sunnuntai 18. joulukuuta 2011



Ylin kuva on Suomen toiseksi kauneimman kirkon alttaritaulusta.
Taulun nimi on Paimenten kumarrus.
Hieman kaukaa näpsäistynä, väärillä valotuksilla ja surkealla zoomauksella tosin, mutta muuten onnistuneella olotilalla. Sellainen olotila tulee aina, kun tuota nimenomaista alttaritaulua katselee.
Kuva on otettu siinä jo aikaisemmin mainitsemassani Onkilahden ala-asteen musiikkiluokkien joulukonsertissa.
Toisessa kuvassa näkyy tähän asti valmiiksi saamistani suorittamistani jouluaskareista.
Olen siis laittanut punaiset verhot köökkiimme ja leiponut pari littanaa limppua.
Joulukoristeita olen päivittäin lisäillyt hyllyille ja aakkunoille muutenkin ja ne näyttävät ihan kivoilta, vaikka pölyn ja sotkun seassa ovatkin.
En muista aikaa sellaista, etten olisi jo paikkoja pyyhkiellyt joulun näinkin lähellä ollessa, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Sanon tähän raporttini alkuun myös lämpimäistäkin lämpimäisemmät joulutevehdykseni kaikille teille:
HYVÄÄ, LÄMMINTÄ JA HELLÄÄ, VAPAHTAJAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN SYNTYMÄJUHLAA!
Kun seuraavan kerran näillä taajuuksilla menemisistäni kertoilen, on Joulu juuri ohi. Tai oikeastaan...mitäs ohi se on? Loppiaiset ja kaikki edessä.

Joka tapauksessa aatto ja joulupäivä ovat ohi. Kerron sitten kuinka ne män ja millaisia lahjoja sain.
Yhden lahjapaketin sisälmyksen tiedän kyllä jo nyt: kurttuvoidepurnukka!
Aion itse ostaa itselleni sellaisen, koska sovimme, ettemme osta lahjoja meille aikuisille keskenämme ollenkaan tänä armon vuonna 2011.
Itselleostamista kukaan ei hoksannut kieltää.
Siispä innostuin, kun em. antikurttuvoiteesta oli näytetyynynen erään naistenlehden välissä.
Hieroin sitä toivorikkaana paksuille poskilleni ja kas kummaa! Enkö näyttänytkin hituisen hehkeämmältä ja eivätkö juomut nenänvarressa olleet hivenen matalempia kuin ennen kurttukäsittelyä?
Kyllä!
Charles sanoi "rypyttömyyden/kurtuttomuuden" johtuvan paksusta ihonalaisesta rasvakerroksestani, mutta itse perustan uskoni lujasti lehdenvälinäytteen toimivuuteen.
Aine kihelmöitsikin iholla siihen sähtiin, että jotain ratkaisevaa naamarustingissa tapahtui.
Kun vaan muistaisi ihmekräämin nimen. Sen muistan, että LIFT siinä nimessä ja selostuksessa oli mainittuna useampaankin kertaan, mikä oli omiaan nostamaan toiveikkuutta.

Tiistaina olin Alajärvellä KD:n piirihallituksen kokouksessa.
Olin onnistunut kärvistelemään koko päivän aika vähällä sapuskalla. (Pussidieetti rakoilee nimittäin uhkaavasti).
Eikö mitä. Kokous aloitettiin epävirallisesti syömällä ihana joulukurmeepuffetti-illallinen.
Ensimmäistä kertaa mukana olevana en avannut suutani muuta kuin syömiseen.
Taisin minä kokouksen alussa kertoa kuka olen ja mistä. Niin tekivät kaikki muutkin. Osa heistä olikin minulle entuudestaan tuttuja ja saman minä heille :)

Keskiviikkona olin Isonkyrön Laurilanmäellä joulujuhlassa lausumassa runoja.
Pussikuuri meni sinäkin päivänä a)enemmän, b)vähemmän fläskiksi.
Minulle nimittäin tarjottiin runsaslajikkeinen jouluatria, kuten myös muillekin ESIINTYJILLE.
Jätin lastaamatta perunoita lautaselleni (niitä saa kotonakin) ja leipäkorin ohitse kuljin päättäväisesti hieman keventääkseni syömisiäni.
Olo oli syömisen jäljiltä kuin kupukyyhkyllä. Lausuttuani kaksi runoani oli olo kuin ruisräähkällä.
Sama surkimus-olo siis, kuten kaikkina kahtenakymmenenäviitenä vuotena, kun olen YLEISÖN edessä pönöttänyt.
Tunteista ja tuoksuista huolimatta aion mennä lausumaan ja todistamaan tärkeistä asioista, niin kauan kuin pyydetään ja kutsu kuuluu ja minussa henki huokuu.

Torstaina kutsu oli kuulunut naistenpiirin joulujuhla-atrialle Nikolainkaupunkiin.
Minun ei siellä ollut määrä suutani käyttää muuta kuin syömiseen ja vieruskaverien kanssa praataamiseen.
Puheensorina olikin melkomoinen siinä juhlallisessa salissa, jossa kokoonnuimme. Tilat ovat vanhan pankin peruja. Tosi komeat.
Olin saapunut Nikolainkaupunkiin nyt sitten ensimmäistä kertaa oikein sähköjunalla.Bendolinolla.
Pikkasen hämmästyin, kun Tervajoen asemalle KIISIVÄT vanhat tutut junanvaunut, vanhannäköisen valkovihreän sähköveturin vetämänä.
Olin ajatellut, että bendoliinot ovat aina sellaisia kaksikerroksisia, luihkean näköisiä pikakiitäjiä ja veturinsa litteä ja virtaviivainen.
Samanlailla piti siis pelätä kuin tähänkin asti (jonka kyllä syvällä sydämen kammiossani tiesinkin).
Juna kyllä taatusti ajoi kovempaa ja jarrutukset tehtiin, jos mahdollista vieläkin pienemmällä aikavälillä ja varoituksella :(
Ensimmäisen benkku-matkan kunniaksi Magnus otti minulle piletin netinkautta.
Junalippu tulostui siististi tulostimestamme oikein punaisilla puukstaaveilla präntättynä.
Väripatruuna vetelee viimeisiään.
Punainen väri sopii kuitenkin hyvin tähän aikaan. Joulu ja kaikki.
Nettimatkalippua ei vaan koskaan tultu tarkistamaan, eikä perään kysymään.
Hohhoijjaa!
Tähän asti olen toivorikkaasti odottanut, että kysyisivät eläkeläiskortin perään, kun olen eläkeläislipun kondyktöörille käsiväskystä esiin kaivanut. Eivät ole vahvistusta kaivanneet. Pah!
Jos joku junalipputarkastaja sattuu tätä lukemaan, niin, please, tehkää joku eläkeläislippua ojentava nainen onnelliseksi ja VAATIKAA näyttöä, että ovat e-alennukseen oikeutettuja ;)

Perjantaina leivoin sämpylöitä. Tyhjensin kaikki jauhopussien jämät taikinaan ja lorautin siirappia sekaan.
Aika hyviä niistä tuli, vaikka "tykinkuula" olisi ehkä parempi sana kuvaamaan niitä kuin pelkkä sämpylä-nimike.
Samaisenpäivän iltana menimme Magnuksen kanssa taas Nikolainkaupunkiin.
Tällä kertaa Ristinummen kappeliin, jossa Magnuksella oli puhe ja minulla joulurunoja ja todistus.
Olemme olleet ennenkin tuossa kappelissa ja siellä on aina hyvä olla. Sanankuulijoita oli paikalla mukavasti.
Joimme päälle hyvät kahvit ja sipulsimme kahvin joukkoon leipäjuuston palasia. Tai no...niihin juustonpaloihin oli pistelty coctailtikkuja ja niiden nenässä me niitä suuhumme lappasimme.

Lauantaina olin Joonathanin ja Viviannin koulun joulujuhlissa.
Magnus oli aamulla, taatusti ennen sikojen ensimmäistäkään ruppua, lähtenyt köröttämään peräkärryjen ja auton kanssa Joensuuhun hakemaan Charlesia Hälävän lakeuksille.
Minulla puolestaan oli hyvät maantiesuolatut kelit ajella Vaasaan.
Juhlat olivat hienot! Viidesluokkalaiset pojat esittivät Tiernapoika-kuvaelman ja seimikuvaelma oli alempiluokkalaisten esittämänä aivan mahdottoman ihana (samoin sama myös ylempiluokkalaisten esittämänä).
Hengellisiä joululauluja laulettiin ja jouluevankeliumi luettiin.
Sydän oli pakahtua ilosta.Näin toimitaan kouluissa tänäaikanakin. Kuten silloin ennen. Se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.
Onkilahden ala-aste on minun ja Magnuksen "kummikoulu". Rukoilemme päivittäin sen oppilaiden ja opettajien, kaikkien työntekijöiden ja heidän perhekuntiensa puolesta.
Usealla koululla on jo omat kumminsa, jotka rukoilevat sen puolesta.

Menimme sitten juhlan päälle pizzalle, kuinkas muutenkaan?
Illalla myöhään Magnus ja Charles saapuivat Joensuusta Letkutielle.
Olin laittanut makaroonialaatikkoa iltapalaksi.
- Olo on ku lainehilla kelluus, sanoi Magnus syödessään.
Oliko mikään kumma kun pitkästi yli kellonympärystän oli rutuuttanut autossa.

Tänään, sunnuntaina menimme Vaasan Kansanlähetyksen joulujuhlille.
Minä varasin kopallisen runokirjoja mukaan.
Pyysin myös saada lausua runon ja myös hiukan mainostaa kirjaa, että ihmiset tietävät kaivaa kuvettaan.
Olimme jo paljon ennemmin "linnassa sopineet", että näin tehdään, mutta varmistin vielä juhlan juontajalle asian.
- Kaisa haluaa lausua runon, sanoi juontaja sitten jossain vaiheessa.
Minä puolestani sanoin pönttöön kavuttuani, että en kyllä niinkkään HALUA lausua, paremminkin MYYDÄ tälläkertaa. -Mutta että ikäänkuin malliksi luen yhden runosen, että tiedätte, kummosesta kirjasta on kyse, sönkötin leuat lotisten.
Lausuminen/lukeminen meni tavanomaiseen malliin.
Koko ajan mietin, kuinkahan ihohuokoset huokoilevat siinä kaameen suurella screenillä, johon nykyään kaikki puhujat ja laulujen ja virsien sanat heijastetaan.Vaivasi myöskin se, että näkyvätkö hameen rintamuksella ne pari ruokatahraa. Ei ole liiemmin ollut aikaa juhlakläninkiä virutella.
En saanut tilaisuutta kieltää esiintyjän lähempää kuvatarkkailua Seppojussilta.
Olisi pitänyt kuvata vaikka urkupillistöä ennemmin kuin meikäläisen helttoja.
No, se kaikki on nyt ollutta ja mennyttä. En minäkään sitä oikeastaan enää edes ajatellut. Tuli vain tässä raportoidessa mieleeni.

T: Kaisa Huokonen-Helttanen
----------------------------------------------
Virsi 21 (Enkeli taivaan lausui näin) säkeistöt 2 ja 10

Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi.

Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon poikansa.
Siit enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Kaisa niiiin ihanasti lausutuista runoista Ristinummella! (ps: kun näette ilmoituksen, että itse runoilija lausuu runojansa, eikun kuulolle, suosittelen)

Aila kirjoitti...

Miten niin TOISEKSI?? Mikäs sitten on Suomen kaunein, jos ei tämä? Pari joulua sitten lähetin tutuille Paimenten kumarrusta SLS:n joulukorttina.

No, ovatpa konnarit olleet jotenkin taharittomia, kun eivät ole älynneet korttia kysellä. Vaan voi siinä olla sellaistakin varovaisuutta, etteivät halua antaa matkustajalle sellaista kuvaa, ettei häneen luoteta. Otapa se kyselemättömyys siltä kannalta.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anonyymi
Kiitos kauniista kehuista.
Ihan tässä hämmentyy ;)
Suosittelukin silitteli sydämen syviä sykkyröitä!

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Kyllä! Toiseksi, mikä toiseksi, mutta ylikauniiksi toiseksi.
Kaunein kirkko Suomenniemellä on Huutoniemen kirkko Nikolainkaupungissa (Vaasassa).
Olen siitä jo aiemmin myöskin joskus blogissani kirjoitellut.
Jotkut ovat hyvin runsaasti eriävää mielipidettä ;)
Kirkko on rakennettu betonista ja harkkotiilistä.
Kirkkosalissa ei ole mitään seinillä (muutakuin ne tiilet tietenkin).

Konnarit eivät ole ehkä niinkään tahdittomia kuin tarkkasilmäisiä ;)

Rosina kirjoitti...

Kupukyyhkyjä ja ruisräähkiä, oivallisia nimiä linnuillemme. :))
Sovimme mekin, ettei mitään lahjoja toisillemme, mutta jostain kumman syystä sain nyt jo koirankarvakynsikkäät. Mies säälii kylmiä sormiani ja varpaitanikin.
No, hain sitten hänelle aloevera-käsitellyt, ihanan pehmeät, ohuehkosta villalangasta tehdyt sukat.
Minun omakätisesti kutomia, sanoisinko isokokoisia villasukkia hänellä ei ole lupa käyttää julkisesti. :(

pau kirjoitti...

Anonyymi on oikeassa. Kaisan runot ovat vielä moninkertaisen mainioita hänen itsensä lukemana. Niihin tulee se oikea SÄVÄYS. Olen kuullut monta kertaa, joten voin todistaa asian todeksi :)

Minäkin huristelin pendolinolla, ja hurjaa vauhtia se kiiti, yli50km/h. Kun olin selkä menosuuntaan, niin lähes pahaa teki.

Hyvää ja siunattua joulua, Kaisa ja kaikki lukijasi! Herra Jeesus siunatkoon meidän kaikkien jouluajan, matkat ja rakkaamme!

jk. Mehän vaihdoimmekin äänionnittelut jo tavatessamme :D

-Maisu- kirjoitti...

Et voi olla tosissasi että Huutoniemen kirkko on komein? Piti oikeen googlettaa ja katsoa onko sinne rakennettu uusi kirkko sieltä pois muuttoni jälkeen. Musta tuo kirkko kuuluu Suomen rumimpiin, ulkoapäin ainakin. Sisällä en ole käynyt.

isopeikko kirjoitti...

Siällä oli vaaleanpunainen pirarkakkutalo :) Eikös sen värjäämisessä ollut hirmuinen urakka?

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kyllähän ne "sopimukset" aina hiukan tahtovat hm...raueta.
Magnukselle en tosin vielä ole mitään ostanut, mutta vielä pitää ainakin maitokaupassa käydä ;)

Minua nauratti sinun kirjoituksesi isoista villasukista.
Äitini kutoi sellaisia ihania pyöreäpäisiä sukkia, joissa oli kokoa ja näköä isommallekin jalalle.
Sellaiset minä kiskon joka yö kinttuihini. Ne on helppo hölskyttää pois jaloista yöllä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Siskon kommentti säväytti iloisesti :D

Siis (rykäys) mihinkä aikaan sellainen bendo KIITÄÄ Helssinkiin, jonka nopeuksista kirjoittelit?
Tilaisin heti meno/paluupiljetin sellaiseen.
50km/h olisi juuri oikeanlainen ja passeli faartti meikäläiselle ;)

Siunattua joulua ihanalle ja rakkaalle kirjailijattarelle ja hänen aviomiehelleen ynnä muille läheisilleen.
Äidillensä myös Jouluterveiseni.

kaisa jouppi kirjoitti...

Maisu
Olen tottunut lukemaan tuon kirkon tiilenpäitä kymmeniä vuosia :D
Sen sisätiloissa on niin monta kivaa asiaa tapahtunut, että joka tiiliskivi näyttää kultaharkolta!
Kauneus on katsojan silmissä-sanonta pitää kohillani täydellisesti paikkansa.
Ulkoapäin kirkko määrätystä suunnasta näyttää valtamerilaivalta.
Erityisen upealta vieläpä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Eipäs ollut kyse vaaleanpunaisesta piparkakkutalosta.
Siispä sen värjääminenkään ei ollut työlästä. Varsinkaan, kun färjäys oli tehty varmaan tehtaassa.
Kyse on kipsisestä tuikkukirkkokoristuksesta.
Eipä silti, meikäläisen piparkakut vain hiukan erottuvat kipsikirkkomateriaalista :(

vilukissi kirjoitti...

On se Sinullekin annettu
tehtävä
jouluna ja joulun jälkeen:
iloksi Sinutkin
on tarkoitettu
iloa viemään
valoa pimeään
hymyä
hyvää sanaa.
Kukaan ei niin köyhä
ettei jaettavaksi
ystävällisyyden lahjaa
kukaan ei niin rikas
ettei sitä tarvitsisi.
Ilo annettu jaettavaksi
valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua
ihmiset-
Iloa
Valoa
Rauhaa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Kiitos kauniista kirjoituksesta.
Ilahdutti.

Siunattua Vapahtajan syntymäpäivää, Valon- ja Ilon Juhlaa!

Nils- Aslak kirjoitti...

Hyvää Joulua ja Onnellista uutta Vuotta Kaisalle perheineen!

Nurkkalintu kirjoitti...

Siunattua Jeesuksen syntymäjuhlaa ja armon vuotta 2012!

Aila kirjoitti...

Jaa että Huutoniemen kirkko... en olisi kyllä heti enkä toiseksikaan arvannut... Olen käynynnä sielläkin, veljenpojan konfirmaatiossa. En sano enempää, muuta kuin että Kauhajoen kirkko on minun rakas kotikirkkoni, joka edustaa minulle kirkkojen arkkityyppiä, ja sitä on kuvailtu kait viljasiilon näköiseksikin...

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Kauhajoen kirkko on oikein mieluinen myöskin minun silmälleni.
Ulkoapäin tosi komea, samoin sisältä.
Viljasiilohan on upea nimi kirkolle!
Sinne on koottu siis runsaasti eloa :D
Tosin mielestäni kirkko ei viljasiiloa muistuta vähimmässäkään määrin.