sunnuntai 27. marraskuuta 2011



Tänään kirjoittelen kaikkia mielenkiintoisia(!) happeninkejä viikon varrelta poikkeuksellisesti tänään sunnuntaina.
Syy moiseen piilee yksinkertaisesti siinä, että en ehdi edes pölyjä pyyhkiä tietokoneeltani huomenissa.
Niin on minuuttiaikataulu päällänsä heti, kun nahkat silmiltä aamulla aukaisen.
HETI, kun virastot aukeavat, säntään pöytäkirjaa tarkastelemaan. Sen tehtyäni menen lyhtykauppaanja etsin lyhdyn rikkoontuneen tilalle (siitä syystä enteellinen lyhtykuvakin tuohon alkuun, joskaan kyseessä ei ole ihan samanlainen lyhty).
Toivottavasti Isonkyrön lyhtykaupoissa on lyhtyjä.
Ellei, niin hankin sellaisen Nikolainkaupungista, jonne matkustan sitten seuraavaksi huommenna klo 11.16.
Aija- Kanita tulee asemalle vastalle ja menemme ottamaan uusiksi naapuri-tapaamisen.
Sehän tapaaminen ei taannoin, kuten muistatte (!) onnistunut, kun emme löytäneet mistään vanhaa naapuriamme.
Hänen nimensä on muuten Märtha, (joka nimi on edelleen muutettu).
Märtha-vierailun jälkeen minä menen Bärtan luo kylään, jonka jälkeen sitten junassa pelj...matkaten takaisin Tervajoelle ja siinä lähistöllä olevan Ystävyydenkulman raamattupiiriin.
Nämä kaikki tietenkin, jos Luoja suo. Opin taannoin, että sitä ei aina niin mennäkkään kun meinataan.

Maanantai oli plättistäkin plättisempi päivä.
Sen päivän kohdalla on vain klemmari, jolla nipistän sivuja yhteen, ettei tarvitse aina helmikuusta asti lähteä tsekkaamaan.

Tiistain kohdalla on kalenterissani jo 3 suttuista merkintää menosta.
Niistä yhteen en päässyt ja toisen olisin unohtanut, ellei tilaisuuden organisoija olisi soittanut ja varmistellut tuloa.
Minut oli kutsutt Ylistaroon lausumaan runoja tiistaina kello 12.00
Klo 11.oo olisi kahvit ja sitten alkaisi ohjema, josta siis minä vastaisin.
Puoli 11 ko. päivänä, soi puhelin. Ylistarosta soitettiin ja varmistettiin, ettei ole tauti iskenyt tms.ja ollaanko sitä tulonpäällä?
Minä tosin olin kyllä aika "tautisen" näköinen, mutta kipeä en ollut.
Olin yökalsari&paita-asussa, yösukat kintuissa ja tyynysaumojen painanteet poskilla vielä täyttä häkää.
Nieltyäni pari kertaa tyhjää huusin puhelimeen, että KIITOS soitosta! Täältä tullaan Ylistaro!
1/2 12 (ajoissa siis) olin hehkeänä paikalla ja ehdin hörppiä sumpitkin vielä, mutta nisu ei jostain syystä laskenut.
Syynkin tiedän: surkimus-tollero-syndrooma oli päässyt iskemään kaiken kiiruun keskellä.
ST-syndrooma ei ottanut laantuakseen lausuessani runoja. Jotkut yleisöstä nimittäin eivät kuunnelleet ollenkaan.
Eivät ainakaan koko korvalla, vaan keskustelivät ehkä pörssikurssien heilahteluista tai jostain muusta akuutista ja tärkeästä ilmiöstä.
Minun ehkä pitäisi rekrytoida manageri itselleni. Tosin onhan minulla MANUgeri, joka kiitettävästi huolehtiikin mememisistäni, mutta muistaako hänkään aina muistuttaa? Kysyn vaan.
On sattunut unehtumisia sitäpaitsi sielläkin suunnassa.
Olin kuitenkin hyvin iloinen, että sain olla Ylistarossa vastuuseen kutsuttuna ja toivon salaa, että kutsu kuuluu vielä joskus uudelleenkin.

Illalla oli vapaa-aikalautakunnan kokous, jossa puitiin tärkeitä asioita.
Siinä kokouksen kulun sivutuotteena minulle selvisi, että koirahiihtoharrastus on kaikkea muuta millaista olen luullut.
Se EI ole sellaista, että koirat kiskovat jotain metrien pituista ja levyistä häkkyrää kielet latua viistäen, eikä niiden eteen hikiseksi lopuksi paiskata jäätyneitä seitipakkauksia, joista ne veri lentäen tappelisivat.
EI! Niille ei anneta seitiä kuulemma ollenkaan.
Uskon kyllä, että minäkin harrastaisin mielelläni koirahiihtoa, jos pysyisin suksilla ja minulla olisi koira.
Samaan aikaan pidettävä KD:n vuosikokous jäi sitten pakosta väliin, mutta olinhan minä hoitamassa minulle uskottua lautakuntatehtävää.

Torstaina oli Eläkeliiton joulujuhla seurakuntatalolla.
Saimme riisipuuroa väskynäsopalla syödäksemme ja torttukahvi juodaksemme.
Minä jouduin syömään kaksi lautasellista riisiputinkia!
Toiseen laitoin väskynäsoppaa sekaan ja toiseen kanelisokeria pinnalle (joka viimeksimainittu yhdistelmä on muuten ainoa oikea tapa syödä r-puuroa).

Siis, että kuinka pussikuuriko sujuu? No, ei oikein hyvin juuri tällä hetkellä.
Ostin perjantaina kaupunkireissulla hamosen Halpa-Hallista ja aioin laittaa sen tänään kirkolle ylleni.
Joku vaimea varoittava kellonkilkatus kuitenkin kuului syvältä pääknupistani ja kysyinkin Magnukselta, että näyttääkö liikaa makkarankuorelta (se uusi hamonen siis).
Magnus vastasi reippaasti, jotta kyllä näin täytyy nyt sanua. Perliininmakkara, mikä Perliininmakkara. Minen kyllä pansi päälleni tuallaasta, joka nuan kinnaa.
Hmm...kuten muistatte (!) en luota pätkääkään Magnuksen makuun näissä vaatetusasioissa, mutta nyt oli peili antamassa pontta sanomisille.
Minä pahainen jo erehdyin luulemaan pussidieetin purreen oikeinkin ison palan, mutta...
No, hyvä on huilata välillä. Pusseista meinaan.
Periksi en kuitenkaan aio antaa. En, ennenkö alan näyttää joltain muulta makkaralta kuin PERLIININ.

Eläkeliiton joulujuhlasta säntäsin runopiiriin.
Lausuelimme runoja ja juttelimme niistä asiantuntevasti.
Meillä oli uusi jäsenkin mukana: Laalaa.
Kokoonnumme vielä kerran ennen Joulua. Eve tuo torttuja, minä kissautan kahvit pumppikseen ja vietämme oikein runollista Joulujuhlaa.
Aion yllättää piiriläiset ja kirjoittaa ihkauposen uuden joulurunonkin juhlan kunniaksi.
Olisi muutenkin hyvä jo kartuttaa sitä uutta runokirjaa, jos aikoo, että saa kasaan 88 runoa.
Runollisessa kirjassahan on 44 runoa ja olen oikein lehtien palstoilla uhonnut tuplaavani kaiken.(Minä ja minun suuri suuni :( hohhoijjaa!)
Runollisilla otteilla ja taivutuksilla pehersin sitten samaisen päivän illansuussa kuntosalilla. Ylhäisessä yksinäisyydessä.

Perjantaina lähdin vartavasten Nikolainkaupunkiin Bärtan luo.
Perille kaupunkiin saavuttuani menin sateenvarjokauppaan ostamaan sateenvarjon.
Satoi nimittäin ja Magnus ei luvannut minun ottaa talon ainoata sateenvarjoa mukaani. Sateenvarjoa, joka on kuulemma hänen iki-oma.
Minä kuulemma särijen ja karotan sen kumminki, kuten oon teheny kaikille viirelletoista muullekki sateenvarijolle!

Ostin myös sukat ja suklaadia Bärtalle tuliaisiksi ja istahdin sateenvarjoliikkeen tuolille soittamaan, että tulossa ollaan.
Vaan Bärtalleppa olikin tulossa toinen vieras, joten soitin samantien Paulle, että mitä hän mahtaa tehdä siihen aikaan.
Huomasimme, että meillä oli pizzanmentävät kolot vatsoissammme ja teimme tärskyt pizzeria Kolossa (nimi muutettu. Oikea nimi on tietenkin Rax).

Ystävät ovat kaikista ihanimpia.
Menimme Paun kaa vielä kristillisille kirjakahveille kirjakauppaan. Pau jaksoi ottaa pullanpalankin, vaikka on 1/2 kaposempi kuin minä.
Minä olin niin täynnä, että en olisi jaksanut kissaakaan sanoa kuin elukaksi. Onneksi ei tullut puhetta kateista.
Nyt, kun kirjoita tätä, kierähtelevät taas vesihelmet kielelleni pizzoja muistellessani.
Aion ehdottaa, että pistetään kierros uusiksi vuoden alkupäivinä ja nyt on minun vuoroni pistouvata.

Eilen lauantaina menimme Östermyyraan KL:n Eteläpohjanmaanpiirin syyskokoukseen.
Otin kuulokojeeni mukaan korjauttaakseni samalla sen. Kuulokoje on kahdessa palassa.
Magnus on viimeaikoina taas joutunut "huutamaan" minulle asioita.
En ymmärrä sitä, jos joku kertoo jonkun vitsin, niin minulta jää AINA ne ratkaisevat KAKSI sanaa kuulematta. Ne vaivaiset kaksi sanaa, jotka ratkaisevat koko vitsin syvimmän olemuksen.
Kuinka ihmeessä kaikki on aina niin pienestä kiinni?
Minua ei naurata läheskään niin ylettömästi, kun asia selvitetään minulle suu korvassa kissankokoisilla kirjaimilla kiljuen.
Ei ollut kuulokojekorjaamo lauantaina auki.
Ehkä ajattelevat, että lauantaisin kaikilla on aikaa karjua kaikille raskaskuuloisille- ja soutuisille?

Ei paljon edes viitsisi mainita, mutta koska emme päässeet korjaamaan kuulo-asioita, menimme syömään (kuiskaus: pitsaa).
Ostin vaatekaupasta tällä matkalla punaisen tuubikaulaliinan, koska sellainen puuttui karderoobistani kokonaan.
Kysyin myyjättäreltä onko heillä mahdollisesti putkikaulahuiveja kaupan?
Hän vastasi jäät...asiallisesti, että heillä on TUUBIHUIVEJA, mutta ei punaisia.
Selitin hänelle, että asun syvällä maaseudulla, enkä tiedä kaikkia putkia ja tuubeja ihan tarkalleen, mutta että toimeen on tultu tähän saakka.
Seuraavassa kaupassa osasin pyytää tuubia ja sain erittäin ystävällistä palvelua. Ehkä myyjätär ilahtui asiantuntevasta ja varmanmakuisenoloisesta mummusta ;)

Tänään sunnuntaina olin Isonkyrön kirkossa adventtimessussa.
Magnus puolestaan oli Vöyrin kirkossa saarnaamassa.
Hoosiannaa kaikui varmaan joka kirkossa ihanasti.
Kirkkokansaa olisi voinut olla laulamassa ja ylistämässä enemmänkin.
Edellissunnuntaina Ylistaron kirkossa virrenpauhu oli niin valtaisaa, että meikäläinen ei voinut laulaa ollenkaan.
Oli pakko vain kuunnella, sillä 2000 ihmistä kun veisaa, niin siinä on menoa ja meininkiä.
Varsinkin se Herraa hyvää kiittäkää- virsi sillä ainoalla oikealla ;) "niekku"-sävelellä on omiaan irrottamaan penkit ja mummut lattiasta kohti kupolia ja taivasta!!!

Aamukirkonmenojen jälkeen oli seurakuntatalolla vaihteeksi riisipuuroa ja VÄSKYNÄSOPPAA (sekahedelmäkiisseliä siis) ja kahvit piparilla.
Lisäksi kaikki vanhukset saivat kirjan "Älkää peljätkö" Joulun sanoma kuvin ja sanoin.
Minäkin sain kirjan.
Uhosin pöydässä suu täynnä väskynävelliä, että minä en suostu mummutteleen, enkä vanhusteleen itseäni, vaikkahan mätänis.
- Turhaa on potkiskella tutkaimia vastaan, sanoi joku siinä vieressä kirja kainalossa.

Karautin ooppelilla kotiin ja vaihdoin makkarakoltun ylleni.
Magnus ei ollut näkemässä.
Makkaroiden peitoksi laitoin letrun ohuen villatakin. Täydestä meni (ainakin omasta mielestäni).
Otin runokirjoja mukaan viedäkseni niitä joulukauppaan myyntiin.
Takatasku-joulukauppaan! Se siinä Kettulan kauppahuoneen talossa, kuten tiedätte.
Ehdin silmäillä sen verran kaikkea ihanaa itsetehtyä tavaravalikoimaa, vain huomatakseni, että sieltä löytyy niitä ihania
huovutuspallukkahelminauhojakin.
Tahtoo huovutuspallukkahelminauhan!

Minua kutsui kuitenkin vastuu pappilassa, joten ooppelinrenkaat soikeina peruuttelin Kettulan kauppahuoneelta siihen sähtiin, että pihassa olevista kynttilälyhdyistä yksi murentui lähinnä kuivettunutta rusinaa muistuttavaksi kasaksi, johon ei mahtunut enää kynttilä sulaneenakaan.
Takapeilistä näin kaikki, mutta ei ollut aikaa selittelyyn.
Ajattelin, että kun tilaisuutemme on ohi, menen ja kerron kaikki.
Mutta ovatko takataskulaiset enää paikalla?
Ei, kyllä minä kurvaan vielä takaisin Bakfickaan ja sanon, kuinka on käyty.
Olivat joulukaupassa helpottuneita, kun asia selvisi.
Olivat ihmetelleetkin, että kenen kumman selstoffipään piti juuri siitä kohtaa päästä menemään, jossa lyhdyt olivat? Ja edelleen, että kuka 1/2 pöyröö oli niin koheltanut, että...
Sniff!
Sain kyllä niin ystävällisen kohtelun selitettyäni asianlaidan, että siitä minä vasta itsemyötäsääliä tunsinkin.
Päälle yrittävä norsusyndroomakin levitteli pahaenteisesti kärsäänsä kaulani ympärillä.
Mitä myöhemmin tapahtuikaan?
Jos mahdollista, niin vielä ystävällisempiä ja lohtuisampia kännykkäviestejä sateli simpukkakännykkääni.
Kiitos niistä.
Norsu joutui väistymään taakse vasemmalle ja toivottavasti pysyy siellä.
Huomenissa haen lyhdyn ihan uuden.
Lepattakoon siinä suloinen liekki valaisten kaikkien jouluihmisten askeleet, kun he kauppapuotiin astelee.

Oih! Runosuoni antoi merkkejä suonittelusta! Ihan selvästi.
Jos joku on selväpäisenä tänne saakka jaksanut (ihan oikeesti) niin hyvää alkavaa viikkoa ja Taivaan Isän runsasta siunausta ja harrasta Joulun sulo-odotusta.
T: Kaisa Linttas-Lyhtynen
--------------------------------------------
Virsi 3 2 säkeistö.

Hoosianna! Laulaen
käymme vastaan Messiasta.
Nöyrin mielin riemuiten
kumarramme kuningasta.
Terve, tänne tultuas,
armon, rauhan ruhtinas!

13 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Onpas kumma, ettei aikuiset ihmiset osaa olla ihmisiksi ja hiljaa ohjelman aikana :(
Oliko se KD:n vuosikokous paikallisosaston vai piirin?
Me teimme evankeliumijuhlille niitä huovutuspallukkahelminauhoja, vaan en ole vielä minäkään itselleni saanut tehtyä.

Höh, olisit sanonut sille myyjälle, että tuubi on ulkomaankieltä, putki suomea.

Kirlah kirjoitti...

Huoh! Kyllä läkähdyttää tuo meno ja meininki ja ihan kieli pitkällä täällä luen tuota juohevaa kirjoitusta.
Aila tuossa ihmettelee, kuinka eivät aikuiset ihmiset osaa olla hiljaa tilaisuuksissa. Sehän on ollut jo kauan ongelma! Kaikissa koulutustilaisuuksissakin pitää puhujalla nykyään olla mikrofoni, kun ihmiset keskustelevat ihan suureen ääneen keskenään. Eivätkä tokene, vaikka kuinka vihaisesti mulkoilisi.

Minua ihmetyttää tuo ihmismäärä noissa tilaisuuksissa. Onko jossain tilaisuudessa 2000 henkeä, kuten kirjoitat? Ei kai siellä ole niin paljon edes asukkaita :) Vai onko se vain liioitteleva tyylikeino?

Mitenkähän minua huohottaa sitten, kun kirjoitat mainitsemistasi tulevista menoista, joita sanoit olevan niin paljon, ettei ehdi kissaakaan sanoa kuin elukaksi.
Täälläkin on joskus niin kiire ettei ehdi sanoa kissaa kuin "voi sen tuhannen pitkähäntäluikuri".

Kääk. Bloggeri ilmoitti, ettei voitu toimittaa perille. jos kuitenkin tuli kaksi kertaa, poista toinen!

Mansikki kirjoitti...

Voi Kaisa, mitkä naurut sait taas aikaan värikkäällä ja seikkaperäisellä selostuksellasi. Täällä yksikseni hihittelin hengästyen sun viikko-ohjelmaas. Nimimerkki lopussa kruunasi kaiken :).

Rosina kirjoitti...

Minäkin olisin halunnut puuroa kanelisokerilla, mutta kun halusin myöskin luumusoppaa, niin oli pakko valita. :))
Sinä pääsit halvemmalla peruutusvahingosta kuin minä. Lyhtyjä varmaankin saa alle 80 euron.
Mutta, kenenkään päälle me emme peruttaneet!:)

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Kyllähän sitä "ohjelman aikana käyttäytymistä" sietäisi opettaa kodeissa ja kouluissakin.
Ihan kaikkein eniten (enempi kuin oman lausumisenkin aikana puhuminen) minua ottaa hermoihin, jos jossain konsertissa puhutaan esityksen aikan.
Niin on pakannut käymään niissä tilaisuuksissa, joissa minä olen ollut.

KD:n kokous oli paikallinen.

Ei sitä viitsi niin sanoa kaikesta.
Magnuksen mielestä teen sitä kyllä hieman liikaakin kaupoissa ollessani ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
Ei ollut tyylikeino tällä kertaa.
Näillä leveysasteilla vielä kokoonnutaan kirkonmäelle oikein joukolla.
Kyseessä oli rovastikunnallinen vapaaehtoistyöntekijöiden juhla.

Ne menot vaan VAIKUTTAVAT monelta, kun ovat tikistettynä muutamaan lauseeseen.
Ei niitä niin paljon kummiskaan ole.
Plättipäiviä kertyy hyväsesti viikonkin aikana! Huoh, huoh!

Poistin sen toisen :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Mansikki
Minua ei oikein naurata vieläkään ;)
Mutta ehkä kohlakkoin alkaa edes hymyilyttämään. Uusi lyhty on jo nimittäin auton peräkloosterissa valmiiksi hankittuna.
Takataskussa tavataan!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Tuo oli tosiaan hyvä pointti, että kenenkään päälle ei sentään peruutettu :)
Aina noista PELTIVAHINGOISTA selviää.
Hassua, miten ei itse heti huomaa noita lieventäviä asianhaaroja.
Mutta hyvä, että on BLOGI, jonka kautta suttaantuu moni kinkkiseltä tuntuva tollikko :)

Magnus on keittänyt myös riisipuuroa. Laitoin runsaasti kanelisokeria sekaan. Otin takasi kaikki "kalavelat".
(Ei meillä sekahedelmiä olisi ollutkaan).

isopeikko kirjoitti...

Olipa paljon tekemistä. Peikko väsytti jo pelkka näkeminen.

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Joo, eihän ne tekemiset MENEMÄLLÄ lopu.
Ehkä olisi hyvä alkaa vain KATSELEMAAN meikäläisenkin?
Mutta siinä on vain se varjopuoli, että silloin ei täällä kotosalla eräs jaksaisi KUUNNELLA. ;)

pau kirjoitti...

Ei tää huoli mun viestejä; tää on kolmas yritys :(
Mukavaa päivää, ja kirjoitustasi odotellessa hyvää adventtia edelleen :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Tää sai viestisi vastaan :D

Kohta tosiaan alkaan kirjoittaan uutta juttúa putkeen, vaikka olotila on kuin olisi koko ajan liian ahtaassa putkessa :(
Magnuksen flunssa on rantautunut meikäläiseen ja pikkasen on muutakin vaimallusta :(

Rautalintu kirjoitti...

No huh huh, kyllä hengästytti ihan tääläki, ku luki mitä kaikkia soot keriinny.