maanantai 21. marraskuuta 2011


Teimme kesällä lehmäkauppoja Magnuksen kaa.
Letkutielle porhalsi polkupyörällä puolalainen (!) opiskelija (!) joka myi äitinsä (!) tekemiä puisia (tai jostain sentapaisesta aineesta) tekemiä koriste-esineitä.
Paitsi tietenkin, että tuo esine oli mielestäni ihastuttava, oli itse kauppiaskin aivan yliveto.
Hän puhui aika ymmärrettävää suomea ja oli niin yltiöoptimistimaisen iloinen, että häneltä varmaan olisi ostettu mitä tahansa önäleitä jo pelkästään siitä syystä.
Itse sanoikin asian varmuudeksi ja vakuudeksi, että hyvin on kauppa käynyt.
Toivotimme menestystä kiinal...öh näille puolalaisille tuotteille ja eritoten itse kauppiaalle.
Kyllä se niin on, että toiset ne myyvät ilman mitään vaikeuksia vaikka jääkuutioita grönlantilaisille ja pussitettua santaa saharalaisille.
Jos olisin aikoinani myyntityötä tehdessäni (silloisessa Suomen postissa) osannut edes puoliksikaan niin iloisella pärställä ja tyylillä kaikkinaisia kynäkoteloita kaupata, olisin ollut firman johtavia myyntitykkejä.
Ystävällisyys ja iloisuus ovat myötäsyntyistä tavaraa, eikä sitä ole helppoa edes NÄYTELLÄ. Teeskentelyn ihmiset vainuavat jo kilometrin päähän ja jakoavainhymy ei tehoa paljon kehenkään. Sen minä myyskennellessäni sain oppia.
Rehellinen sensijaan voi olla, vaikka omistaisi yhtä iloisen luonteen kuin sairaaloiden patologit (jos tämä ontuva vertaus sallittaan) ja ehkä sentakia komeilin minäkin joskus "viikon onnistujana" myyjänä ollessani.

Meillä täällä Rytkänperällä kävi myös toissaviikolla, kun Magnus oli siellä Turussa, puolestaan myös iloinen pölynimurikauppias.
Hän kyllä karautti BMW:llä porstuamme eteen.
Hyvät ihmiset sitä intoa ja positiivista suhtautumista kaikkeen maailmaan.
Minä puolestani olin yrmyisellä päällä. (Ne hiiret ja kaikki. Sitäpaitsi mina olen tasainen luonne: aina yrmyisä).
Sanoin pölyimurikauppiaalle jäätävän asiallisella äänellä, että minä en meillä yleensä imuroi ja imuroija ei juuri tällä hetkellä ole paikalla.
Ystävällisesti lohduttaen sanoi kauppias tulevansa uudelleen.
Luulenpa, että kaupat voivat hyvinkin syntyä. Niin miellyttävä tämä kauppiasnuorukainen oli. Ei antanut ärtsy-yrmy-ämmän lannistaa ;D

Catherine soitti juuri ja sanoi tuohtuneena minulta jääneen yhden kommentin vastaus kommenteeraamatta edellisessä postauksessani.
Lupasin nöyrästi korjata asian laidan. Joten Pau, käyppä vanhalla sivulla syynäämässä.
Muistin heti perään myöskin meemin, jonka lupasin tänä maanantaina eteenne luikauttaa.
Olisi se ollut aika krukoomi, kun ensiksi rääkyy, ettei meemejä tipu ja kun tippuupi ei kumminkaan tipu tunnustuksia.

Seuraavaksi siis Vilukissiltä saamaani meemiin kahdeksan tunnustusta TADAAAAA!:
1) Tykkään, kun kaupoissa soi joulumusiikki.
Muina aikoina en kestä kun kaupoissa jumputtaa minkäänlainen musiikki.

2) En koske paljain käsin ikinä baarien vessojen ovenkahvoihin, enkä pyttyjen painikkeisiin.
Käytän apuna takinhelmaa, koska paperipalan käyttäminen on vaivalloista. Viimeisen oven aukaisun jälkeen pitäisi etsiä roskis, johon tuikata basiliskonestoläpykkä.

3) Haluaisin osata leipoa marenkiunelmatorttuja.
Siis sellaisia, joihin tehdään itse marengit sun muut. Haluaisin yleensäkkin osata leipoa kaikkea, joiden ohjeena on esimerkiksi 1/8 osa tätä ja 52 grammaa tuota jne. Ymmärrättehän?

4) Tahtoisin omistaa koiran. Kultaisen tyttönoutaja-koiran. Ne ovat minun lempparikoiria heti Lyllanin jälkeen. (Lyllanhan on sitäpaitsi varattu).
Tahdon kuitenkin mieluiten omistaa aviomieheni. Hän on nimittäin allerginen, emmekä voi koiraa siis senkään takia ottaa.

5) Jos olisin mies, perustaisin mies-asia liikkeen. (Voihan sellainen olla jo olemassakin. En vain ole sattunut huomaamaan).

6) Näen painajaisunia SIIVOOMISESTA
Jynssään unessa paikkoja, eikä likakerrokset inahdakkaan. Pikemminkin päinvastoin: sitta ja kanahka eikun leviää.
Tiedän, tiedän. Psykoloogilla olisi paljon mielenkiintoista sanottavaa unistani. Vastalauseena pyydän lukemaan seuraavan kohdan meemistäni.

7) En usko mihinkään, enkä kenenkään antamiin unienselityksiin. Enkä muihinkaan analyysseihin mistään asiasta koskaan missään! En unissani, enkä valveillani. Piste.(Tiheää tuohtunutta hengitystä).
Jumala tietenkin kyllä voi puhua unessakin, mutta se on eri juttu. Sellaisen sakeampikin ymmärtää, jos Jumala puhuu :)

8) Puh...huh. (Onneksi näissä meemuloissa on vaan kahdeksan kohtaa).
Haluaisin enemmän olla kertomassa joka paikassa ja kaikille Jeesuksesta.
Näinä ankeina aikoina olisi lohdullista ja tärkeetä kaikkien kuulla, eikä vaan luulla ja pelätä ja...
(Oikeastaan tämä meemikohta pitäisi olla ykkösen kohdalla).
Loppu. Slut.

Tavallisen blogin päivitysjatkoa:
Olen muuten saanut apua, mitä jalan kolotukseen tulee.
Nyt kinttu tuntuu jo olevan melkein kuin oma ja buranaa en ole tarvinnut kahteen viikkoon.
Kuulin vieruskaverilta, jonka kanssa nautimme ohrapuuroa ja kiisseliä aeurakuntatalolla kirkonmenojen jälkeen, että hän syö Möllerin kapseleita. Sellaisesta purkista, jossa lukee NIVELILLE ja apua oli kuulemma tullut.
Varmaan herra Möllerillä on kapselli paikkaan kuin paikkaan ja sehän on vain hyvä.
Minä tarvitsin juuri niveliin auttavia nivekapselleita, enkä esimerkiksi kapselleita vuotaviin sieraimiin, punottaviin silmänmuniin, tasapainoelimiin, ummetukseen tai niin edelleen.
Hämmästykseni oli lievästi sanottuna julmettu, kun tuntuivat kapsellit heti osaavan mennä juuri niille tahdottuun paikkaan!!!

Vein näitä oikein-ajattelevia kapsällejä myös Rousrouselle, kun menimme luoksensa visiitille keskiviikolla.
Hänelläkin vääntää ja vaimaltaa jalasta, joten ajattelin viedä tuliaisiksi tulbbaanien asemesta tabletteja. :D
Oli ihana kyläreissu.
Saimme syödäksemme paistettua kuhaa. Minä henkilökohtaisesti en ole moista herkkua ikinä ennen saanut.
Magnus sensijaan kerran briljeerasi minulle syöneensä kuhaa.
Vesi herahtaa kielelle siitä tässä kirjoittaessanikin. Meidän perhekunnassamme kun oli tänään vanhasta maidosta tehtyä pannukakkua päivälliseksi.
Kaupan "mansikka"hilloa pinnalle ja sitä samaa vanhaa maitoa kyytipojaksi.
Minun palastani jäi vähän jäljellekkin. Jaamme pannukakun aina kristillisesti tasan kahteen osaan.
Täytyy kyllä tässä välissä mennä syömään loputkin osuuteni. Äyskähti jostain syystä nälkä ja ettei Magnus "luule" palasta omakseen, kuten pakkaa joskus aina käymään.
Tietokoneen avulla saa kaikkia uusia ihania ystäviä ja pääsee syömään uusia ihania herkkuja.

Tiistaina kurvasin kuntosalille.
Tälläkertaa ei tarvinnut olla yksin, vaan Maikku ja Eerikki tulivat salille melkein samasta ovenraosta.
Menin salilla taas kaksi kertaa kaikki päleet (paitsi stepperiä, juoksumattoa) läpi ja kaksikymmentä kertaa kutakin vingerrystä ja vääntöä kussakin.
Tulosta alkaa tulla jo näkyviin. Magnu sanoi, että reisilihakseni ovat jo enemmän kurtussa kuin ennen.
Magnus osaa tuon kehumisen jalon taidon. Sen olen huomannut ennenkin ;)

Torstaina oli sähinä päivä, kun vertaa alkuviikon plättipäiviin.
Oli nuttupiiri, runopiiri, kuntosali (vaihteeksi) ja yhteiskristillinen rukoushetki Ystävyydenkulmassa.
Yhdistimme nuttiksen ja runopiirin.
Kylli tuli runopiiristä nuttikseen ja Laalaa lupasi seuraavalla kerralla tulla runopiiriin.
Väkersimme nuttuja ja lausuimme runoja ja joimme monta kupillista kahvia.
Ei taida olla tarpeen mainita, että meillä oli mukavaa.
Kaikki syödyt pullat yritin sitten kuluttaa vääntämällä vastuksia pykälän isommalle kuntosalilla ähkyessäni.
Rukoushetki illalla oli myös vaikuttava.
Rukoilimme Isonkyrön asioiden puolesta ja meitä oli koolla eri "kuppikunnista" monta ihmistä.
Meitä siunasi se, että Isä on sama ja yhteinen.

Perjantai, jos se ketään kiinnostaa, oli plättis. Täydellinen plättis, mikäli kalenteria on uskominen.

Lauantaina kalenterissani luki lyikkärillä hutkaistuna NAISTEN IP. SILTARANTA.
Soitin Eikulle ja ihmettelin, kun ei kirkollisissa ilmoituksissa ollut sananpalaa tapahtumasta.
No, selvishän se, että koko tapahtumaa ei ollut ollenkana sinä lauantaina.
Se oli yhteensattumien vuoksi siirretty joulukuulla pidettäväksi.
Mitä asiaa olin itsekkin lujasti ollut päättämässä.
Olin vain unohtanut vetää viivan kaiken päälle.
Eikku toivoi, että en vastaisuudessa säikyttelisi häntä tuolla viisiin.
Hän kun on koko tapahtuman vetäjä ja päätirehtööri (täällä maan pinnalla).

Sensijaan lauantaina oli koko Lapuan hiippakuntaa käsittävä luterilaisen seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöiden juhla.
Koolla oli parituhatta asianosaista.
Meidät iso-ja vähäkyröläiset kuskattiin aluksi linja-autolla Seinäjoelle Soukanjoen toimintakeskukseen syömään.
Oliko vähä hieno paikka ja oliko vähä hienot ruoat!
Taas tulee vesi kielelle, kun ajatteleekin esimerkiksi sitä vamppusalaattia.
(Ei se näköjään tuo pannukakku niin nälkää pidäkkään, vaikka siinä oli vakallinen vehnäjauhoja ja puolikg. margariinia ja runsaasti suoloja).

Juhlassa esiintyi seinäjokinen lastenkuoro SOLINA.
Jos saisi varttiosankin siitä innosta, ilosta ja energiasta, mikä näillä lapsilla ja Suvi- (nimi aito ja muuttamaton) ohjaajallansa oli, niin elämä olisi pelkkää iloa (nythän se tuppaa olemaan vain ruusuilla tanssimista).

Eilen olimme kirkossa, kun kerran oli sunnuntai.
Illalla seurakuntakeskuksen raamattupiirissä.
Illalla myöhempään katselin vielä Tanssiipi Tähtösten Kera-ohjelmaa ja ilokseni lempparipariskuntani Matti&Viivi pääsi jatkoon.
Toivottavasti myös voittavatten koko tanssit!

Tässä kaikki tälläkertaa täältä Elomaan lättälakeudelta.
T: Kaisa Kapselli- Möllerssen.
-----------------------------------

Ensimmäinen Pietarin kirje 5:s luku, jakeet 6-7

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät.
Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.

12 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Olispa taas kovasti kommentoitavaa. Näitä toisten kirjoituksia lukiessa huomaan usien miettiväni, kirjoittaisiko kommentin vai oman postauksen, johon toinen bloggari antoi inspiksen. Juuri tässä mietin, kirjoittaisinko minäkin puolalaisista opiskelijoista ja eräästä miellyttävästä pölynimurikauppiaasta. Voi olla, että en kuitenkaan kirjoita aiheesta kuin tämän kommentin verran. Viimeksi osoitin puolalaiselle ovea: katsopas, kun meidän tytär on maalannut tuollaisen nimikyltin ulko-oveemme, niin en minä nyt sellaista osta. Ei meinannut uskoa, etten aio ostaa. Se pölynimurikauppias kävi lapsuudenkodissamme, kun olin koululainen. Ihastuin kovasti mieheen, ja olisin sen tautta ostanut imurin, vaan äiti ei suostunut kauppaan. Kun ei ollut varaa. Eikä tarvetta, kun pallo-Hooveri oli vielä iskussa.

Mielenkiintoisia meemivastauksia! Itse mietin uniani, ja usein olen saanut hyvältä ystävältäni järkeenkäypiä selityksia niihin. Ei mitään freudilais-juttuja.

pau kirjoitti...

Kiitos taas kirjoituksestasi, sekä vastauksesta edelliseen kommenttiini :)

Olen poikki, katki ja puhki, joten toivotan vaan hyvää yötä, Jeesus myötä!

Mahtavaa, että sun koipeliini kohtasi vastustajansa hra Möllerissä! Kiitos Herralle, Jumalalle siitä :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Ehdotan, että kirjoitat sekä kommentit, että omat sivustot.
Kyllä olen minäkin saanut inspiksiä toisten kirjoituksista.
AINAHAN VOI PISTÄÄ PAREMMAKSI ;D

Unet ovat minulla ainakin niin tähtitieteellisiä (paitsi nuo siivousunet) että ei niitä Erkkikään pysty selittelemään ;)
Suurinta osaa en edes tiedä nähneeni!

Tänne eksyy harvoin kauppiaita.
En kylläkään mitenkään heittiä kaipaakkaan, ei sen puolen.
Mutta noita puolalaisia opiskelijoita hiukan ihmettelen.
Kaikista maailman kolkista he valitsevät Isonkyrön Hälävän, jonne pinkaisevat polkupyörillään!?

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Kiitos kiitoksesta.
On se hyvä, että "isosisko valvoo ja muistuttaa" :)

Kun on puhki, rätti, poikki, on ihanaa köllähtää petiin omassa kotikolosessaan.
Hyvää yötä, Jeesus myötä.

Rosina kirjoitti...

Sorruin minäkin ostamaan mustan kissan puolalaisopiskelijalta silloin, kun Obama valittiin virkaansa. Eli vuonna 2009.
Jos sinulla kävi se tosi kalliita imureita kauppaava mies, joka löysi meidänkin juuri imuroiduista matoista valtavan kasan pölyä, niin sitten oli sama mies.
Ei muuten ostettu imuria. :(
Kiitos kiitoksista! Punastun ihan kehuista. :)
Möllereitä on nautittu, mutta vain yksi kappale päivässä, riittävät pidempään!
Saa nähdä, onko niissä ytyä? Toivottavasti.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
On muuten meilläkin ostettu joku kissi myös aiemminkin.
Laitoimme sen arpajaisvoitoksi :)
Tuota lehmää en hevillä anna mihinkään.

Joo, taidetaan meillekkin hakea imuri Gigantista ennemmin kuin ostaa ovikauppiaalta.
Se taas johtuu siitä, että on vaan tyhmää maksaa liikaa...
Kummonenkaan pullasuti-imuri ei tarvitse olla kyseessä, että sillä ei löytäis löytää pölyä meidän matoista :(

Minä päätin ottaa oikein hevoskuurin noitten kapsellien kanssa.
Sitten, kun kipu hellittää voi tosiaan ottaa vain yhden päivässä.
Itse asiassa nytkin jo voisi, mutta en uskalla.
Niin on kammottavat kolotukset vielä aivoissa muistissa, joskin itse kintusta jo lientyneenä.

vilukissi kirjoitti...

Hei Kaisa Kapseli-Möllerssen, kaharella ässällä! Tähän sun juttuhus ei ole mitään lisättävää eikä ny ainakaan mitään poisotettavaa! Meemikin syntyi syvistä aatoksista. Luin eilisiltana kirjaa "runollinen kirja" ... ja et usko, miten nautin!! Kirjan tekijä oli joku Kaisa Jouppi, tunneksää sellaasta?

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Itte löysin pikkuusen poispantavaa ja samoon lisättävää.
Korjailin vähä sanomisia järjellisempähän muatohon.

Joo, kyllä mä yhyren Kaisan tunnen.
Se kattoo mua aamulla peilistä.
Oli se poijjat muuttunu yän aikana.
Illalla silloli punaaset posket ja silimäsiniä, aamulla pläsi näytti kovan kelemiältä,
Puhummakohan me samasta ihimisestä?

vilukissi kirjoitti...

tuota noin...varmaan puhumma, heh

Kirlah kirjoitti...

Ihan samanlainen lehmä kuin meilläkin! Joskus pari vuotta sitten on ostettu niin ikään puolalaiselta kaupustelijalta. Varmaan haravoivat Suomen ihan tarkkaan.
Keskimäärin kerran kesässä täällä käy aina joku ulkomaalainen kauppaamassa jotain. Useimmiten tulee ostetuksi, pääsee vähemmällä.
Möllerin kapseleita on mieskin syönyt, mutta eivät tietysti auta, kun on vika erilainen.

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
Jaa, että ihan samanlainen?
Täytyy ihmetellä, kuinka ahkera se äitiliini siellä Puolanmaalla oikein onkaan ;)
Olen visusti päättänyt olla ostamatta yhtään mitään enää yhdenkään puolalaisäidin poijjalta!!!

Tämän herra Möllerin tuotteisiin jotenkin kyllä luotan.
On se vanha kunnon Möllerin kalanmaksaöljy vielä tuoreessa muistissa.
Äidin piti laittaa kalanmaksaöljypullo kaapin päälle ulottumattomiin, kun hän meni kaivolta vettä hakemaan.Syöksähdin heti pullolle juomaan.
(Minulla on näköjään heti lapsesta asti ollut hivenen poikkeavat makunystyrät).
Sokeriastian voi äiti huoletta jättää pöydälle.
Inhosin sydämeni pohjasta sokerinpalan makua :(

Rautalintu kirjoitti...

Oon samaa mieltä, jotta toiset vain passaa paremmin myintihommihin ku toiset. Minoon sellaanen ruttuturpa ja möykähäänen, jotta musta ei oo myijäksi.

Silti jostaki syystä mua on kehuttu asiakaspalavelutairoostani.