Nämä kuvat eivät ole tältä vuodelta, mutta samaa aikaa eletään nyt kuin silloin kun ne on otettu.

Samansorttinen harmaus vallitsee nyt kuin tuolloin. 

Minua ei harmaus hetkauta. Tai, jos hetkauttaa, niin positiivisesti. 

On pakko ihailla sitä, että joku on yleensä keksinyt mitään NÄIN harmaata kuin maisemat, taivas ja koko luonto marraskuussa ovat. 

Harmaa on hieno väri. Niin vaatteissa kuin luonnossa. Vaatii ylenpalttista taitoa, että pystyy luomaan sellaista harmautta, joka saa kaiken harmaaksi. Punaisenkin ja keltaisen (kts. yläkuva).

Näinä aikoina pakkaa mielikin muuttuu harmaaksi. Pakosta. Ei siitä syystä (ainakaan minulla), että ulkona kaikki on harmaata. Mielen harmauden, ynnä synkeyden aiheutuu usein ihmisten itsensä aikaansaamasta aiheuttamasta asioista. Puolesta ja vastaan. Niitä en lähde ruotimaan. 

Jokainen meistä joutuu asioita miettimään ja setvimään ja  niissä mukana elämään katsellessaan TV:tä ja lukiessaan lehtiä. Jokainen voi ottaa osaa ja ajaa asioita parhaan ymmärryksensä mukaan.

Kuitenkin kaikitenkin joskus tuntuu, että asiat menevät pieleen ja mitään emme sille mahda. 

Kyllä mahdamme! 

Saamme ja voimme pyytää valtakunnallisten asioiden ja takkujen selviämistä Jeesukselta.

Saamme rukouksin pyytää ihmisten, niin läheisten kuin kaukaisten, taakkojen keventymistä.

Saamme pyytää Herralta omien vaikeiden asioiden ja murheiden klaaraantumista ja helpottumista.  

Hyvä on tietää, että emme rukoile, apua pyytäessämme, puupökkelöä, emmekä mitään kurkkumaan pelätintä. Ei! Me saamme rukoilla elävää, kuulevaa  Jumalaa. Jeesusta Kristusta. 

Minua on autettu sen tuhannen kerran ja olen varma. että sen tuhannen kerran tullaan auttamaan täst´etiäppäinkin. Kuin myös sinua, jos ja kun rukoilet.

Joulukorttikuvan laitoin kehiin siitä syystä, että nyt olisi niiden ajat taas. 

Korttimaakarin (so. minä) kannalta katsoen olisikin hyvä, jos meneillä oleva lakko loppuisi. Kaikkien muidenkin kohdalla toki olisi hyvä, jos lakko loppuisi ja asioista päästäisiin sopuun.

Olen piirtänyt joulun aikaa silmälläpitäen ihkauuden seimikortin, mutta en voinut sitä tänne ihan vielä lätkäistä. Lähetin nimittäin sen erääseen lehteen, että jospa vaikka jouluksi sen julkaisisivat. Lähetin myös runonkin kuvan kylkeen. 

Saa nyt sitten nähdä, josko ottavat ehdotuksesta vaarin. 

Pinkin kalenterini viikko numero 47 aukeama on vitivalkoinen. Ainoastaan maanantain kohdalla on merkkauksia ja kellonaikoja. Maanantaina 18.10 KD:n paikallisosaton vuosikokous pidettiin kirkolla. 

Kuten aina vuosikokouksissa, kahvit juodaan johtokunnan kokouksen ja vuosikokouksen välissä. Kokoustilan kaffipannu on kautta vuosien aiheuttanut meikäläiselle ylimääräistä ohimosuonten pullistusta. Niin nytkin. Vesi pruuttasi pannusta ulos ennen aikojaan, vaikka nappuloita ei ollut käännetty vielä mihinkään suuntaan ja vaikka ohjeita oli siihen saakka noudatettu piirun tarkkuudella kolmen silmäparin tarkassa katsannassa.

Meikäläinenhän oli taas ensimmäisenä repimässä pelihousujaan. 

-Kuinka on mahdollista, että vesi pruuttaa pitkin seiniä, vaikka niin on tehty kuinka linnassa sovittiin (so. ohjeessa lukee)? minä sähisin.

Kaksi muuta kahvinkeittäjää olivat turta- ja rautahermoisempia kuin minä ja saivat kuin saivatkin kaiken pelaamaan mallikelpoisesti. Minä sain mitata suodattimeen pöönyt. 

Tein sen millilleen ohjeen mukaan, mutta tuloksena oli kahvi, jota ei kahviksi olisi tunnistanut, jos silmät kiinni olisi juonut. (Sitä ei kahviksi olisi tunnistanut, vaikka olisi juonut silmät aukikin). Magnus sanoo sellaista kahvia SAKKAANVIRUTUSVEREKSI (ja sitä se oli).

Onneksi kokous oli muuten väkevä ja hyvä. Saimme osastoomme kaksi uutta jäsentäkin.

Vaikka pinkki kalenterisivu on valkoinen, ei se merkkaa sitä, ettenkö olisi mitään tehnyt.

Olen tehnyt paljonkin. Aloitin mm. maanantaina etanasiivouksen. 

Etanasiivous on sellaista, että otetaan kulloisestakin huoneesta pieni plätti (alue), joka siivotaan kirkkaaksi ja tuoksuvan puhtaaksi. 

Viikon aikana siivosin nimetyn kaltaisiksi sinisen, vanhan keittiökaapin, muut keittiökaapit, jääkaapintaustan, kattilakaapin, kahvikaapin, korva- plus muiden korujen loodan, klaffipiirongin laatikostot ja hellanpiisin, jonka Magnus kuurasi juuriharjalla ja jollain änkyrällä pesuaineella. Hellanpiisi-nimelle en keksi muuta nimeä, koska en ole ikinä muuta nimeä kuullut. Hellanpiisi on sellainen, vanhan puuhellan päälle seinään kiinnitetty, peltinen kuuppa. 

Nämä tällaiset kuupat eivät keitettäessä ja ruokaa laitettaessa auta rasvan ja höyryn vähentämiseen yhtään mitään. 

Kaikkialle, joka ikiselle neliösentille, on vuoden mittaan kertynyt muutaman millin rasvakerros. Tämä on omiaan saamaan meikäläisen 1/2hulluuden  rajamaille siivoussessioiden aikaan. 

Onneksi asia unohtuu aina ja myös se hirveä kateus, jota tunnen kaikkia liesituulettimien omistajia kohtaan.

Vielä on etanasiivoojilla (so. minä ja Magnus) tehtävää, mutta onneksi on vielä hyvin aikaakin.

Viime viikon ajan olemme myös, Magnus ja minä, aloittaneet jälleen rapautuneiden kuntojemme kohentamisen.

Olen ottanut asiakseni kohentaa varsinkin Magnuksen kuntoa. Nimitin itseni hänen Personal Trainerikseen. 

Uskon, että noudatamme laatimaani kunto&ruokaohjelmaa säntillisesti. Minäkin, joka ensimmäisenä aina alkaa fuskaamaan kaikessa. Nyt, kun olen Personal Trainer, se semmoinen ei käy laatuun. 

Mitä siitä tulisi, jos ohjaaja antaisi ensimmäisenä periksi? Ei mitään! Kuri ja ankara ohjeiden noudattaminen vallitkoon! 

Ehkä jouluaattona sallitaan pientä liennytystä (ainakin, mitä syömiseen tulee), mutta vain pientä ja vain aattona!

Ohjelman tuloksena odotan, että Magnus pääsee makuuasennosta istuma-asentoon suorin selin. 

Tällä hetkellä vain pää nousee (sekin huonosti, kun niin naurattaa).

T: Kaisa Jouppi. Magnusta varten laillistettu Personal Trainer.

-------------------------------------------------------------------------

Psalmi 102:2-3

Kuule rukoukseni, Herra,

nouskoon huutoni sinun luoksesi!

Älä kätke minulta kasvojasi,

kun olen ahdingossa.

Kallista korvasi minun puoleeni!

Kun huudan sinua avuksi,

älä viivytä vastaustasi.