maanantai 22. joulukuuta 2014


Yläkuvassa rekvisiittaa Marian ja Joosefin rooliimme tässä taannoin.
Alakuvassa joulukortti teille kaikille sadoille ja taas tuhansille ihanille ja rakkaille lukijoilleni.
On tullut aika toivottaa Hyvää- ynnä Siunattua Joulua kaikille teille, jotka täällä aina näitä juttuja lukemassa jaksatte piipahdella..
Facebookissa on tullut toivoteltua Hyvää ja Siunattua kyseistä juhlaa jo niin monta kertaa, että alkaa jo pikkasen aivoissa harmaat klimpit sakkaantua. Ei niin, että kyllästyttäisi, mutta se epäilyksen häivä, että onko kaikille varmasti hyvät joulut tullut toivoteltua.
Noh, tahallansa ei kukaan hyviä toivotteluja toivottelematta jätä!
Jännä juttu tuo Facebook. Samoin tämä blogi. Juhlien aikaan samaa asiaa tulee luettua ja toivoteltua satoja kertoja.
Muistan, että hieman sama juttu oli aikoinani ihan livenäkin, kun olin töissä Suomen Postissa. Iltaisin tuppasi jäädä  grammari päälle omista ja asiakkaiden sanomisista.
-Hyvää Joulua, hyvää Uutta Vuotta, Hyvää Ystävänpäivää, Hyvää Pääsiäistä, Hyvää Juhannusta, Hyvää Vappua, Kyllä on ruma ilma, Aina sataa, Kyllä on törkeen kuuma, Kyllä on karseen kylmä...jne, jne.
Jotenkin kotiin lähtiessä kaikki tuntui viimeisen päälle tuplasti sellaiselta, mitä koko päivän oli hokenut.
Kumminkin, kaikitenkin ne olivat hyviä aikoja, vaikka samaa asiaa päivät pääksytysten hoettiinkin. Kaihoten niitä muistelen  ja olen hieman joskus kaduskellutkin, kun jäin niin aikaisin työelämästä pois. Noh, nythän minä jo olisin muutoinkin eläkkeellä ja vellitalo häämöttää, mutta kuitenkin.
Mutta nyt on joulu, eikä tätä hienoa juhlanaikaa kannata pilata märehtimällä menneitä.
Rakasta kalendääriäni vilkuillessani huomaan, että tämän viikon sivuaukeama  on vitivalkoinen viikon jokaisena päivänä. Ei rasvaplättejä enempää kuin kaffiplättejäkään edes.
Näyttää siis ihan siltä etten ole ollut missään, enkä tehnyt mitään. Minulla on sentään joskus tapana  örmiskellä muistiin jotain pikkutekemisiäni, kuten esim. piimävellin keitto, turvenaamio ja sen sellaista, mutta nyt on kalenteriaukeama siis typötyhjä. Ihanat naapurit kyllä kävivät meillä omenahillokahvilla. Lupasin syksyllä, että kutsun Huivin ja Eerikin kahville, kun antoivat meille monta pussillista omenoita, joista keitin hilloa kaurapuuron sekaan lusikoitavaksi. Tiistaina sitten sain äntiin lunastaa lupauksen. Ihania naapureita meillä ja liian harvoin tulee tavattua ketään heistä.
Oikeastaan siinä voisikin olla hyvä uuden vuoden lupausaihe: Kutsun naapureita silloin tällöin sumpille.
Olen myös kyllä myös leiponut joulua varten viimeviikolla, vaikka sitä ei ylös olekaan merkkailtu. Pötkökeksejä.
Sama pötkölinja jatkuu näköjään tällä leipomispuolellakin kuin kutomispuolella.
Keksipötköt tosin kypsyttyään kyllä leikataan viistoon pikku pätkiksi, joten yhtä hyvin voisin sanoa, että olen leiponut pätkäpiskettejä.
Magnus leipoi taatelikakun samana päivänä, joten joululeivonnaiset ovat meillä valmiina.
Lanttulaatikko hais...öh...paistuu par´aikaa uunissa. Porkkanalaatikon tein jo paripäivää sitten, kuten myös joululihapullat.
Joululihapullat ovat samanlaisia kuin lihapullat aina. Ne vaan jouluna muuttuvat joululihapulliksi.
Rusinatonta maksalaatikkoakin ostin tänään, kun olimme kirkolla. Minä pidän kyllä suunnattomasti paljon enemmän rusinallisesta maksalaatikosta, mutta Lyllan (toinen minun lisäkseni, joka jouluisin haluaa maksalaatikkoa) ei saa syödä rusinoita. Se kuulemma kuolee välittömästi, jos yksikin rusina sen kitusiin pääsee luiskahtamaan. Ainakin, jos Catherineä on uskominen.
Viime vuonna Catherine nyppi pinsettien ja loopin kanssa Lyllanin koirankupista rusinoita pois.
Onneksi tänä jouluna muistin asian ja löysin kuin löysinkin rusinattoman version. Halutessani voin ottaa rusinapaketin lautaseni viereen ja syödä lusikallisen rusinoita joka maksalaatikkolusikallisen perään.
Luulen kyllä, että en niin tee, koska en ole turhan kronkeli sapuskoiden suhteen.
Huomenna siivoamme tupasemme puts plank, keitämme riisipuuroa ja lämmitämme pihasaunamme.
Aattona onkin sitten kaksi mukavaa, mutta aikaa vievää tapahtumaa suoritettu jo edellispäivänä.
Sitä paitsi saunomisen jälkeen minä olen, jos mahdollista, entistäkin vetelämpi.
Jokunen vuosi takaperin aloin epäillä, että ei ole ihmisen tarkoitus olla heti aattoaamusta kuin nukutusnuolen takalistoonsa saanut virtahepo. Niinpä siirsimme saunomisen aatonaattoon.
Napollinen riisipuroa on omiaan vaikuttamaan myös ihmislapsen yleiseen kankeuteen ja vireystilaan. Niinpä syömme riisipuuronkin pois kuleksimasta jo edellispäivänä.
Tahdon olla virkeä ja viriili koko aaton ajan ja aattoyönä haluan mennä yömessuun ja pysyä siellä koko ajan hereillä.
Joulun aika on ihanaa aikaa. Jotenkin ilmakin on helpompaa hengittää. Lapsena ihmettelin itsekseni, mistä se tunne ja fiilinki oikein tulee.
Jotenkin tiesin aina, että se kelmeänaamainen meluisa piippalakkipää ei sitä saa aikaan. Koska eräänkin kerran näin sellaisen maata rötköttävän vuotavan rännin alla ja huitovan "iloisena" kättään meille tervehdykseksi. Tunsin syvää myötähäpeää ja hitusen pelkoakin. Juhlatunnelmasta ei ollut tietoakaan.
Tietenkin perheen yhdessäolo ja lahjat tekivät iloiseksi, mutta siihen TUNTEMATTOMAAN viehättävään ja ihanaan tunteeseen nekään eivät olleet oikea selitys..
Joskus, kun menimme lapsena joulukirkkoon (oikeastaan muistan vain kerran olleeni perheeni kanssa lapsena joulukirkossa) tunsin, että nyt ollaan jonkun erikoisen asian kanssa tekemisissä.
Niin kuin tietysti oltiinkin: Jeesuksen syntymän. Koulussa sain kuulla asiasta enemmän. En saanut estoja, enkä traumoja.
Jeesuksen syntymä vaikuttaa koko ihmiskuntaan. Halusi, tai tiesi se sitä, tai ei. Oli se niin suuri tapahtuma. Ulkonainen loisto ja määrä ei vaikuta asiaan himpun vertaa.
Näihin mietoksiin lopetan menneen viikon menemisien ja tulemisien setvimisen ja haluan koko sydämestäni toivottaa sinulle Hyvää ja Siunattua Joulua. Vapahtajamme syntymäjuhlaa!
Vielä me tänä vuonna tapaamme, jos Luoja suo. :D
T: Kaisa Leverlåda-Russin
------------------------------------------------
Jesaja 9, jakeet 1-5

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.
Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon.
He iloitsevat sinun edessäsi,
niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan,
niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.
Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan,
valjaat, jotka painavat olkapäitä,
ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat,
niin kuin murskasit Midianin vallan.
Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat,
kaikki veren tahrimat vaatteet
poltetaan,
ne joutuvat tulen ruoaksi.
Sillä lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan,
hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.



3 kommenttia:

Ailakki kirjoitti...

Voihan hyssykät mitä nyt saunomiseen ja riisipuuroon tulee syödä jo aatonaattona musta tuntuu että olen aina niin kun virtahepo kankia ja hidasliikkeinen mut tekeehän ikäkin tehtävänsä tänääkin vetelin sikeitä 9asti,huomen aamulla ryhdistäydyn ja pinkaisen aijoos ylös joulukirkkoon tuon kultani kanssa .Jeesuksen Syntymä Juhlaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää joulun jälkeistä aikaa. Jotenkin lievää hässäkkää ollut. En ole paljon ehtinyt sivuilla vierailla. Joulun vietin laivalla. Tuli levoksi kun kokoajan sai mennä valmiille, eikä tarvinnut höösätä ruokien kanssa. Influenssa on majoittunut taloon. Nuorimmainen sairas. Itselläni on rokotus, toivottavasti auttaa. Kiitos mukavista kirijootuksista. Hyviä välipäiviä lumisesta Lintuvaarasta. Ja kaikkea hyvää vuodelle 2015. Isoäiti

Rautalintu kirjoitti...

Ihana joulukortti!