maanantai 4. kesäkuuta 2012






(Ihan tähän alkuun ilmoitan, että blogini on kirjoitettu UUDEN ohjelman mukaan :( Kaikki näyttää menneen yhteen pötköön ja koko blogin kirjoittaminen on nyt aikalailla KATKOLLA!!! Sen verran ottaa pattiin).

(Ihan tähän alkuun toinen tiedote:
Sain jotenkin korjattua asioita, joten...ehkä muutaman bloggauksen vielä jatkossakin teen ;) )


Iltapäivää kaikki kymmenet&kymmenet rakkahat lukijani.
Päivä on kierähtänyt jo toiselle kyljelleen, ennenkö pääsin tänne teittiä ilahuttamaan mielenkiintoisilla viikon happeningeillä.
Charles kysäisi juuri äsken, että olenko jo kirjoittanut blogini (maanantai kun tietää vanhan äitisä niin tekevän).
Varmuudeksi hän mainitsi vielä, että ei koskaan lue niitä. Ovat kuulemmaasti puolet liian pitkiä.
Kirjoituskynteni syyhyävät kuitenkin taas siihen sähtiin, että on odotettavissa luettavaksenne pitkähkö jatustelu jälleen kerran. Varoittelusta ja arvostelusta huolimatta :D.
Kaikki viikon tapahtumat olisivat kyllä äkkiäkin läpi kaluttu, mutta kaikki niihinkuuluvat sivulauseet ottavat aina oman tilansa. Sille en voi mitään.

Maanantain kohdalla esimerkiksi on tyhjä lumivalkoinen kohta kalendäärissäni.
Hälvbridgen ovet eivä paljon narisseet, vaikka oli puntaripäivä ja kaikki.
Mieli-herkkuvälipala-laihdutussyömiseni on myös osoittautunut varsinaiseksi pöpöpommiksi.
Viimeisimmän ja uusimman tutkailutestin mukaan säilykepurkeista irtoaa sisältöönsä valtava ja hivuttava määrä vaarallisia lisäaineita.
Minun välipala-laihdutusmenyyni pääosa on juuri säilykepurkkien sisällöt.
Nimittäin syön parikertaa viikossa (ainakin) purkkiananasta raejuustoon sekoitettuna.
Lisäksi nautiskelen parikertaa (ainakin) viikossa tonnikalaa curry-soossilla. Sekin herkku on nimenomaa kätkettynä säilykepurkin uumeniin.
Siis, haloo? Minkälaisen pläjäyksen saan kruppiini haitallisesti hivuttavia lisäaineita viikossa?
Ehkä rinnan kivistykset, vatsaontelon jomotukset, pääkopan kovistukset ovatkin selitettävissä peltipurkkien sisälmyksiin liuenneilla lisäaineilla?
Tosin joku kerran lohdutti, että aina kun pistää pääkopan ulos ovesta saa kaikenlaista lisämateriaalia, ynnä säteilytystä päähänsä.
Pöhköksi tulee, jos asioita liikaa miettii ja pelkää. Tietysti järjen käyttö on sallittua.

Olen kyllä pikkasen huolestunut ja myös viisastunut. Luulenkin, että vähennän peltipurnukkasyömisiäni jonkun verran. SE MITÄ SYÖN HIVUTTAVIEN AINEIDEN TILALLA, ei ehkä tuo kruppiin lisäaineita, mutta lisäkiloja kyllä.
Toisaalta voin ehkä antaa lehtitietojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta takaisin.
Jos pelotteluun menee mukaan pelkäämään, niin kohta ei TARVITSE syödä mitään ;)

Punttisalille en liioin ole päässyt, enkä ehtinyt, koko viikolla.
Ehdimme onneksi kyllä kyläilemään Kalen ja Tupun tykönä ja "Herättäjäjuhlakokoukseen" ehdin myös ihan hyvin tiistai-iltana. Suutani en kokouksessa aukaissut muuhun kuin piirakan syömiseen ja kaffin juomiseen.
Kokouksessa laulettiin virsikin, mutta en voinut aukaista suutani silloinkaan, kun en osannut ko.virttä.
En tiedä olenko ennen briljeerannut virsien osaamisellani, mutta nyt sen teen:
Osaan aikamoisen määrän virsiä!!!
Ennen "vanhaan hyvään aikaan" meille Tipulassa (Vaasan tyttölyseo) opetettiin ainakin pari virttä viikossa. Sittemminhän virsikirja uudistettiin ja virretkin saivat uudet sanat ja nuotteja suoristettiin ja niekkuja tasailtiin.
Sekin on minun mielestäni ihan jees.
Ellei ikinä mitään olisi uudistettu, niin kuuntelisimme kirkoissa vieläkin munkkilatinaa ja laulaa lollottaisimme gregoriaanista kirkkoviisuntaa. Jokuhan voi tietysti ajatella, että se olisi ihan oikein ja sehän on ihan oikein sekin.
Itse rakastan edelleen sellaisia virsiä,joissa on mahdottoman paljon niekkuja ja kommervenkkisiä sävelkulkuja. Jos ääneni ja akustiikka sattuu olemaan kohdallaan seuroissa tms, laulan aina mahdottoman lujaa virren NIINKUIN SE SILLOIN VANHAAN HYVÄÄN AIKAAN TAVATTIIN LAULAA ;)

Kävin viikolla Nikolainkaupungissa eräässä uudessa ruokapaikassa naisten kanssa syömässä kesän alkamisen (!) kunniaksi.
Ruokaa oli mahdottoman paljon ja se oli mahdottoman hyvää ja halpaa. Ruokapaikka oli kuin sardiinipurkki täynnä meitä syömäreitä.
En luultavasti itse enää uskaltaudu paikalle. Ainakaan lunchitunnin aikana.
Yleensäkkään MÄÄRÄTYNnikäiset eivät ole suosittuja määrättyinä aikoina ruokapaikoissa, eikä kauppojen avajaisissa.

Torstaina olin Vähiksessä mukana suunnittelemassa syksyn Naisten iltapäiviä. Saimme asiat puitua halki, poikki ja pinoon.
Minäkin saan jatkossakin runoilla joka tilaisuudessa ja luulen, että kahvinkaateluakaan ei minulta kielletä. Senverran hyvin saan vielä kannuntrönön sihdattua kuppiin.

Sunnuntaina tietenkin kävimme kirkossa tapamme mukaan. Jumalanpalveluksessa olivat paikalla myös rippikoulunuoret, joita odotti portilla linja-auto viedäkseen heidät rippileirille viikoksi jumalanpalveluksen loputtua.
Oi sitä energiaa ja elämisen iloa, joka viisitoistavuotiaasta hohkailee ja pursuilee.
Sitä iloa riitti sieltä etupenkistä sinne melkein toiseksiviimeiselle penkkirivillekkin, jossa me Magnuksen kaa nakotimme.
Muistui mieleeni oma rippikoulu, josta en loppujen lopuksi muistanut mitään, nimittäin opetuksesta.
Vanhan arvokkaan rovastin muistan kyllä ja sen, että meitä oli ainakin sata ja mekin pursuilimme ja hohkailimme.(Tai minä en ehkä niinkään. Minä enämpikin myrtseilin).

Sunnuntaina illalla ajelimme vielä seuroihinkin Euroopan Unionin toiseksi komeimpaan kirkkoon.Ja kuten kaikki muistanevat, on se Huutoniemen kirkko. Harmittelin, kun en taaskaan muistanut ottaa kameraa mukaan.
Ko.kirkossa on nimittäin tosi hieno kastemalja.
Niitähän minä uhosin alkaa kuvaamaan, kuten myös vaivaisukkoja.
Projekti edistyy luultavasti aika nihkeästi juuri kameran ainaisesta väärästä sijainnista juohtuen.

Tänään ei ollut liioin kameraa mukana, kun olimme saattelemassa Viviannia kaukomaille Nikolainkaupungin lentokentällä.
Ihmettelen, kuinka neiti ja kaverinsa Noor kestävät olla toistakymmentä tuntia tanssimatta ja van paikoillaan istua.
Noorin äiti epäili, etteivät jaksakkaan.
Lentoasemalla tyttöset jo suunnittelivat uutta tanssikoreografiaa täyttä häkää!

Lyllan tuli myös samalla Nikolainkaupunkimatkallamme mukaamme hoitokoiraksi tänne Letkutien plantaasille.
Täytyykin muistaa mennä imuroimaan pölytollot makkarin lattialta ennen yöpuulle menoa.
Lyllanhan voi nimittäin lattialla maatessaan hotaista pölytollon vääräänkurkkuunsa tai kylmään&märkään nenäänsä.
Ei, en ole mennyt siivousinnossani liialliseen hulluuteen.
Intoa siivoukseen yläkerroksissamme ei ole, sitten huhtikuun, edes yritetty mitata. :(

Lopetan jatus...öh...raportin täältä tähän ja lähden Lyllanin kanssa pihalle.
Pihapiiristämme ovat nuo alun kaksi valokuvaakin.
Toisessa kuvassa näkyy se Magnuksen tekemä kaarisilta ja toisessa, se istuttamamme tuulenpesä.
Kaarisillan kupeeseen kannan valkoiset (tosin jo entiset valkoiset) muovipöytämme ja tuolimme.
Siinä kaarisillan kupeessa sitten ryystäilemme romanttisesti kahvia Magnuksen kaa.
Semmingin, jos lämpiää ilmasto, että tarkenee.
Tuulenpesäkin joutuu väistymään, kun ilmasto lämpenee ja samettikukat eivät jäädy.

T: Kaisa Kaari-Kutveikko
----------------------------------------------------
Psalmi 139 jakeet 16-18

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kun olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.
Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.
Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani. ¨

10 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Älä ny vaan lopeta mitään kirioottelua, jossei kerkiä kerralla kaikkia lukemahan, niin ainahan voi palata takaasin lukemahan. Tua sun laihduttamises on niin niin tuttua hommaa, yks mun tuttuni teki ja useen teköökin vieläkin niin, mä siis se tuttu on kans sellaanen puntari, notta eesttaas kaikki heiluu. Komia on tua sun kaarisiltas! Peltipurkkia ei saa sitten säilyttää jääkaapis, ei kiinniolevana eikä varsinkaan aukinaasena!

Kirlah kirjoitti...

Minoon samaa miälipualta ku Vilukissikin. Kirijoota vaan niin palijo ku saat tulemaan.
Minunkin kirjoituksiani on haukuttu milloin liian pitkiksi, milloin väärästä aiheesta kirjoitetuiksi. Jos ei joku tykkää, voihan se siirtyä jonkun toisen blogin lukijaksi.
Olen omalta kohdaltani ajatellut, että jos Suomessa on kerran 5 miljoonaa ihmistä, kyllä siitä riittää lukijoita vähän joka puolelle. Ja ainahan voi alkaa itse omien kirjoitustensa lukijaksi, niin kuin minä olen alkanut huvittaa itseäni. :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Joo, kyllähän pitääs aina viittiä muutenki ja tarkistaa kirijootuksensa ja NIIN MÄ PAHAA AAVISTAMATTOMANA teinki.
Kaikki oli yhyres syssys iliman piänintäkää hengitysrakua.
Mä jäykistyyn pattahaksi, enkä pystyny toimimahan pualehentuntihin ollenkaa.
Sitte sain jotenki koppulootua sen vanhan systeemin kautti asioota reirahan.
Ny kumminki rassaa, jos joku luki sen raakilehen ja luuloo, jotten mä hallitte asioota.
No, siinä sei palijua erehry, mutta kyllä mä ny tuumoostauon osaan kirijootukihini tällätä.

Kyllä moon tiänny, jottei avatus peltipurkis saa sisältyä säilyttää, enkä sitoo useen tehenykkää. Mä ruukaan syärä aina kaikki purkit pohojia myäri kerralla.
Sitä en oo tiänny, jotta soon niin kauhian myrkyllistä touhua niistä syäminen.
Outua, että henki enää ollekkaa pihisöö.
Kumma, ku kuuski on käyty, jottei saara peltipöniköötä myrkyttömiksi :(

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
Kuinka ihimees joku on voinu änkyröörä sullen, jotta kirijootat väärästä aiheesta?
Mistä se tiätää, mikon oikia ja mikon väärä?
Vaikka kyllähän ne jokku luuloo senki tiaron tiätävänsä.

Kauhian mukavaa oli lukia kehootukses, jotta kirijoottasin niin palijo ku saan tulemahan.
Pitääski oikeen joskus teherä sellaanen koet, notta kirijoottas kaikki asiat ja tuhannen sivulausetta viälä päällekylykeen.

Mua nauratti sun mainaasu, jottoot alakanu olemahan omien kirijootustes seuraaja ja tuteeraaja.
Minen taharo pystyä omiani lukemahan.
Niisson aina niin palijo suaranaasia virheetä, jotta pakkaa koko ruppi tulla näpyylle pelekästä häpiästä ;)
Muuten kyllä :D

Anitta kirjoitti...

Kyllä omassa blogissa saa kirjoittaa mitä itse haluaa (tai melkein, ei saa murhiin yllyttää). Lukijan oma vika, jos lukee vaikkei tykkää.
Minä säilytän peltipurkkeja jääkaapissa ja joskus avattunakin yön yli. Joissakin peltipurkeissa on muovitettu sisäpinta. Ei se muovikaan taida olla niin maan terveellistä, mutta oon ajatellut, että jos yli 9-kyppiseksi eläisin, niin sen jälkeen kaikki ois plussaa, vaikka joku vuosi vähemmän kuin ilman peltipurkkeja.

isopeikko kirjoitti...

Peikkoakin on joskus hivututtanut ja silloin se on laskenut mäkeä alas :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Kyllä jämpti on tosiaan niin, että oma blogi on oma ja siinä saa kirjottaa kaikkea mukavata :D

Tunnustan minäkin, että peltipurkin laitan jääkaappiin, jos en kaikkea jaksa syödä.
Tätä tapahtuu onneksi äärimmäisen harvoin ;)
Tiedän kyllä, että ei ole hyvä asia jääkaappipurkista syyä, mutta kyllähän toisaalta tähän ikään mennessä on jo kaikki jäämät varmaan saanu kruppiinsa tarttumaan.

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Minua hivututtaa tällä hetkellä kovasti, kun olen ajellut 1/2:n Suomen poikki linja-autolla.
Toisaalta ihan turhaan niin tekee, kun kerran en yhtään pelännyt.
En katsellutkaan niin tiiviisti ulos, vaan juttelin kavereille kotipuoleni asioita ja lausuin muutaman runon.

deme kirjoitti...

700 vuotta on aikas komea ikä Jumalan huoneelle, tai mille tahansa huoneelle. Paitsi Hänen mittapuullaanhan se on kuin 0,7 päivää elikkäs reilu 16 tuntia...

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Alkasin jo KÄSIN kirjoittamaan kommenttiasi kommentsuunilaatikkoon, kun näytti siltä, ettei se tule näkyviin lainkka.
Sitten huomasin, että se tuli tähän postaukseen, eikä viimmeseen. :D
Se on tuo DEMEntia, joka jyllertää.

Siis: Komea on ikä kirkolla ja komea on kirkko!
Jumalallehan tosiaan yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja päinvastoin.
Kansakunnatkin ovat kuin pisara vesisangon uurteessa.