maanantai 6. huhtikuuta 2015

Juhlien juhla


Hyvää Ylösnousseen kohtaamisen- päivää! Tai toisella, tutummalla tavalla: Hyvää toista pääsiäispäivää!
Oikein vähän hävettää, kun vasta tänään, kuudentenakymmenentenäyhdeksäntenä toisena pääsiäispäivänä rupesin funtsaamaan, että niin, minkä muistoksi ja kunniaksi tätä toista pääsiäispäivää oikein vietetäänkään?  Tähän asti, kaikki nämä vuodet, sitä on vaan ajatellut, että jaahas, on toinen pääsiäispäivä! Pääsiäistähän on syytä aina juhlia, oli sitten kuinka mones päivä hyvänsä. Jos mikä, niin Pääsiäinen on juhlan paikka.
Lukeehan "Ylösnousseen kohtaaminen" toki kalenterissani ja olenhan sen kirkonpöntöstä varmaan joka pääsiäinen  kuullut, mutta sitä on ihmisen silmät ja korvat usein jossakin muualla kuin siinä missä sillä hetkellä pitäisi.
Onneksi olen kuullut jo kakarana sen, minkä takia YLEENSÄKKIN  pääsiäistä vietetään. Koulussa opetettiin.  Niin varmaan opetetaan onneksi vielä tänäkin päivänä, koska kaikki kolme trullia, jotka tänä pääsiäisenä meillä kävivät, tiesivät.
-Jeesus on ristiinnaulittu, että me ihmiset pelastuisimme ja pääsisimme taivaaseen!
Harvinaisen iloisia trulleja.
Kävi meidän ovillamme synkeämpiäkin naamoja torstaina. Magnus kertoi heille, miksi pääsiäistä vietetään, koska se ei kaikesta päättäen ollut ihan selvillä.
-Jos sun poikas tapettais, niin pitäisikkö moraa, jolla se tehtiin, ketjussa kaulalla riippumassa? kysyi toinen niistä ilottomista synkeällä äänellä. Magnus jaksoi selittää ystävällisesti ja hartaasti asioiden oikeata puolta, mitä ristinkuolemaan tulee. Minä viuhtaisin vintille piirtämään.

Ennenkö alan laajaa katsaustani eteenpäin vyöryttämään ja sorvaamaan, on ensiksi syytä pitkästä aikaa töräytellä taas torveen: TÖT TÖT TÖT TÖÖÖÖ!
Tervetuloa sankkaan lukijakuntaani oikein virallisesti Pirjo Havula!
Olenko minä iloinen!!!
Kuin myös kaikista teistä muistakin. Niin virallisista kuin "virattomistakin". Kovasti olisi tympeää kirjoitella tyhjille seinille.

Valokuvat tuossa alussa ovat vanhoja ja ajat sitten otettuja.
Ylempi kuva on kirpparilta. Meidän perheestä eräällä oli kaupunkikirpparilta varattu paikka ja saimme Magnuksen kanssa tehtäväksi käydä paikalla ja kuvata hyllyt. Silloin aina hiukan näki, mitkä vanhat AARTEET olivat ostajille kelvanneet. Kuvassa näkyy kuitenkin melkein enämpi vierushyllyjä kuin sitä, mitä piti kuvata.
Alemmassa kuvassa on pätkä vesiletkua ja kokonainen sisilisko.
Viime kesänä (vai onko tuo kuva, hyvänen aika, otettu jo toissa vuonna?) näin ensimmäisen sisiliskon tällä plantaasilla. Olemme asuneet täällä sentään 9v. Oikeastaan näin tuossa liiterin kivijalan päällä ensimmäisen sisiliskon oikeastaan moneen, moneen vuoteen.
Ennen vanhaan, kakarana,  niitä mennä vilisti ihan joka paikassa ja koko ajan. Ainakin Vaasan Huutoniemellä Keskuskatu 8:n maakellarin kupeessa.
Sisilisko on hirveän nätti, pikku luikero. Olen nähnyt ihastuttavan hopeanvärisen strassi-sisiliskokorun. Sen nähdessäni  päätin, että konsa sellainen koru eteeni kaupanhyllyllä livahtaa. ostan sen heti itselleni. Ellei nyt kovin paljon yli kahtakymmentä euroa maksa. Vielä en itse ole sellaista nähnyt, mutta toivossa eletään. Jos sinä satut näkemään, niin vink, vink!!

Kun katson kalenteriini ja silmäilen viikon merkintöjä, löytyy niitä kokonaista kolme /(tre).
Kolme samaa asiaa, mutta eri päivien kohdalla: kampaaja.
Asia on nyt kuitenkin niin, että kerran vaan kävin ja ihan yksin.
Oikein tuntui hiukan oudolta, kun Magnusta ei ollut viereisellä penkillä odottamassa vuoroaan.
Olen jo tottunut, että karvariin ja neuvolaan mennään yhdessä.
Tuohon NEUVOLA-sanaan tottuminen nikotutti pitkän aikaa. Olin Nikolainkaupungissa tottunut, että neuvolaan mennään vain vauva-asioissa. Niistä asioistahan meikäläisellä on jo melkein 1/2 vuosisataa. Hohhoijjaa!

Se, että kalenterissa ei ole kuin kolme parturimerkintää, ei tarkoita sitä, ettemmekö olisi missään olleet, tai käyneet.
Torstaina, perjantaina. sunnuntaina ja tänään maanantaina olemme käyneet kirkossa ja seuroissa.
Melkein kaikki väliajat olen piirtänyt. Pakko olla töissä firmassa, kun ei kerran ole saanut syödäkään. Piirtäminen on siitä kivaa työntekoa, että siinä meikäläinenkin unohtaa syömisen.
Kuten kaikki teistä muistavat olen ollut paastolla 40 päivää. Elikkä PAASTO kohdallani on tarkoittanut, että en ole rasvoja leiville levitellyt, enkä maitoa laseista lutkutellut.
Hiljaisen viikon olin tiukennetulla paastolla. En syönyt kuin kaksi paahtoleipää ja litran piimää päivässä. No tietysti kahvia, kaakaota, teetä ja vettä.
Tänään kirkkokahvilla join teetä ja kahvia sekasin keskenään. Se oli sangen mielenkiintoinen makuyhdistelmä. Mutta nisua en ottanut, en, vaikka ne minulle kutsuvasti sokerisilmiään räpsyttelivätkin.
Paitsi, että olen itse ollut syömättä, olen vahtinut kuin kärttyisä kalkkarokäärme Magnuksen syömisiä. Huutanut joka suupalalle ja onpa tehnyt mieleni mennä ottamaan Magnuksen kädestäkin pois liikoja herkkuja, kuten suklaadimunia ja lakritsitoffeita.
-Tuon kauhean potkupallon on häivyttävä tuolta paidan alta, olen karjunut ilkeästi Magnukselle.
-Katto nykkuule sinne oman pairan alle vaan! on Magnus kehoitellut puolestaan minua vähintäin yhtä kovalla äänellä.
Oma potkupalloni onkin nyt paaston ansiosta 4kg kevyempi, josta seikasta Magnus sanoi olevansa mulle kauhian katehellinen.

Nyt on sitten tullut tämänkertaisen bloggauksen "hauskan" jutun muistelemisen vuoro:

Kahvipullasuttu-aamiaisen jälkeen jouduin aina menemään ulos leikkimään. Sehän on ihan terveellistä ja tarpeellistakin. Siitä en todellakaan voi syyttää kynsinauhojen repimisvimmaani (nytkin hurme triiskuu oikean peukalon kynsinauhoista).
Muistan pihalla tepastelleeni kanojen ja kukon seassa ja ihmetelleeni niitä kovasti. Olin iältäni vähän yli 2v. Muistan kukon komeat pyrstösulat silmieni tasolla. Sitten muistan, kuinka menin nukkumaan puiselle puutarhapenkille pihakoivun katveeseen. Minulla oli ylläni sininen villatakki ja lakki, joka ei pysynyt päässä hetkeäkään. Laiton sen penkille tyynyksi.
Pikkuveljeni oli 1/2-vuotias, joten äidillä on ollut hänen kanssaan tekemistä. Kyllä minua silmällä tietenkin on keittiön ikkunasta pidetty. Sitä en epäile hetkeäkään. Ohikulkevalla Keskuskadullakin liikkui vaan muutamia autoja ja pari hevosta päivittäin.
Enkä minä kadulle yksin prängännytkään. Enkä kaivolle. Kaivossa eli kauhistuttava Näkki!
Hiukan vanhempana ehdin nähdä Näkin. Juuri ja juuri, ennenkö äitini kiljuen paiskasi ämpärin takaisin kaivoon. Ämpärin, jonka reunalla istui hämmästynyt mulkosilmäinen sammakko.

Tähän päättyy tällä kertaa mhvv ja toivotan kaikille hyvää viikkoa kaikin puolin.
T: Kaisa Hönskog-Ämpärälv
-------------------------------------------------------
Psalmi 16, jae 2

Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun valtiaani,
sinulta saan kaiken hyvän!"




4 kommenttia:

Ailakki kirjoitti...

Meillä pääsiäinen meni maatilalla autelles ja kirkossa käytiin hiljentymäs.oli ilo lukea miten trullit tiesivät pääsiäisen merkityksen ja hyvä opetus aina paikkallaan kun on päääsiäisen merkitys hukassa .Siunausta päivään tähän ja tuleviin.

vilukissi kirjoitti...

Voi kun tv:ssä kysyttiin pääsiäisen merkitystä, ihan hävetti, kun akuiset ihmiset eivät tienneet! Ja sitten pieni lapsi tiesi ja vastasi kirkkaalla äänellä.

Ihania aarteita kirppiksellä! Nyt laitat niihin kyntinauhoihin jotain...estoa!!

Nyt "elonjuntuni" alkaa olla loppusuoralla, siis se työ...ei niinku muutoon, kait...

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Ilo on tosiaan, kun pienet tietää, mikä merkitys pääsiäisellä on. :D
Joku sanoi, että televisiossa (olikohan uutisissa) pääsiäisen aikana oli kadun kulkijoilta kyselty samaa asiaa. Aikuiset eivät olleet tienneet, mutta joku pikkutyttö oli sanoa paukauttanut asian oikean laidan! :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Joo Pohojammaalla kyllä tiäretähän kautta linjan. Sillä täällä varmahan paremmin menööki, ku mualla. ;)

Se sun elonjuntus on tuottanu ny hyvää miältä jo, vaikken oo nähänykkää, Muutaku tiätysti kuvis.
Aion pian mennä oikee kärestä pitään syynäämähän!