Tähän alkuun piti olla ihan muita kuvia, mutta koneen ohjelma on muuttunut ja mikään ei enää ole kuten ennen.
Esimerkiksi viime viikolla menetin täysin loputkin riekaleet hermoistani, kun yritin väsätä ihka uusia kotisivuja KAISAN KORTEILLE. Itkien ja hampaat kirskuen jouduin antamaan periksi. Yritin sitten, hetkisen sängyn päällä levättyäni ja syvään hengiteltyäni, avata uudet Facebook- sivut ko. firmalle. Ei onnannut. Ensinnäkään nimi ei kelvannut ollenkaan, eikä alkuunkaan. Nousin koneen äärestä ja tein lattialla muutaman 1/2voltin, sekä suunnittelin tosissani heittää kahvakuulaa seinään ja ikkunasta ulos, mutta sain hillittyä itseni. "Rauhoittuneena" ajattelin, että luon uudet BOGIsivut korteilleni. Olenhan kunniakkaasti tämän kaisajoupin blogspotinkin aikoinaan auki saanut. Vaan eipä onnistunut KAISAN KORTTI-tuotteistolle. Nimi on jo sitä paitsi käytössä. Kone ehdotti niin kummaa nimeä, että en nyt ainakaan ensisyömällä sitä hyväksynyt. Siis kortit pysyvät piilossa edelleen. :(
Myönnän, että vika on minussa, mutta vannon, että ymmärrän kyllä koneen antamat käskyt ja silti, kun niin teen, eivät asiat mene niin kuin linnassa sovittiin. Ehkäpä pyydän jotakuta tietokone-eksperttiä apuun, jahka sellaisen saan haaviini. Eksperteillä ei parta kauaa pauku, eikä kulu tupakkia, kun saavat aikaiseksi kunnon myynti-ja esittelysivuston KAISAN KORTTIparoille.
Magnuksenkin koneeseen päivitettiin joku ihme uusi ohjelma ja nyt hänenkin näytölleen levahtaa monen monta valikkoa ja tervetulotoivotusta. Tuon tuosta kone ilmoittaa mikä päivä on menossa ja mikä aika ja paikka. On plussaa ja miinusta, tähteä ja nuolta, ruuvimeisseliä ja munalukkoa. Niitä ei edellisessä ohjelmassa ollut. Tai ne eivät hyppineet koko aika näkyiin. Uusi ei aina ole vanhan väärtti.
Kuvien lataaminenkaan ei enää suju kuten aiemmin. Nyt se on niin modernia ja hulppeeta, että vatsalaukkua vääntää. Piti tuohon alkuun laittaa viimevuoden juhannuskuvia, kun uusia ei saatu framille.
Tuossa ylemmässä kuvassa ei ole kyse juhannusvihdoista, vaan ihan juhannuskoivuista, joita näillä leveysasteilla aina asetetaan rappusten molemmille puolille.
Kaikki perinteiset juhannuskoivuapajat olivat maan tasalla, joten piti tyytyä oksiin, jotka toffasin plastiikkaämpäriin. Ämpärin naamioin ovelasti koivuklapeilla ja aidosta meni kuin väärä raha. Alakuvassa on kuvattuna juhannuslipputanko suomenlippuineen myöhään illalla niin ikään viime juhannuksena. Kyllä! Näet ihan oikein! Tanko on hivenen vinossa. Emme tiedä mihinkä suuntaan se loppujen lopuksi kallistuu, joten emme ole suinpäin liioin lähteneet sitä oikomaankaan. Lipputangon oikominen on työlästä, eikä koskaan voi olla varma pysyykö se suorassa. Oikeastaan paremminkin voi olla varma, että se menee vinoon.
Tuosta koneiden kronklaamisesta piti vielä kirjoittamani. Nimittäin Facebookin tietoja minusta-kohta pimpahtaa aina heti ensimmäisenä silmilleni, kun avaan Facebookin.
Kone ilmoittaa tietojen olevan 89, 99 prosenttisesti valmis ja tivaa nykyistä työpaikkaani. Hetken mielijohteesta näpyttelin nykyiseksi työpaikakseni KAISAN KORTIT. Kone pläjäytti esiin valikon, jossa seisoi tuskanpunaisilla kirjaimilla, että VÄÄRÄ TIETO!
-Noh, ajatelin minä. Minä sentään olen siinä asiassa konetta viisaampi. Tänäänkin olen piirrellyt firmassa nimeltä KAISAN KORTIT ihania flamingoja noppimassa merimakkaroita pohjalietteestä.
Vein muuten tänään Isonkyrön Takataskuun kortteja myyntiin ja kävin samalla reissulla ostamassa uusia tussejakin työpaikkaani uusien korttien tekemistä varten.
Takatasku on joulun alusajan avoinna ja siellä myydään kaikkea ihanaa käsintehtyä lahjatavaraa.
Ostin, paitsi niitä tusseja, myös lankaa. Sellaista oikein ohutta, jossa on pieniä lurexinpaloja siellä sun täällä. Aion vommustaa itselleni juhlakaulahuivin! Tarkkamuistinen lukijani varmaan muistaa, että osaan kutoa vain pötkylää. Olen kutonut itselleni useita pötkylähameita, muutaman pötkyläpuseron, pötkyläkaulahuivin (ihan arkikäyttöön vaan.Ilman lurexia ja bling-blingiä) ja lukuisia pötkylöitä, joista ei ole tullut yhtään mitään. Tästä uudesta langasta kuitenkin tulee.
Näen sieluni silmillä, miten kaulapötkyläni lurexit säteilevät yhdessä silmieni kanssa osallistuessani joulunajan lukuisiin ihaniin juhliin.
Meillä on eräässä tämän joulun ajan juhlassa taas kunnia esiintyä Mariana ja Joosefina Magnuksen kanssa. On käsittämättömän suuri ilo TÄSSÄ IÄSSÄ (vajaa sata-vuotiaina) saada esittää juuri tuota pariskuntaa. Nyt pitää vaan rakentaa seimi vanhoista laudoista ja käydä jostakin hevostalosta pyytämässä sylillinen heiniä lainaksi.
Jos joku hevostalollinen lukee tätä ja asuu kymmenenkilometrin säteellä Hälvänmutkasta, niin voi kernaasti ilmoittautua minulle. :D
Jeesus-vauvaksi aion kapaloida Viviannin vanhan vauvanuken. Kietaisen sen johonkin kauniiseen kankaaseen ja asetan seimeen nukkumaan. Ihanaa!
Viimeviikon vielä kärsin jälkiaaltoja siitä kertomastani suoliyskästä. Magnus sanoi viimeksi eilen, jotta mee nykkuule lääkärihin tuan röykytykses kans! Ei ihimisen kuulu tuallalailla laittaa.
-En takuulla mene! Siellä vaan sanottais, että yski, yski sinä muori vaan! Kirkkahemman kruunun saat!
No, tiedänhän minä, ettei terveyskeskuksissa noin sanota. Aina olen keskuksista hyvän avun saanut niinä harvoina kertoina, kun olen sieltä apua tarvinnut. Kyllä tämä tästä (yskii). Tänään esimerkiksi en ole yskinyt paljon kertaakaan.
Maanantaina olin keittelemässä kahvia Kyrönmaan kristillisten eläkeläisten tilaisuudessa. Meille esiteltiin tuossa tilaisuudessa myös jalkojen hoitoa. Esittelyn aikana tunsin, miten varpaani hikosivat ja olin varma, että ne suorastaan punastuivat. Eipä tule paljoa aikaa tuhrattua jalkojen hoitoon. No puhtaus tietenkin on puoli ruokaa ja sitä varpaani kyllä saavat osakseen, mutta...
Kesällä tulee sentään hieman enemmänkin asian eteen tehtyä, koska lohkeilleet uuniperunat eivät näytä hyviltä sandaaleissa.
Naamarustinkia, joka on näkösällä kesät talvet, tulee huollettua hieman enämpi. Tänään esimerkiksi tursutin pärställeni paksun kerroksen turpeesta tehtyä linimenttitahnaa. Mustaa kuin mikä.
" Vältettävä joutumasta silmiin" luki tuubin kyljessä. Ihmettelen, kenenkä tulee edes mieleen tursottaa tuota mönjää silmäkuoppiinsa?
Menin sitten koneen ääreen odottelemaan vaikuttavien hivenaineiden imeytymistä (ohjeen mukaan kestää kymmenen minuttia). Kuinka ollakaan Magnus kulki oviaukon ohi.
-Voi kauhiaa! Kyllon törkiää! kuului huuto eteisestä.
-Joo, mutta ajattele ihastuttavaa lopputulosta: vaimo, jolla on naama kuin pikkuvauvan peppu, rauhoittelin minä.
-Hmpf....sanoi Magnus epäilevän näköisenä ja katseli kattoon.
Tiistaina ehdin olla kahdessa paikassa ja melkein samaan aikaankin. Nimittäin Media-lähetyksen (tai Sansaksi minä olen tottunut sanomaan) lähetystilaisuudessa seurakuntatalolla ja omassa lähetys- raamattupiirissämme omassa kodissamme Letkutiellä. Molemmissa oli hyvä olla.
Keskiviikkonakin onnistuin olemaan kahdessa paikassa: Isonkyrön kirjastossa runokirjan julkistamistilaisuudessa ja seurakuntasalilla jumalanpalvelusten kehittämis- ja ideointitapahtumassa.
Ensimmäisessä tilaisuudessa runoilija Markku Huhta luki äänehensä meille murteella kirjoitettuja mainioita runojaan juuri ilmestyneestä RUNUA-kirjastaan. Jokaiseen runoon kuuluu aina osuva valokuvakin. Runoja kuvineen on kehystettynä katseltavaksi ja luettavaksi Isonkyrön kirjastossa joulukuun loppuun saakka. Kannattaa mennä. Sellaistenkin, jotka saavat ihottumaa jo pelkästä runo-sanastakin. Tulet hämmästymään ja huomaamaan, että sinähän suorastaan rakastat runoutta! :D
Runojen parista ajelin seurakuntatalolle ideoimaan ja fundeeraamaan uutta äksöniä jumalanpalveluksiin. Ysköspuuskanpelossa olin kuitenkin ihan tuppisuuna koko illan. En edes veisata uskaltanut.
Perjantaina meille saapui junalla Nikolainkaupungista mieluisa ja rakas vieras. Vivianni.
Leivoimme joulutorttuja kilon valmistaikinasta ja söimme ne miltei yhteen rytkyyn. Joulutortun keksijä ansaitsisi Nobelin palkinnon, tai ainakin kultaisen torttumuotin ja kunniakirjan kuvineen.
Sunnuntaina meillä täällä Isossakyrössä oli Naisten kesken iltapäivä. Sain lausua runoja ja ne menivät hyvin. Jaa, että mistäkö tiedän? No siitä, että tunsin itseni surkimusten surkeaksi kunigattareksi, paksuksi punkeroksi, korppukielisten keisarinnaksi ja tyhmäksi töpöksi. Sydän tuntui putoavan vatsalaukun pohjalle sätkimään ja kylmää hikeä lirisi putkena selkäpiitä pitkin kastellen kaiken matkallaan saapasvarsiin.Nämä ovat aina ennenkin olleet melkoisen varmoja tietoj nappiin osumisesta.
Nyt tämä likka menee alakertaan katsomaan, josko joku olisi kahvia kissauttanut ja lopetan
kirjoitukseni kuten eräs A-studion juontaja taannoin ihmeekseni ja ilokseni ohjelman päätteeksi sanoi:
-Hyvää yötä Jeesus myötä. Kiitos tästä päivästä!
-------------------------------------------------
T: Kaisa Jultortlettos-Granskog
-----------------------------------------
Psalmi 18, jae 31
Jumalan ohjeet ovat täydelliset,
Herran sana on kirkas ja puhdas.
Kuin kilpi hän suojaa niitä,
jotka hakevat hänestä turvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti