keskiviikko 16. helmikuuta 2011


o


Piti vielä kerran käyttää luomukameraa, vaikka istun vanhan kunnon isoläppärikoneemme ääressä : (
Magnus laittoi ottamani tavalliset kuvat johonkin ihme SUOSIKKI-tähden alle.
Minä en saa niitä siirrettyä tänne blogisivuilleni, vaikka se varmaan on ihan helppo nakki.
Kyllä ottaa niin taas hiusrajaan makiasti, että onneksi kansanedustajaehdokas ei ole kotona. Grr...
Tuo yllä oleva kuva on muuten naalista. Tarkemmin sanottuna: "Naaliuros luo silmäyksiä hangille, josko naalikettutyttösen saisi jyvälle".
Eräs tuttuni keksii aina niin mojovia nimiä kuvilleen, joten minäkin olen alkanut keksiskelemään samaan sähtiin niitä.
Mielen tunnelmat ovat edelliseen bloggaukseen verrattuna kuin ilmat nykyään. Elikkä pari astetta ovat lämmenneet ja tulleet lähemmäksi plussaa.
Hain apteekista uutta särkytroppia. Joskohan vaikutukset olisivat sellaiset, että saisi nukuttua pidempään, tai paremmin, paremminkin sanottuna.
Herään aina, kun käännyn, siis noin kuusisataa kertaa yössä.
Olkapäästä kriuhnaisee niin mojovasti, (varmaan se luurustoke liikahtelee, kun kylkeä kääntelee) että kestää tovin, ennenkö saa uudelleen nukahdettua.
Viimeyöksi otin vain puoliskan pilleriä ja aivankuin olisin saanut puolet enempi nukuttua. Kyseessä ei ole mitkään nukkutabletit, vaan ihan tavalliset särkylääkkeet. Kolmio siinä purkinkyljessä toki on. Kysyin farmaseutilta, että uskaltaako niitä yleensä ottaa ollenkaan esimerkiksi päivällä.
Farmaseutti sanoi, että kyllä voi huoletta ottaa. Toisille vaan vaikutus voi olla nukuttava ja sen takia purkissa on punainen kolmio.
Minä lukeudun idioottivarmasti niihin toisiin.
Haittavaikutuslappusta en KOSKAAN lue syystä, että saan taatusti kaikki oireet, jotka siinä luetellaan. Esimerkkinä nyt esimerkiksi ummetus, ripuli, huimaus, oksetus, vapina, painajaiset, harhakuvatukset,hytistys, palelu ja hikoilu ihan tavanomaisia vain mainitakseni.

Myöskään runohylkäyksestä en ole enää kommoonani.
Kirjoittajapiirissä ohjaaja-opettaja Johan sanoi, että ei kannata antaa periksi, eikä pidä lannistuman.
"Ee-e-ei en mä meinaakkaan", kuiskasin.
" Eilenkin sain lausua runoja Jurvas ja kaikki hurras", jatkoin tekopirteästi.
"Niin, ja me hurraamme täällä", sanoi Helysini.
Ihana piiri ja ihanat ihmiset!
Paitsi Jurvassa, niin sain olla Isonkyrön Kesteriikin kerhotuvalla (vanhusten vuokrarivitalo) myös lausumassa. Pidimme sielä Kansanlähetyksen päiväseurat.
Lausuin kaksi runoa kokoelmastani RUNOJA PALVELUTALON ASUKKAILLE.
(Siihen kokoelmaan kuuluu tasan kaksi runoa). Toinen kertoi hevosesta nimeltä Polle ja toinen pikkaraisesta onkipojasta (tai tytöstä).
Molemmissa runoissa on hengellinen aspekti, kuten kaikissa runoissani. Siinä lausuessani ajattelin, että tämän osaston runomäärää täytyy kartuttaa. Minulle tuli heti mieleen parikin aihetta: pyykkipäivä joen partahalla, ja paimenTYTÖN sunnuntai.

Tänään sain loppuun Yhteisvastuukeräyksen omalta osaltani. Tänään päätin myös, että ensivuonna en kerää enää (niin olen päättänyt monena, monena vuonna).

Tänään etsin myös heti aamusta kirjasen, johon on merkittynä sukulaisten syntymäpäiviä. Ajattelin tarkistaa Aija-Kanita-tätini syntymäpäivän kerrankin ajoissa. Viime vuonna se pääsi luiskahtamaan ohi.
Veret hyytyen huomasin taas, että syntymäpäivä oli ollut eilen!!!
Pakko oli ottaa luuri kauniiseen käteen ja kertoa, kuinka on käynyt.
Aija-Kanita sanoi, että unohdus ei haittaa mitään. Hän oli koko eilisen päivän odottanut, että koska Kaisa ja Magnus tulevat, koska Kaisa ja Magnus tulevat, koska Kaisa ja Magnus tulevat....
Huusin puhelimeen, että olen aina ihan varma, että syntymäpäivänsä on 18 päivä.
Hiukan rauhoituttuamme sovittiin, että syntymäpäivä muutetaan jatkossa aina helmikuun 18 päivä vietettäväksi.
Helmikuun 19 päivä on edesmenneen äitini (Aija-Kanitan sisko siis) ja erään toisen sukulaistytön juhlapäivä. Ne muistan helposti (!) kun on kaksi juhlijaa kerralla.

Kirjoitankin tähän runon, jonka aion kahdeksastoistapäivä lähdettää tekstarina Aija-Kanitalle:

Korkeimman nietoksen kupeelta
tahdon kiljua avaruuksiin ja muihin,
että on mulla täti, jolla ei ole vertova.
Hän nuorekas on ja nätti niin,
ettei ikinä,
minään vuonna oikein edes huomaa, että uus on lusto
tullut ympyröille.
Uusi vuosirengas ylt´ympäriinsä.
Kuinkapa silloin edes muistaisikaan
päivämääristä lukuja pitää?
Taivaan Isälle kiitos Aijasta
Olkoon elos ihanata jatkossakin Kanita.
(slut)
(Tämän runon piirsi sisarentyttäresi Kaisa)


Psalmi 56, jakeet 4-5
Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun.
Sinun sanaasi Jumala , minä ylistän,
sinuun minä luotan, en pelkää mitään.
Mitä voi minulle kukaan kuolevainen?

T: Kaisa Vähämuistonen-Pöppelsson

8 kommenttia:

pau kirjoitti...

Rakas Muistovähäinen-Pöppelska.
Kiitos taas kirjoituksestasi, jonka hartauvella luin. Kunpa tosiaan saisit nukutuksi! Se on hyvä, että säätila on lämmennyt.
Toivotaan, että saat siirrettyä kuviasi koneelle ennen kevään tuloa, sillä naalit ynnä lumikot harvemmin hangilla vilisevät sitten. Mutta tähän asti olet kehittänyt suurenmoisia hankikuvia :D
Odotan niitä yhtä paljon melkein kuin juttujasi :) Pettyisin, jos ei lumipalloa, tai edes reikää lumessa näkyisi!
Rukoilen, että unesi makoisa ois
kivut ois pois
hiiret ei nurkissa raapis
eikä unettoman tarvis käydä ruokakaapis
tai muuallakaan paitsi nukkua aamuun asti
hyvän Jumalan enkelin siipien suojassa.

Jukka-Pekka Hätälä kirjoitti...

Hei Kaisa
Hyvää tekstiä kirjoitit ja varsinkin runo on kaunis ja koskettava.
Jumalan siunausta sinulle Kaisa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Kiitos luomukuvien arvostelukommentista:)
Arvostan sitä superkovaa, koska olet itse mielestäni hyvän valokuvauksellisen silmän omaava persoona.
Kauppamatkalla päivällä tutkin luomuperiskooppikatseella ympäristöä ja sainkin jonkun idean (en kumminkaan juuri nyt muista, minkä :(
Nukuin yöni suht´koht kohtalaisesti, mutta päivällä olen alituiseen mittaillut OLEMATONTA kuumetta.
Ehkä se tästä...

kaisa jouppi kirjoitti...

Jukka-Pekka
Kiitos valoisasta kommentistasi :)
Jumalan siunausta me kaikki tarvitsemmekin.

Minulla on hyvin huumorintajuinen täti ja hän varmaan tykkää tuosta vuosilustorunosta kovasti.
Itseasiassa sehän nähdään huomenna, kun aion sen lukea puhelimen kautta.
En jaksakkaan näpytellä sitä viestinä, kun on niin pitkä ja kommervenkkinen tuo runonen.

Rosina kirjoitti...

Hyvä kun "pääkoneenne" tuli kuntoon, kohta saat siirrettyä uusia kuvia blogiisi.
Muuten, joko olet uskaltautunut ottamaan kokonaisen tabletin? :)

isopeikko kirjoitti...

Kyllä se on hyvä runoilla, ajattelepas miten monta säettä jää syntymättä runoilematta :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kyllä oikiansorttiset kuvat voittavat luomukuvat mennen, tullen ja palaten.
Huomasin tosin taas ajellessani valkoisien hankien keskellä luikertelevaa kylätietä, miettiväni kaikkea VALKOISTA, josta voisi saada hyviä luomukuvaotoksia;)

En ole ottanut yhtään kokonaista uutta särkykapselia. Tähänmennessä siis vasta kaksi puolikasta vuorokauden välein.
Varsinainen PÄÄKONE tuli aika sumeaan (!) kuntoon, joten en ole varma otanko enää puolikastakaan :(
NOH, aion tehdä vielä muutaman pistokokeen. (Tietenkin vasta sitten, kun yleensä taas tartten lääkettä).

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Eikai Peikko sieltä metsänsiimeksen kallio-onkaloista vain ammu pehmosilla ja meinaile, että olisi paras olla säikeilemättä?
Eitkait sitä vihjaella siihen sähtiin, että paras runo= kirjuittamaton runo (mitä meikäläiseen tulee).
Noh...ehkä Peikko osui tietämättään naulan ytimeen.
Mutta Aija-Kanitalle menenkin runon tällä kellonlyömällä puhelimessa lausumaan.
Eikös nyt tule uutisetki?