maanantai 6. syyskuuta 2010

Nykynäkymä saunallemme pihastapäin kun katsoo.
Kuusien oksat ovat klanittu sen kesäisen krukoomin jälkeen. VAAKAVIRTAUS otti ja katkaisi kuvan toisen kuusen puolestavälistä, joka otti ja kaatui sähköjohdon päälle, joka otti ja rikkoi jääkaappimme, joka otti ja on nyt puusolassa ja jonka tilalla on piskuinen jenkkikaappi, joka ottaa ja joutaa vintille, kun vanha korjataan.
Mielessäni näen jo noiden kuusten alla projekti N:o 4 valmiina.
Projekti N:o4: kuvan puiden alla puuritiläalusta, jonka päällä lepolasset ympyriäisen puisen tarjoilupöydän ympärillä.
Sieluni silmillä näen itseni imeskelemässä pillin läpi hedelmälimonaadia löylyttelyjen ja kipakoiden vihtomisien välillä.
Tämän näyn perään voin myös kirjata ylös todeksi tietämäni asian: projekteillamme on taipumus jäädä vain haavetasolle.
Samalla myös ilmoitan, että se ei ole meittiä koskaan pahemmin masennellut :)

On myös tullut hetki, jolloin profiilikuvaa olisi uudistettava. Jos joku erehtyy ajattelemaan, että kuva on vaihdettava siksi, että hien valuttaminen kuntosalin kumimatoille on tehyt tehtävänsä, hän valitettavasti erehtyy.
Ei, vaan olen saanut nenälleni uudet silmälasit. NIIDEN takia en kuvaani kuitenkaan vaihda. Tai...ehkä sitten, kun tämä kirjoittelu ja kuvailu UKK:n satakymmenvuosi syntymästä laantuu.
Näytän nimittäin uusissa kakkuloissani tismalleen Urho Kekkoselta :(
Hiuksia minulla ehkä vielä on hivenen lukuisampi määrä, mutta muuten.
Epäilin Magnukselle suureen ääneen, että linssit ovat silmäklasiliikkeessä vahingossa kiinnitetty vääriin pokiin. Nyyhkytin edelleen Magnukselle, että kuinka olen voinut olla hänen ja optikon kanssa samaa mieltä rillien sopivuudesta.
Epäilin jo sitäkin, että en ole ollut sovittelusessiossa oma HYVÄMAKUINEN itseni. Olen ihan aidosti ja totaalisesti äimistynyt ja sangen isosti pettynyt tuijotellessani itseäni kaikista huushollimme eri peileistä.
Pyydänkin, että kun tulette vastaani, niin ette sanoisi sanaakaan. Ette ainakaan mistään, mikä on aataminomenan yläpuolella olevaa.
Olen nyttemmin ajatellut muuttaa entistä käytäntöä, mitä sankojen vaihtorytmiin tulee. Entisen seitsemän vuoden periodien sijaan harkitsen tästä etiäppäin optikkojen suosittelemaa kahta vuotta.

Ryttylänmatka meni hyvin.
Ihana matkakumppanini ja huonetoverini Eve sai tuta, kuinka "säyseä ja turtahermoinen" sisar hänellä oikeastaan onkaan. Olen luultavimmin aikalailla pystynyt antamaan toisenlaista kuvajaista itsestäni tavatessamme täälä kotikonnuillamme kirkossa, seuroissa, nuttiksissa ja politiikan pyörteissä.
Olin laittanut matkalle jalkaani tekokäärmenahkakengät, joilla pystyn ottamaan kaksi (2) ensimmäistä askelta (nekin vain oikealla jalalla) LUONTEVASTI ja loput koikkelehtimalla seiniä pidellen. Kengissä on kymmenensentin piikkikorot. (VÄHÄKÖ nauratti seuratessani kulkureittimme varrella niitä sinne sun tänne meikäläisen piikkareilla tallottuja syviä reikiä kuljeskellessani majapaikkaani seuraavana päivänä. Niihin olisi huoletta voinut tuikata niitä tienreunusriskuja fosforiteippeineen tukevasti pystyyn)
"Meillehän on näköjään varattu majapaikka puoleenväliin takasinpäin Isoonkyröön!"; kiukkuilin Evelle kongotessani hänen perässään tukupusseineni.
Pilkkopimeässä menimme väärään taloon (luullen tietenkin menevämme oikeaan).
Eräästä huoneesta tultiin oikein käytävälle katsomaan, kuka niin myöhään tulee klonksuttaen (minä) ja marmattaen (minä).
Löysimme vihdoin oikeankin talon, mutta avaimet eivät sopineet mihinkään. Koittelimme sitten raivopäisämme (minä) niitä jokaiseen mahdolliseen avaimenreikään, joita näimme.
Even saama avain sopi oveen, joka oli ihan muu, kuin meille varattu.
Ängimme huoneeseen, joka oli kuuma, kuin laihialaisten sauna (35 astetta) ja minä kiukkusin, että en saa kuorsattua näin kuumassa.
"Kotonakin haluan AINA nukkua viileässä, vaikka Magnus valitta, ettei saa unta, kun paleloo ja on kylymä", rähisin.
Eve sanoi sopuisasti, että ikkunaa voi pitää auki, ellei hänen tarvitsisi nukkua ihan siinä ikkunan alla. (Olin varannut itse hyvän leposijan seinän vierustalta kaukana aakkunasta).
Noh...huoneeseen tuli sitten kolmaskin yöpyjä, joka oli jo siinä majaillutkin ja sanoi ystävällisesti, että voimme mennä viereiseen, täysin vapaaseen huoneeseen, joka ei olisi niin kuumakaan.
Morkotettuani ja posmotettuani aikani ja potkaistessani kengät kaapin alle hermoparkani hiukan jäähtyivät.
Lohdutin Eveä, että en oikeastaan ole vielä käyttäytynyt puoliksikaan niin ärtsysti, kuin jos Magnus olisi ollut följyssä.
Eve ei virkkanut mitään, mutta olen varma, että Magnus sai uuden esirukoilijan :)
Mahtava viikonloppu kuitenkin kaikenkaikkiaan.
Kovan onnen kuulokojekkeestani pimahti taas valitettavasti taas patteri. Pattereiden kestoaika on tasan muutama vuorokausi. Se ei tietenkään ole mikään kumma. Päinvastoin. Ovat neljännesosa nuppineulanpäästä kooltaan.
En uskaltanut oikein taaskaan mennä kyselemään, mitä ihmisille kuului.

Reissussa aina aavistuksen verran rähjääntyy ja niinpä olenkin vain oleskellut tänään. Pari kerrosta olen kutonut slipoverin sisäkaitaletta ja käynyt kuntosalilla.
Viikonlopun hengellistä antia olen myös mielessäni mutustellut. Olen etuoikeutettu saadessani tuta kaikkea sitä ihnuutta ja mielen virkistystä, mitä uskovien yhteentulo antaa.

Ryttylän matkaraportin päätän täältä tähän, mutta virsi tietenkin ihan loppuun:
329 3:s säkeistö

Kiitos nyt Herran.
kun nimeensä luottaa me saamme,
eläissä, kuollessa
turvata Vapahtajaamme.
Jeesus hän on
hänelle kaikukohon
kiitos js kunnia! Amen.

T: Kaisa von Ämppysdorf

6 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

Kaisa,
harmi, että uudet silmälasikehykset harmittavat sinua. Mutta kaikkeen tottuu, sanoi pässi kun päätä leikattiin. No, ei varmaan sellaiseen tottuisi.:)
Täällä toinen harmittelija, olisi pitänyt siellä kuntsarilla ottaa iisimmin, en aina muista varoa selkääni ja nyt olo on sen mukainen. Jää huominen käynti väliin.
Päivä on kuitenkin aurinkoinen, ihana syksyn alku!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Saas nähdä totunko uusiin kanttikakkuloihini IKINÄ :(

Mikähän tosiaan niistä kymmenestä pisteestä otti sinun selkäsi päälle?
Olisiko se se vempele, joka on siinä vasemmalla, kun noustaan sinne ylös?
Olen huomannut, että se kyllä tuntuu selässä, jos toki muuallakin.
Harmillista! Mutta ei kannata luovuttaa (kuten et tietenkään teekkään).

Runomummo kirjoitti...

kyllä niin komea sauna ettää.. ja mitä niihin istuimiin tuloo niin voihan siinä rapullakin istua ja varmaan yhtä ihaanaltaa.. tuntuu.
kyllä käyp katteeksi! terkkuja runomummo

kaisa jouppi kirjoitti...

Runomummo
Sauna on komea ja mikä parasta sielä saa makoisat löylytkin.
Joskus Magnus pouhottaa sen niin kuumaksi, että jo verannalla vetää otsatukkaa käppärään.
Joskus taas saunan katosta tipahtelee pihkatippoja päälaen kiehkuroihin, mutta niinhän puusaunassa pruukaa tehdäkkin. Porsliinipastut ovat asia erikseen :)
Terkkuja myös sinulle!

pau kirjoitti...

Väsyksissä hihittelen käärme (teko-)kengillesi (nahka), ja kaikelle muullekin tekstissäsi. Mainiota tarinointia jälleen, Kaisa.
Kerrot sydäntäsärkevästi kakkuloistasi. Toivon, etten jää tuijottamaan niitä, nyt kun tiedän, ettet toivo sitä. Tiedäthän, että jos jokin on kiellettyä, sitä tekee. Roomalaiskirjeessä se sanotaan.
Mutta ennen kuin voin tuijottaa tai katsella muina miehinä jonnekin muualle, toivon tapaavani sinua :)
Turha ehdottaa ensi viikkoa, sillä silloin minä puolestani toivon olevani Neidon sormenpäissä patikoimassa. Rukoillaan, että onnistuu!
jk. Kärmeskenkiä en ota mukaan, eikä mulla olekaan, mutta ne kovapäiset lenkkarit otan, jotka yrittävät vieläkin tehdä rakkoja kantapäihin.
Hyvää yötä!

kaisa jouppi kirjoitti...

Raakasti siunauksia sinulle (ja tietenkin muillekkin) sinne pohjoismatkalle.
Olen ollut Lapissa kolme kertaa elämässäni ja jo ensimmäisellä kerralla tulin lapinpöllöksi! (jotensakkin en voi käyttää lapinHULLU-sanaa).
Bubuu...huhuu...

Heh, heh...no kyllähän sitä aina voi hetkiseksi JÄHMETTYÄ nähdessään pressalookkini ekakertaa ;)
Terveisin uskoo UKK Jouppi.