maanantai 8. kesäkuuta 2015

Hampaiden kalistelua


Jälleen kaksi valokuvaa näytille niistä vajaasta kuudestasadasta, joita keväisellä Israelinmatkallamme napsittiin.
Yläkuvassa Nasaretin perinnekylässä tepastelee kukko ja yksi eukoistansa.
Alakuvassa Vivianni ja perinnekylän luultavasti nuorin asukki. Viikon vanha aasivauva.
Tai sitten kuvassa on kylän toiseksi nuorin asukki: kahden viikon vanha aasivauva.
Kauempana näkyy molempien äitiaasit. Ne töräyttelivät huolehtivaisesti ohjeitaan niin vauvoilleen kuin meille muillekin. Valtavan luottavaisia koko aasilössi oli meitä  kohtaan. Ovat tottuneet ihmisiin ja heidät kaikin puolin kilteiksi havainneet.
Vivianni sai ankaran allergisen reaktion ottaessaan selfieitä itsestään ja molemmista pikkuaaseista.
Meikäläiselle ei noussut yhtäkään ylimääräistä näppyä jo olevaisten lukuisten näppylöiden rinnalle, vaikka haistelin noita pitkäkorvia sangen antaumuksella. Aasit (ainakin muutaman viikon ikäiset) tuoksuvat kivalta. On vissiinkin niin, että kaikki vauvat tuoksuvat kivalta, olivat ne sitten eläimen, tai ihmisen.

Aina vaan on pidellyt viluisia ilmoja! Aikamoinen sotisopa on pitänyt niskaansa laittaa, jos ulos on mielinyt mennä.
Sen verran olen nokkaani ulos laittanut, että sain istutettua taas kukan siemeniä hiukan sinne sun tänne. Tykkään, kun kukkia pökkää kesän mittaan pystyyn sieltä sun täältä.
Sellaiset järjestäytyneet penkit eivät vetele tämänmoisen hortonomin hoteissa.
Ei! Kukkapenkkien pitää yht´äkkiä vaan putkahtaa esiin ja eteen eri kohdista plantaasia. Ne eivät liioin saa olla pyöreitä, eivätkä neliskanttisia ne penkit, eivätkä oikein mielellään soikeitakaan. Kukkapenkit saavat kernaasti olla kiemuraisia ja joistakin kohdin kapeampia levitäkseen sitten suuntaan jos toiseen.
Täytyy kyllä tunnustaa, että on puutarhassamme pyöreäkin penkki. Sekin on oikeastaan kyllä ihan hyvä ja kauniskin, vaikka siinä rehottaa aikalailla villiheinää. Plussaa pyöreälle penkille lisää myös se, että siinä keskellä ei ole lipputankoa.
Pyöreän kukkapenkin keskellä ei saa olla lipputankoa, eikä liioin kiveä. Ei mitään!
Hiukan arkaillen sanon näitä säännöksiäni, koska monellahan voi olla lipputanko keskellä kukkapenkkiä. Olenkin kyllä  myös sitä mieltä, että kukin saa pitää lipputankonsa missä tykkää ja sen muotoisia kukkapenkkejä kuin ikinä tahtoo. Onneksi! Onneksi on olemassa monenlaisia eri makuja, mitä penkkeihin ja lipputankojen sijanteihin tulee.

Muistanette kaikki ne tautikuvaukset, joita viimekerralla teille revittelin?
Magnus sanoi, jotta noon paljolti luulua. - Sen tären sä saat nuata kohtauksia, kussä alakaat miättimähän niitä!!! On se kyllä paljolti noinkin. ;)
Noh, neuvolassa laitettiin luulotautiselle  lähete verikokeisiin.
Syömättä ja mielellään juomattakin on oltava 12 tiimaa, kuten kaikki, joilta vähänkin on verta putkiloihin lurutettu, tietävät. Minä jouduin kauhukseni olemaan syömättä ja melkein juomatta 15 ja 1/2 tuntia. Vahingossa!
Kirjoitin niin innokkaasti bloggaustani, että syöminen unehtui. Voin vakuuttaa (ja minut nähneet sen huomaavat ilman vakuutuksiakin), että kovin usein en syömistä unohda.
Säikähdin ja luulotauti oli hyvin lähellä puhkeamista,  kun huomasin, kuinka mummun on käynyt. Olin varma, etten pysty aamulla ajamaan autoa. Tuskin edes näkisin koko menopeliä, jos vaikka joten kuten pystyisin sängystä ulos autotalliin ryömimään.
Aamulla kasvoni olisivat luunvalkoiset ja kylmä hiki noruisi ohimoilta selkäpiitä pitkin nahkahousuihin (jos pystyisin yleensä edes pukeutumaan).
Näihin kauhuskenarioihin nukahdin. Nukuttuani levottomasti nousin ylös ja menin suihkuun. Ihmetelin pirteätä olotilaani ja tarmokkuuttani. Siis, voisiko olla mahdollista, että juuri syöminen aiheuttaa sen hirvitystunteen ja vapinat sun muut suhinat? Jospa sitä alkaisikin olemaan syömättä vuorokaudet läpeensä?
No ei vainkaan. Yltiöhurmoksellisuus suuntaan, jos toiseen on aina pahasta.
perille ajeltuani sain auton TK:n ensimmäiseen parkkiruutuun ja pääsin ensimmäisenä nyhtäsemään telineestä odotuspiljetin.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut missään. Ei näkynyt henkilökuntaa, mutta ei kyllä tosin potilaitakaan.
Käytävällä joku ovi oli johonkin raollaan ja koputin kuuluvasti kamanaan.
Kähisin huoneessa työskentelevälle rouvalle, että kuinka täällä oikein toimitaan?
-Luukku on kiinni, vaikka kehotetaan vuorolippu ottamaan ja kelakortti valmiiksi käsväskystä esiin kaivamaan.
-Me avaamme klo 8, sanoi nainen ystävällisesti sieltä huoneesta, jonne kuikuilin.
-Kello on puoli kahdeksan, jatkoi nainen, jos mahdollista, vieläkin ystävällisemmin.

Kuin nakutettu, kello kahdeksan, aukeni luukku ja muutenkaan, ei mennyt montaakaan sekuntia, kun istuin verenimijää vastapäätä. (Äitini sanoi näytteiden ottajia aina verenimijöiksi).
Ei mennyt montaakaan sekuntia, kun kaikki tarvittavat tuubit oli täynnä ja homma ohi.
Ikinä ei ole ollut NIIN helppoa ja NIIN kivutonta toimitusta kuin nyt. Mahdottoman hyvä ja taitava oli tämä ystävällinen "verenimijä".
Huomenissa aion soitella tuloksia ja kerron sitten teille viimmosta piirtoa myöden joka naksahduksen ja mittaustuloksen.
Hei haloo! En nyt sentään.
Muutenkaan en aio kertoa ensi viikolla yhtään mitään. Blogi jää kesäpaussitauolle.
...............................................................................................................
SEURAAVA BLOGI ILMESTYY j.L.s ELOKUUN 31 päivä!!!
------------------------------------------------------------------------------------
Kukaanhan ei kesällä ole koneella, joten senkin takia on hyvä pitää taukoa. :D
Mutta tämän kertaista bloggausta on vasta, sanoisinko ALKULAUSEEN verran kirjoitettu, joten ota lokoisa lukuasento! Juttua pukkaa vielä monta plaria.
No ei sentään! Jokunen asia tähän vielä lopuksi:

Lauantaina olimme Alajärvellä trasukirkossa, eli telttaseuroissa. Magnuksella oli puhe ja minä olin mukana muuten vaan ja siksi, että rakastan telttaseuroja.
Vaatetus oli tukevaa. 28 vuotta kesätelttaseuroissa istuneena olen jo oppinut.
Telttaseurathan ovat aina kesäkuukausina, mutta se ei tarkoita sitä, että vaatetus olisi kesäistä. (On sitä tosin joskus hiottukin. Ei sen puoleen. Mutta aika harvinaisia ovat hikihelmet teltan katveessa).
Puin ylleni sukkahousut, pari pitkähiaista, lämmintä puseroa, tuulenpitävät vuorilliset pitkikset, villakankaisen takin ja paksun huivin. Ei ollut kylmä. Ei, vaikka sataa tihuutti ja tuuli ujelsi telttamastossa.
Sunnuntaina Magnuksella oli taas puhe ja minä sain lausua runoja.
Magnus sanoi edellispäivänä minulle, jotta älä sitte rupia valittohon ihimisille, kuinka sun kiäli on kuiva ku peruiinin sanraali! (Olin itse juuri arvostellut ja varoitellut häntä olemaan tekemättä niin ja sanomaan noin).
-Senku otat vesipotun viärehes ja hörppäät siitä, ekkä kitaja, jatkoi Magnus.
Olimme jo ajaneet muutamat kilometrit, kun kiljaisin, että vesipullo unohtui! Suu krapsahti saman tien kuivaksi.
-Mennään ostamaan Ässästä, sain sihistyä.
Niin tehtiin. Kerroin Magnukselle autossa, että ostin lähdevettä.
-Minkä tähäre?
-No olisko kivaa, kun hörppäis jotaki kuplivaa värssyjen välissä ja kun alkais lausumaan, niin tulis ryökäys? kauhistelin.
Siinä käytiin kuitenkin sitten niin, että istuessani ja odottaessani jännittyneenä vuoroani ja puristaessani sormet valkoisina pulloa, huomasin, että kuplivaahan se!
Aukaisin korkin valmiiksi ja....pullon suusta tursuili valtoimenaan raikasta, coolia lähdevettä. Hapollista. Päärynän makuista.
Magnusta rauhoitellakseni kuiskasin, että otan vaan pikkuisia hörppyjä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ihana seuraväki siunasi lopuksi meidät mahdollisille tuleville puhuja&lausunta matkoille ja kotimatkalle. Ensin kävimme juomassa kahvia ja syömässä maukkaita voileipiä.
Tänään olen ollut iloisella tuulella. On melkein tupsahtanut muutama sana runoakin mieleen.
Samoin olen saanut idean pariin kesäkorttiinkin. Se on mukavaa se. Paljon mukavampaa kuin tautien kuuhosteleminen.
Niin ja olin minä kaksi kertaa kuntosalillakin männäviikolla. Aion mennä tälläkin viikolla.
Jospa sitä alkaisikin olo olemaan kuin friskillä melkein seitsemänkympisellä, eikä kuin kunnottomalla ikälopulla.
Ellokselta tilasin kesämekon, kun oikein kännykkään viestittivät, että halavalla lähtee. Siitä siihen, etteivät jo melkein maksa niistä mekoistaan.
Se on vihreä. Se mekko.
T: Kaisa Grönklänning-Ellosäng
-----------------------------------------------------
Psalmi 102, jakeet 1-3

Nääntyneen ja onnettoman rukous,
kun hän avaa sydämensä Herralle.
Kuule rukoukseni, Herra,
nouskoon huutoni sinun luoksesi!
Älä kätke kasvojasi,
kun olen ahdingossa.
Kallista korvasi minun puoleeni!
Kun huudan sinua avuksi,
älä viivytä vastaustasi.




11 kommenttia:

pau kirjoitti...

Jaa että kesäpaussia siellä meinataan. Jospa kuitenkin runua nousua sun mieleen ja uusia kauniita korttiaiheita 😊
Siunattua kesäaikaa joka tapauksessa ja Jeesuksen hyvää hoitoa koko perhekunnalle ❤

vilukissi kirjoitti...

Mullakin on samaa, kun sulla. Luulotautia ja plokipinnausta. Jotenkin naamakirias on heleppo käyrä. Lukia ja tulla poikes. Ja ei sitä plokiakaan saisi unohtaa, kumpaanenkaan. Kumma kesä. Aina tuuloo. Ja mä rakastan myrskyjä mutten tuallaasia kesätuulia, jokkon kalsioota vaikka aurinkokin josku näyttäytyy. Meen näyttämähän sääres olevaa kipua. Putosin 2 kk sitten, tai horjahrin, portahilta notta sääriluun päällystä sai isoonkipiän. Ny se kohta ei taharo parantua! meen näyttämähän notta onko siältäkin joku ruuvi irronnu niinku tuntuu notton päästäni.

Kesä menöö ohitte sitä orotelles. Pitääs ny osata nauttia matkalla olostakin. On niin tympiää vaan, ku lähäret johkin, aina pitää olla sateenvarjokin mukana ja toppatakki, talavikengät ja kumpparit. Hanskat ja vanttuhut. Siinei palio teherä lankaostoksia, ku laukku on täynnään roinaa. Kesämekkoja minen oo ostanu yhtäkään, päätin käyttää vanhoja. Olivat nekin taas kissahtanehet täs kosken partahalla.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Joo, kyllä oon ny vakaasti päättäny paussia pitää kesän ajan!
Runoilussa en pitäisi paussia, jos vaan kavioiden kapsetta kuulisin. Ehkä, jos ilmat lämpee ja löytyy plantaasilta joku runollinen paikka, niin hirnuntaa alkaa kuulemaan. :D
Korttiaiheita kyllä olis, kun vaan sais tarmonpuuskan päällensä.
Siunattua kesää sulle kans. Ihania mökkiaikoja ja kaikkee muutaki.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Joo ei saa plokia unohtaa, enkä mä kyllä meinaakkaa. Syksyllä alkaa kynä taas savuta. Olen kyllä miettinyt, että josko Faceen tosiaan alkais vaan kirjottaan, mutta luulenpa, ettei Erkkikää jaksais lukee niin pitkiä Facebookpostauksia.
Faceen kuuluu kirjottaa vaan, että JUURI HERÄSIN. Illalla vuorostaan: JUURI MENEN NUKKUMAAN. Päivällä voi, jos oikein innostuu, kirjoittaa, että JUURI JUON KAHVIA.
Ei oikein sovi mulle, ku oon niin monisanainen ja laviapuheineen.
Aion kyllä kesän mittaan HIUKAN enämpi naamakirjaan kirjoitella ja myös HIUKAN pitempiä jorinoita ylös merkkailla.

Pikkasen sais kyllä ilmat lämmetä. Tosin en oo oikeen kova kitajamaan ilmoista, ku säikährin silloin Tsernopyylin aikana, niinku oon satakertaa jo joka paikassa maininnukki. On se vaan hyvä, jos ulos voi YLEENSÄ mennä. Oli sitte kylmä, tai vaikkapa vari.

Mee ny pian näyttämään sitä sääriluutas. Ei kuulu nuan kauaa olla kipiänä!!!
Mulla on kantapääs luupiikki. Siitä moon lukenu, että voi olla vuodenki kipiä. Mitään hoitoa ei kuulemma löyry. Oon tälläästä tiatua lukenu netistä.
Mutta tuahon sun vaivahan varmahan apua löytyy. Hopi hopi tohtorin puheelle!

Aila Sipola kirjoitti...

Kaisa saattaas tykätäki näistä Kanttorilan kukkapenkiistä, jokka Millan-ystäväni tänne on pykänny. On täällä kyllä kolome ympyriäästäki, muttei yhyrenkää keskellä oo kun kukkia. Mutta muutoon on eri sortin moikuliaasia, kuus kappalesta. Millan on istutellu palijo sellaasiaki perennoota, joiten entuurestansa tuntenu ja sellaasia, joita en itte olis tullu istuttaneheksi, mutta oon ny hyvilläni, kun niitä on.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Täytyy kyllä ny sanua, että oon jonkuvverran kares sun penkiistäs.
Oon aina kuullu puhuttavan perennoosta ja mullen on muatootunu ajatus, jotta niistei sen koommin tarvitte piitata mitää, ku noon saatu istutetuksi.
Joka vuasi niistä putkahtaa ylähä ne kukat, jokkon penkkihin kasuamahan tällätty. Voorootellen.
Käske ny Millanin kirijoottaa vaikka kuuren kukan nimet ylähä ja kirijoota ne mulle tänne. Ei tarvitte olla mitää erikoosiakaa. Sellaasia, joita saa perennakaupasta hankituksi. :D

Ailakki kirjoitti...

Jasoo vai olet kesätauolle ajatellut jäädä mutta tuleehan sitä uutta runoa sinäkin aikana ja uusia korttiaiheita tietekin syntyy onhan selvää että täytyy sitä lomaakin pitää.joo ja mitä telttaseurohin tulee on niissä se oma tunnelmansa kunhan vain säät olisivat lämpimämmät kaikki eivät osaa pukea niin että tarkenee.Siunattuja lepohetkiä ja hyvää kesää(:

isopeikko kirjoitti...

Peikko tykkää niityistä, ne ovat oikeita kukkameriä eikä -penkkejä. Tervisiä lomalle ja poissaololle :)

Mirva Havula kirjoitti...

Noista kukkapenkkiasioista putkahti mieleeni, että joskus täällä sanoin, että viime kesänä istutin kaksi pionia, joista toinen sitten syksyyn mennessä kuolla kupsahti. No, sen verran täytyy tuota tietoa korjata, että siitä kuolikin vain maanpäälliset osat. Nyt keväällä yllätyksekseni huomasin, että kasvaahaan se sittenkin! Ei se tosin näytä tekevän yhtään kukkaa (vielä tänä kesänä?), mutta kiva kun edes varren ja lehdet teki eikä kokonaan kääkähtäny. Toisessa sensijaan on ainakin kolme nuppua!!!

Sitten olen jännityksellä seurannut, miten voi mun viimekesänä istuttamani kultasade. No, sehän voi muuten kyllä oikein hyvin, muttei se nyt kyllä mitään kultasadetta muodosta: ei ole yhtään kukkaa, vaikka istuttaessa olikin muutama kukka. Ehkä sekin ottaa aikansa ennenkuin kotiutuu.

Mukavaa kesää!
(Rankka vesisade lotisee peltikattoon, joten on hyvä (sisä)työpäivä!

Rosina kirjoitti...

Täällä jo odotellaan huomista päivää!
Siu.

kaisa jouppi kirjoitti...

No nyt mä meen kirioottohon! :D