi mukaan!
Minä tutkin vaellustani ja käännän askeleeni sinun liittosi tielle.
Oikopäätä, viivyttelemättä minä aina täytän sinun käskysi.

9 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Voi sua Rva Lättäpää. Vai on sulla kuantalo kauppanarun färinen. Tiäräkkö notta mulla on ny kauppanaruna sellaanen kiriava, kivan viheriänoranssinen paperinaru! Sullon sitte komia tukka! Mä ymmärrän sua tusta lämpötilasta...mä kans nukun koko talaven parvekkehen ovi auki (ei siältä kukaan sisälle pääse, halla vaan), älä sano taloyhtiönlämmittäjillekkään...niin niin mä nukun ja kivan raitista on, Moon aina halunnu nukkua kylymäs, sitte ku meen riiuulle, niin sitten valavon, ku pitää olla normaalilämpötilas. Mutta kaipa se on paree ku mä valavon ku se toinen. On niin kamala aamulla kattella sitä täkkien alta, se viää sitte munkin kaharenmaattavan täkkini. Pönttöuunit on komioota. Kamalaa ku fyrrykyröläöäset ei halunnu ja hyväksyny sitä yhyren tiän nimeksi. Ollahan niin hianoja muka.

Anitta kirjoitti...

Kauniit takkaluukut.
Olen nukkunut +14 asteisessa huoneessa ja luulin, että tukka jäätyy seinään kiinni. Hyvä, että Magnuuksella on ollut pipo päässä.
Marraskuun kaktus voi olla myös maaliskuun kaktus. Jotkut kaktukset tykkää kukkia vähän milloin sattuu. Mun kaktus kukkii komeimmin marraskuussa kun olen ottanut sen sisälle parvekkeelta. Sitten keväällä/kesällä se saattaa kukkia, jos on pimeitä sadepäiviä pitkään. Kivahan se olis jos vaikka kukkis kaikenaikaa.

Rosina kirjoitti...

On meillä romantiikka kaukana makuukamareista tässä iässä, meilläkin nukutaan villasukat jalassa (minä) ja paremmalta puoliskolta roikkuu kaikenlaisia johtoja korvista. Kun on tinnitus, niin auttaa kuulemma hyvin radion "kuuntelu" yöaikaankin.
Mutta ikkuna pysyy visusti kiinni! Ja patterit. :)
Kiitokset vielä sunnuntain kyläkirkosta, mukava oli tutustua Rauhan rukoushuoneeseen.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
On, on! Kakarana muistan, ku paketit joskus sirottihin narulla, niin soli justihin mun nykyysen fleran färinen (tua flera on lankia).
Mä tiärän kyllä seki narun, josta sä puhut. Soliski tosi pirtiä väri ottatukassa, mutta ku ei voi, nii ei voi!
Minen sua paljasta tuas oven aukipitämises. Kauhiaa solis, jos pitääs ruveta nukkumahan sulujetus tilas. Ja eihän se oo eres kovin leviä se parvekkehen ovi. Kapieet se on, ku uluko-ovi.

Noon käteviä ne kaharenmaattavat täkit. Mostin sen iha vahingos.Useen se muuttuu meilläki yhyrenmaattavaksi (mulle vaa), mutta pois mei sitä antaas, vaikka joskus sen päältä hasaataanki.

Joo, ei ne fyrrykyrölääset kyllä palijua ajatellu, eikä hyvästä tiärä mitää.:(

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Niitähän on myytävänä sellasia huovutettuja löyly-piippalakkeja. Sellanen ilisi aika kähee yömyssynä. Pitää ostaa Magnukselle sellanen. :D

Onneksi muistin hakea kaktuksen sisälle ajoissa. Seuraavana yönä oli pakkasta. Ainakin autonlasit olivat jäässä.
Nyt jo näkyy kukassa nuppuja. Annoin aika hörpyt vettä sille, koska en tiedä onko sinne kuusen alle kunnolla satanut, missä se kyyhötti koko kesän. Sorakasan syrjällä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Joo, eihän ne villasukat ja flanellipaidat sun muut romantisia ole. Joskus tietenkin (kesäikaan) täytyy sitten satsata siihen romantiikkapuoleenkin.Pitää ainakin lyhytpunttisia flanelliyökkäreitä, makarooniraksilaisia flanellitoppeja ja vaaleenpunasia pumpulisukkia.;)

Olen lukenut, että radion kuuntelu auttaa tinnitukseen. Minulla ei ole tinnitusta, mutta suhina korvuissa on melkomoinen (tälläkin hetkellä).
Saan kyllä nukuttua, kun en "kuuntele" suhinaa.

Rauha on ihana Herran huone. Kylmä siellä vähän näihin aikoihin jo alkaa olla.

isopeikko kirjoitti...

Kylmässä on hyvä nukkua, karhut tietävät ja ovat kertoneet peikolle :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Nämä sanat lämmittivät vanhaa sydänparkaani toden teolla! :D
Aionkin mennä lukemaan, kuinka siellä peikonkolossa tarjetaan ja mitä puhutaan.
Hyvää päivänjatkoa isopeikkoliini.
Minä lähden ensiksi Punaisen ristin kaffia tarjoilemaan.Sitten syvennyn asioihin. ;D

pau kirjoitti...

Kiirettä on pukannut tai ajatukseni ovat vaan keskittyneet omiin uusiin kuvioihin, joten nyt vasta luin muutamat viime kirjoituksesi. Eivät ne lukematta jää vaikka joskus kestää.

Minulla on yksi kaktus vielä oven ulkopuolella odottamassa sisäänpääsyä. Yhden toin, kun siihen tuli nuppuja, toiseen tuli nuput sisällä ja kukkii nyt. Taidankin ottaa kolmannen sisälle katsomaan mallia edellisestä.

Siunattua viikkoa ja mielenkiintoisia häppeninkejä Runottarenpolulle kaikille muille paitsi hiirille ja sen sukulaisille (yök, örk) :)