perjantai 4. kesäkuuta 2010

Ryytimaamme koko komeudessaan.
Vahinko, ettei kuvassa ole ääntä. Kuulisitte, miten kaikki piiloitetut perunansiemenet, herneen siemenet ja porkkanan siemenet jo NASKUVAT.
Ihan oikeassa alakulmassa siintää hevosen ä´ä kasa.
Magnus sanoi, että siitä levitellään ko. aineistoa aina tarpeen vaatiessa sinne tänne.
Se sopii minulle mainiosti, koska hevosen ruikkeli ei haise paljo miltään.
Kanan kakka sensijaan saa kaiken tajunnanvirran katkeamaan sillä sekunnilla, kun tuoksuvirrat osuvat sieraimistoon.
Sontaa otettiin tänä vuonna pikkasen yli tarpeen, koska hevoset, jotka tuota eliksiiriä tuottivat, ovat muuttaneet kaupunkilaitumille.


Yläkuvan oikeassa laidassa siintää puolestaan taas mansikkamaamme, joka kasvaa reisiin asti heinää :(
Ei taida tulla mansikoita tänä vuonna.
Viime kesänä saatiin sentään kahvikupillinen niitä herkkuja joka päivä.
Jaoimme ne kristillisesti tasan Magnuksen kanssa.
Täytyy kyllä paneutua tuohon mansikan viljelyyn hiukan intenssiivisemmin. On ne mansikat niin hyviä. Vesi herahtaa kielen päälle, kun ajatteleekin punaisia mansikanpullukoita, joita saisi topata sokeriskooliin ja hitaasti, silmät puoliksi kiinni, massautella kitalakea vasten ja sitten hitaasti niellä. LURPS!




Keskiviikkona olin eka kesäkuntosalisessiossa.
Huivi ei päässyt tälläkertaa tulemaan.
Nyt olikin salissa aikamoinen ja erilainen ääni kellossa.
Punnuksissa ja puntareissa suuremmat ja huikeammat lukemat, kuin talvella. Huh, huh.
Hiki valui vielä kotimatkallakin niskavilloista.
Selvennykseksi sanottakoon, että meikäläinen ei saanut inahtamaankaan moisia moukareita, mutta ylitin itseni kuitenkin jalkaprässissä ja LANKUSSA.
Oli tosi mukavaa ja Magnuskin sanoi, että aivan kuin mahakupuni olisi hiukan alentunut, tai valahtanut hivenen alemmaksi.
Tulin oikein iloiseksi noista arveluista, vaikka ne tulivatkin hiukan epäilevällä äänellä.
Sanoin, että sen se kuntoilu saa aikaan ja muutamien blogistien kanssa perustettu laihdutusvertaisryhmä.




Keskiviikkona olin paikkauttamassa etuhampaan paikan :(
Aika oli TK:ssa tilattuna puoli yhdeksäksi.
Kerroin lääkärille ja apulaiselle kaikki kotipuoleni asiat, mukaanluettuna melkein syntymäpainotkin ja päänympärykset, ensimmäisen hammasharjan saaminen lapsuudessa jne. jne.
Tunsin itseni typeräksi.
Suuni aukaisun jälkeen, pelkäsin hammaslääkärin kysyvän, että ei ole taittu hammasharjaa paljon käyttää sen ensimmäisen jälkeen.
Mutta oli hiljaa. Ei edes huokaillut, kuten yksi hammaslääkäreistäni :(
Kysyinkin, josko pääsisin vakantti asiakkaaksi, kun en Nikolainkaupunkiin jaksaisi aina...
EI KÄYNYT. JONOA ON MUUTENKIN IHAN TARPEEKSI.
Sai kyllä nimen tietoon eräälle paikkakunnalla toimivalle hammaslekurille, jolle pääsee ikeniään vilauttelemaan.
Täytyy tilata aika, jahka kerkee...
Tänään puolestaan olin tavallisessa TK:ssa se ohimoplättini kanssa.
Hoitajatar pyysi minua ystävällisesti sisään ja näytti toimenpidelaveria. Iso kirkas lamppu oli kohdistettu sängyn päälle.
SIIS...HELP... MITÄ TÄMÄ MEINAA...KÄÄK?
Pyyntö toistettiin, jos mahdollista vielä ystävällisemmin.
"MÄ TULIN NÄYTTÄÄN, KU MULLA ON PLÄTTI PÄÄSSÄ JA ...
"Aivan! Se plätti leikataan pois!"
" MU...MU..MUTTA VOISKO SITÄ VILKASTA ENSIN, KU...

Lääkäri tuli huoneeseen ja vilkaisi. " Vanhuudesta johtuva, mutta leikataan pois, kun tuntuu vaivaavan. Kolmen viikon kuluttua tulee tiedot ja analyyssit.
Horjuen menin huikkaamaan Magnukselle ovenraosta, että plätti leikootaan veks (suom. RUKOILE MUN PUOLESTA HERKEÄMÄTTÄ!)
Sanoin lääkärille, että mun täytyy laittaa kädet ristiin rinnalle, sillä sen verran ottaa nyt hermoradan päälle.
Nyt istun tässä verinen plaastari ohimosuonen päällä ja kaiiki meni hyvin :)
Huomenna, kun menemme heti aamusta Nikolainkaupunkiin, laitan toisen plaastarin vielä päälle, ettei hurme näy.
Kävimme operaation jälkeen ostamassa minulle juhlatamineet Halpa-Hallista Magnuksen kanssa huomisia yo- ja kevätjuhlallisuuksia varten.
Kävin sitten illalla vielä yksinkin ostamassa toisesta Halpa-Hallista toiset juhlatamineet, koska epäilin sittenkin ensimmäisten sopivuutta :(
Magnus ei puhunut näistä juhlatamineoperaatioista halaistua sanaa. Sitä kuulemma niin kinnas polvitaipeita mun ohimoleikkelyt.




Nyt aion mennä nukkumaan.
Minun pitäisi laittaa teipillä tennispallo vasempaan otsalohkooni, etten hiertäisi haavaa unissani.
Olen jo entuudesta ajatellut laittaa tennispallot teipilla molempiin käsiini!
Nukun niiden päällä (!) niin, että yöllä herään tunteeseen, että minulla ei ole käsiä ollenkaan. Hetken päästä huomaan, että handut riippuvat, kuin riippuvatkin olkavarsissa ja kihelmöivätkin niin, kuin kaikki seudun pismyyrät teutaroisivat niitä pitkin.
Mutta meillä ei ole tennispalloja! Täytyy siis varoella muuten vaan.





Jeesuksen suojaan kaikki te, keitä olettekin :)
Turvaa Herraan, niin selviät tämän maailman höykkeestä.
T: Kaisa von Plaasthurmplätblom

6 kommenttia:

kaisa jouppi kirjoitti...

Sydämelliset, mutta lämpöset tervetuliaistoivotukset JPH:lle
Liisa Boij:lle ja Runomummolle.
Olen teitteistä iloinen :)
Tietenkin te kaikki muutkin olette edelleenkin terveolevaisia lukijaisia ;)

Rosina kirjoitti...

Nostan olematonta kesähattuani sinulle, Kaisa.
Jaksat sinnikkäästi käydä kuntosalilla, minä en ole vielä "ehtinyt".
Mä mistä löytäisin sen inspiraation?

pau kirjoitti...

Hei Kaisa.

Kiitos vierailustanne. Rukoillaan siis.
Täällä väsynyt mutta onnellinen juhlista selvinnyt. Pää humisee tietysti, sillä heti juhlien jälkeen alkoi nukkumaan mennessä pyöriä mielessä, mihin sohva, mihin pakastin ja entäs sitten kirjat - nimittäin uudessa kodissa.
Nyt selvisin koneelle pitkän ajan jälkeen (varmaan ainakin kolme päivää, johan tässä sairastuu vieroitusoireista!), kun toin lastin tavaraa tänne uuteen poksiin.
Iloa ja kasvimaaintoa ynnä kuntosali- ja pyöräilyintoa.
Huomenna totuus hyppää silmille puntarista, ja juhlakakut punnittua. Tässä tapauksessa elämän toivoisi suuntautuvan alaspäin...

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina.
Inspiraation tulo, tai sen varteenottaminen, kesti meikäläiseltä 44vuotta!!!
Sitä edeltäneet 20 vuotta sentään liikuin jotensakuten :(
Ei voi sanoa, että tässä oltais mitenkään kovin innokkaasta punnuksiin ja puntareihin tarttujasta kyse.

Olemattoman (toistaiseksi) kesähatun nosto myös sinne SITIIN! :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau.
Oli tosi upeat juhlat.
Juhlakansa ja itte sankari oli myös tosi upeeta.
Tarjoilusta uneksin vieläkin.
Varsinkin, kun tänään olen lipittänyt perjantaista laihaa kalasoppaa.
Kuka ihme oli sen suklaakakunkin tehnyt? Itte sinäkö?
Kieli ei ole vieläkään palautunut oikeille kohilleen, meni se niin syötävän mukana!

Jaksailua sen mööpleerauksen ja muuttamisen kanssa. Siu!

pau kirjoitti...

Joo Kaisa. Olen ottanut sen sitruunasuklaaihanaisen ohjeen lehdestä. Reseptin omistaja oli tehnyt sitä kakkua 30 vuotta - ilmeisesti joka kerta eri kakkua, eli ei siis 30:a vuotta sitä samaista ;D
Se on siksi mainio, että sen voi tehdä 3-7 pv ennen juhlia muhimaan. Ei tarvi edellisiltana hikipäässä tunaroida kermojen kanssa.
Mutta ainahan sitä jotain onnistuu möhlimään, mutta en viitsi kaikkia tyhmyyksiäni kertoa.
Tulin tuomaan toisen lastin tänne uutukaiseen kotiin. Taidan hakea tuttua naapuria lenkille tai uimaan. Tämä Puntarikerho on tosi hauska, kuten olen sanonut :)
Iloa iltaanne, ihanaiset naiset! Onkos yksikään miehenpuoli ruvennut Kerhoomme? Mitenkäs Magnus?! Oletko yrittänyt taivutella? Taitaa olla tarpeeksi yksi laihduttaja/perhe :)
Siunausta jokahiselle lukijalle, vaikka söisit pullaa koneen ääressä:)