lauantai 5. helmikuuta 2011

.









Olen oikeastaan aika rättiväsynyt, mutta en voi mennä vielä vatupassiinkaan. Kello on hädintuskin seitsemää.
Kuvaakaan ei voi vieläkään laittaa tuohon alkuun, koska tilanteet ovat siltäosin samassa jamassa, eli iso läppäri korjattavana.
Ei kuitenkaan hätää, niinkauan, kun luomukamerani toimii.
Nytkin sain hyvän otoksen myyränkolon suuaukosta lumivalkean hangen pinnalla (tuossa vasemmassa syrjässä jutun alun keskihujakoilla.
Rätti olen siksi, että olin ulkoilmassa muutaman tiiman Kristiinankaupungissa kynttilämarkkinoilla.
Magnus oli tekemässä itseään tykö, mitä Arkaadianmäkeen tulee.
Jakeli sielä muunmuassa ikkunakrapoja. Olisi mielellään jaellut tikkuaskejakin, mutta mukaan tuli sellaisia jossa ei ollut päällekliistrattua Magnus-tarraa :(
Minä olin käsittämättömässä siivouspuuskassa, paitsi vähentänyt pölytolleroita, pienentänyt lattioilla lojuvien mainosnyssyköiden lukumäärää.
En siivousraivossani huomannut huomioida, että kaikki askit eivät olleet valmiita.

Noh...hyvin kelpasivat ihmisille jääkravatkin. Oikeastaan niitä on hyväkin jakaa nyt, kun on mitä kravata!
Itse kiertelin vaalikojuja rastiin ristiin, varsinkin niitä, joissa ilmaisia makkaroita tarjottiin.
Loppumetreillä vasta uskaltauduin ihan grillin ääreen ja pian, pian maiskuttelin ketsupissa lilluskelevaa (itse pyysin sitä makkaran päälle turskauttamaan) hyvänmakuista "vihannesta".

Markkinoilla Magnusta ja Päveä (toinen KD:n vaaliehdokas) haastateltiin paikallistelevisinoonkin.
Olen varma, että FILMI ajetaan ulos aika piankin. Magnus sanoi nimittäin puhuneensa paitsi isoakyröä, myös ruotsinkieltä!
Onneksi minä olin muiden markkinatelttojen edustoilla kärkkymässä karkkeja, auringonkukansiemeniä, huulirasvapötkylöitä, ilmapalloja jne. mitä nyt ilmasjaossa sattui olemaan.
Sanoin Magnukselle, että varmaan laittavat sen hänen ruotsinpuhumisspätkän You Tubeen.
Magnus sanoi sen haittaavan häntä mahdollisimman vähän, itse asiassa ei pätkääkään.
Aikamme aikaa kulutettuamme yllätti Tanjuzhka meidät iloisesti tarjoamalla seurakuntatalolla maittavan lihakeittolounaan ja kahvit päälle.

Olemme nukkuneet (jos valvomista voi nukkumiseksi sanoa) huonosti viime yön, joten senkin takia pränkäsin Magnuksen mukaan markkinoill, ettei hän innostu nukahtamaan sitikan ratttiin.
Silmät sumeina ja välillä kiinni lupsuneina yritin kotimatkalla keksiä tarpeeksi tulenarkoja puheenaiheita, ettemme nukahtaisi molemmat.
Yksi hyvä aihe sukeutuikin, kuin itsellään: KAIKEN YLITTÄVÄ AHNEUS!
(Minussa vielä enemmän jylläävä, mutta Magnus hyvänä kakkosena).
Voitimme nimittäin syömässä ollessamme seurakunnan arpajaisissa luomulakritsipussin.
Siinä ajellessamme koko ajan oli jonkun koura rohmuamassa lisää ritsejä, vaikka entisetkin olivat vasta etuhampaiden välissä menossa.
"Eikö meidän pitäisi sensijaan, että epäilemme koko ajan toisen syövän enemmän kuin itte, pitää huolta siitä, että oma rakas mususpusukka saa varmasti osuutensa ja enämpikin?" kysäisin oman kourani pussissa mällejä hamutessa.
Niin päätettiinkiin jatkossa toimia ja viimeiset lakurippeet jaoimme kristillisdemokraattisesti tasan.
Ans kattoo, kuinka meidän käy. Magnukseen luotan, mutta itseni kanssa on vallalla epäilys.
Selvisimme sitten hyvin hereillä kotiin.
Että olen huonosti yöni nukkunut (tai siis entistäkin huonommin) johtui siitä, että yritin viime yönä nukkua omassa kutjussani ja vaakatasossa. Tähän saakkahan olen ISTUNUT sohvatuolissamme ja "nukkunut".
Nyt alkoi sitten jo selkäpiissäkin ruimia olkapään lisäksi, koska yön aikana valuin tuolissa hitaasti ja varmasti alaspäin, ollen selkä lopuksi kuin uu aapisen kyljessä.
Ja kaikki tämä tuska sen onnettoman kompuroinnin seurauksena :(
Olkapää nuljahti kuopastaan joulukuun 4:s päivä.
Diaknoosi oli aluksi: NO MURTUMIA. Seuraavaksi lääkärin sanomana ja katsomana: YES MURTUMIA.
Viimeisin tieto on, että RUSTOA ON IRRONNUT LÄIMÄRE. Olen operaatio jonossa, jossa sitten kesän kynnyksellä aikanaan katsotaan, mitä tehdään.
Olen huomannut, että kaiken olevaisen on hyvä olla sille kuuluvalla paikalla, oli se luuta tai rustoa. Sen verran makeelta tuntuu, jos näin ei ole.
Kaikesta huolimatta huomenna aamulla kirkkoon, iltapäivällä kirkkokonserttiin (monta eri kuoroa) ja illaksi Lapualle lausuilemaan.

Koska triologirunoelmani KOTI-USKONTO-ISÄNMAA on tullut jo teille riimiteltyä, laitan tähän
ihka uuden koosteen : Matkailu avartaap´, kirjoittanut Kaisa J.

Pienen kaupungin pikku kujaset
näyttävät somilta silmään.
Talosien puisien rännit viistävät maata
ja ikkunatkin polvien tasoilla
melkein.
Olisiko niissä tilaakaan asua heidän,
joille on mahaa
ja leukaa sukeutunna
ylimääräistä, jonkin verran?
Tämä on vieras kaupunki, vieraat ihmiset.
Paljon nauravat kaikki ja kulkevat pusseineen sinne tänne.
On markkinat. Kynttilämarkkinat.
Meillä vieraassa paikassa kiintopisteenä on kirkko.
Sen vieressä,
sellaisessa matalarännisessä,
on tiedossa soppaa
meille, muukalaisille.
(The End)

Sananlaskut 16 luku, jae 32 (Raamatusta).
Sävyisyys on sankaruutta arvokkaapi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus.
(Tämä oli sopivasti tämän päivän kohdalla Päivän Tunnussana-kirjasessa).
T: Kaisa Ahneinen-Kaltiainen

10 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Ihan sydäntä raastaa tuo sinun kipusi. Ja vielä pitää odotella sitä leikkausta niin kauan. Eipä sitä koskaan tiedä, mitä seuraava hetki elämään tuo. Koko homma voi mennä uusiksi. Siis kaikki ehkä olemassa olevat suunnitelmat tulevaisuudesta.
Toivon sulle jatkossa kivuttomia sekä öitä että päiviä.

pau kirjoitti...

Kärkyinkin jo kirjoitusta
kolottavan Kaisasen
Mikä lienee tarkoitus
olkavarren kolotus?

Sitä tiedä emme nyt
vaan taivaassa jo selvinnyt
on tuo ropleema iso
siellä ei mitään ongelmaa enää.

Makkaraa minunkin mieli
alkoi valuttaa suupieli
kun ketsupeista kirjoitit
ja makeaksi kuvailit.

Kohta sairaalaan pinkaisen
ja miehen sängystä vinkaisen
tai hinaan
ja menoksi sitten taas.

Kaikkea hyvää kivun sijaan
sinulle toivotan!

isopeikko kirjoitti...

Larkitsa onkin erisherkullista. Ja siitä tulee hampaat hurjan hienosti ihan mustiksi. Sellaisesti peikkoisiksi.

kaisa jouppi kirjoitti...

Hellevi
Kiitos myötätuntoisesta myötäelämisestä :)
Pärjään jo yhdellä kiputabletilla.
Yöksi otan, koska muuten herään kivistykseen, enkä saa enää nukuttua :(
Se on totta, että suunnitelmat voivat muuttua yhdessä hetkessä.
Toivon ja rukoilen, että Israelinmatkasuunnitelma 10-17.4 saisi ihanasti toteutua.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Runosuoni on valunut kuiviin tältäpäivältä.
Iltapäivällä se PULUPPUSI runsaasti ja leuat lotisten runosia Lapualla lausuin.

Muistan edellisistä postauksista, että sisko se sielä Kasarminkadun katveessa on siinäkin suhteessa sukulaissielu, että tykkää hurjasti Suomen "suosituimmista vihanneksista", kuten minäkin.

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Kyllä näin on jämpti.
Sitäpaitsi ei mitään suurempaa eroa, syöpikö larkitsia, taipi ei.
Hammasrivistö pakkaa olla yhtä pötköä joka tapauksessa :(

pau kirjoitti...

Taidankin tietää, mitä tarjoan perjantaivierailleni :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Tänään on tapahtunut muutos, mitä herkkuisuuteeni tulee :(
En enää aio kovin usein (jos ikänä) syödä Suomen suosituinta vihannesta.
Siitä on liian suuri vaara aivosoluille.
Juuri lehdenpäältä aamulla luin.
En ole enää varma tykkäänkökään mä ko. herkusta.
Lakritsi sensijaan pysyy listoilla.
Senkin tiedetään aiheuttavan tykytyksiä ja paineita, mutta sehän taas ei ole mikään kummakaan.

pau kirjoitti...

Voi, voi Kaisaseni. Vihanneksia on kaappi täynnänsä odottamassa vierahia Runottarenpolulta ynnä Metsänneidonkujalta. Mutta löytyy muutakin. Mieli voi tietysti muuttua huomiseen mennessä :) Ehkä huomisessa lehdessä on TUOREEMPIA tietoja :D
Näkemisiin!

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Niin! Huomenna on uusi päivä.
Eivät ne vihannekset voi pienissä määrissä SUURIIN aivoihin vaikuttaa ;)