maanantai 15. joulukuuta 2014

Viikonverran elämää ohi

Nyt pääsi käymään niin kamalasti, että en saa tänne kuvia. Tai siis, sain kyllä kuvia, mutta ihan liikaa. En saanut poistettua niitä kuvia, joita en tahdo tänne (enkä kyllä muuallekaan). Piti sitten alkaa kirjoittamissessio sellaisesta kohdasta, ettei mene kuvanlaittosivulle ollenkaan.
Esimerkiksi joulukuusestamme ottamani kuva oli tullut napattua videokuvana! Ja minä, kun edes osaa ottaa videokuvaa! Kuva, kuten arvata saattaa, heiluu ja tärisee ja ellei tietäisi, että kuvassa on joulukuusi, luulisi, että siinä on joku fatikoolilainen filmannut  hyvin syttynyttä juhannuskokkoa, jonka ympärillä on klitterinauhaa plus vielä tähti keon päällä.
Voin luottamuksella kertoa teille, että humöörini on tällä hetkellä aika alhaisissa lukemissa. Oikeastaan humööriä ei nyt meikäläisestä löydy ollenkaan, ei, vaikka tongeilla kiskois.
Ei pitäisi mommien alkaa bloggaileen, eikä valokuvia otteleen. Grrrr....

No niin. Paras kun hörppää eväänsä, eli vesilasillisen tyhjäksi ja nieleksiä viimeisetkin sämpylänmurenot kitusiinsa ja alkaa kertomaan, mitä kaikkea HAUSKAA viikon varrella on tapahtununna.
Mitä joulusiivouksiin tulee, niin niitä ei ole tapahtunut ollenkaan. Tänään tosin melkein meinasin järjestellä sinisen keittiönkaappimme purkit ja purnukat järjestykseen ja ojennukseen, mutta meinaamiseksi se jäi. Lähdimme kirkolle niittaamaan "miesten aamupala"-mainoksia ilmoitustauluille ja minä käväisin kaupassa ja jakamassa nimmarit muutamaan Runoratsukko-kirjaan.
Uskon kuitenkin, että se sininen kaappikin tulee tällä viikolla siivottua. Ensinnäkin kaappi on aika hyvässä järjestyksessä jo nyt, sotkuisenakin ja se on ainoa kaappi, jota en koskaan ole joulunalusviikkoina jättänyt siivoamatta. Kaappi on sen verran pienikokoinen, eikä siinä ole kuin kaksi laatikkoa ja muutama hylly.
Muu siivoaminen (komerot ja kaapit, ynnä taustat ja hyllyköt) ehkä jäävät vähemmälle tänä vuonna. Ehkä ihan kokonaan.
Sen siitä saa, kun kuusi kannetaan tupaan kuukautta ennen joulua. Joulutunnelma on jo korkealla. Sitä ei tarvitse hiissata enää korkeammalle siivoamalla.
Joulusapuskat ehdin keittää hyvin jouluviikollakin. Enkä voi mitään ruokia, enkä laatikoita ennakkoon tehdäkään, koska molemmat pikkuruiset pakastimemme ovat piripintaan täynnä marjoja ja omenahilloa.

Viime viikolla ajelimme Östermyyraan asti jouluruokailemaan. Kansanlähetyksen työntekijöiden ja vapaaehtoisten jouluruokailuun ja joulujuhlaan.
Uutuutena joulupöydässä oli katajanmarjamarinoidut silakat. En nyt muista, oliko nimi juuri noin kirjoitettuna Menu-listassa, mutta katajanmarjaa oli silakoihin makua antamaan käytetty.
Oikein olivat hyviä. Katajanmarjasilakat. En ole kyllä koskaan katajanmarjoja maistanut, mutta voin kuvitella, että se määrätty hyvä aromi oli juuri niistä.
Meillä on pihassa kasvamassa kataja. Linnut ovat sen siihen LEVITTÄNEET. Kataja on nyt sellaisen saunavihdan kokoinen ja mallinen, mutta jahka se siitä pöhääntyy, niin varmasti alkaa oksillensa myös marjaa pukkaamaan.
Aion kerätä omasta puskasta aikanaan katajanmarjoja ja ostaa nelikon silakkaa ja tehdä samanmoista herkkua kuin nyt tuolla jouluruokailussa oli.
Maugnuskin maistoi ko silakasta varovaisesti kymmenen sentin kolikon kokoisen palan ja sanoi, jotta kyllä tätä syää, jonsei muuta oo!
Se oli paljon sanottu Magnukselta se! Häneltä, joka on sitä mieltä, jotta marinoirut kalat ja sillungat on raakoja.

Keskiviikkona seurakunnan Päiväkuoro, johon minulla on nyt ilo kuulua, kokoontui Kyrööntuvalle laulamaan joululauluja.
Samainen kuoro lauloi myös sunnuntain jumalanpalveluksessa kirkossa.
Korossa laulaminen on mukavaa ja terapeuttista. Vielä, kun muistaisi hankkia nuottikansion, että olisi nuotit järjestyksessä. Tai...meikäläisen puolesta nuotit voivat olla ikuisesti hukassa, mutta sanat, laulettavien laulujen sanat, niiden on syytä olla järjestyksessä.
Nuoteista, kuten niin usein ennenkin olen sanonut, en ymmärrä hölkäsen pöläystä, muuta kun sen, etteivät ne saa kastua.

Viikolla olimme taas karvarissakin. Minä ja Magnus yhdessä. Siihen alkaa jo tottua, että aviosiippa on kampaajalla mukana. Hänen vuorollaan kampaamo muuttuu vaan parturiksi, minun ollessa vuorossa, olemme kampaamossa.
Siihen en ikinä totu, että Magnuksen ihastuttavat niskakiehkurat tipahtelevat parturin lattialle. Jos minulta kysyttäisiin Magnuksella olisi liehuva kiharainen poninhäntä niskassaan. Ehkä kuitenkin on hyvä, ettei minulta mitään kysytä.

Lauantaina olimme Viviannin koulun joulujuhlassa. Oi, mikä ihana tapahtuma! Tummansininen esirippu aukesi ja ihana jouluseimikuvaelma alkoi. Saimme nähdä omin silmin, kuinka Jeesus nukkuu seimessä, kuinka Joosef ja Maria häntä hellien hoitavat ja kuinka paimenet iloitsevat.
Me mummut, paapat, isät äidit, sisarukset ja kummit saimme laulaa mukana "Enkeli taivaan" koko poskella.
Viittä vaille, etten lähtenyt liitelemään kattoa kohti taas. Huomasin aika äkkiä, että koko poskella ei, ainakaan siellä takaosassa, laulaneet muut kuin meikämummu. Magnus olisi taatusti laulanut myös, mutta hän oli valitettavasti estynyt juhliin tulemasta.
-Kumma, kun ei näin isosta porukasta lähde kovempaa ääntä, sipisin minä vieressä istuvalle nuorelle naiselle.
-Meikäläinen vaan yksin jollottaa...jatkoin sipisemistäni.
-Ei se haittaa, sanoi vierustoverini ja hymyili ystävällisesti.
Eikä se sitten haitannutkaan. Aina, kun sanat heijastettiin skriinille, niin tämä likka veisasi ja lujaa!

Sunnuntaina illansuussa oli Nikolainkaupungissa Vaasan Kansanlähetyksen joulujuhla. Minä istuin kortti-ja kirjapöydässä, joten ihan kaikkea en pystynyt kuulemaan.
Sen sijaan lasten riemukasta juhlintaa sain ilokseni kuunnella mielin määrin. Lapset osaavat ottaa ilon irti elämästä aina, kun on juhla. Hiljaista tuli vain silloin, kun istuttiin lattialle tutkimaan lahjapussin sisältöä. Jokainen muksu sai ihanan pullean ja raskaantuntuisen paperipussin isosta kopasta käteensä.
Muistelin lapsuuden joulujuhlia, joita Vaasassa Strömbergin tehtaalla työntekijöiden lapsille järjestettiin. Isäni oli aina joulupukkina.
Pussi, joka joulujuhlassa lapsille jaettiin tuntui kädessä aina mahdottoman suloiselta. Sitä piti kauan aikaa vain varovasti käsissään puristella ja haistella, ennenkö sen malttoi avata.
Muistan, että sisältönä oli aina omena ja pikkarainen rusinapaketti. Mahtoi olla piparkakkukin ja kiiltokuva ja muutama suklaakaramelli. Kaikki ainakin mahdottoman ja ylenpalttisen ihanan makuisia. Sen muistan varmasti.

Nyt on aika lopettaa ja sanoa taas kaikille, että hyvää yötä Jeesus myötä.
Ihana joulu saa, vaikka et yhtään stressaisi millään. Se on myös yksi, mikä on varmaa.
T: Kaisa Stressander-Salet

----------------------------------------------
Psalmi 115, jakeet 13-16

Herra siunaa niitä, jotka
häntä palvelevat,
niin pieniä kuin suuria
Lisätköön Herra kansaansa,
teitä ja lapsianne, polvesta polveen.
Siunatkoon teitä Herra,
hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Taivas on Herran, maan hän on antanut  ihmisille.

6 kommenttia:

MikaT kirjoitti...

Terve Kaisa,
kävin lukemassa plokiasi kun feispuukissa sitä mainostit! Päätinpä laittaa puumerkin tänne näkyviin! Kiitos&siunausta&iloa! MikaT

kaisa jouppi kirjoitti...

Mika T
Puumerkkijäljet on aina mukavia kattella ja lukea. Ja taas nähtiin, että mainostaminen kannattaa aina! :D
Siunausta ja iloa Joulunaikaan myös teittin perhekunnalle!

Rosina kirjoitti...

Kiitokset Kaisa tämän vuoden blogikirjoituksistasi!
Rauhallista Joulua ja Siunausta Uudelle Vuodelle 2015 sinulle ja koko perhekunnallesi!

pau kirjoitti...

Olipa hauska nähdä frouvaa ihan verekseltään vaikka pikipäin edes. Ja saada niitä Kaisan Kortteja vähän varastoon, että on mistä ottaa, kun tarvis tulee.

Oikein hyvää ja siunattua Joulua teidän perheelle ja makoisia joulusaunoja ja muuta <3

kaisa jouppi kirjoitti...

RAKKAAT ROSINA JA PAU

Kiitos kiitoksista teille molemmille! :D
On mukavaa kirjoitella (kohta taas alan vääntään juttua) ku tietää, että tekin aina lukaisemassa täällä käytte.
Kiitos ystävyydestänne!
Ihastuttavaa ja hyvää Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa teille ja omillenne.

Ritva Hedlund kirjoitti...

Ei Kaisa kataja aina tee marjoja. Katos kun on poika ja tyttö katajoita ja vain toiset tekee marjoja. Ja jos oon oikeen asian ymmärtänyt sun pitää hankkia pihallesi toistakin sorttia, mutta älä kysy multa mistä tiedät kumpi tämä jo pihallasi oleva on, kun kysyäkkään ei voi.