maanantai 19. maaliskuuta 2012


Ylläolevassa kuvassa näkyvä pitsienkeli on laitettu perimmäisen kamarimme ikkunaverhoon liitelemään tasan kuusi vuotta sitten.
Kertaakaan ei sitä ole alas otettu, eikä liioin verhoja pesty.
Näköpiirissäkään ei edelleenkään ole sensuuntaisia aikeita, että pölyttelemään alataan ja peseskelyyn ryhdytään
Sitten, kun alataan, vaihtuvat verhot kokonaan uusiin.
Ovat verhot palvelleet jo edellistäkin edellisessä kodissa. Parikymmentä vuotta ovat kuvan ikkunaverhot olemassaolollaan ja roikkumisellaan meitä ilhduttaneet. Voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että verhot ovat hintansa tienanneet.

Kirjoitan tätä raporttiani jälleen tyhjä kalenteri nokkani alla (ei siis edes kahvikupin jättämää rengasta tämänkertaisella viikkoaukeamalla) ja myös muutama satagrammaa pönäkämpänä kuin viime kerralla.
Nämä seikat eivät tietenkään merkitse sitä, ettei mitään olisi tapahtunut, tai Hälvbridge olisi pyyhkiytynyt maailmankartalta. Ei toki, mutta
aikalailla tarttee kyllä pureskella kynänpäätä, että saa noista kalenterin valkoisista plättipäivistä jotain MIELENKIINTOISTA revittyä.

Muutamat blogikirjoittajat ovat lopettaneet omalta osaltaan kynän järsimisen ja ilmoittanut blogissaan ystävällisesti lopettavansa kirjuuttamisen ikuisesti. Jotkut ovat vaan bloginsa huilaamaan asettaneet.
Minä se olen päättänyt edelleen porskuttaa, koska...
Niin miksiköhän? Miksi tosiaan jatkan, vaikka kalenterissa ei ole kuin kahvipläiskiä? Kas, siinäpä se!

Tiistaina ajelimme Östermyyraan.
Charles meni TK:een kuvauttaan kättänsä ja me menimme Magnuksen kanssa ostamaan uuden pyykkikoneen.
Vanha pyykkikonelouskumme kieltäytyi ottamasta sisuksiinsa vettä.
JOS, se jostain kumman syystä sitä heikkona hetkenään sisäänsä vahingossa lutkutti, se ei suostunut pruuttamaan sitä ulos. Ei, vaikka sammutti kaikki punaista valoa sytkyttävät nappulat ja paineli niitä vuorotellen ylös ja alas tasaisella rytmillä.
(Minulla on ikävä, mutta varma tunne, että olen tämänkin asian seikkaperäisesti edellisessä postauksessani kuvannut, mutta teen sen silti uudelleen. Siksi monta kertaa pyykkikoneemme aiheutti minulle hermoromahduksen, että sietää sen elleskaapit kaikille useaankin otteeseen esilletuoda).
Edelleen siis pesukoneemme häiriökäyttäytymisen seikkaperäiseen kuvaukseen: lingotessaan se itsepäisesti halusi prängätä suihkuhuoneen/hyyssin ovesta ulos.
Sitä yrittäessään hyppeli se ainakin kymmenensentin korkeudelle lattianrajasta, kurnuttaen samalla kuin rupisammakko epäonnistuneessa kutupuuhassa.
Korkea aika oli antaa koneelle vapaus lähteä ovesta ULOS ja sen veegen kaatikselle.

Löysimmekin sitten sopivan näköisen- ja hintaisen koneen erään liikkeen perimmäiseltä seinältä, laitimmaisesta rivistä.
Uudessa koneessamme on vain muutama nappula, joita saa oikein vanhanaikaisesti vääntää. Siinä ei ole ns. hipaisunäppäimistöä siis lainkka! (I hate hipaisunäppäimistöä). Koneessa on myös letku, joka ottaa vettä ja letku, joka truikkaa veden pois.
Olen jo pessytkin muutaman koneellisen "likaista" pyykkiä ja niin on hiljainen- ja paikallaanpysyvä, että jalallinen kristallikuppi täynnä piripintaan kaadettua puolukkamehua pysyisikin, jopa linkoamisen aikana, kohtalaisen piripinnassa.
Myös hinta oli kutakuinkin kohillaan: muutaman kympin päälle kolmesataa euroa.

Charlesin kämmenessä oli murtuma ja se oli kipsattu ostosreissumme aikana. Varmuuden vuoksi kyynärpäähän saakka.
Kotimatkalla haimme pizzat kaiken kunniaksi.
Viime viikon aikana on tullut syötyä monenmoista kaiken kunniaksi ja niinpä alussa mainitsemani punkeroitumiseni ei ole mikään kumma.
Magnus on kyllä laihtunut viime viikostakin.
Kateellisena yritin laimentaa ilmiselvää iloansa muistuttamalla hänen nielemästään potkupallosta, joka edelleen on hänen vatsanahkansa alla.
- Viimeisenä varmaan lasehtii tuo vatsakumpare potkupalloineen, sanoin ilkeämielisesti litkiessäni laihaa aamukahviani.
- Niin, sanoi puolestaan Magnus silmäillessään merkitsevästi kolmea kaksoisleukaani, jenkkikahvojani, ynnä KAHTA (2) nielemääni potkupalloa (toinen palleassa, toinen maharustingissa).
No, laihdutusfirmamme on edelleen voimissaan ja iloitsemme toistemme hupenemisesta. Peli ja punnitus jatkukoon. (Ilman katkeria huomautuksia nykytilasta, joka olkoon siis väliaikainen).

Edellisviikolla olimme päättäneet pitää Kirjaston runopiirin jo viime keskiviikkona torstain sijaan.
Päätimme pitää sen runomatineassa, jossa oikein alan ammattilainen lausueilesi runoja.
Minä unohdin asian.
Sensijaan, että olisin ollut sopimassamme kulttuuritapahtumassa mukana, kärvistelin kotona...yksin.
Ihmettelin, mitä keksisi, että mainittaisiin ja kuljeskelin ylt´ympäriinsä potkiskellen kiviä ja syljeskelin kattoon (noin kuvaannollisesti).

Torstaina sitten kävin kuitenkin kirjastossa palauttamassa Ii-jokisarjan toiseksiviimmosen kirjan, vaikka Runopiiriä ei ollutkaan.
Tapasin ilokseni Rosinan.
Keskustelimme sipisemällä, tai ainakin aika kuulumattomasti eri asioista kantilta, jos toiseltakin.
On ihmeellistä, miten tämän bloginpidon kautta on saanut ystäviä ihan livenäkin ja omalta kirkonkylältä :)

Sitten paahdoin tietenkin torstain tapaan kuntosalille.
Ylhäisessä yksinäisyydessä pukersin koneilla urhoollisesti sydämenmoukaroinnista piittaamatta.
Keksin upo-uuden systeemin, jolla sain vastaanhangotteleville aivonystyröille syötettyä väittämän, että PUNNERRUS-URHEILU ON KIVAA.
Aloitin nimittäin kierrokseni vastakarvaan!
Sensijaan, että ikenet irvessä tekisin soutulaitteella vetoja tympäännysmittarin huidellessa sataa, saisinkin lopettaa lempparilaitteeseeni: taljan kiskomiseen.
Aloitin siis soutulaitteessa.
Narraus-metodi tepsi ja salilla oli melkein kivaa koko ajan.
Siinä eri laitteissä pukertaessani, mietin, onko laiskempaa ja mukavuudenhaluisempaa ihmistä keksitty, kuin meikäläinen?
Vastaus: on!
Äitini ja veljeni kuuluivat aikoinaan samaan sarjaan.
Haaveilimme yhdessä, että joku keksisi keksiä eräänlaisen voimisteluKAPSELIN!
Se hölsköttäisi, vemputtaisi ja venyttäisi meitä sisässään ja..TADAAA: voimistelu ja liikuntatehtävä suoritettu.
Kapseliin sihisisi tietenkin raikasta happea ja niin olisi ulkoilukin tehty samaan syssyyn.
Tämän meidän haaveemme olen jo kertonut aiemminkin, mutta ei se mitään. Olen tullut siihen ikään, (huomenna on virallinen päivä) jolloin alkaa aika, jolloin asiat kerrotaan moneen kertaan.
Olen täyttänyt näitä "virallisia päiviä" jo kymmeniä aikaisemminkin :D

Torstaina saimme Mauritzion kylään tänne "ihimisten ilimoolle", eli Hälävänmutkan Vähällenevalle.
Mauritzio toi tuliaiseksi mm. lampaanliha-kokosäilyke-purkin.
Laitoin siitä (sisällöstä) muhevat lammaskaalikeitot tänään.
Lampaanliha on todella hyvää. Magnuksen mielestä ko. liha maistuu villasukilta.
Niinpä! Minulla onkin joskus vaikeaa olla puraisematta villasukan kantapäätä (ihan pikkasen vaan ja tietenkin puhdasta).

Lauantaina olimme vaihteeksi taas Östermyyrassa.
EP:n Kansanlähetyksen kevätkokous pidettiin siellä ja kun olemme niissä 26 vuotta käyneet, niin menimme nytkin. Mitä niitä hyviä traditsuuneja katkaisemaan.
Aukaisin minäkin suuni useaankin kertaan kokouksen tuoksinassa. Söimme nimittäin lasagnea ja joimme viirunisu-(kääretorttu) kahvit.
Pohdimme hyviä keinoja, miten viedä evankeliumia eteenpäin.
Yksi hyvä keino on astua esiin ja kertoa Jeesuksesta a) sopivilla b) sopimattomilla hetkillä. Tuo keino ei ollut kenenkään oma keksintö, vaan se on Raamatun ohje.

Sunnuntain jumalanpalveluksessa omassa kirkossamme, sain olla esirukouksessa mukana.
Magnus oli ehtoollisavustajana ja meitä Yryselä-Palhojaisten kylien asukkaita oli kantamassa muutenkin vastuuta.
Kyläneuvostomme tarjosi kirkkokahvit tilpehööreineen.
Esirukousvastuuni meni myös hyvin, koskapa ajoittain silmissä sumeni ja sydän yritti kylkiluiden raoista ulos.

Kaiken muun liikenevän ajan, alkaen viimeisen raporin kirjoittamisesta, tähän asti, olen käyttänyt Päätalon Kallen elämän jokaisen rapsahduksen lukemiseen. Viimeistä kirjaa siis viedään.
Seuraavaksi alan lukea jotain muuta rapsahduskirjaa, joka olisi mielellään hivenen totta ja mielellään moraali olisi alatasoa ylempänä (?!)
Paras kirja luettavaksi on tietenkin Raamattu.
Siinä olevat rapsahdukset kannattaa soveltaa omaankin elämään ja ottaa opiksi ;)

TT: Kaisa Rapsahdus-Troliv

-----------------------------------------

Psalmi 117, jakeet 1-2, eli kokonaan:

Kiittäkää Herraa, kaikki kansat!
Ylistäkää häntä, kansakunnat!
Rajaton on hänen rakkautensa, iäti hän on meille uskollinen.
Halleluja!

18 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Minulla on ongelmallinen tapa eläytyä välillä liian voimakkaasti. Nyt kuvittelin sinun purevan villasukan kantapäätä, jolloin hampaitani alkoi inhottavasti vihloa, niin kuin niitä aina vihloo villaa pureskellessa...

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Minä eläydyn myös kirjoittaessani tuota sukkajuttua.
Muistin nimittäin, että enhän minä todentullen pystyisi sukkaa haukkaamaankaan, vaikka se kuinka lampaalta maistuisi :(
Ihan samasta syystä kuin sinulla, jäisi sokku syömättä.
Myös raistelee vilu selkäpiitä, kun muistelee, kuinka lapset laittoivat vanttuunpeukalon suuhun!
Yök, yök, yök...
Entäs, jos kieli vahingossa lipsahtaa tikkujäätelön tikkuosaan?
IIIIK!
Magnus saa aina jäätelöstäni lopputikun nuoltavakseen. Jätän AINA sentinpaksuisen jäätelökerroksen syömättä.
Yks kauhunpaikka on myös, kun ihmiset silittelevät kädellään pöydällä olevaa pöytäliinaa!!!
Tai vielä pahempaa: piirtelevät siihen kynnellään.
Tätini Aija-Kanita tietää minun saavan aina ankaran hepulin moisesta ja muistaa jokakerta testata, vieläkö minua öklöttää.

vilukissi kirjoitti...

Joo, mei lopeteta plokinpitua, ei niin, ei nää meirän, mun ja sun, menot ja tulemiset mihkään kalenterihin yksistään mahru! Mulla on kartiiniis sama periaates ku sullakin, mitäs ovat kartiiniiksi ruvennu, saavat roikkua tangosnaan niin kauvan, ku mä itte haluan. Niis mitään pölyä oo. Ei niin. Villakoirat on laattialla, mattojen ja nurkkien kaveriina. Mitään lentovillakoiria oo keksittykään. Mua ei kallota muu kun kynnellä liitutauluun vetäminen ja niin, se vähän, jos joku heiluttaa mun naamani eres jotain. Sellaasella heilutuksella lähti kerraasti etuhammaskin.

Rosina kirjoitti...

Vasta vanhemmiten olen oppinut, että ei niitä ikkunaverhoja tosiaankaan tarvitse pestä niinkuin tavallista pyykkiä.:))
Saahan niistä pölyt pois muutenkin!

Mukava on tavata ihan livenäkin, eikä vain blogin kautta. :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Kyllä meirän karteekit pöläjää, ku niitä ottaa tangoolta poikes.
Magnus ei taharo saara ässää sihaattua, ku nii alakaa yskittöhön.
Mitä, ku vaihron välis voi mennä kymmenenki vuatta.
Moon vissihin saanu keeniis tuan ikkunootten kans touhuamisen.
Mun äireellä meni kerran toistakymmentä vuatta, ennenkö se pesu kamarin (ja muirenki huanehien) klasia.
Kyllä moon klasit pesny joka vuasi. Usiampaanki kertaan vuaressa, mutta karteekit saa riippua rauhassa mun viilaani ;)

Joo, emmä liioon meinaa lopettaa lokkaamista ainakaan tänä vuanna.
Taitaa mennä usieetki vuasi. On tää sevverran kiintoosaa touhua.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Tuossa edellisessä kommentissani jo kerroin omista- ja hiukan äitinikin suhtautumisesta verho-asioihin :)
Keittiöön tulee vaihdettua verhot kolme kertaa vuodessa: syksyllä, jouluna ja keväällä.

Deme kirjoitti...

Lampaan liha on hyvää. Kalapottikin on erityisen hyvää kun puolisen kiloa pikkiahvenia haudataan kilonpainoiseen läjään lampaankylkeä, testasin männäviikolla.

Mutta mistä sen tietää että on juuri kolme kaksoisleukaa, ettei siinä olekin kaksi kolmoislekaa tai orvon leukaparan peesissä peräti kvintetttinä visertelevä viitoisleuka?

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Nyt tuli eteen kyllä sellainen ruokalaji, etten ole ymmärtänyt nähdä edes unta moisesta.
Kalapotti?
Ajattelisin, etten millään malttaisi "sekottaa" kalaa ja lampaanlihaa samaan syssyyn.
Molemmat ovat hyviä ja eihän sitä oikein kunnolla tiedä kumpiko siinä sitten on hyvää, kun niitä yhtäaikaa suuhun moosaa ;)
Haluan ehdottomasti syödä erikseen KALAN ja POTIN!

Kaksoisleukojen lukumäärä on tällä hetkellä joka tapauksessa liian moninainen, laski miten laski :(

Aila kirjoitti...

Mua ei puisen tikun nuoleskelu yhtää kismitä, mutta kauhia paikka, jos hammas kalahtaa kaffelihin. Hammasporan äänestä ei viitti eres mainaasta...

pau kirjoitti...

Kovasti sait irrotettua tyhjästä kalenterista, ja vielä mukavaa luettavaa. Jostain syystä tähän vuorokaudenaikaan en keksi mitään, mikä ärsyttäisi tai vihloisi minua: kaikki vaan paremminkin naurattaa mahdottomasti :D
Nälkä tässä tulee noita POTTEJA lukiessa mutta yritän hillitä ruokahaluni näin öiseen aikaan ja painua nukkumaan.
Jakselua ja siunausta, Kaisa&co

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Ei haittaa meikäläistä, vaikka kaffelit kolahtaisivat leegoihin.
Ei liioin haitannut aikoinaan liidun kirskuttaminen liitutauluun.
KoulkKavereiltani kirskuttaminen puolestaan sai vilunväreet kulkemaan selkäpiitä pitkin.
Olinkin muistaakseni oikein ahkera kirskuttaja ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Sisko koittaa vain hillitä itsensä ja popsia ainoastaan ja vaan niitä kutistuttavia syötävä-lajeja.
Nimittäin olet minulle innostavana, toimeenpanevana,ynnä esimerkillisenä esimerkkinä myös, mitä laihduttamiseen tulee.

Siunausta teille koko perhekunnalle runsaasti.

Deme kirjoitti...

Kalapotti on niinkuin kalakukko ilman ruiskuorta, kala siankyljen ja riisien kera vain uunipottiin, paitsi että minä korvaan siankyljen lampaankyljellä. Ruokalaji ei erityisesti auta moninaisleukoihin eikä muihin vastaaviin vaivoihin mutta maistuu herkulliselta :-P

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Täälä sylky valuis pitkin leukoja, jos vaan suu olisi auki ;) senverran hyvältä kuulostaa menyyt.
Selvisi, että POTTIKIN on siis vain PÖTTI, johon aineet laitetaan, ja joka sitten tuupataan uuniin.
Pelästyin silloin ensilukemalta, että potti on jotain hyvää syötävää, josta tähän päivään saakka olen ollut tietämätön.

Sitten ajattelin vielä tuosta ruokalajista, että luulisi, että eivät ainakaan kaikki lisäleukani pääsisi turpoamaan, koskapa
lampaanlihahan on tunnetusti vähärasvaista ja kalanrasvakin on terveellistä :D

mm kirjoitti...

Aina välillä olen poikennut täällä tuttujen blogeista, mutta nyt on ihan pakko tulla, kun kerrankin joku (muukin) tunnustaa, että verhot eivät ole ensisijaisia pyykkäyksen kohteita...

kaisa jouppi kirjoitti...

mm
Kiitos poikkeuksesta :)
Tunnustaisin, jos kehtaisin, mitkä paljon muutkin siistitys-,siivous-, ynnä järjestysasiat eivät ole PÄÄLLIMMÄISINÄ toiminnan kohteinani.
Olen alannut hieman opetella...ei, en toimimaan kohteiden hyväksi, vaan olemaan hermostumatta tekemättäjättämisistäni.
- Mualimassa on niin paljon muuta, tärkeämpää, kuin verhojen vaihto ja lakanoiden manklaus.
Esimerkiksi syöminen, makoilu ja tyhjyyteen tuijottelu.

isopeikko kirjoitti...

Jos etsit jä löydät peikkoelämänkertoja niin tämäkin peikko huolisi niistä vinkin :)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Ihmettelin kauhiasti, mutta en viitsinyt tarkistaa, olinko kertonut viimmosessa blogissani elämänkertojani, mutta sitten muistin, että Päätalon Kallenha elämänkertaa minä olin maininnut par´aikaa tuteeraavani.

Öh...äh...en usko, että törmään peikkoelämänkertoihin.
Uskon, että on olemassa vain hammaspeikkoja.
Niiden elämäthän loppuvat aina kesken, kun niiden kanssa mennään hammaslääkäriin.
Tiedän, että isopeikkokin vaan naruttaa kaikkia sanoen peikko olevansa :D
Tokkopa isopeikko sentään HAMMASPEIKKO on?
Sitäpaitsi vinkit tulevat aina isonpeikon puolelta kaikkiin.