maanantai 5. maaliskuuta 2012



Eilen ei tietokone suostunut toimimaan lainkka. Tai toimihan se! Niinkuin täi tervassa.
Pitkin päivää yritin kaikkeni, mutta ei. Terva ja täit vain tuntuivat pykääntyvän :(
Hikipisarat valuen mietin niitä satoja (rykäys) ja taas satoja (rykäys) jotka sivuilleni vilkuilevat...turhaan.
Nyt on päivä uusi ja heti aamulla sian rupun jälkeen kokeilin toimiiko kone ja toimihan se.Terva täineen olivat kuni poispyyhkäistyjä.

Tuohon kirjoitteluni alkuun laitoin kaksi kuvaa, jotka taannoisella pihanympärysmatkallani muuten vaan räpsiskelin.

Selaillessani viimmeviikon kalendääriä havaitsin, muuten valkoisilla lehdillä, muutaman merkinnänkin.
Muunmuassa torstain kohdalla luki: Kurikka. Kaisa+Magnus, runua ja puhetta. 18.30
Magnus oli ne sinne kirjoittanut, koska silloin kun olisi ne ylös pitänyt kirjoittaa, oli minulla kädet sämpylätaikinassa.
Teimme niin kuin kalenterissa muistutettiin ja ajelimme hyvissä ajoin Kurikkaan.
Paikalle oli tullut ilahduttavasti muitakin, ettei meidän tarvinnut toinen toisillemme puhua, eikä runoilla.
Hyvin meni (päätellen kielestäni, joka oli lausumisen aikana ja jälkeen kuiva kuin aavikkorotan häntä).
Kotimatkallamme Kurikasta kuuntelimme huolestuneina asiaankuulumattomia ääniä, joita automme on ruvennut viimeaikoina päästelemään.
Ylimääräiset äänet eivät minua haittaisi, (varsinkin, kun pidän matkanteon aikana kuulokojetta aina pikkuruisessa kotelossaan käsilaukussa),mutta se kaamea rahanmeno, joka niistä äänienvaimennussessioista aina koituu, haittaavat mielenrauhaani kovasti.
Nykyäänhän jokainen ylimääräinen yskäisy auton nokkapellin alla (ja muuallakin) maksaa VÄHINTÄIN 200 euroa. Viimeisin köhäisy oli 600euron arvoinen.

Torstain kohdalla kalenterissani on omakätinen örmintä: 9.38 T:jok
13.07 R.mäk 1 vaihto.
Ja siitähän selvästi käy ulkopuolisellekin selväksi, että Riihimäelle kiitävän junan aikatauluja olen ylös kirjoittanut.
Olin Ryttylässä viikonlopun.Ryttylä on 11 kilometriä Riihimäestä johonkin suuntaan.
Naistenpäivillä olimme Leylan kaa. Naistenpäivän teemana oli Ihme.
Minä sain lausua runoja sunnuntai-aamun ylistyshetkessä.
Mutta ennenkö hieman kerron lisää ko. tapahtumasta kerron jo matkalla tapahtuneesta ihmeestä. Nimittäin, EN PELÄNNYT JUNASSA HIRMUVAUHDISTA (!) HUOLIMATTA OLLENKAAN.
Vaikka parikertaa junamatkan aikana kokeilin kapselikatsettakin, niin silti kauhukerroin ei noussut piiruakaan.
Ai siis mikäkö on kapselikatse?
No, kapselikatse on sellainen, että kun istut käytävänpuoleisella penkillä (kapselikatse vaatii aina käytävänpuoleisen istuinpaikan) niin laitat silmäsi sellaiseen asentoon, että toinen silmä katsoo vasemmasta ikkunasta ulos ja toinen oikeasta ikkunasta.
Mielellään juuri vasen silmä vasempaan ja oikea oikeaan, sillä en tiedä onko efekti sama kieroonkatsannassa.
Kun aikasi näin tuijottelet, tulee tunne, että olet kapselissa ja viittävaille singahtamassa hurjaa vauhtia avaruuteen!!!

Olin yli-iloinen, kun sain tehdä kerrankin matkan ilman jyystävää pelkoa. Kiitos Magnukselle, joka satavarmasti rukoili puolestani junamatkojen ajan. Omakin rukouselämä jotenkin kummasti noissa "vaaratilanteissa" elpyy ;)
Paluumatkalla jouduimme vaihtamaan kaksi kertaa junaa.
Junanvaihto on työlästä. Ihmiset kiireisiä ja kärsimättömiä odottamaan, kunnes pullea maalaistolleromummu saa itsensä ja 100kg painavan pakaasinsa väännettyä edes junanvaunun eteisen alimmalle porras-askelmalle.
- Tämä kestää, sihisin eräällekin miehelle, joka mielestäni hengitti liian lähellä niskanappiani.
Aloin sylkeä kouriini ja hampaat irvessä hiissata pyörämatkalaukkuani vaunun eteiseen.
-Kyllä minä voin nostaa rouvan kapsäkin, sanoi mies ystävällisesti.
Kiittäessäni laitoin kaikki kiitollisuuteni peliin ja se ei ollut vähä se.

Matkan aikana kun pahkuloimme Leylahin kaa matkapakaasini suuruutta ja painavuutta, lupautui myös eräs nuorukainen ystävällisesti nostamaan sen vaunun yläpritsille.
Kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin, ettemme saisi sitä ikinä Leylahin kanssa alas, jos nuorukainen jäisi esimerkiksi edellisellä asemalla pois.
En kertakaikkisesti ymmärrä, mikä niissä matkatavaroissa VOI painaa niin tuhottomasti?
Ei ainakaan vaatteet. Osa unehtui kotiinkin ja olin ottanut liian niukasti
niitä muutenkin mukaan huomioonottaen matkustuselämäntyylini.
Matkustuselämäntyylini nimittäin on sellainen, että kaikki liemimäinen sapuska valuu housuille ja kaikki kiinteä rinnuksille.Kiireessä pukiessa saumat ratkeilevat ja silmukat pakoilevat.
Nyt oli mukanani kirjojani myytäväksi (sainkin 12 kirjaa kaupaksi) ja tietenkin lakanat sun muut painavat.
Leylah ajatteli, että about parinkuutionkokoinen matka-ASKINI ehkä jo itsessään painaa aikamoisesti.
Hänkin oli vakuuttunut, että matkatavaraa ei minulla ollut enämpää kuin hänelläkään (kirjoja lukuunottamatta).
Ostin matkaa varten myös elämäni toisen energiajuomapullon.
Ajattelin, että siitä olisi apua nostamaan täysin maankolossa olevaa energiatasoani. Ja siitä oli.
Juoma oli todella hyvänmakuista (musta pullo ja juomassa sitruunaa ja kofeiinia yms.)
En yhtään ihmettele, että nuorilla tulee niihin jonkinsortin riippuvuuskin.
Minulle ainakin pökkäs riippuvuuden. Ajattelin heti ostaa seuraavan potullisen taas ensivuonna tähän samaan aikaan.

Niistä naistenpäivistä piti vielä ketomani.
Naistenpäivistä saa muuten myös sellaisen energialatauksen, että energiajuomat jäävät kirkkaasti hopealle. Niitä ei edes tarvita.
Kaikkien kannattaisi kerran elämässä käydä naistenpäivillä.
(Miesten kannattaisi tietysti puolestaan käydä miestenpäivillä).
Kun käy kerran elämässään jommillakummilla päivillä, riippuen jompi, tai kumpi on, huomaakin, että haluaa mennä uudestaan ja toistekin. -Tervettä riippuvuutta,jos mikä.
Nämä "Ihme"-naistenpäivät saivat minussa kaikenlisäksi sellaisen myönteisen reaktion aikaan, että otin ja pätkäsin ihan uuden runon päivien aikana!
Runo kertoi ihmeistä, kuten päivien nimikin oli. Runoilin sellaisista ihmeistä kuin koiperhonen (joka jyysti reiän villahousun lahkeeseen), merimakkara ja ihminen.
Kovasti takeltelin uutuusrunoa lukiessani (en saanut käsialastani selvää), mutta kaikki taputtivat ja melkein kuului vaimeata hurraustakin.
Olen jo ollut huolestunut runosuonen tukkoutumisesta lopulliseen jumiin (vrt. rikkinäinen venttiilinkumi), mutta pelko osoittautui aiheettomaksi.

Pelko, etten ymmärrä lopettaa tätä jatustelureportaasia osoittautuu myös vääräksi.
Loppu hyvin, kaikki aika hyvin.
T: Kaisa Capsell-Venttiilos
------------------------------------------

Saarnaajan kirja 7 luku, jakeet 9-12
Älä vähällä vihastu, sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan.
Älä kysele, miksi asiat olivat ennen paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy.
Viisaus on yhtä arvokas kuin peritty omaisuus, vieläpä arvokkaampikin täällä auringon alla elävälle, sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa.
Viisaus vain on sikäli rahaa hyödyllisempi, että se pitää omistajansa hengissä.

15 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Kylloli komiat verhot räystähällä!

Matkakertomustasi lukiessani jännäsin, hoksaako kanssamatkustajat tarjota apua matkapakaasiesi kanssa - ja ilahduin kun hoksasivat!

Voin kertoa, että olen minäkin ollut kerran elämässäni Ryttylässä naisten päivillä, vieläpä Millanin kanssa, joskus nuorina tyttöinä. Meillä oli aina mukavaa toistemme seurassa (ja on edelleen), olimmepa missä tahansa ;-)

vilukissi kirjoitti...

Melekooset kalenterimerkinnät sulla. Hetihän niistä hoksaa, mitä tulos on. Tuli mieleheni sun kauppalappus...hahahah. Vai kapselikatse...en voi muuta ku nauraa ääneheni. Komia nimi silimien harittamiselle. Jokohan uuret runot on kansien välis?

vilukissi kirjoitti...

Havaannu kehuakkaan, notta on sulla komia limunaatikori pulloineen!! Mulla on tuallaanen keittiös, niinku koristuksena laattialla!

Nils- Aslak kirjoitti...

Kaisalla on mukava huumoripoljento näissä tarinoissaan, niitä lukiessa rentoutuu.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Eikös vaan olleetkin komeat?
Teki mieli hiukan verhoja puristellakkin ja katsoa, kuinka komeasti ne jymähtävät alas, mutta unohdin kuvan räpsäistyäni.
Tällähetkellä niistä on enää muisto vain.

On ihanaa, kun ihmisellä on sellainen MILLAN olemassa :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Tälläkertaa sain sentään selkoa merkinnöistäni. On nimittäin sattunut tapauksia...

UUSI RUNO (parempi ilmaisu kuin uudet runot) ei vielä ole kirjoissa, eikä kanseissa.
Minun täytyy nyt oikein terästäytyä kevään mittaan.
Ottaa sulkakynä käteen ja ruveta riipustamaan riimejä.

Ah, kuink´ on elo joskus niin pal vaikiaa?
Ottaa klupuun ja yököittää...

Hmm?... Eipä taida nyt irrota.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Tuossa pullokorissa on kaikki pölyt vuodesta kuuskymmentä (about)lähtien tallella.
Täytyy oikein kesällä pyyhkiä kaikki ja katsoa, onko niissä joissakin oikein etiketitkin vielä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Nils-Aslak
Kyllähän se huumorinkukka on sellainen, että joskus se kukoistaa ja joskus taas maassa retkottaa.
Olen päättänyt, että en retkotuksista niin viserrä, vaikka syrän märkänis ;)

Mukavaa kuulla, että rentoutuu, ku lukasee :D

pau kirjoitti...

Vaikka silmä kovana olen seurannut, koska rouva ehtii kirjoittamaan maanantaibloginsa, niin jo on melkein sata, about, viestiä ennen kuin ehdin kelkkaan!

Kiitos iltanauruista; kiva, kun selvisit matkasta ilman pelkoja. Puoliso on tarpeellinen olemassa ja rukoilemassa, jos pelottaa tai askarruttaa jokin asia. Nimim. kokemusta on tältäkin päivältä!

Siunattuja kalenterimerkintöjä tällekin viikolle, ja toivotaan, että ensi maanantaina kone pelittää :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Minä silmä kovana aina seuraan myös kommentteja ja näin, että sisko oli tänne kirjuuttanut.
Olin Nikolainkaupungissa koko päivän yähön asti (ainakin melkein yöhön) enkä ruvennu alkamaan vastailemaan, kun niin railakkaasti väsytti.

Joo toivoa sopii, että koneet pelittää maanantakina.
Eilen kuulin, että koko maailman(!) facebookit olivat kaatuneet (!), mutta minähän en olekkaan facebookissa :)
Ammoisina aikoina olin, muutta havaitsin, että ei ollut minun nakkini, ei.
Siunattua päivää Kasarminkadun soturittarelle :D

Rosina kirjoitti...

Ensinnäkin,
oikein hyvää Naistenpäivää!
Mukava, että sait viettää ihan oikeilla naistenpäivillä aikaasi, aina sieltä jotain hyödyllistä mieleen jää.:)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kiitos, kiitos!
Hyvää naistenpäiväniltayötä sinne kirkollekkin :D

Kyllä on totta se, ettei tuollaisilta päiviltä koskaan tyhmempänä kotia tule ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kiitos, kiitos!
Hyvää naistenpäiväniltayötä sinne kirkollekkin :D

Kyllä on totta se, ettei tuollaisilta päiviltä koskaan tyhmempänä kotia tule ;)

isopeikko kirjoitti...

Jääkylmää limpsaa taitaa olla Kaisan patenttikorkkipulloissa :)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Taitaapi paremminkin olla limpsat lutkutettu jo vuosikymmeniä sitten parempiin suihin.
Vahva pöly vain pöllähtäisi, jos hörppyjä yrittäisi suuhunsa makustella.
Voi niitä aikoja, kun lemunaati maistui lemunaatilta!
Vaikka en minä näitä nykyajan virvokkeitakaan moiti. Tarttuvat vaan niin laitoihin, että ei passaa enää paljoakaan niitä pulloista juoskennella :(