maanantai 20. helmikuuta 2012



Siitä, kun viimeksi blogiani kirjoittelin, on kulunut viikko, ja kuussataa grammaa.
Äkkiä kuluvat viikot ja nihkeesti grammat.
Periksi en anna jälkimmäisten suhteen (en tosin yleensäkkään, niinä edellisisinääkään satoina laihdutuskertoina ole antanut periksi ;), joten älkää antako tämänkäänkertaisen uhoamiseni vaikuttaa itseenne ja mieleenne).
Istun kirjoittelemassa maanantaiblogiani huumaavassa kaalisopanhajussa. Haju tunkee sieraimiin tänne peräkamariin saakka.
Valekynttilä sitävastoin ei loimua tällä kertaa, koska ilma (ja samalla huone) on huumaavan kirkas ja sees.
Noinkohan runosuonikin osoittaa jo jonkunsorttista vertymistä?

Kaikilla meillä "pussikerholaisilla" oli tänään punnituksessa ilon aihetta. Paino oli jokaiselta iikalta vajunut alas.
Pussikerho-nimi on muuten pitänyt vaihtaa, koska olemme enämpi mielestämme Kupukerho-nimen ansaitsevia.
Syömmehän suurimmaksi osaksi kaalikupukeittoa ja lisäksi yritämme madaltaa kupujamme.
Laihdutuskerhomme nimi on kupuisuudesta huolimatta nyt Hälvbridge!
Otin pikkasen mallia Cambridge-laihdutuspuljun nimestä.
Nimeen vaikutti myös se seikka, että kerhomme kaikki kolme jäsentä asuvat tällähetkellä Hälvällä). HÄLVBRIDGE RULES!

Kaikkia varmaan kovasti kiinnostaa, millaiselta näyttää kalenteriviikko-sivumerkinnät kalenterissani?
Aukeamalla, johon mahtuu päivät maanantaista sunnuntaihin, on vetävällä käsialaalla hutaistu yksi sana NUTTIS, ja on se osunut keskiviikon kohdalle.
Vaikka en ollut keskiviikkoon ylös mitään muuta kirjoittanut, muistin, että on rakkaan ja parhaimman tätini syntymäpäivä.
Olen kaikkina muina vuosina muistanut väärin, että se olisi muka 18 päivä.
Lupasin viime vuonna viimein ja vihdoin tädilleni Aija-Kanitalle korjata hataran perimätietoni ja parantaa muutenkin surkeet tapani.
Asia ei olisi ollenkaan niin polttava, ellei A-K sattuisi olemaan tyyppiä, joka muistaa Lyllaninkin syntymäpäivän, saatikka sitten meidän ihmis-omaistensa merkkipäivät.
Syntymä-ja nimipäiväonnittelut (mukaanlukien myös toiset ja kolmannet nimet) Aija-Kanita naskuttelee tulemaan korttien kera joka vuosi.
Hohtoa tähän ei himmennä se, että hän kuulemma seinäkalentereista tiedot lurkkii.
Seinäkalentereita tädilläni on ainakin kolme köökkinsä seinissä ja neonvärisiä muistilappuja about tusina joka paikassa.
Tätini ei ole koskaan unohtanut mitään, eikä tule unohtamaankaan,mikäli yhtään sukuani tunnen.

Niin...mihinkäs minä jäinkään...?

Torstaina lähdin Kirjaston runopiiriin hyvissä ajoin puoleltapäivin.
Magnus jäi siivoamaan.
Olisin kyllä siivonnut minäkin, mutta kun oli tuota menoa sopiv...ikävästi samaan aikaan.
-Ny justihin on hyvä ilima rahrata matot tällingille" uhosi Magnus käsittämättömän innoissaan, enkä ruvennut estelemään.
En koskaan estele, jos joku haluaa ehdottomasti siivota, vaikka en ole paikalla.

Lähdin siksikin ennen aikojaan kirkolle pois siivouksen alta, koska katselin jotain tilpehööriä Joonathanille, kun hän tulisi meille viikonlopuksi.
Löysinkin mielestäni mukavan t-höörin, nimittäin pingis-mailat ja 4 asiaankuuluvaa palloa.
Lisäksi vihkon, johon sai piirtää merirosvolaivoja (mallit mukana) ja niihin laivoihin voisi kliistrata myös upeita pääkalloja ja lippuja, kuten kunnon rosvolaivaan kuuluu.
-Mihinä sä meinaat, jotta meillä pinkistä pelatahan? kysäisi Magnus naama jo valmiiksi maksanvärisenä (tiesi saavansa ankaraa vastarintaa ja suukopua).
-Keittiönpöytä on tarpeeksi iso.
Siirretään se keskemmälle ja otetaan ikkunalaudalta lamput, kristallit ja perintöhopeat pois (kahta jälkimmäistä ei aakkunoiltamme löydy, mutta Magnus ymmärtää aina paremmin yskän, kun hiukan ammuskelen yli).
- Meillei pinkistä pelata! Ei sisällä, eikä ulukona. Näillä keliillä, jottas tiärät!!!
- Hmpff...ei sitte. Kyllä on raaka paappa. Ei anna lapsenlapsen, eikä mummun toteuttaa itseään.

Me pelasimme kuitenkin perjantai-iltana sulassa sovussa korteilla.
Magnus, Charles, Joonathan ja minä.
Pelasimme M-P-korteilla. M-P = Musta Pekka.
Meistä ei kenestäkään olisi pokerinpelaajiksi.
Jos jotenkin pystyimme pitämään naaman peruslukemilla nostaessamme nimikortin, niin se, kuka oli ko. kortista päässyt eroon, ei pystynyt olemaan nauramatta niin, että pöydälläolevat kortit olivat joka kerta viittävaille lentoon lehahtaa.
Joka iikka meistä on myös oppinut häviämään.
Meikäläistäkään ei jurnuta enää paljon ollenkaan :)

Joonathan meni saunasta myös hankeen.
Ensiksi kuulemma VATTALLE ja sitte SELÄLLE.
Täytyy kyllä ihailla reipasta poikaa.
Itse en pääse edes saunalle ilma kuomakenkiä, saatikka hankeen menisin rypemään.
Pahimpina pakkasina ajattelin jopa vintinkomerossa olevaa tekoturkkia kylpytakiksi, mutta se ei mahdu kiinni, joten olkoon siis vintillä.

Lauantaina ostimme Halpa-Hallista uudet M-P-kortit.
Charles sanoi, että vanhoissa korteissamme ratkaiseva kortti on TUNTOKORTTI.
Malliksi hän pyysi sekottamaan kortteja, niin hän kuulemma sekunnin murto-osassa löytäisi kyseessä olevan kortin.
Kuudesta (noin) kerrasta osui oikeaan yksi.
Sekin oli mielestämme kyllä ehdottomasti liikaa ja korttipakka heitetään jolloinkin pönttöuunin sytykkeeksi.

- Keitettiinkö silloin makaroonivelliä, kun Vivianni oli yksin teillä kylässä? kysyi Joonathan lauantai-illalla
Olimme siihen mennessä syöneet noin tunnin välein jotakin.
Muun muassa alkukuvissa Joonathanin tuunaamia laskiaispullia.
Toisessa kuva on salskeasta kokista työn tuoksinassa.
N
- Mei kyllä muista, mutta kyllä mummu teköö makaroonivellunkaa muutoonki, jos sä taharot, sanoi Magnus.
Joonathan tahtoi ja mummuhan teki. Söi vahingossa itsekkin.

Sunnuntaina menimme kirkkoon.
Istuimme etupenkissä, koska Magnus luki epistolatekstin.
Etupenkissä on mukava istua. Ei konota edessä tyhjät penkit kiljumassa takamuksia päällensä.
Siitäpä tuli mieleen, että menkää kirkkoihin ystävät kalliit.
Kirkossa jumalanpalveluksessa olemme Jumalan hoidossa.
Minä koin siinä etukirkonpenkissä näpöttäessäni itseni ihan mahdottoman onnelliseksi.
Sitä tunnetta on vaikea kuvailla.
Sanoisinko jotenkin tähän tapaan, että olisi tehnyt mieleni heittää muutama kärrynpyörä, huitoa käsillä ilmaan ja hihkua: HALLELUJAA ja laulaa puhujapöntöstä lempparivirrestäni "Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta...,kaikki säkeistöt kahteen kertaan.
Laimeaa on ilmaisuni siihen nähden, mitä oli ilojen pulppuilu sydämessäni sillä hetkellä.

Sunnuntaina veimme Joonathanin kotiin Nikolainkaupunkiin ja palailimme sitten hissukseen kotikirkkomme seurakuntasalin takkahuoneeseen raamattupiiriin.
Kovasti sai iloiseksi mielen raamattupiirissä oleminenkin. Raamatun tutkiminen on iloista- ja mielenkiintoista puuhaa.
Rukous asioiden puolesta myös kannattaa ja kantaa.

Nyt lopetan raportoinnin viikolla sattuneista, jännitystä tihkuvista tapahtumista tähän.
Näitä tihkumisia kirjoittaessani olen ajatellut, että pitäisikö yrittää kirjoittaa myös jotain...sanoisinko KANTAAOTTAVAA PLAATUA olevia juttuja?
Ketä kiinnostaa kenenkään kaalisopat, tai punttisalisessiot?
Pitäisi ehkä olla kantaa-ottavia- ja ajan hermoilla olevia juttuja enämpi, eikä mitään pussikerhojatustelua.
Siispä aloitankin sarjan "jyrkkiä, mutta oikeita mielipiteitä aikojen hermolta" osion tähän perään:
Oikeaoppiseen laskiaispullaan kuuluu sen lakin alle MANTELIMÖHNÄ!!!Piste.

T: Kaisa Mandell-Möhnänder
-----------------------------------
Ensipyhän psalmista 91 jakeet 1-4 ja 11-12

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja asuu Kaikkivaltiaan varjossa,
sanoo näin: Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
Jumalani, sinuun minä turvaan.
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi ja olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.

14 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Jos nyt olisin sen verran höveli, että antaisin sinun rauhassa kuvitella mantelimöhnäpullaa oikeaoppiseksi laskiaispullaksi. Itte kylläkin oon siinä kohoras tirsmu.
No, voin mä sen verran kertoa, että siskooflikka oppi kotitaloustunnilla, jotta lakin alle teherähän krooppi haarukalla krapsutellen, niin kermavahtua mahtuu enämpi. Ja sitä nisukrapsutesta voi sejata vaharon joukkohon.

Kirlah kirjoitti...

Höh, jokos nyt olisi pitänyt tehdä laskiaispullia. Taidan olla hieman myöhässä, mutta saa kai niitä juhannuksenakin syödä.
Sinulla on ainakin hyvännäköisiä. nam.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Minä muistan jo ammoisina aikoina ihastuneeni laskiaispullassa juuri siihen mantelimassamöykkyyn.
Olikokaan niitä muunlaisia laskiaispullia?
Taitaa olla myöhempien aikojen hapatusta nuo vadelmatäytteiset ;)

Tuo siskoonflikan niksi vaikuttaa varsin varteenotettavalta :D
Siinä luulisi mantelimöhnääkin sopivan paksumpi siivu!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
Et ole myöhässä pullien kanssa.
Tiistaina vielä kerkee ja ihan oikein sanoit, että kukaan ei estä syömästä ko. pulleroisia juhannuksenakaan.

Joo, hyvältä myös maistuivat Joonathanin tuunaamat pulleroiset.
Kermassa, hillossa, eikä liioin möhnässä, nuukailtu pätkääkään :)

vilukissi kirjoitti...

Voi mantelitöhnä sua, oot sä sitten ihana nainen! Oon samaa mieltä sun kannanottos kanssa tosta pullasta vaikka en sitä saakaan syödä. Muistan kyllä vielä. Siinä tuli multakin ajankohtainen kannanotto. Ja hernekeitto on hyvää tänään laskiaastiistakina. Oon kauppojen laattioota kattellu sillä silimällä, josko löytääsin taskustas puronnehen kauppalappusi!

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Hyvä, kun rookaa samanmiälisen tärkiöössä asioossa ;)

Mä näin kaks (2) kauppalappoa viimekertaasella kauppa-asioontimatkalla. Toinen oli maas ja toinen kärryys.
Kyllä otti kupuhun, ku Magnus oli fölijys, enkä voinu ottaa nuata aartehia taskuhun.
Magnus on jo ennenki luanu muhun pitkiä katsehia ja huakinu raskahasti justihin tuas lappo-asias.
Yritin sille tosisnani hehkuttaa, ku olimma jo sisällä kaalihyllyköören eres, jotta siinä yhyres lapos luki ensimmääsellä rivillä, jotta MAITUA MOLEMMILLE, mutten mä saanu vastakaikua.
Orotin, jotta solis käskeny mun äkkiää menöhön takaasi ja noukkimahan lapot taltehen.
Mutta ei. Ku ei, niin ei. :(

Mun kauppalapos lukee nykyää vaan: kaalia ja kaffia.
Ne mä muistanki jo melekeen ulukua.
Meinaan, jotta multei viälä monehen kuukautehen putua lapot mihinkää puatihi, jotta niitä löytääsit.

Terttumarja kirjoitti...

Meilläkin haisoo kaaikeitto, onnistuin jopa löytämään keittolihaa kaupasta.
Mitään jauhelihaa en suostu kaalikeittoon laittamaan, sitä syödään pihvien ja pullien muodossa ihan tarpeeksi.
Mitä tulee laskiaispulliin, kyllä meilläkin tykätään, että mantelimassa niihin kuuluu.
Nyt ei ollut, joten söimme vaniljakreemillä täytettyjä ihan itse leivottuja pikkupullia.:))
Kävin minäkin puntarissa pitkän, pitkän tauon jälkeen, kilon verran on painoa tullut lisää.
Mutta se sallittakoot näin talviaikana!

Anonyymi kirjoitti...

Voi voi unohdin kokonaan koko laskiaispullat mutta kyllä jotain laskiaiseen viitaava tuli kumminkin tehtyä käytiin tuan paremman puoliskon kans hiihtämäs murtsikkaa kaksitoistakilometriä.on tullut hiihdettyä nyt vähän ahkeremmin kun viimmevuonna.on ollut todella silmiä hiveleviä päiviä ja ladut kunnossa eihän sitä kehtaasi laiskakun on niin laitaa suksia jalkaankaan jos pitääs viälä latukin tehdä minä itte.Siunusta loppuviikoon ...,,,

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Tervetuloa vaan mantelimössökannattaja-kerhoon :D
En ole ihan varma, mutta luulen, että kokeilen ensivuonna SUKLAAMÖSSÖÄ laskiaispullassa.
Luin juuri sellaisestakin uutuudesta.
Voi hyvinkin olla, että minusta tulee takinkääntäjä. Siis, että mantelimöhnä ei olekkaan se ainoa oikea möhnä.

Kilon heilahtelu nuin sorjassa krupissa, kun sinullakin on, ei tee yötä eikä päivää, vaikka olisi kesäkin :D

Kyllä minun tulee paiskattua jauhelihaa kaalikeittoon.
Noh, nyt olen keittänyt ihan ilman minkäänlaista lihaa.
Lampaanliha sopisi kaalikeittoon myös ylihyvin.(Herahti vesi kielenpäälle pelkästä ajatuksestakin).

kaisa jouppi kirjoitti...

Anonyymi
No nyt, jos koskaan, on ollut inehmoisia ilmoja viilettää hangilla.
Minä ja Magnus innostuttiin myös jo KATSOMAAN suksien päälle Halviksessa viimme viikolla.
Siitä on pitkä ja kivinen tie ladulla sivakointiin.
Luulenpa, että vielä pitää odotella muutaman kymmenen kilon verran.

Laskiaispullia ei kukaan pysty kieltämään syömästä vaikka mittumaarina.
Aion ehkä kokeilla suklaatäytteisiä laskiaispullia jo ennen ens laskiaista minäkin.
Kuinkahan se oikeastaan tapahtuu?
Laitetaanko pullanväliin pätkä Fazerin sinistä?
Tarttee ottaa selvää.

Siunausta runsasta myös teittille loppuviikoksi ja eteenpäinkin.

pau kirjoitti...

Nyt vasta ehdin nauramaan sivuillesi, sinä ihana Kaisa :D
Miten pystytkään kirjoittamaan niin hauskasti ihan tavallisista asioista? Meinasin kirjoittaa: VATALLISISTA, mutta niistähän sinä just kirjoitit; VATTAAN liittyvää tekstiä :)

Minulta jäi laskiaispulla eilen väliin, kun en nähnyt edes tutunpuolikasta kaupungilla, kun liikuskelin siellä. Yksin en toki mennyt pullansyömisiloa pilaamaan!

Siu siu kovasti teille koko sakille :)

Deme kirjoitti...

Noinkin jyrkän fundamentalistiset kannanotot ovat aika pelottavia, mutta menköön nyt hyvän asian puolesta, kun olet ihan ehdottomasti oikeassakin. Ilman mantelimöhnää se ei ole laiskiaispullero ollenkaan.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Melkein olisi pitänyt mennä tuteeraamaan, mitä vatallisia ja tavallisia seikkoja on tullut mainituksi, mutta en viittinytkään.
En nimittäin jaksa enää alkaa korjailemaan niitä runsaahkosti vilisevä kirjoitusvirheitä, jotka silmänpäälle aina uudelleen lukiessa hyppivät :(

Kiitos vaan taas kohottavaisesta kommentsuunista.

Kyllähän se pulla aina ystävän kanssa maistuu hyvältä. Varsinkin, jos ovat samaa mieltä MÖHNÄ-asiasta.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Minulla on paljon asioita, joissa olen ehdottoman hyper-oikeassa.
Perhekuntani mielestä jopa niin hyper-, että tulevaisuudessa voin ehkä joutua asustamaan jossain käsivarren mutkassa (Suomineidon) pikkusessa mökkyryisessä YKSIN OIKEASSA.
Ruokapuoli hoituisi helikopterista pudotettavilla muonapaketeilla.
Ei lehtiä, ei televiitsionia.
Vain oikeassa, ah niin oikeassa!