torstai 2. syyskuuta 2010


Nyt onnistui!
Näin kauniin liinan ostin kesäisiltä markkinoilta. Terveisiä vaan virkkaajalle :)
Nojatuolista, jolla istuskelen aina lukiessani jotain, tai peräti miettiessäni syntyjä syviä näen samalla liinan.
Mietin eräänäkin päivänä TODELLA HARTAASTI (yrittäen pysytellä rauhallisena), että missä kohtaa aivolohkoa minulla falskaa? En siis MILLÄÄN voi käsittää, kuinka joku osaa virkata noin säntillisesti ja OIKEIN siten, että kuviosta tulee, kuin kaunis lumihiutale (tai taivahan tähtönen) langasta somasti sommiteltuna.
Käsitöistä puheenollen, olen nyt kutomassa par´aikaa itselleni VILLALIIVI-SLIPOVERIA!!! Olen suunnitellut kaiken itse. Se taas juohtuu yksinomaa siitä, etten ymmärrä toisten suunnittelemista käsityöohjeista yhtään mitään.
Juuri nyt työstän villaliivislipoverin SIVUKAITALEITA. Syy: tekeleestä tuli aivan liian kaponen.
Asia korjaantuu kuitenkin täydellisesti niillä suikaleilla, joita luultavasti tulee useampikin :(
Lohdutuksena kerrottakoon, että slipoverin pääaukko muodostui todella tuhdin kokoiseksi. Olenkin suunnitellut kyseisen aukon kohdalle KUTISTAVAA kairakierrettä.
Voi olla, että napsaisen liivistä kuvan, jos ikinä saan sen valmiiksi.
Kävin viimekertaisella Nikolainkaupunkimatkallani pizzeriassa, kuten muistaakseni raportoinkin.
Menin samaan pizeriaan, jossa kävin edelliselläkin reissullani, josta myös muistaakseni raportoin. Menin, vaikka ensimmäisellä kerralla ajattelin, että NEVER AGAIN :(
Häpesin nimittäin siihen sähtiin, että lempipizzanikin oli vähällä maistua pannukakulta. En osaa pizeria etikettiä!
Näin siinä käytiin: porhaltauduin siis kadulta pizzerian tiskille (tai siihen kohtaan, kussa kassakone kilisee) ja hönkäisin: " YKS KVATRO!"
" Tuleeko se mukaan?" kysyttiin.
" Ei, syön sen makoisiin suihini täällä."
" ME OTAMME PÖYDÄSSÄ TILAUKSEN, MUTTA...SIIS YKSI QQQQUATTRO?"
Synkeänä söin "vuodenaikaani".
Ahneus ja laiskuus voitti ja menin, kuin meninkin vannomisistani huolimatta seuraavallakin kertaa taas samaan paikkaan.
Magnus kovasti on ihmetellyt pizzeriointejani. Sanoi, että likka (so. minä) se aina menöö pizzalle ja minä saan paistella toissapäivääsiä rupiperunoota.
"Jaa, mutta mua aina heikottaa ihan hirveesti, kun olen kaupungilla ja mun täytyy heti saada jotain rinnan alle, muuten alkaa lapa täriseen."
(Sivumennen sanottuna olin mittauttamassa verensokerin keskiviikkona juuri näiden "lapatutinatärinäkohtauksien" takia, mutta arvot olivat kohdillaan. Veriarvokin oli ilahduttavasti laskenut sadastakuudestakymmenestäseitsemästä, ollen enää 151).
Mennessäni uudelleen ko. pizzeriaan kailotin kovalla äänellä pöydässä näpöttäen:
" Saisko yhden QQQQUATTTRON?" sanoin iloisena.
Kokkolassa olimme Magnuksen kanssa viime lauantakina politikoimassa torilla. Tai Magnus oli. Minä kiertelin kojujen välissä ja tarkkailin maailman menoa.
Kävin konditoriassa sikakahvilla. Oli "tarjouksessa" kahvi porsaalla 3.10! Siis melkein kaksikymmentä ennenaikuista markkaa. HALOO! Mutta kyllä se hyvältä maistui.
Varsinainen kuntosalikausi alkoi viime maanantaina. Tämä k-sali innostus on kestänyt kohdallani nyt tammikuusta alkaen ja on ainoa liikuntalaji, joka ei ole alkanut maistumaan myrkyltä, ennenkö on melkein ehtinyt alkaakkaan.
Minä ihmettelen moista itsekseni ihan kamalasti.
Olisiko ihan niin, että minusta olisikin voinut tulla silloin NUORNA oikein kunnon kehonrakentaja, jos olisi ollut mahdollisuus noissa kaikenkarvaisissa päleissä möyhätä? Olikokaan niitä silloin viiskyt vuotta sitten?
Kouluissakin voikkatunnella opettaja vain mäiski tamburiinia ja me marssimme tahdissa rinkiä.
Minustahan sukeutui sitten vain sellainen tavanomainen kehonrakentaja, eli vatsa, takamus ja kaksoisleuka mahdollisimman laajaulotteiseksi.
Ajattelin kyllä maksellessani nyt niitä salimaksuja, että EIKÖ TÄTÄ HOMMAA VOIS TEHDÄ SIELÄ LETKUTIELLÄ, KUN ON SAMANLAINEN URHEILUPALLO JA PUNTARIT ITSELLÄKI?
" Ei voi", vastasin ajatuksissani ja maksoin senpäiväisestä höykytyksestä, eikä käsi vapissut, kuin ihan vähän.
Huomenna lähden Ryttylään vastuunkantajaretriittiin. Olen siellä yötäkin. Olen pakannut kuorsaamisenestoplaastarit jo kassiin.
Kuorsaamisenestoplaastaria ei laiteta suun eteen, kuten asiaanvihkiytymätön voisi luulla.
Ei, se laitetaan nenän kannelle. Ja sitä en tiedä toimiiko se. En nimittäin kuorsaa hereillä ollessani.
Ei, en käytä niitä kotioloissa.
Magnus sanoo, ettei tiedä mitään ihanampaa, kuin oman murun naarasleijonamainen karjahtelu korvan juuressa (!)
Tänään tuli Ylen Ykkösen uutisissa (siis virallisissa sellaisissa) maankaato-uutinen, että eräs tiedemies on saanut varman tiedon tutkimustensa tuloksena, että Jumalaa ei ole. Jumalaa ei kuulemma ole tarvittu maailman luomiseen.
Se on enämpi tämä PAINOVOIMA, joka on kaiken saanut aikaan, tietää tutkija.
Että tutkimustulos olisi tarkka ja oikea, oli tiedemies antanut Jumalallekin mahdollisuuden.
Hmm..
Asia on kyllä niin, että Jumala antaa MEILLE (myös tälle kelpo tiedemiehelle)mahdollisuuden, eikä päinvastoin.
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän", lukee Raamatussa.
Mietin, kuunnellessani uutisia, että on paljon tiedemiehiä, jotka sanovat, että Jumala ON olemassa. Saisivatpa vaan uutisen ÄSTEETEEHEN.
Tähän lopetan raportointini tälläkertaa, ja kaikukoon päässämme virren 506 ensimmäinen säkeistö:
Jeesus, tänne tulit meitä etsimään.
langenneita, eksyneitä valon tielle saattamaan.
Rakas Jeesus ystäväni, suostun sinun kutsuusi.
Tahdon antaa elämäni luottavasti haltuusi.
T: Kaisa von Näsplaastarbär

7 kommenttia:

kaisa jouppi kirjoitti...

Tervetuloa lukijoitteni ihanasti sankkenevaan joukkoon Marja-Liisa.
Olipa taas mukava yllätys, kun silmäluomet rytyssä, mutta riipuksissa huomasin aamulla, että lukijalumerot olivat muuttuneet:)
Siunausta sinulle ja taas tietysti kaikille teille muillekkin!!!

Rosina kirjoitti...

Hieno liina hienolla pöydällä:)
Kairakierteestä tuli mieleeni vartaat, siis miksikö, no siksi kun lapsuuskodissani sukkapuikkoja sanottiin vartaiksi. Eli sukkavartaiksi.
Minäkin osaan tehdä kairaa vaikka en paljoa kudokaan, yhdet sukat aion tänä syksynä tehdä - lahjaksi miehelle. Niissä menee aikaa ja hermoja:)

Marja-Liisa kirjoitti...

Siis liina on todella upea...vau sanon minäkin.
Oikein kateheks käy;)
T.Tuuki hullu = pöytäliinan kun kauniin näen esim. kirppiksellä niin vastustaa en voi...näin on näreet.

pau kirjoitti...

Hyvää pyhäaamua Kaisa ja muut!
Minullakin oli arvelu, että tuollaista liinaa ei voi virkata, mutta kyllä se onnistuu. Todistuksena on pöydälläsi tuo kaunis liina, joka ei ole tosin minun tekemäni. Pitkään aikaan en ole virkannut. Enkä kutonut. Mutta olen harrastanut noita asioita PALJON.

Jos sulla, Kaisa, on hiukkasen tilaa pöydän kulmalla, jahka seuraavan kerran vältyt toissapäiväsiltä perunoilta, ja istahdat QUTROASI syömään, niin laitapa pienoinen viesti allekirjoittaneelle. Olen kerran ollut yksin pitsalla, enkä mene toista kertaa. Syön mieluummin viikon takasia perunoita yksin kotona kuin maksan yksin pitsalla olosta.

Saa olla tosiaan vaikka minkälainen viisas, joka sanoo ettei Jumalaa ole, ja hän osoittautuu tyhmäksi. Vaikka maailma uskoisi häntä, niin jokainen, joka on saanut tulla tuntemaan Jumalan henk.koht. Jeesuksen kautta, tietää, että Jumala ON ja Hänellä on KAIKKI valta.

Ei meidän tarvitse ymmärtää Häntä ja hänen tekojaan. Meidän tarvitsee vain uskoa hänen Poikaansa ja saamme Elämän.

Siunausta kotimatkalle Ryttylästä :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kyllä tuo varras-nimike on kovin tuttu minullekkin.
Mummullani "kyykky lykky" joskus vartahilta ja sekös otti mummuni hermonpäälle.
Olen kutonut sukanVARRET noin viiskytkaksi vuotta sitten. Mummuni kutoi niihin kantapäät sun muut.
Sain niistä kuutosen arvostelukirjaan. Olivat kyllä ihan ensiluokkaiset sukkulit, mutta vanha, mutta viisas opettajani aavisti, että eivät olleet OMItekoiset.

kaisa jouppi kirjoitti...

Marja-Liisa
Kirppiksiltä minäkin haukan katsein silmäilen hyllyjä, josko jotain omitekoista löytyisi.
Täst´edes en voi enää niin tehdä, kun aion pitää tuon liinan ja tuossa loppu elämäni :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Ilman muuta puhelin pärähtää käsveskussasi seuraavalla pizzareissullani.
On totta, että pizzan syöminen yksin on, kuni lihapulla ilman sitä pullaa :(