Kipuilua ja kituilua

Kuvia piti taas etsiä kirjoista ja kansista ainakin 1/2 tiimaa, eikä mikään kuvake ottanut oikein tulta alleen.
Loppujen lopuksi mhvv:n alkuun tuli yksi ylimääräinenkin kuva. Nimittäin tuo keskimmäinen. Varmastikaan en painanut mitään napukkaa sen kohdalla. Kuva tuli ihan itsestään tähän framille!Vähäsen siihen sähtiin kuin lapsena. Silloinkaan, vaikka ei mitään tehnyt, niin kumminkin piimälasi kaatui, pikkuveli rääkyi, kukkavaasi meni rikki jne. Tiedättehän mitä tarkoitan?

Ylimpänä olevassa kuvassa on selvästi näkyvillä lintu. Eikä mikään tavallinen lintu, vaan 10 vuotta vanha ja tismalleen tuossa samassa paikassa joka kesä nököttävä lintu.
Magnus meinaili, jottei se voi olla sama lintu kusse, joka kymmenen vuotta takaperin muutettuamme  tuossa samassa kohtaa kurnutti.
-On se! kiljaisin. -Tismalleen sama! Ei kai aina voi löytyä uutta lintua, joka kesä kesän jälkeen päivät pääksytysten lirkuttaa samassa paikassa.
-Kyllä voi! fämmäsi Magnus. - Poikaset teköö niin ku vanhemmat on teheny. Ei samat linnut vuasikausia elä. Älä unta näje! Papukaijat on asia eriksensä, mutta tua ei oo papukaija.
No sen minäkin ymmärsin ja näin. Mutta taatusti ainakin sama västäräkki tulee kesä toisensa perään meidän pihaamme ja juosta kipittää aina samat polut. Yhtään se ei pelkää, vaikka juttelen sille ja kerron kaikki kotipuoleni asiat. Olen antanut sille nimen. Räkki. Se tuntee nimensä ja viipottaa iloisesti häntäänsä sen kuullessaan.

Alimmaisessa kuvassa on aasi. Israelilainen aasi. Kuvanottohetkellä se oli vain parinviikon vanha, tuore ja väkevä. Vivianni sai kauheat näppylät naamaansa ottaessaan itsestään sen kanssa selfien, kuten keväällä jo teille kirjoitinkin.
Mainitsin uudestaan asian päältä siksi, että ainahan voi olla joku ihka uusi lukija joukossanne, (jota seikkaa kyllä raskaasti epäilen), jolle asia tulee uutena ja täysin puskista.

Keskikuva on myös Israelin matkaltamme. Se on liike, josta ostin eurolla käsirenkaan. Käsirengaslaatikot näkyvät kuvassa siinä heti oikeahkolla. Käsirengas, jonka ostin,  on näkinkengistä tehty ja on hyvin hieno. Olen pitänyt sitä jo monta kertaa. On mukava pitää hienoa käsirengasta, joka mahtuu ranteen ympäri, eikä kinnaa ja seisauta puolen tunnin pitämisen jälkeen verenkiertoa. Sellaisia ei meikäläinen kovin usein löydä.

Koko viikon olen kitunut olkapääni kanssa. Olkapään ja siitä juohtuvan kivun kanssa. Kivun, joka säteilee niskaan, korvaan, poskeen, lapaluuhun, rintapieleen ja...en edes viitsi luetella kaikkia.
En uskaltanut viime viikolla tilata fysioterapiaa, koska en olisi purematta kumminkaan antanut käteeni koskea.
Tänään tilasin ajan, jota ei sitten kumminkaan ollut. Soittelevat, kun on ja jos joku vaikka peruuttaa oman saamansa ajan. No mikäs siinä. Odotellaan.
Mauno oli Ryttylässä Kansanlähetyksen vastuunkantajaretriitissä ja siellä kurikkalaiset naiset (terveisiä vaan ja kiitoksia myötätunnosta ja jotkut oikein kortinkin lähettivät) olivat Magnukselle sanoneet, että kyseessä on hermopinne. Olisi kuulemma heti pitänyt mennä fysioterapeutille. Nyt voi olla myöhäistä (hampaiden kalinaa ja vilunväristyksiä).
No en usko, että kaikki on vielä menetetty, koska luulisi, että lääkäri olisi sanonut, että nyt pillit vinkuen fysioterapeutille.
Hän kysyi vaan ystävällisesti, että tahtoisinko mahdollisesti mennä fysioterapeutille tässä jolloinkin?
Eikä fysioterapeuttikaan ollut huolestuneen ääninen, vaan sanoi, että soitellaan, kun jotakin siirtoja tapahtuu potilasjonoissa.

Tuossa jo mainitsinkin teille Ryttylästä. Siellä minunkin olisi kaiken todellisuusfunktioiden ja faktojen mukaan pitänyt olla, mutta en vaan pystynyt lähtemään. Lepäsin täällä Hälävänmutkalla ja olin tekemättä sitäkään vähää, mitä joskus teen.
Lepo oli kädelle hyväksi. Tänäänkään en ole ottanut kuin yhden pillerin.
Jouduin olemaan monesta muustakin kivasta asiasta syrjässä olkalumpioni vuoksi. Mainittakoon nyt vaikka Viviannin uimakilpailut, joka sunnuntainen jumalanpalvelus, kyläkirkko tässä ihan lähellä sijaitsevalla rukoushuoneella ja sunnuntaiseurat jne.
Istuskelin  kotona villasukat kintuissa ja poltin kynttilää ja pouhotin ilmalämpöpumppua lämmitelläkseni ja hälventääkseni natkua mieltäni.
Kun on kipeä, niin mitkään pumput eivät oikein tahdo auttaa. Minä ainakin vaivun syviin syövereihin. Katselen peilistä kelmeitä paksuja poskiani ja ihmettelen, mihinkä kaikki hehku ja sisäinen palo ovat haihtuneet? Tunnen itseni vanhaksi Saimaan norpaksi, tehtävänsä tehneeksi satatonnariksi.
Yritin tilata Elloksesta uuden hamosenkin. Uusi hamonen piristää aina, vaikka särkis kuinka paikkoja. On tulossa kaikenlaista juhlaakin seurakunnassa. Minulle ojennetaan pöytäviiri. En tiedä mistä syystä, mutta haluan mennä ottamaan sen vastaan sievässä uudessa koltussa.
Kaikki varmaan muistavat, että kaikkinaiset vaatteet ovat minulle aina olleet hyvin mieluisia.
Niiden ei tarvitse olla kaupanhyllyltä, vaan ne voivat olla sellaisia, joita jo muut ovat käyttäneet aikansa. Catherineltä saan tuon tuostakin jotakin kivaa. Hän on ostanut jotakin ja kotona se ei olekaan  yhtä upea kuin kaupan sovituskopissa rokin rytkeen siivittämänä.
On aika outoa, että vaatteet sopivat minulle, kun ottaa huomioon, että kokonumeromme ovat ihan eri kymmenlukua, mutta niin se vaan onneksi on. Joko Catherine tilaa ja ostaa vääränkokoisia vaatteita, tai sitten materiaalit ovat harvinaisen venyviä koostumukseltaan tätä nykyä.
Niin se tilaamani mekko. Se oli kauhea. Siihen mahtuisi kaksi meikäläistä ja jotka vähänkin minua tuntevat, tietävät, että se on jo aika hurjaa.
Palautan kläningin Ruotsinmaalle ja kirjoitan lapun mukaan, jossa lukee: ei passaa! Passar nej!
Ei auta kuin koikkelehtia (aion laittaa korkokengät jalkaan, koska Magnuskin saa tulla talut...öh...mukaan) siis koikkelehtia viiriä noutamaan vanhassa lurextantussa.

Hiukan vielä kirjoitan teille puutarha-asioita ennen kuin läiskään loppupisteen:
Omenoissa on tänä vuonna sekä muumiotauti, että rupitauti.
Omenoita olisi vihdoinkin, 10 vuoden vonkaamisen jälkeen, tullut ihan mukavasti.
En tiedä, mutta tuo puutarhointikin aiheuttaa mielestäni aika paljon mieliharmia ihmislapselle.
Joka kerta ikkunasta katsoessani omenapuitamme oikein kuulen, kuinka ruvet ja maskit kihisevät.
Piirakan sain kuin sainkin niistä tehtyä. MINUA eivät mitkään pikku pintaruvet, eivätkä röhelmät (vrt. oma naamarustinki, josta kirjoitin viime maanantakina) haittaa, mutta kovin paljon ei omenan sisuksissa saa olla elämää.

T: Kaisa Viiri-Koikkalainen

----------------------------------------------------------------
Jesajan kirja 40:28-31

Etkö ole jo oppinut,
etkö ole kuullut,
että Herra on ikuinen Jumala,
koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu,
tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen
ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,
nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
mutta kaikki, jotka Herraa odottavat,
saavat uuden voiman,
he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat, eivätkä uuvu,
he vaeltavat, eivätkä väsy.