lauantai 29. tammikuuta 2011

..







Tähän alkuun laitan taas sieluni silmillä otetun valokuvan, koskapa se toinen läppärimme on edelleen tilttissä (tosin jo korjaajan käsissä).
Ylläolevan valokuvan nimi on "LUMIKONPOIKANEN, JOKA ON EKSYNYT HANKEEN, MUTTA JOKA PIAN LÖYTÄÄ PESUEENSA VIEREISESTÄ KINOKSESTA"
Jahka kuvakoneemme saadaan ehoksi, laitan mielenkiintoisia kuvakulmia pihamme eri kohteista (hankeen jäänyt kirves, lumilastissa oleva kottikärry, hangen alla kurkistelevat puuklapit jne.) oikein sarjakuvana taas.
Edelleenkin käteni on kipeä.
Muistanette, kuinka viimebloggauksessani tuskaisena näpyttelin kysymyksen, pitääkö olkavarressa viikkojenkin jälkeen olla kuumennetun naskaslin verisissä jänteissä pyörittelyn tuntu?
Noh, nyt sain vastauksen viime torstaina: ei pidä!
Menin lihas-ultrakuvaukseen (!) siis torstai aamusella ja kuvaushuoneeseen astuttuani lihasultrakuvauslääkäri kysyi, että onko teille mainittu, että olkavarressa murtuma on?
Ellen olisi seissyt tukevasti, olisin taas kaatunut.
Sanoin synkeänä, että minulle on sanottu kahden kuvanoton (a: ennen olan paikalleen klunksauttamista b: jälkeen klunksauttamisen) jälkeen, että murtuia ei ole.
Koko ultrakuvauksen ajan minulle sitten meinasi iskeä päällensä monen moista traumaa.
Poislähtiessäni kysyin huulet sinisenä uä-lääkäriltä, että MISSÄ SE MURTUMA ON?
Tyhmä kysymys, mutta ajattelin varmaan, että pakkohan sen murtuman on olla jossain muualla, kun ei kerran röntgenvalokuvassa pistänyt silloin lääkäriä silmään.
"Tuossa! Tuon kuuluisi olla tässä ja nyt se on tuossa.", lääkärin sormi viisoi näyttöpäätteen pintaa.
Täytyy sanoa, että mielestäni minäkin, joka ei pahemmin ole tutkaillut, kuin joulukinkun kypsynttää uuninluukun läpi ja vähän blogeja lueskellut ynnä pankkiasioita koneilla hoidellut työkseen ja vapaa-ajalla, NÄIN selvästi, että sen ja sen toisen välillä, OLI HORKAMA :(
Muuta ei tarvittu.
Murheellinen suurkimussyndrooma iski paskaisen tiskirätin lailla puleeratulle naamalleni.
Se pääsi iskemään siitäkin syystä niin äkkiarvaamatta, koska aika kaatumisesta tähän päivään saakka ei ole ollut vapaa YHDESTÄKÄÄN kärsimästäni droomasta.
Vanhojen luuskien luista ei kanneta enää mitään huolta! Olkoon murtuneita tai näennäisesti ehjiä SO WHAT? SEURAAVA LUUSK...POTILAS!
Menin omaan pikku terveyskeskukseemme suoraa, vaikka puhelimitse pitäisi aikoja tilata.
Ei oikein olisi ollut lääkäriaikoja, kun ovat sairaslomalla ja...
"MULLA ON OLLUT KAKS KUUKAUTTA OLKAPÄÄSSÄ LUUT SEKASI JA YHTÄÄN EN ENÄÄ JAKSA OLLA JA TAPLETIT EI OO AUTTANU JA MÄ OON TYMPÄÄNNYKSIS JA LÄHIN MÄINEN (Magnus) RUPEE OLEMAAN KANS AIKA VAKAVAA POIKAA JA ...
Sain lääkärin seuraavaksii päiväksi :)
Lääkäri lupasi laittaa pikalähetteen lasarettiin. Sitä nyt odottelen "innokkaana".
Sain myös uusia särkylääkkeitä. Niitä saa ottaa yhden päivässä. Huomasin, että minun ei tarvitse ottaa sitäkään. Buranaa (joka sekään ei vaikuta mitään) saa sentäs edes ottaa USEAMMAN päivässä. Tulee tunne, että jotenkin pystyy hoitamaan tulehtunutta kruppiaan.
Jos istun lepolassessamme Elitzabethyltä saamamme fleeceviltti niskassa, ei kipu tunnu.
Tietenkin myös AIKA parantaa haavat, mutta en tykkää jos käteni jää tälläiseksi: luun sirpaleita sielä sun täälä. En saa nostettua kättäni liioin surkeeta vaakatasoa korkeemmalle ja sekös ottaa luomuläppäriin. En saa yhdellä kädellä harvaa hiuskuontaloani MÖYHEÄN näköiseksi :(
Kuten luette, murheet ova toisilla toiset, yksillä yhdet.


Poliittinen ja ontuva blogiruno, kirjoittanut Kaisa J. :

Isänmaa

Minä olen tyytyväinen isänmaahan.
Suomeen, Finlandeen.
Kyllä tämä oli äidinkin maa ja veljen.
Lisäksi myös mieheni maa ja lapsiemme maa.
Myös heittin lapsiensa maa
ja yleensä sukulaisteni.
Sukua on aina tietysti kyllä muissakin
isänmaissa.
Sverige, Austraaalia ja niin edelleen.

Täältä on menty ja tänne on tultu.
Sitten myös isänmaani on
naapureitteni maa,
ei kylläkään kaikkien.
Tänne on tultu muistakin isien ja äitien maista
ja luultavasti tullaan tulemaan.

Hyvähän täälä on elellä
ja täälä saa valittaa.
Sanakin on vapaa.

Joku muu voi olla muuta mieltä.
Isänmaa on muuttunut muumaaksi.
Omat ovat muualla
muilla mailla.
Niinhän voi olla.
Olkoon niin.
Asioilla on aina taipumus mennä jotenkin.
Joka tapauksessa maapallo on
Jumalan astinlauta.
(Slut).

Psalmi 25, jakeet 12-13

Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien.
Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.

T: Kaisa Olkavarras-Änkyräinen

11 kommenttia:

Terttumarja kirjoitti...

Niin se vaan on, että pakko on joskus korottaa ääntään, vaikka haluaisikin olla niin ladylike. :)
Sieluni silmillä näen sinut lääkäriaikaa anelemassa??!!
Kyllä meitä vanhoja koitellaan vähän joka asiassa.
Miten sitten, kun ollaan ihan oikeasti vanhoja, kysyn vaan.

isopeikko kirjoitti...

Peikko mietti kauan ja pitkään mikä on liha sultra. Eikä se keksinyt millään. Hirmu vaikeita sanoja, mutta vaikea taitaa olla juttu muutenkin :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Itseasiassa en korotellut ääntäni yhtään.
Tuohtuneena vain posmotin sanoja toisensa perään ja olin loukkaannuksissa.
Siinä meidän TK:ssa olen kyllä aina saanut kivaa ja hyvää kohtelua ja tohtuurillekin olen aina päässyt hyvin. (Onneksi harvoin).

Niin, mitäs sitten, kun ollaan tointeolla vanhoja?
Viimeaikoina olen tuntenut itseni noin satapuoli-vuotiaaksi :(
Mutta jahka maailma tästä valkenee, niin luulen, että vuodetkin karisevat!

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Menin laittamaan äkkiä kaikkia väliviivoja vaikeisiin sanoihin, että tulen edes joinkin ymmärretyksi.
Kyllä nauratti se liha sultraus.
Hohhoijjaa!
Vaikka ei ole ihme, jos pakkaa vähän sultraamaan.
Asiat ja sanat ovat kohdillani aika vaikeita tätä nykyvä ;)
Mutta uskon, että muutosta parempaan tapahtuu, jahka uusi viikko urkenee.

pau kirjoitti...

Vai olivat luutkin vielä miten sattuu! Ei siis ihme, että olet niin kipeä.
On todella synkkä ajatus ja tieto se, että jos ihminen ei ole "kehityskelpoinen" tai varteenotettava työelämään, hänestä ei välitetä. Toivotaan kai vaan, että kuolee pois. Sellaisen käsityksen olne saanut, eikä se ole mukava eikä oikea tapa ajatella.
Jumalan luoma on arvokas hamaan kuolemaansa asti, ja Hän on siunannut maatamme korkealla elintasolla, josta syystä ihmisiä pitää auttaa parhaalla mahdolliselle tavalla hamaan loppuun asti.
Se on minun poliittinen kannanottoni.
Sinun poliittinen runosi oli HYVÄ :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Minä täälä alkaan kohta ihan uutta politiikkaista runoa väsäämään.
Huomenna on Isossakyrössä KD:n vaalipaneeli.
Sinne tulee Päivi Räsänen.
Saan lausua sielä aika alkurytinöissä omitekemäni runon.
Runoni saa kestää kolme (tre) minuuttia :)
Hyvä, kun nyt pystyisi edes minutinkin verran värsyämään!
Olisiko tämä hyvä alku?:
JO AMMOISNA AIKOINA
ALKUISSA VUOSISATOJEN OLI IHMISIJÄ,
JOTK PUITTEN ALLA ISTUIVAT,
SEKÄ PORTEISSA ASIJOITA HOITELIVAT
SEN KAUPUNNIN PARHAAKS, KUSSA ASUSIVAT...

JK. Tosi hyvää hoitoa olen aina saanut täälä paikallisessa tk:ssa. Sekä kropallista, että henkistä myötätuntohoitoa!
Jospa se on niin, että fotograafit tulevat meikäläisestä aina sumeita! (Päältä ja sisältä).

Kirlah kirjoitti...

Kyllä on todella niin, että kaikki viat eivät röntgenissä näy. 5 vuotta sitten mies putosi korkealta ja vähän joka paikasta katkeili luita, mutta ei kuulemma olkapäästä. Valitti moneen kertaan olkapäätä, kunnes viimein pääsi ultrakokeeseen. Siellä todettiin, että säikeistä kolme on poikki, mutta ei voida korjata eikä leikata enää, sillä säikeiden päät ovat vetääntyneet niin kauas toisistaan. Olisi pitänyt aiemmin toimia!! - Ja ranteen muuten kipsasivat vinoon, vaikkei siinäkään pitänyt mitään vikaa enää olla röntgenin mukaan.
Kerroin tämän siksi, että kannattaa vaatia niin kauan kuin vain kipua jossain tuntee, että alkavat tutkia kunnolla. Ja siltikin saattaa olla joskus myöhäistä.
Toivotaan, että sinulla on parempi säkä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
No, olipa kurjaa luettavaa miehesi loukkaantumisesta.
Voin kuvitella niitä kipuja, joita hänellä on ollut :(
Minä aion kyllä nyt niin kauan valittaa, että käsi tulee kuntoon.
IKINÄ en sitten enää morkota kuntoilun tylsyydestä.

pau kirjoitti...

Saapi pistää vinksahtaneita luita ynnä ehjiä käsvarsia ristiin näinä aikoina, jos ulos nenäänsä pistää, ettei kupsahda kuonolleen. Jospa muistaisit minua, kun kurvaisen isäini maille aamun tullen :)

Hyvää yötä, Jeesus myötä!

pau kirjoitti...

Oli siunattu reissu, kiitos vaan! Tulomatkalla sää oli kaamea, mutta selvisin kotiin kunnialla.
Nyt nautin saunanjälkeisestä autuudesta.
Mikä on olkavarrastilanne?

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Voin vain kalpeasti kuvitella paluumatkaasi.
Magnuskin pahkuloi keliä, vaikka vaan jakoi kinkerikutsuja kyliemme (meidän kinkeripiirin)
kaikkiin kahdeksaankymmeneen savuun.

Olkavarressa on nyt VIIMMOSTEN tietojen mukaan irronnut mojovan kokoinen rustoläimäre :(
Kesän kynnyksellä kuulemma on minun jonovuoroni vuoro, jolloin läimäre kiinnitetään takaisin kotipaikalleen.
Uskoin, kun lääkäri sanoi, että ei murtumia. Uskoin, kun lääkäri sanoi, että on murtuma. Uskoin, kun lääkäri sanoi, että on rusto- IRTAUMA!
Enpä tiedä muuta uskoa tällä haavaa, kun että makian kipiä on.

Nyt lähdemme KRISTIINAAN kynttilämarkkinoille.