perjantai 17. syyskuuta 2010

Viimeperjantaiksi vääntämäni poliittinen täytekakku onnistui hyvin, jahka ensin kaavin siitä parinsentin palaneen karstan irti. Tummaa, mutta syötävää pohjarakennelmaa pilkottaa hiukan kermojen keskeltä, mutta maku oli hyvä. Kukkaset ovat omasta kukkaiskrassipenkistä.
Kakkelin makua kovasti kehuskeltiin. Uskoin epäilemättä kaiken, sillä minulla on tarkka korva, mitä kehuihin tulee.
Salainen aseeni oli tällä kertaa se, että kastelin sihisevällä appellssiini-limonaadilla kakkupohjan litimäräksi. Taka-ajatuksena oli peittää karrellepalaneisuus ja painimattomaisuus.
Olen iloinen, että saan antaa käyttöön kaikki uinuvat lahjakkuuteni nyt, kun Magnus on kansanedustajaehdokkaana. Leipojan ja piirrustamisen kaikkinaiset lahjat oikein poksahtavat esiin!!!
Aion piirtää joitakuita tauluja, jotka kehystytän (tai itse kehystän) lastenkammareiden seinille ripustettavaksi.
Eilen väänsin pari piirustusta melkein valmiiksi.
Huomasin siinä piirustamisen tuoksinassa, että talon ainoa kynänterottaja oli hävinnyt sille kuuluvasta paikasta (lasten leikkikaluvarastona toimivan puusoffan oikeasta alanurkasta usean erisorttisen tavaran alla).
Sanoinkin Magnukselle, että minulla on kaksi asiaa kaupasta tuotavana a) käristemakkarapaketti, b) kynänterottaja.
Illalla tullessani kotiin kierrokselta, josta kohta annan seikkaperäisen selonteon, minulla oli makkarapaketti, vaan ei terotinta :(
Talon puukot ovat niin tylsiä, ettei niillä saa kynänteriä vuoltua sellaisiksi, kun haluan. Kynänterien tulee olla kuin kausiflunssarokotuspiikit, teräviä, ja ohkoisia.
Piirtämäni taulut Magnus vie käsityömessuille Seinäjoen Areenaan, jossa KD:llä on pöytäpaikka varattuna.
Ans kattoo, kuinka taulut käy kaupaksi.
Sanon Magnukselle, että myy niin halavalla, että joku Vileeni ehkä voi ostaakkin. "Kun kerran halavalla saa".
Laitan tauluista ehkä kuvajaisia tänne blogiini, jahka saan ne valmiiksi.
Olen muuten saanut elämäni ainoan STIPENDINKIN (OPI PIIRTÄMÄÄN-kirja) juuri piirustamisen tiimoilta 12-vuotiaana. Siis aivan turhia likkoja tässä ei olla!
Nyt alkoi omatkehut haiskahdella sen verran, että vaihdetaan aihetta.
Kaahasin tänään bitkästä aikaa bocciaa pelaamaan. Päällekkäisyyksien vuoksi minun on täytynyt laistaa monta sähäkkää pelikertaa.
Kaikki hurrasivat (!) kun saavuin paikalle. Tunsin olevani, jos en nyt ihan Silvia, niin ainakin hänen taloudenhoitajansa.
Olivat ajatelleet, että olin heidät kokonaan hyljeksinyt.
Joukkueeni voitti melkoperäisesti joka matsin ja oli vaikeaa yrittää olla vaatimattoman näköinen.
Toisinaan pelatessani on käynyt ihan toisinkin päin. Rökäletappio seurasi edellistä rökäletappiota.
Silloin ei ollut vaikeutta olla vaatimaton :(
Hauska peli kaikenkaikkiaan tuo BOCCIA, joka lausutaan botsa (jos olen oikein kuullut ja ymmärtänyt huonolla korvakuulollani).

Olin tänään myös SPR:n Nälkäpäiväkerääjänä paikallisessa marketissa. Kävin vain häthätää Maikun luona syömässä mukaan varaamani kaksi kauraleivänpalasta ja hörppäämässä, niinikään mukaani varaamaa aitoa Kyröön kraanavettä.
Ilmoitin paikalliselle SPR:n osastolle halukkuuteni kerääjäksi jo viime vuonna, kun luin lehdestä, että sellaisista oli uupeloa.
Kaikki ajat oli jo kuitenkin kansoitettu, mutta minulle luvattiin, että tänä vuonna töitä löytyy.
Ehdin jo jännittää, että noinkohan muistavat, mutta turhaa jännitin.
Minun vuoroni oli 12.00-14.00.
Ilokseni sain tuta, että suomalaiset ovat anteliaita ja suhtautuivat hyvin tähän nälkäkeräys-asiaan.
Mikäs siinä oli sitten lätkiessä kiitostarroja ihmisten rintapieliin.

Illalla kokoonnuimme me MAASEUTUNAISET (kröhöm) metsäkodalle grillaamaan (vrt. aiemmin mainitut makkarat).
Grillikodassa oli kuumat tunnelmat. Lämpötila oli valehtelematta lähempänä viittäkymmentä. Makkarat maistuivat kuitenkin hyviltä, eikä kahvissakaan ollut moitteensijaa, eikä sämpylöissä, eikä suklaabisketeissä, eikä sallaadissa jne.
Nyt sitten naama punoittaa vieläkin ja vatsa on kuin Lahden kaupunginorkesterin patarumpu.

Aamulla anivarhain lähdemme ajelemaan Jyväskylää kohden. Menemme juhlimaan Tyllerön ja Äkun lapsosen valmistujaisia.

Silmät käyttäytyvät nyt, kuin hedelmäpelissä ikään, eli eivät tahdo osua kohdalleen, joten lopetankin raportointini täältä vinttikerroksesta tähän.
Virren sanat puhukoot puolestaan ja olkoon Jeesus meidän kaikkien kanssa nyt ja iankaikkisesti.
Virsi 411, säkeistö 4

Etsivä ja arka aina
Herran luokse tulla saa.
Heikon uskon, häilyväisen
Jeesus itse vahvistaa.
Puoleesi hän ristin tiellä
kääntää armokasvonsa.
Täälä kannat ristiäsi,
seppeleen saat taivaassa.

T: Kaisa von Rödkorsstackelberg

5 kommenttia:

Nils- Aslak kirjoitti...

Teiltä pyritään senaattoriksi, joten toivotan mitä parhainta menestystä! Haukuskelen blogissani aina kansanedustajia, mutta sehän koskee tietysti vain sitä pientä vähemmistöä, joka on unohtanut kansakunnan edun ja asettanut omien etujensa ajamisen kaiken edelle.

kaisa jouppi kirjoitti...

Sydämelliset kiitokset aviopuoliskoni puolesta menestystoivotuksista! (Hän se on saarnaamassa Närpiön kirkossa. (Suomeksi ja Isonkyrön murteella ;)

Hyvä on asioita tuoda esiin ja arvostella. Ärhäkkäästikin.
Sinä sitäpaitsi tuot julki parannus-ja vaihtoehtoehdotuksia, etkä suinkaan vain "haukuskele".
Muistanet, että blogissasi sinua ehdotettiin myös senaattoriksi ja ihmeteltiin, etteivät ole puolueet älynneet. :)

Nils- Aslak kirjoitti...

Kysyivät kyllä, mutta oli väärä puolue. Lisäksi olen vähän sellainen yksinäinen susi. Työmaaruokalassa olen kyllä aina äänessä, mutta muuten...

pau kirjoitti...

Hälsningar tuolta ulkomailta :) On nähtynä nyt nyt Ruotsit ja Norjat. Tarkemmin sanottuna Karesuvanto (Laestadiuksen kotikirkko) sekä Alta (kaupunki jäämeren rannalla).
Oli oikein kaksi kirjoitustasi lukematta, joten sain kaksinverroin iloita tarinoistasi. Komean kakun olit vääntänyt, odotan KD-piirroskuviasi!
Koristin itseni kummitädin villahuivilla, kun kurkkua vaan jaksaa kirvistellä.
Siunauksellista vaaliaikaa teille molemmille!

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau.
Olen ollut aatoksissain teittien mukana sielä tunturissa.
Muistellut haikeana niitä muutamaa Lapinmatkaani, jotka olen saanut tehdä.
Huomenna jatkan piirustamisia. On mukavaa tietää, että joku odottaa kuvia nähdäksensä.
Toivottavasti joku myös ostaa NÄHDESSÄÄN;)(siis sielä Areenassa, ettei siskolle tule turhia paineita :)