maanantai 5. joulukuuta 2011



Tervetuloa lukijakuntani laajenevaan joukkokuntaan Millan!
Ilahduin ylipaljon, kun kaukonäköiset silmäni huomasivat, että lukijalukumääränumero näytti erimuotoiselta :D
Sydämmelliset ajatukseni ympäröitsevät sinut, kuten tietenkin taas kaikki jo-olevaisetkin lukijani.
Ilman teittiä en kirjoittelisi tänne kosmoseetteriin sananpalastakaan.
Mukavaa oli myös kuunnella yhden lukijani pettyneen höh:höttelyn puhelimessa, kun en ollut jo heti aamusta viikkokatsausta esille läväyttänyt.
(Tämä "pettynyt" lukijani oli tosin Catherine, tyttäreni, mutta kivaa silti kun LUKIJAT kärttävät lukemista.

Nyt istun tässä koneen ääressä kupu täynnä kaalilaatikkoa.
Niin on vatsanahka kireällä, että täin tappais sen päällä, kuten runsaasti käytetty sanonta kuuluu.
kaalilaatikosta tuli oikein hyvää, vaikka unehutin siitä sipulin ja siirapin.
Viimeistä kaalinkupua viedään! Saamme loppupäästä (! vielä änkyrät sopat keitettyä, mutta sitten se on finito.
Hyviä ovat olleet kaalit. Jos joskus vielä kutsu käy, että kyläläiset saavat mennä taas päitä pellolta noukkimaan, haemme niitä kottiskärryllä, eikä vaan kainalossa.
Olen tosin kyllä kuullut, että kaalta ei saa seuraavana vuonna istuttaa samaan paikkaan. En tiedä, olenko kuullut oikein?
Tuleekohan kaalinpäistä jotenkin onttopäisiä suraavana vuonna, vai mikä on esteenä? Etanasodassa henkiinjääneet limanuljaskat, vai uudet, entistä sarvipäisemmät yksilöt? Mene ja tiedä.

Minulla on sitävastoin nupissani hyvinkin kaalinpää-olo.
(Huomaan, että nämä bloggaukset ovat aina samalla sairaskertomuksiakin).
Ellei jalka, niin sitten pää, ellei käsi, niin sitten kinttu.
Minulle on tulossa sama kaamea ysköstauti kuin Magnuksella on ollut jo viikonverran. Hän on joutunut jäämään monesta asiasta sivuun tällä viikolla.
Olemme varotoimenpiteinä yrittäneet olla suudelmoimattakin koko viikon, mutta ei ole auttanut, ei! Tauti pukkaa päälle :(
En kyllä oikeastaan sitä ihmettele, sillä "yskähdykset" ovat kyllä olleet omiaan pitämään naapurin siatkin valveilla suurimman osan vuorokautta ja se yskös-itiöiden määrä, mikä meillä leijjuu, riittäisi tartuttamaan pienen kylän kaikki asukit.

Rintarottinkini on myös niin kipeä, johtuen tosin ihan muusta kuin yskösbasilleista, että kuntosali on parasta kiertää kaukaa.
Jalka on, kiitos kysymästä, ihan kunnossa VIELÄKIN.

Kuten kaikki muistatte olin päättänyt maanantaina lähteä Nikolainkaupunkiin ja niin myös tapahtui.
Kaikki asiat Kyrönmaalla hoidettuani, minulla jäi vielä aikaa piipahtaa Maikun ja Eerikin tykönä odottelemassa taajamajunan saapumista.
Junamatka sujui totuttuun tapaan peljätessä.
Kuinkahan seuraava matka sujuu, kun kyseessä on Bendoliino. Rata on sähköistetty ja ihan valmis.
Bendoliinot ajavat kuulemma 220 kilomeeteriä tunnissa.
Matka Tervikseltä Nikolaistaadeniin huitaistaan siis about 5,5 minutissa. Siinä ei kerkeä Raamattua väskystä esiin vetäistä, saatikka ohivilistäviä tolppia laskeskella.
Magnus yritti rauhoitella minua sanoen, notta ei ne saa niin kauhiaa vauhtia tällä välillä ajaa ja pitäähän Laihialla välillä pirättääkki. Satasta korkeentaan saavat pyyhkäästä menöhön ja silloonki käsi jarrun päällä valamihina.
Minä en usko Magnuksen vakuutteluihin.
Varmasti kuljettaja antaa kunnolla tolloa, ainakin jos ollaan myöhässä aikataulusta (kuten joskus on kuulemma päässyt käymään).
Annan sitten seikkaperäisen selostuksen ensimmäisestä matkastani, kun sellaisen teen.(Juhani Ah...Kaisa Jouppi: Sähkörautatie ).

Löysimme kuin löysimmekin Aija-Kanitan kanssa Bärttan, jonka tykönä olimme päättäneet vierailla.
Juttelimme vanhasta kunnon Huutoniemestä ja menimme läpi kaikkia tärkeitä asioita elämiemme varsiteiltä.
Lupasimme vierailla toistekkin.

Maanantain kohdalla minulla lukee H-lääkäri, jota seikkaa hirveästi ihmettelen. Joka ainoa leego suussani on krassattu ja suussapysyväksi havaittu ja laskukin on maksettu.
Minkä ihmeen takia olen kirjoittanut H-lääkäri kalenteriini?
Yksi selitys on, että olen kuljeksinut taas unissani.
Olen samalla nähnyt painajaista purukalustostani ja kirjoittanut kalenteriin muistutukseksi mennä vinkumaan porsliinipäällystä maissinjyvösiini...
No asia selvisi: minulla on kalenteri auki kesäkuun kohdalta.
Taidan mennä tässä kohtaa kahville. :(

Tiistaina oli joulu-suursiivouksen alkupamaus!
Siivosin sinisen keittiökaapin pikkukaapit (2kpl) ja saman kaapin oikeanpuoleisen laatikon (1kpl).
Kaapin päältä otin kaksi maitokannua (vanhaa ja vain koristekäytössä olevaa) ja putsasin niiden sisustat juhlallisesta pölykerroksesta ja kahdesta karpäsenraadosta.
Siinä kaikki meikäläisen SUURsiivous siltä päivää.

Keskiviikko-illalla oli Maaseutunaisten joulujuhla kotiseututalolla.
Paastosin melkein koko päivän. Mitä nyt pari riisikakkua nakersin kengänpohjallisjuuston kanssa. Kengänpohjallisjuusto= vähärasvainen juusto).
En kyllä taaskaan jaksanut syödä niin paljoa kuin olin kotona pitkin päivää haaveillut.
Lanttulaatikkoa ja lohta kävin kuitenkin santsaamassa, vaikka edellisestä nielemästäni lohenpätkästä näkyi vielä pyrstönpätkää suupielessä.
Väkersimme sitten illan päätteeksi askartelutehtävänä ruusuja paperinarusta.
Kaksi ruususta on juvattuna alun toisessa kuvakkeessakin. Aion teipata ne joulukuuseen koristeeksi ikkunanpuoleiselle teko-oksalle.
Toisessa kuvassa näette 45 vuotta vanhan mukin (häälahjamme).

Torstaina meillä oli Kirjaston Runopiirin joulujuhla.
Meitä oli tasan kolme koolla: Kylli, Eve ja minä.
Joimme pumppupullollisen kahvia, söimme torttuja ja lausuimme toinen toisillemme runoja.
Meillä oli niin viehättävää, että olimme huomaamattamme yli ajan siinä kirjaston tilassa, joka meille on aina torstaisin varattuna 1 ja 1/2 tiimaksi.
Minä jäin kirjastoon lueskelemaan lehtiä mennäkseni sitten viideksi kuntosalille.
Minun täytyi melkein joka punnerruksen jälkeen mennä hörppäämään vettä. Onneksi salilla on kertakäyttökupposia ja vettä lorisee kraanasta.
Ihmettelin siinä vettä lutkuttaessani, että kuinka sitä ennenvanhaan ollenkaan pärjättiin?
Lapsena, kun menimme Ahvensaareen uimaan (5kilometrin päähän kotoamme), niin ei meillä ikinä juomista mukana ollut.
Tai, no joskus oli juhlaa, kun oli oikein punaista vadelmalimunaadia pullo ja kioskista ostettiin lämmin sika (siis pulla).
Kyllä uimisen päälle tietysti maisemat hiukan silmissä pyörivät, kun illalla vedestä sannalle noustiin.
Aamusta iltaan liottiin meressä.
Sekin ehkä auttoi janoon, kun arviolta 600 kertaa hörpättiin vahingossa sitä merivettä kitusiimme ;)

Perjantaina oli plättipäivä. Suursiivouksen jatkamiseen en uhrannut ajatuksen häivähdystäkään, kuten en mihinkään muuhunkaan.

Lauantaina meillä oli Vähänkyrön Merikaarrossa Naisten kesken Iltapäivä.
Meitä naisia oli siellä "kesken" aika niukasti.
Se ei tietenkään menoa haitannut.
Runonkin onnistuin lausumaan kuin Ella Eronen konsanaan.
En tarkoita, että niin kauniisti, vaan että kieleni ei tarttunut mihinkään ja sylkyäkin olisi riittänyt, vaikka koko repertuaariini.
(Ella Erosella ei ollut näitä vaivoja. Siitä onnahtava vertaukseni).

Toin pari englanninlakritsipussia kotiin. Koska niistä ei ollut kuin muutama syöty (syöjien niukkuuden vuoksi) niin Magnus sai aikamoisen kasan nautittavakseen.
-Kylloli makoosia, loihe hän sanomaan otsanahka rypyssä kun karkit olivat loppu.
- Kyllä 400 grammaa karkkeja yhteen rytkyyn maistuu pakostakin pikkasen MAKOOSALTA, vastasin minä.
Minä en pidä engl. lakritsoista muuta kuin niistä pyöreistä, joissa on sellasta sinistä pientä pallukkaa ylt´ympäriinsä.
Syön ne aina itse kaikki.
Magnukselle yritän aina vakuuttaa, että ne on kauheen sitkeitä.

Sunnuntaina menin yksin kirkkoon, kun Magnus ei voinut tulla sinne "yskiä köykyttöhön".
Oi, miten suloisen ihanaa oli kirkossa olla! Saarna oli valtavan hyvä ja virret ihania Adventti-ajan virsiä.
Lisäksi oli vielä ehtoollinen.
Kyllä minä ny taas kaikkia kehoitan kirkkotien ottamaan vakantti kulkureitiksi. Jumalanpalvelus tekee hyvää!!!

Illalla asetuin katsomaan sitä Tanssii...jne.
Oikea pari voitti. Olin tosi iloinen, koska tämä nimenomainen pari oli lempparini alusta alkaen. Viivi on sitäpaitsi ihan kummityttömme näköinen ;)

Vivianni (9v) oli voittanut lauantaina hopeaa vapaaunnissa.
Vahinko, kun emme päässeet hurraamaan altaan viereen.

T: Kaisa Sini-Pyöröpalluke
------------------------------------------
Psalmi 106 jakeet 1-4

Halleluja! Kiittäkää Herraa!
Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
Kuka voi sanoiksi pukea Herran armoteot, kuka voi häntä kylliksi ylistää?
Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti,
jotka aina tekevät niin kuin oikein on.
Herra sinä olet armollinen kansallesi-
muistathan myös minua!
Auta minua, ota minut huomaasi.

19 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Englannin lerkitsa on kyllä erisherkullista. Varsinkin ne pienet siniset myrskypilvet. Sellaisia peikko on joskus seurannut aika pitkän matkaa.

Aila kirjoitti...

Kaali on NIIIN hyväää... mä kans söin äsken kaalilaatikkoa.

Apropos syöminen: olisimme kuule Kaisa hyvä pari, mitä tulee englanninlakritsoihin (-lakritseihin??). Mä saisin syödä kaikki muut, ja sinä kaikki sinipallukkapäällysteiset, joihin minen koskisi pitkällä kepilläkään. Vähä sama juttu, kun viedään romanialaisystäville Norjaan tuliaisiksi heidän lasten lempikarkkeja TV-mixejä, niin niistä jää salmiakit mulle...

Meillä pari ysin erkkaoppilasta sai tehtäväksi lukea Rautatien ja sitten saivat katsoa sen Leo Jokelan ja Anja Pohjolan ihanan version Mattina ja Liisana.

Muuten, Huutoniemi oli lapsuuteni tärkeä paikka, kummisedän luona vietin pitkiä aikoja kesäisin Neekerikylässä. Vieläköhän muuntaja seisoo paikallaan?

Jaa, tuo suudelmoimattomuus on tannut säästää minut taas tänäkin talvena köhältä...

Mulla oli kans todella antoisa kirkkoreissu, josta jotain kirjoitinkin eilen.

Kirlah kirjoitti...

Kaalilaatikko on hyvää. Paitsi kerran, kun jostain syystä unohdin laittaa siihen jauhelihan, kun juuri sattui tulemaan eräs tuttava kylään. Kun laatikko oli valmis, kutsuin kaverinkin pöytään ja kauhukseni huomasin, että jauheliha olikin jääkaapissa.
Mutta ei siinä kuulemma vahinkoa tullut. Kaveri väitti, että Herra varjeli häntä liharuoasta, jota ei kuulemma vatsa kestä.

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko.
Nimenomaa näin tapahtuu, kun syö niitä pikkuisia Britannian myrskypilviä.
Tulee energinen hyväntuulinen olotila.
Ne keltaiset pyörylät mustalla sisustalla vuorostaan saavat öklöttävän olotilan :(
Onneksi kyseessä on makuasiat, jotka joskus nostavat myrskyn vesilasissa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Kyllä asiat nyt vaan niin ovat, että lakritsit ja lakritsat ovat parhaimpia mustina ja sileinä!:D Paitsi tietenkin ehdottomasti ne pallukkaiset!
Salmiakki ei minulle liioin oikein lasehdi.
Ihmettelin aina postissa työskennellessäni, kun äidit lähettelivät salmiakkia ympäri maailmaa lapsosilleen.
Myös ruisleipää lähetettiin merten yli monta paketillista.


En ole siellä Neekerikylässä (nyk. Aaltopuisto) käynyt vuosikymmeniin, mutta mihinkäpä se muuntaja olisi kadonnut?
Vanhassa Vaasassakin on se muuntaja vielä tukevasti sen rompun reunalla. Junasta aina katselen sitä (jos uskallan pitää silmät auki).

Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että kunnon suudelma aviomielle ja oikein suulle, pitää taudit loitolla ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
Tuo sinun kommenttisi ilahutti minua raakasti!
Tässä nähdään mimmonen Herra meillä on :D
Varmana oli hyvää se sinun kaaliloodasi ilman lihaakin.
Toisen tekemä kaalilaatikko on hyvää, vaikka siitä unehtuisi kaalitkin pois. Noin kuvainnollisesti sanottuna!!!

Mansikki kirjoitti...

Lakritsi laksitsina ja englantilaaset englantilaasina. Mitä niitä sekoottamahan. Mutta kaaliloora on hyväääää :) Me herkuttelemma tänään kaaliparalla siis d:llä. Muuten samaa, muttei panna uunihin vaan haurutetahan hellalla.

pau kirjoitti...

Söin yhden viikon kaalikeittoa, ja pidän nyt vähän paussia. Kaalilaatikko on kyllä huippua. Samoin paistettu kaali, jossa on sipulia seassa, ja jauhelihaa, mutta se ei ole välttämätöntä.

Siunattua itsenäisyyspäivää; olimme sitä Arin kanssa juhlimassa suomalaisessa messussa tänään.

jk. Minun puolestani saat, Kaisa, syödä kaikki ne pyörylät, joissa on sinisiä pilkkuja päällä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Söittäkö sitä kaalipataa suaraa parasta, vai varista?
Kaali on tosiaan hyvää kaikilla tavoilla valmistettuna.
Se on hyvää, vaikka sitä ei valmistaisi mitenkään!
Sukulaismies syö raakoja kaalinlehtiä kratun (näkkärin) päällä ja hyvää kuulemma on.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Minä söin yhden kokonaisen kesän ruokatuntisin aina kaupan valmista kaalilaatikkoa.
Kokeilin, kuinka kauan pystyn syömään ilman, että kyllästyn.
Kyllästyun siihen, kun en kyllästynyt ollenkaan!
Pitää taas joskus ottaa uusiksi kokeilu.
Ens vuonna vaikka, jos saa hakea pellolta niitä kaalinpäitä.

Meillä oli itsenäisyyspäiväseurat täällä Isossakyrössä myös.
Kovasti oli hienot juhlat.

Kuinka ihmisillä on niin outo maku noiden karkkien kans?
HYVÄHÄN se on minun kannaltani, mutta... ;)

vilukissi kirjoitti...

hahahah, sun kanssas! Ei kuulemma saa samas paikas viljellä kaalta...tottapa niistä tuloo sitten oikioota kaalinpäitä tai puupäitä. Eikös tavata sanua lopuuksi, ku luetteloo vikojansa notta pua voi hyvin!? Aina ei kyllä sekään. Tikkuan niin palio, notta aivan pua puutuu. Enkelinsiivet pitääs hommata puankin alle kiikkuslavittahan. Mene ja tiedä...mihin silloon pitää mennä?

Unknown kirjoitti...

Moi Kaisa. Mun blogitekstin ylhäällä oleva päivämäärä on se, milloin teksti on kirjoitettu. En kykene taudiltani jokapäivä kirjoittamaan ja silloin kun pystyn, kirjoitan pääni tyhjäksi, eli useamman tekstin päivässä. Sitten ajastan ne ilmestymään peräkkäisinä päivinä. Nyt olen kirjoittanut tekstit jo joulukuun 26 päivään asti.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Kyllä nua, jokka jotain tiätää sanovat, notta samahan paikkahan ei saa kaalia peräkkääsinä vuasina laittaa.
Sitä minen tiärä tarkoottaako ne sitä samaa klupua, jokon siinä ensimmääsenäki vuanna päätänsä aukoonu?

Kuule voi olla hyväksi vähä ottaa askelehiaki, eikä vaa istua ja tikuta.
Jokkuha kuulemma tikkuaa kävellesnensäkki. Soon mummiälestä kyllä jo hulluureksi sellaanen.

Jaa, että mihinkä menis, jotta tiätääs?
Moon huamannu, jotta (yskährös) kirkkohon kannattaa aina mennä ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Partapappa
Kiitos tiedosta.
Arvasin, että joku ymmärrettävä selitys siihen on.

Jaa, että jouluaattokin on jo putkessa (vai kuinka se sanonta kuuluu?) :D

Anonyymi kirjoitti...

Ailakki Voi miten kaalilaatikko on tosi hyvää mutta meillä kun sitä ei tua miesväki ei ole kosaan voinut sietää syystä kun kouluaikana oli yhden oppilaan kaalikeitossa ollut etena tässä moinen syy.takavuosina kun miesväki teki keväällä hiihtomatkoja lappiin ja olin yksin kotona nelijalkaisten kans niin johan sain kaalisoppaa keitin sitä ittelleni moneksipäivää...Oikein hyvää ja siunattua adventinaikaa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Mitäs se ny haittaa? Puhdas pikku etana. Elämänsä syönyt vain kaalinlehtee.
Noh, voi olla, että meikäläisenkin ruokahalut olisivat menneet SILLÄ KERTAA, mutta ei enää seuraavan kaalisopan aikana.

Samoin siunattua adventinaikaa teillekki.
Huomenna voidaan (jos oikein ymmärrän) treffatakki!

Deme kirjoitti...

Ne siniset pienet pallerot ovat inhotuksia, liian hitaasti sulavia imeskeltäviksi mutta turhan kovia purtaviksi (tai sitten kovuus johtuu vain siitä että olen halpahallista ostanut vanhaa lakritsia), kyllä just ne lasaknepalojen näköiset erivärisistä levyistä kootut palaiset ovat parhaita.

Kaali on kuitenkin parasta reilusti hapattetuna, joukossa pikkuisen porkkanaa ja rutkasti kynsilaukkaa. Ei tule vatsakipuja eikä muita ilmailuvaivoja kun sellista klitusiinsa pistelee.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Huomaan jääväni yksin pyöreiden, sinisten pikkupallukoiden peittämien pyörylöiden kanssa ;)
Kukaan ei ole hurmaantunut niissä piilevästä, viipyilevästä, suloiseta aniksen mausta.
Kuinka kummassa ihmisillä on niin outoja makuja?
Otetaan esimerkiksi Fazerin sekalaiset. Luulisi, että se karkkipussi olisi jo aikoja kuollut sukupuuttoon, mutta ei!

Hapankaali pitäisi minun mielestäni tulla pakolliseksi ja kaikkien ihmisten ruokapöytään kuuluvaksi ruokalajiksi.
Söimme kerran Venäjän Karjalassa kokonaisen ämpärillisen hapankaalta yhteen menoon, samalla istumalla.
(Meitä oli 6 siinä seurueessa).
Huomenna ostan kyllä rasiallisen hapankaalta itselleni. Ei meillä muut (so.aviomies)sitä vapaaehtoisesti suuhunsa pistäkkään.
Slurp!

Aila kirjoitti...

Ai niissä on anista?!! No, se selittää, miksi en oo piitannu sinikröpelööstä. En ole koskaan tykänny aniksesta, muuta kuin maustelimpussa.

Mutta tuo sauerkraut, se on kans eri hyvää. Tein pitkästä aikaa hapankaalta ja vein sitä tuliaisiksi siskoillekin, mutta kyllä on hyvää (ja kyllä se haisee), kun laitoin vielä valkosipulia mausteeksi.