Siinähän se meni taas

Alempaa kuvaa ainakaan ei ollut tarkoitus laittaa blogikuvaksi ollenkaan, mutta kun se nyt siinä on niin olkoon.
Enkä minä sitä poistaa oikeastaan haluaisikaan, vaikka se on ollut,  tuo samainen kuva jo monta monituista kertaa näkösällä sielä  sun täälä.Blogissa ja facebookissa.
Jos nyt kumminkin joku on, joka ei ole ikinä tuota alempaa kuvaa nähnyt, kerron, että siinä on kaarisilta. Kaarisilta, jonka Magnus on pyynnöstäni talomme nurkalle rakentanut.
Ihan jätelaudoista vaan ja maalannut kaikilla purkinlopuilla kauniin valkoiseksi.
Useasti kesän aikana tuon kaarisillan yli pienin kopsuttelevin askelin astelen ja sitä mielessäni suuresti ihailen.
Minulla on jonakin kauniina kesänä vakaa aie laittaa kaarisillan sillan yli ruusukaarivanneke!
Ruusukaarivanneke on vanneke, jota kiertää tiheä ruusuköynnös-kasvusto.
Vannekkeita on myynnissä (luulisin ainakin) Agri-marketeissa sun muissa sentapaisissa kauppaputiikeissa.
Vannekkeessahan on kyse sellaisesta kaaresta, jonka alta mahtuu kulkemaan suorassa.
Vähän pitempikin ihminen ja myös paksumpi.
Köynnösruusu laitetaan kasvamaan pitkin vanneketta ja tämä onkin ainoa pointti, joka huolettaa minua. Tarkkaavainen lukija muistanee, että minussa ei ole pätkääkään hortonomin vikaa.
Täytynee pyytää hortonominvikaisia sukulaisia apuun.
Tietysti voisi laittaa kärhöjäkin kiertämään vanneketta. Mutta kärhöe ole niin romanttinen kuin ruusu.
Nimensäkkään puolesta. Muistan, miten pikkasen ihmettelin, kun kuulin KÄRHÖ-nimen ensimmäistä kertaa, että olisihan niitä kauniita kukannimiä maailma pullollaan. Esimerkiksi ehde, looli, daamo, helo jne. jne. mutta KÄRHÖ???Noh, ei nimi kukkaa pahenna, ellei kukka nimeä.
Sitäpaitsi kärhöjäkin voi meikäläisen olla vaikea saada levittäytymään ja kasvamaan.

Yläkuvakin on useasti ollut esillä sivuillani joka paikassa. Tosin ei tuosta nimenomaisesta kulmasta otettuna ihan joka paikassa.
Siinähän on puupotta, joka ei ole kummankaan meidän kodista, pieni jakkara, jonka päällä istuen Lyyli Amalia- (nimi okea) mummuni sytytteli hellaan valkeata ja puhalteli samalla astma-tupakan (!) haikuja pesään.

Oli lähteä tulla kaikki koneeni kuvat näkösälle tuohon alkuun, ennenkö ehdin stoppaamaan latauksen.
Minulla meni muutenkin tuhottoman kauan valokuvien kanssa, joten annoin noiden alkukuvien jäädä paikoilleen.

Oli alkuviikosta puhetta, että saan taas torventöräyksin alkaa bloggauksen ja niin teenkin:
TÖTTÖRÖRÖTTÖRÖTÖÖÖ!!! Tervehdys kaikille lukijoilleni! :D
Pike (nimi muutettu) nimittäin ilmoitti, että on oikein virallisesti siirtynyt lukijakuntaani. Niin hän on varmasti tehnytkin, mutta numero ja kuva ei ole jostain syystä tullut esiin.
Minä kyllä muistan Piken ilmoituksen, samoin kolmen muunkin, jotka ovat virallisia lukijoita, vaikka eivät ole kirjautumisesta huolimatta tulleet näkyviin..
On kuulemma vaikeata kirjautua näille plareille. :(
Mutta ei hätää, vaikka ei saakkaan nimeään näkyviin. Minulle riittää, että sivujani luetaan!

Otsikosta käy ilmi, että lujaa on viikko taas ohi suhahtanut, vaikka ollaan podettu ja sairasteltu miltei koko ajan. Tai mitäs sitä vähentelee ja vähättelee: KOKO AJAN.
Magnuksellakin on ollut räkätauti, mutta ei kuumetta.
Niistänyt hän on sillä siivolla, että minun piti jo ääneen ihmetellä, että kuinka ihmislapsi saa kahdesta pienestä reiästä aikaan sellaiset töräykset, että norsultakin menisi kateudesta jalat alta ja kärsä vinoon?
-Teeksä tuon trööttäysen suullas? minä kysyin eräänä aamuna riitaahaastavalla äänellä.(Aamuisin puhun oikeastaan vain riitaahaastavalla äänellä).
-En sunkaa mä suuta tarvitte, ku räkää tuloo ja sitä yritän niistää, Magnus sanoi tuohtuneena.
Pakkohan se on uskoa, kun mies sanoo, mutta uskomaton ääni se on. Uskokaa pois.

Minun tautini onkin sitten ollut hiukan eriskummallisempi, vaikka onkin vähän hiljaisempi.
Minulla on tapana valittaa Magnukselle vapisevalla äänellä kaikkea vaimallusta röpissäni.
Kerroin Magnukselle päivittäin, aamusta alkaen, seikkaperäisesti, mistä ottaa ja millä siivolla.
-Eikö tuallaasesta pitääs mennä lääkärihin? kysyi Magnus kauhuissaan.
-En taatusti mene. En, vaikka mätänis. Minä tiedän, kuinka vanhojen naisten vaivoihin suhtaudutaan:
Saunan taakse ja klupua otsaan!
-Samalla lailla niihin suhtaurutaan kuin vanhojen paappojenkin.Hyvin ja seikkaperäisesti, sanoi Magnus rauhallisesti.
 Hän oli saanut hyvää tutkimusta ja suhtautumista käydessään tohtorin pakeilla tässä joitakin aikoja takaperin.
-Sinä olitkin terve kuin pukki! minä sanoin ja joka asia iloksemme tutkimuksissakin todettiin.
Jospa teille, rakkaat lukijani, vielä antaisin tietoja röppöristäni. Ties, vaikka joku olisi röppörilääkärikin ja kommentoisi asian päältä. ;)

Minulla oli aamuisin pää kipeä ja oksetti (vieläkin on muoviämpäri sängyn vieressä.
Kuumetta oli kolmena päivänä, heikotti, voitatti huonosti, niveliä särki, vasenta lonkkaa jomotti, rinnasta puserti, alavatsaa väänsi, selkää ruimi ja ruoka ei maistunut.
Kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät, että meikäläinen voi todella huonosti silloin, kun ruoka ei maistu.
Tästä seikasta minä itse ollut huolissani.
Päinvastoin, olin aavistuksen verran tyytyväinen, koska ei ole mitään pelkoa nuutumisesta, vaikka tämä rouva olisi viikon syömättä. Vettä pystyin juomaan ja sitä lutkutinkin antaumuksella.

Tiistaina meillä oli raamattupiiri, mutta minä jouduin lojumaan pehkuissa, koska tauti oli silloin pahimmoillaan kuumeineen, yrjöineen, kaikkineen.
Yhtenä iltana minulla oli seurakunnan lähetystyön johtokunnan kokous, johonka vääntäydyin mukaan, koska ei ollut kuumetta.
Kokouksen alussa kävimme tutustumassa Isonkyrön kirjastoon pystytettyyn lähetysnäyttelyyn.
Se vasta olikin mielenkiintoinen näyttely.
Lähetystyöstä ja kaikkiin esineisiin liittyviä kertomuksia (tosia) meille kerteoi lähetystyössä ollut Janne-pappi. (Nimeä ei ole muutettu).
Pappilassa saimme sitten kahvia juodaksemme ja Ruunebergin tortun syödäksemme.
Minä jo olin ehtinyt surra, että Ruunebergin päivä livahti ohitse meikäläisen kohdalla ilman torttua.
Eipä onneksi päässyt näin käymään ja onneksi ruokahalukin oli hiljalleen antumassa ja palailemassa tavanomaiseksi. Pystyin sentään hillittyä toisen tortun ottamisen, joten hiukan oli kyllä taudinsiemeniä kropassa jäljellä.

Lauantaina ajelin Ylistaroon katsomaan Joonathanin salibandymatsia.
On valtavan ihastuttavaa istua katsomossa ja katsella innostuneita nuoria pelin tuoksinassa, eikä vähiten sitä omaansa, joka loistaa kentältä kultahipun tavoin vanhan isoäitinsä vetisiin silmiin.
Pelin jälkeen alkoi muutaman kilomeeterin päässä kirjoittajapiiri, jonne matsin loputtua kaasuttelin.
Samanhenkisten ihmisten kanssa on virkistävää harrastaa kirjoittamista.
Siellä saa vapaasti lukea myös hengellistä tuotoksiaan. Ellei saisi, en voisi mukana ollakaan, koska tuotokseni ovat hengellisiä. Jos eivät ihan suoraan, niin mutkan kautta. Ainakin runot.

Kaikki muut päivät olen, näitä pikkuruisia menoja (ja yhtä muuta) lukuunottamatta maannut kuin suomustettu lahna, seslongin pohjalla.
Kasvoni ovat taudin jälkeen vielä kelmeät, silmäpussit mustahkot ja pientä näverrystäkin ylt´ympäriinsä on havaittavissa, mutta uskon, että asiat ottavat selkiintyäkseen ja paratakseen.
Huomenna soitan (perhaps). että mittaavat sokerit verestä, kun menen paikalle ja jos flunssapiikin vielä suostuvat tuikkaamaan, niin luulenpa, että se on siinä mitä marjoista saatiin.

Urheilua on tullut toisella silmällä seurattua, mutta ei kovin tarkkaan.
Terveenäkin ollessa jännitys on joskus hermoille käypää, saati sairaana.
Sairaana kaiken pitää olla tasaista pötköä.Ei tunnekuohua mihinkään suuntaan.

Lopetan tämän pötkön, eli mhvv:n, tältä erää tähän.
Huomaatte, että kirjoittamispäivä on poikkeava. Se johtuu siitä, että minulla on mahoton kirjoittamisprojekti seuraavat pari viikkoa. Magnus on luvannut keittää, siivota, silittää, pestä ja puunata kaikki, että saan kirjoittaa.
Niin hän olisi tehnyt tähänkin saakka, mutta minä en ole kirjoittanut. Tai siis olen kyllä kirjoittanut, mutta sellaista, jolla ei olisi ollut niin kiire. :(
T: Kaisa Pötkö
---------------------------------------------------------------
Martti Lutherin ja Olaus Svebiliuksen katekismus:

Mikä on tekosynti?

Vastaus: Kaikki se paha, jota me ajattelemme,puhumme ja teemme Jumalaa ja lähimmäistämme vastaan, joka perisynnistä tulee.

Matteus 15:19.
Sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset, murhat, salavuoteudet, huoruudet, varkaudet, väärät todistukset, pilkat.