maanantai 17. marraskuuta 2014


Hyvin paljon hyvää iltaa kaikille teille, jotka sivustoani lukevat.
TÖTTÖRÖÖ! :D
Olette ensiarvoisen tärkeitä minulle, koskapa miksi sitä ihmislapsi muutoin mitään kirjoittaisi, ellei kukaan niitä kirjoituksia lukisi? Sunnuntaina esimerkiksi kuulin sykähdyttävän ja hauskan jutun, kuinka eräskin lukijattareni yöllä istuu sängynlaidalla ja lukee blogspottiani, vaikka pitäisi nukkua. Aviomiehensäkin huolestuneena kyselee, että mikä on?
Tämä kyseinen henkilö selitti minulle, että kun bloggaukseni ulostulo joskus luiskahtaa seuraavalle vuorokaudelle, eikä hän jaksa valvoa, niin jos sitten hän vahingossa yöllä herääpi, niin alkaa oitis kännykästä lukea mhvv:tä.
Tuommoisen kuuleminen sunnuntai-iltana on omiaan innostamaan maanantaina  kirjoittamaan, vaikka yhtään ei meinaisi jaksaa, eikä oikein olisi ole asiantynkääkään!
Päätinkin siis vääntää asiaa vaikka rautalangasta. (Alemmassa valokuvassa onkin sopivasti kuva siitä rautalankaenkelistä, josta viimeksi teille kirjoitin.)
Asetelma ei ole enää ihan tuon näköinen. Minusta enkeli peittyi liikaa muun rautalajka- ja koukkureksvisiitan sekaan, joten otin koukun ja sydämen pois. Sittemmin aion tuoda rautaenkelin sisälle. Laitan nimittäin tällä viikolla joulukynttelikön pellonpuoleiselle köökin ikkunalle ja sen viereen tuon enkelin. Sen ruosteiset kiemurat pääsevät kynttelikön suloisessa valossa hyvin esille.
Tänään, kun olimme Ystävyyden kulmassa Sanasessa (pieni Raamatun- ensi pyhän evankeliumin tutkistelun hetki seurakunnan papin johdolla), näin erään talon ikkunalla joulutähden  ja joulukynttelikön palamassa. Sanoin mielessäni ääneen, että minäkin laitan. Huomenna haen myös Vilpolasta enkelin sisälle.

Syy siihen, että ei ole mitään mistä kirjoittaa on siinä, että en ole mitään muuta tehnyt kuin yskinyt.
Yskinyt suoleni pellolle sillä siivolla, että jokaisessa 12 kylkiluussani on taatusti joka sentin päässä muutama hiusmurtuma.
Eräänäkin yönä yskin puolituntia yhteen rytkyyn henkeä vetämättä. Tai siis, siltä se ainakin tuntui ja näytti.  Magnuksen huolestunut ääni kuului pimeyden keskeltä (meillä on katuvalot kuuden kilometrin päässä ja vinttipöksässämme on totaalinen pimeys), jotta hakooko hän klasillisen vettä?
-Ei, minä vastasin ja jatkoin: - Ei...YSK...YSK...tässä...YSK...YSK...YSK...vesi...YSK...YSK...auta YSK...YSK...(jatkuu loputtomiin.)
-Kyllä auttaa. Vesi on vanhin voitehista!
-YSK...YSK...YSK...YSK...YSK...YSK...YSK...YSK...(jatkuu loputtomiin)...
-He! Tässon! Ota ny ja jua!
-YSK...YSK...YSK...klunk, klunk, klunk...(ja eipä aikaakaan, kun pimeän huoneen täyttää syvä hiljaisuus).
Viikko tuon taudin potemiseen meni. Piirtelin sen aikana pari korttia, mutta muut ajat makasin sängyssä mätipuoli ylöspäin.
Ilokseni kuulin eilen seuroissa, että muutkin olivat yskineet. Eivätkä vain viikkoa, vaan runsaasti pitemmän ajan. Sain kuulla taudin nimenkin:  KOKOVARTALOYSKÄ. Sangen osuva nimi.
Luulen, että minulla kuitenkin oli vain 1/2-vartaloyskä. Kylkiluutkin tuntuvat jo ihan ehjiltä ja pallea ei kipeä ollutkaan.

Lauantaina piti vielä sen verran yskiskellä, että en kehdannut mennä Kristillisdemokraattien EP:n piirin syyskokoukseen, joka pidettiin Kurikassa. Harmitti kovasti, mutta uskon, että paikallaolevia olisi harmittanut vielä enempi, jos sinne Paulaharjun koululle olisin itseni tyltynnyt.
Sunnuntai oli jo hyvä päivä. Niinpä kurvasimme illansuussa Huutoniemen kirkkoon seuroihin. Minulla oli kahvitusvuoro. Jos en olisi sunnuntai-illaksi toennut, minulla olisi kyllä ollut vara Kaisa laittaa tilalleni. Leylah on luvannut tuurata aina, jos minulle tulee este. Tai siis, jos minun pitää olla jossain muualla, vaikka pitäisi olla kaffinkeitossa. Päällekkäisyyksiä osuu joskus tälläisen menevän mummun kohdalle ja kahtia ei repeä, vaikka värkeissä varaa olisikin.
On mukavaa elää, kun tietää, että on olemassa vara Kaisa. Me olemme sukulaisiakin. Se selvisi Charlesin sukujuuritutkimustyön kautta ja  tuli Leylahille ja minulle iloisena yllätyksenä, että samaan sankkaan sukupuuhun kuulutaan. Monenmoisten koukeroisten oksistojen kautta.
Tänään iltapäivällä olin kissauttamassa kahvit Kyrönmaan kristilliset eläkeläiset- tilaisuudessa ja johon puljuun itsekin Magnuksen kanssa kuulumme. Kuulumme myös EL:ään (Eläkeliittoon). On hauskaa kuulua joka paikkaan ja käydä myös joka paikassa. Hauskaa on kyllä myös istua kotonakin sohvan nurkassa ja tuijottaa vastapäiseen seinään.

Kuten jo sanoin, olen kuitenkin pitänyt korttifirmaa toiminnassa piirtämällä kaksi korttia lisää myyntirepertuaariini. Huomenna otamme korteista kuvia ja aion tehdä KAISAN KORTTI sivut kaiken kansan nähtäville. Kortteja saa sitten minulta tilailla, jos tahtoo.

Nyt taidan lopettaa tämän kertaisen mhvv:n (mielenkiintoisia häppeninkejä varrelta viikon) tähän johtuen tosiaan niistä seikoista, joita tässä jo valotinkin, eli yskästä on paha nyhjästä!
Toinen valokuva on vielä tosin valottamatta. Siinä näpötän minä. Vaikutan ihan hierojalta, joka on tehnyt liikaa töitä. Niin sitä valokuva antaa väärää infoa. En ole hieroja, vaan korttimaakari.
Kuva on otettu joskus toissavuonna  Asevelikylässä kesällä kerran. Entisen kotitalomme nykyisessä naapurissa.
T: Kaisa Kortpacka-Maakarå
--------------------------------------------------

Psalmi 4, jae 2:

Vastaa minulle, Herra, kun huudan sinua!
Sinä, Jumala, olet minun auttajani,
sinä avaat minulle tien ahdingosta.
Ole minulle armollinen ja kuule rukoukseni!

8 kommenttia:

Ailakki kirjoitti...

No joo tähän vuodenaikaan paljolta kuuluukin flunssat itte kerkisin sen jo köhimähän.kyllähän joulu kortteja saapi ruvetakin jo riipustamaan.on se hienoa kun kuuluu moneen eri puulaakiin pysyykin virkeänä kun toimintaa on ja harrastuksia.Siunattua alkanutta viikkoa teille.(: :D

Anonyymi kirjoitti...

Varhainen huomen. Yöllä voi tehdä muutakin kun nukkua. Vaikka lukea sinun hauskoja juttuja. Kovasti jo orotan yhteystietoja mistä kortteja voipi tilata. Mukavaa menoa sinnekkin. Isoäiti

Mirva Havula kirjoitti...

Hei, pitäsköhän sun keksiä uusi nimi Kaisan Kortti- sivun sijaan. Ku tämmönen sivu näkyy olevan olemassa:
https://fi-fi.facebook.com/pages/Kaisan-Korttitehdas/147269588633791

Voi tulla ehkä sekaannuksia???

Mulla on hurjasti jäänyt kommentoitavaa sun ihaniin kirjoituksiin, mutta vieläkään en ehdi. Otan joskus itseäni niskasta ja kommentoin urakalla koko syksyn asiat!!!

Terv. Mirva

Anonyymi kirjoitti...

Hei. Voisitko kysyä S minun yhteystiedot ja laittaa kortteja (20) kpl tulemaan. Isoäiti

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Kun olin työelämässä ei koskaan ollut yskiä, eikä flunssia. Syynä oli varmaan se, että joutu joka päivä käsitteleen rahoja. Niistä sai hyvän vastustuskyvyn! :D
Nyt sitte, kun on vaan pankkikortti käytös, niin saa kaikenmaailman röppörit.

Kyllä vireys tosiaan pysyy, kun kuuluu kaikkiin mahdollisiin, mutta kunnollisiin puljuihin! ;)

Siunausta myös teittin viikolle!

kaisa jouppi kirjoitti...

Isoäiti
Tota, joulukorttejako 20?
Niitä joulukortteja on kolmea eri sorttimenttoa. Laitanko kaikkia tasamäärän?

Joo, kysyn huomenna S:lta sun osoitetiedot. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Mirva
Mä koitan huomenna perustaa korttisivuja. Yritän ympätä KAISAN KORTIT jotenkin, vaikka oman nimeni sekaan, koska FIRMAN (köhäisy) nimi on rekisterissä noin.

Kivaa odottaa kommentsuuneja, mutta ei tartte ottaa pulttia, vaikkei KAIKKIIN kommentoiskaan. ;) Lepo vaan!!!

Rosina kirjoitti...

On sinulla ollut paha yskä.
"Yksinkö yskiskelit?", tuli jostain tuollainen hokema mieleen...
Me haimme flunssarokotteen viime viikolla, nyt ei noussut käsivarteen klumppua eikä särkenytkään kuin ihan vähäsen.
Mukavia Kaisan kortti-happeningejä vaan!