maanantai 30. syyskuuta 2013

Monenmoista, vaikka ei mitään


Kahden runoilijan (ankaraa rykimistä ja niistämistä) kotikonnut näissä kahdessa kuvassa.
Ylimmäisessä Ludvigin (herra Runebergin) kamari kesähuvilalta Pietarsaaressa.
Alimmaisessa K. Joupin (omaasukua Wirtanen) keskikamari Hälävän mutkalla.
Taustalla olevassa huoneessa (tuolla, jossa Magnuksen työhousut riippuvat kaapinovessa) minä istun par´aikaa ja kirjoitan.
Alakuvassa näkyy myös hivenen Magnuksen arkipyhäpöksyjä, vaikka miestä itseään ei jostain syystä ole tullut kuvaan.
Ehkä tarkoitukseni on ollutkin kuvata vain noita sipulikukkia. Kuvan kukkaset ovat kuvaamisen arvoiset syystä, että ne eivät kyllä meikäläisenkään hoteissa knääki. Ovat nimittäin tekokukkia. Sipuleineen päivineen.

Istun siis yhdistetyssä peräpöksä&kodinhoito&kirjoitushuoneessa jälleen.
Siis mitä? Juurihan minä täällä istuin! Kuinka voi olla mahdollista, että yksi viikko on kuin puolitoista päivää ja risat?
Mitä on ehtinyt tapahtua tässä vilahtavassa välissä?
Otan kalenterini käteen ja katson. Aivan oikein: ei paljon mitään.
Perjantaille olen merkannut selvällä, mutta vetävällä käsialalla: 90-vuotisonnittelukukat Verso Silmelä.
Niin myös tein.
Touhukkaana menin kukkakauppaan ja valitsin kauneimman atsalean kaikista niistä kymmenestä muusta atsalleeasta ja kirjoitin kortin niin kauniilla käsialalla kuin pystyin. Saavatpa  kaikki selvää, ketkä kukkasella muistavat. Onnea ja siunausta! Toivottaa Yryselä-Palhojaisen Kyläneuosto.
Koputtelin  syntymäpäiväsankarittaren oveen ja kilkuttelin ovikelloa.
Pian ovi aukaistiinkin ja hymyilevin ja loistavin kasvoin minut toivoteltiin tervetulleeksi.
-Kyläneuvoston puolesta on jo käyty! heläytti Verso sydämellisesti.
Pusersin atsaleapakettia niin, että kyseessä hetkenkuluttua olisikin pelkät atsat.
-Öhh...klup...nielaus, mutta kun mun oli puhe...kalenterissa oli merkintä....
joo, mutta sinä kyllä ansaitset tuplakukat, kiljaisin helpottuneena ja avasin kukkapaketin.
Ihana synttärisankaritar Verso!
Kunpa minäkin joskus olisin samanlainen, kun minulle tuotaisiin muutamat tupla-atsaleat joka instanssista.

Torstaina alkoi Isonkyrön kirjaston runopiiri.
Meitä kokoontui taas se sama vakio porukka koolle. Kylli, Eve ja minä. Kolme ihanaa runotarta.
Menimme keskusteluissamme aluksi läpi kaikenmaailman kesäasiat. Lausuimme sitten kukin vuorollaan runoja. Minä omitekoisen ja muut toisten tekoset.
Omitekoinen kuulosti lausuellessani minunkin korvaani oudolta ja kohtitulevalta.
Even mielestä runon pitää olla kohtituleva. Niin, mutta lopuksi runo muljahti luotaantyöntäväksi.
Ehkä käsittelen sitä vielä enämpi sisäisesti-istuvan suuntaiseksi.

Vein Kyllille Magnuksen villatakin korjattavaksi. Siinä on mennyt veoketju mäsäksi. Vaikka se vetoketju on kuin  laivanveto kettinkiä, niin se on mennyt rikki. Kuten vetskareille aina, kautta maailman sivu, on tupannut käymään. Se vaihdettu versio kestää yleensä yhtäkauan kuin itse klettukin. Ihmeellistä. Pitäisi ehdottaa vaatetehtaille, että ostavat kaupasta vetoketjut ja neulovat toisen version heti ensimmäiseksi.
Kyllä vanhakunnon nappirivi olisi paras vaatteessa kuin vaatteessa.
Vein myös Catherineltä saamani puseron korjattavaksi.Tai munklattavaksi ihan uuteen uskoon.
Hiat pois, helma parikymmentäsenttiä lyhyemmäksi ja kaarevat helmat.
Lisäksi sanoin Kyllille, että jos joku hänen asiakkaistaan ihastuu puseroon jo ennen sen muodonmuutosta, sen saa antaa sille.
 Kylli alkoi heti (teatterin harrastaja kun on) esittää mahdollista asiakaskohtaamista:
-Ai, sinäkö tykkäät siitä? Ota mukaasi. Saat sen. Se on kyllä erään asiakkaan, mutta jos kerran nuin kovasti tykkäät, niin siitä vaan...
Meillä on tosi hauska runopiiri.

Perjantaina olin Piken kaverina SPR:n kanttiinissa Laurilanmäellä. Meillä meni ihan ylitöiksikin, kun keskustelimme niin innokkaasti. Asiakkaat kävivät heti, kun puoti avattiin.
Sanoin, että minua saa pyytää toistekkin.

Yksi päivä viimeviikosta meni leipoessa. Leipää, känttyä ja sämpylöitä.
Vatsa oli illalla piukee kuin viidakkorumpu, eikä päristyksetkään puuttuneet.
Ruis ei sovi meikäläisen suolistosolmuihin alkuunkaan. Mutta on vaikea, ettenkö sanoisi mahdotonta, olla syömättä tuoretta ruisleipää. Ennenvanhaan söin todellakin ruisLEIVÄN. Enää ei pysty ja ympäristöhajuhaitatkin käyvät liiallisiksi jopa itselle. Muista ei väliä. ; )

Kristillisdemokraattien piirihallituksessa vierähti yksi ilta.
Asiat tulivat kuntoon puolin ja poikin.

Eilen, sunnuntaina, meillä oli Naisten kesken iltapäivä Vähässäkyrössä.
Paikalle tuli ilahduttava määrä naisia. Meillä oli teemana "turha murehtiminen".
Minä sain lausua runoja. Juontaja sanoi, että saan lausua NIIN monta runoa, kun haluan.
Halusin lausua kaksi (2).
Kieli ei meinannutkaan kuivaa. Päinvastoin. Sain nieleskellä sanojen välissä yhtenään ja yrittää muutoinkin olla tyrskähtämättä itkuun.
Kirjoitin sen päivän iltapäivällä runon, mutta en saanut sitä tulostettua, kun kopiokone teki julkisen tenän.
Värikasetti on vedellyt viimeisiään viimeien puolivuotta ja nyt se ei vedellyt enää yhtään mitään.
Ei auttanut, kuin kirjoittaa käsin ruutuvihkoon se uusi runo plus se parinviikon vanha runo, jonka jo kerran olin unohtanut kotiin. Minun piti lausua se Jurvassa, kuten kaikki sadat lukijani varmaan muistavat.

No, joka tapauksessa, on erilaista lukea valkoiselta paperilta mustalla selvällä präntillä painettua tekstiä, kun yrittää tihrustaa (lasini kaipaavat ehdottomasti ja kipeästi päivitystä) huonolla käsialalla rytmittömästi örmittyä hieroglyyffiä.
Tekstin pitäisi olla juuri  niin ylöskirjoitettu, kun se uloslausutaan, MUTTA PIENEHKÖÖN RUUTUVIHKOON EI MAHDU!
Nyyhkytystä!

Jokatapauksessa sain ihmeellistä palautetta Naisten kesken yleisöltä.
Eräs nainen sanoi minulle niin kauniisti, että unehutin sillä seisomalla kaikki vaikeudet ja lausumisien tuskaukset .Kaikki virheet ynnä änkytykset.
Eräs nainen puolestaan sanoi tilaavansa kaukolainauksena (johonkin kaukaisen Lapin raukoille peruille) Runollisen kirjani, kun minulla ei ollut hänelle sellaista myydä. (Ei ole myydä enää kenellekkään muullekkaan).
Kerroin hänelle, että kirjaani on saatavilla Seinäjoen kirjastosta (tiedän sen, kun olen sinne niitä kaksi itse vienyt) Vaasan kirjastosta (tiedän sen, kun Anskuliini on sinne yhden vienyt) ja Isonkyrön kirjastosta (tiedän sen, kun sinne on niitä kaksi ostettu).
Kaikki 500 Runollista kirjaa siis ovat nyt jossakin ja se on ihastuttava Jumalan ihme. Olen hyvin kiitollinen ja onnellinen.

Viimeviikolla makuupöksäämme eksyi maailmanympärysmatkallaan syksyn ensimmäinen pikkarainen "suloinen" hiiri.
Eksyminen oli totaalista. Mitäs meni killeriin.
Magnus kyllä sanoi, jotta älä sitte rupia revittöhön hiiriistä yhtäkää sanaa.
En alkaakkaan sen kummemmin ja lopetan muutenkin tällä erää tämän kertaisen revittämisen. :D
T: Kaisa Killström-Mousberg
--------------------------------------------------------------------------
Psalmi 119, jakeet 61-66

Jumalattomien köydet kiertyvät ympärilleni, mutta minä en unohda sinun lakiasi.
Yösydännäkin nousen kiittämään sinua oikeudenmukaisista päätöksistäsi.
Olen kaikkien niiden ystävä, jotka pelkäävät sinua ja noudattavat sinun säädöksiäsi.
Sinun hyvyytesi, Herra, täyttää maan.
Opeta minua tuntemaan käskysi.
Herra, hyvin sinä olet palvelijallesi tehnyt, olet tehnyt sanasi mukaan.
Anna minulle tietoa, anna oikeaa ymmärrystä, minä turvaan sinun käskyihisi.

12 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Kivannäköiset kammarit kummallakin. Tosin vanhemmiten ei sinne yläpritsille helposti kavuta. Alastulokin voi olla hidas tai nopea.
Kulunut viikko on ollut kaksipäiväinen vähän joka puolella. Minä luulin olevani tiistaissa kun olikin jo perjantai.
Tuosta puserojutusta saisi vaikka näytelmän.

Ensimmäinen näytös
1. asiakas: Toin nyt tään puseron muklattavaksi, vaan jos joku asiakkaista ihastuu puseroon jo ennen sen muodonmuutosta, sen saa antaa sille.
Ompelija(tar): No, jos joku tahtoo

Toinen näytös
2. asiakas: Onpa tuossa kiva pusero, kenen lienee.
Ompelija(tar): Yksi asiakas jätti, saa kuulemma antaa, jos joku tykkää
2. asiakas: Jaa, no otanpa

Kolmas näytös
1. asiakas: Tulin hakemaan sitä mun puseroa kun just tarviin kun noon kylään menossa.
Ompelija(tar): Ai, sitäkö, jonka sai antaa, jos jollekin kelpais.
1. asiakas: Jaa, no säästyihän sitten korjauspalkka, mutta oisko sulla nyt jotain tilalle, vaikka jonku muun asiakkaan pusero kun just tarttisin.
Ompelija(tar): katsotaanp, jos joku löytyy, ei ne asiakkaat sitä huomaa, jos tuot huomenna takaisin.

Neljäs näytös
1. asiakas ja 2. asiakas tapaavat samassa kyläpaikassa....

pau kirjoitti...

No niin, toivotin eilettäin "mukavia häppeninkejä kaikille muille paitsi hiirille", mutta eipä hiiri ottanut onkeensa varoitusta! Toteutti sanani vaan ja varmaan moni sen serkku vielä syksyn mittaan.

Monta naurun turskahdusta sain jälleen, joten kiitos, Kaisa kirjoituksestasi:)

Siunattuja unia, oman kullan kuvia!

isopeikko kirjoitti...

Ludvikin kammari näyttää kapyysiltä :) Eikä siellä ole niin paljon kirjoja kuin keskikammarissa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Eilen myöhään hihittelin näytelmälle. Oasit sukeltaa siihen just, niinku mekin. :D
Varsinkin neljäs näytös olisi varmaan katsomisen arvoinen. ;)

Kyllä tuo Runebergin kammari oli aika pelkistetty. Tietysti sielä SIIHEN aikaan oli hiukan enempi rekvisiittaa.
Meikäläisen kammarissa ON liikaa rekvisiittaa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Eivät ota onkeensa viiksivallut viestejä (killeröt, etikka, valkopippuri) että ovat totisesti persona non graattoja.Itse asiassa ovat non raatoja, kun eivät ymmärrä.
Kiva, että siskoa nauratti. ;D
kyllä minuakin jo vähän.

Siunattuja tämän yön unia sinulle, rakas siskoseni.

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Ludvigin kirjat taitavat olla paremmassa tallessa keräilijöiden kaapeissa.
Kapyysimainen olo kyllä tuli, kun seisoi siinä tuvan ja kammarin historian havinassa.

Meidän kammarissa ei havise kuin pölyhiukkaset. ;)

Oli kiva laittaa kahden(!) runoilijan(!)kammareiden kuvat ylekkäin.

Rosina kirjoitti...

Hienosti olet kirjoja myynyt! Mukavaa, että saat ihan suullista palautetta, se jos mikä palkitsee. :))
Mekin veimme eilen tosi kauniin atsalean surukotiin. Tuo kukka sopii niin iloon kuin suruunkin.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Joo, suullinen palaute on mukavaa, jos on mukavaa. Se palaute.
Epämukavaa palautetta en kestä, enkä halua kuulla.:( En ole koskaan kestänyt, enkä halunnut.:(
Sitäpaitsi TAITEILIJA (merkityksellistä niistäntää) tekee aina parhaansa (kuten urheilijatkin). Mikä kukaan on mitään sanomaan? ;)

Atsalea on tosi kaunis kukka. Sopii vietäväksi niin ilojuhlaan kuin surukotiin, kuten sanoit.ATTSALLEI (kuten äidin eräs sydänystävä kukkaa nimitti) on täällä asuessani kivunnut mielikukkieni toptenni listalle. Nimittäin saan sen pönttöuunilämmitystalossamme pysymään hyvin hengissä. Kuten syklaaminkin, joka kans on toptennilistalla hyvin korkealla.

Anonyymi kirjoitti...

Ompas ihana kokkasänky ! Tuommosesta mä oon unelmoinu koko aikuisen ikäni. =)

kaisa jouppi kirjoitti...

Anonyymi
Näillä mailla olen kuullut tuollaistasänkyä sanottavan KORKOOSSÄNGYKSI. Sänkyjen edessä oli rimpsutettu kangas, jota sanottiin ETEHITTEKSI. :D
Ei, muuta, kun menet lautakauppaan ja teet itsellesi keittiöön (tai kamariin) korkoossängyn!

isopeikko kirjoitti...

Onkohan mummo hunningolla?

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Piti oikein mennä lukemaan, missä sitä tuli oltua viime blokkauksessa. Ei, hunningolla ei oltu. Nyt, tällähetkellä ei paljoa puutu, kun on niin kamalan vaikiaa tämä kirjottamisen alottaminen, mutta siitä hetken kuluttua enemmän. Ensiksi menen kommentoimaan eräälle toiselle sivustolle. Olen sielläkin jo ollunna, mutta ku...ja niin edelleen. ;)