Istun täälä konehuoneessa voipuneena, mutta väsyneenä.
Konehuone on tietenkin tämä meidän kammarimme, jossa tietokone sijaitsee.
Ennenkö alkaan kertomaan voipuneisuuden perimmäisiä syitä kerron noista alun kukkaiskuvista.
Kuvissa on plantaasimme orvokkikukkaset.
Näistä on ollut kuvat muistaakseni jo aiemminkin täälä, mutta laitoin ne uudestaan tämänhetkisessä tilassaan.
Tämänhetkisistä tiloista käy kiistattomasti selville se, että kukkaset on todella rakkaudella annettu.
Niin ovat komeita ja pöhääntyneitä!
Ensimmäisen kuvan kukkateline on traktorin lumikenkä ja toisen kukan teline on lasten pyöräturvaistuin mallia 1950 (noin).
Kolmas kuva, jossa siniorvokit heloittavat, ovat kukat tavanomaisessa ikiomassa amppelissaan, joka amppeli riippuu eräässä önäleessä, jota tarvittiin heinäkoneessa jota hevonen veti.

Nyt siihen voipunut-osioon.
Olen ollut tänään Herättäjä-juhlien talkoissa.
Haravoinut laajalta alueelta kaikki tupakantumpit, karkkipaperit ja kaljapullonsirut puts/vek.
Tuuli äityi ajoittain niin juhlalliseksi, että haravoiminen oli todella helppoa: harava ja roskapussi kainalossa sai vain katsella kuinka kaikki töhkä lähti lentoon ja laskeutui varmaan jossain Vöyrin hyppyrimäen tienoilla.
Talkoolaisia oli paljon ja kaikki olivat sen näköisiä, että maapallon kyljestä puuttui vain kripa, jota olisi väännetty.
Magnus oli myös innoissaan hänelle annetusta tehtävästä. Hän sai maalata kuoron esiintymislavan ulkoseinämiä ja myös alttarin.
Niin oli ollut innostava tehtävä, että oli maalia riittänyt kyynärpäistä alespäin käsvarsiin ja sormiin, sekä niskatukkaan.(Päälakitukkaa ei olekkaan maalattavaksi saakka).
Huomenna peli jatkuu. Kökkäys on hauskaa.

Kotiin tultuani päässä suhisi kuin entisessä kaislikossa ja otinkin nojatuolissa torkut.
Menin sitten ulos tekemään kuntojumppasession sillä vempeleellä, josta kerroin tässä taannoin.
Ei puhettakaan enää mistään päiden takertunisista, eikä jalkojen jumittumisista.
Olen päässyt punnerruksissani jo astetta vaikemmalle tasolle.
Olen tasolla, jolla aluksi en pystynyt muuta kuin makaamaan laitteen päällä kuin fileroitava lahna.
Ihmeellistä, kuinka TASO nousee, kun vaan jaksaa ja viittii.
Syksyn tullen ko. härveli on kannettava sisään.
Aion punnertaa sillä niin, että pystyn tekemään liikkeet siltä vihoviimeiseltäkin tasolta.
Painoja (3kg) olen myös heilutellut tuplaluvut tähänastisiin verrattuna.
Samoin luudanvartta ja kumminauhaa. :D

Tässä päivänä muutamana, ihan alussa viikkoa, kävimme Magnuksen kanssa Nikolainkaupungissa äänittämässä Matkalla-ohjelmaa, joka tulee ulos ens maanantaina 9.7 klo 19.30 Radio Deistä.
äänitimme saman tien toisenkin ohjelma-osion, joka puolestaan tulee eetteristä 30.7 klo 19.30 samalta kanavalta.
Minä lausun omitekemiä runojani molemmissa lähetyksissä.
Äänitys meni jo "vanhalla rutiinilla".
Kielen tarrautumisia purukalustoon ja kitalakeen tuskin huomaa, eikä sydämen sivutaukuroinnitkaan kuulu läpi.

Purukalustosta puheenollen menin tiistaina hammaslääkäriin niiden kamalien ja kivuliaiden tuntemuksien takia.
Yhtä hammasta hiottiin matalammaksi ja toisen ienjuureen tukutettiin jotain vihlomisenestotököttiä.
Lääkäri sanoi uskovansa, että karskutan hampaita yhteen nukkuessani.
NO NIIN! Ja Magnus on väittänyt, että kuorsaan ja suu on kuin golfradan viimeinen pelireikä.
Minä uskon lääkäriä. Muutenkin tosi mukava ja taitava, samoin hammashoitaja. Oikein pihalle asti perässä juoksi ja antoi näyteputkilon vihloville maissinjyville.

JK: PUOLET tekstistä on häipynyt jonnekin.
Enpä enää tänään jaksa kirjuuttaa uudelleen. :(

Tänään on tiistai ja kirjoitan nyt ne puuttuvat mielenkiintoiset häppeningit, jotka johonkin bitti-avaruuteen häipyivät.
Charles kylläkin ihmetteli sitäkin määrää, joka koneeltani luettavaksi jää meikäläisen OSAAMISTAIDON puitteissa.


Peräöstermyyran "trasukirkossa" olin keskellä viikkoa.
Vaikka ilma oli hyytävän hyinen, oli paikalle tullut ihmisiä ilahduttava määrä.
Sain pitää oikein puheenpätkänkin ja tietysti lausua runoja.
Runollisia kirjoja olisi mennyt kaupaksi enemmänkin kuin mukaan olin varannut.
Östermyyran "Kohtaamispaikalla" klo 17 kun kokoonnuimme, oli ilma kuin morsian konsanaan, mutta taas oli ilahduttava määrä ihmiskuntaa tullut seurapaikalle.
Sain lausua runoja ohjelman ulkopuolella.Lisäksi minua ja Magnusta haastateltiin.
Kysyttiin esimerkiksi, mitä vuodenajat minulle ja Magnukselle merkitsevät.
En tiennyt, että minulla on niin runollinen aviomies.
Hän väritti ja maalaili vuodenajat niin kauniisti, että oksat pois.
Itse en pystynyt vastaamaan kuin lyhyesti, että kesällä ikkunasta katsoessani ajattelen:
- Kesä! Mikäli almanakka jotain tietää.
Talvella ajattelen ikkunasta ajanmenoa silmäillen:
- Talvi.
Syksyllä katsellessani ovenraosta ulos:
- Syksy.
Ei siinä sen kummosempia revittelyitä tarvita ;)
Hienoa ja kaunista kaikki on tietenkin. Aina. Kaikkina vuodenaikoina. Sehän on selvä se.
Tähän Östermyyran tilaisuuteen olin varannut sitten niin monta Runollista kirjaa, etteivät ihan heti pääsisi loppumaan.
Sain melkein myytyä yhden (1) kirjan. Se on tämä korttiaika, joka krassaa meitä kauppiaita.
Opastin tätä melkeinostajaa Östermyyran Kristilliseen kirjakauppaan. Siellä tätä kuuluisaa eepposta on vielä 1/2 metrin kasa.
Menimme illan päätteeksi Magnuksen kaa Östermyyran DEF:ään pizzalle kaiken kunniaksi.
Tapahtui sielä sellainen ihme, jota en muista tapahtuneen viiteen vesikesään:
En jaksanut syödä kuin puoliskan pizzastani!
Ihmettelin sitä ääneen Magnukselle. Hiljaa toivoin, että Magnus olisi lyönyt viimeisen iloisen hyvänmielen-niitin, iloisen ja hyvänmielenpäivän päätteeksi ja sanonut, jotta sun maharustinki on varmahan krussahtanu, ku oot niin raakasti urheellu.
Magnus oli vaiti.
Sensijaan KUULIN hänen ajatuksensa:
-Ei kukaa jaksa kokonaasta pitsaa moheltaa, jos alakupalooksi syää kaks kilua salaattia ja puali litraa kotikalijaa.

Viimeviikolla tulistuin kymmeniä&kymmeniä vuosia tilaamaamme päivälehteen.
Sanoin yksipuolisesti irti kestojatkotilauksemme luettuani "kulttuuri"-sivun.
Tilasimme toisen aviisin, jonka "kulttuuri"-sivun antiin hermostuin myös.
Ehkäpä on kokeiltava vielä jotain kolmattakin vaihtoehtoa, jos taso ei ota noustakseen.

Sunnuntaina menimme tapamme mukaan kirkkoon.
Tällä kertaa kanttorina toimi Jimi. Ikä 16v.
Ilahduin hänen soitostaan siihen sähtiin, että teki mieli nousta vanhan kirkon paksuja ja jykeviä seiniä pitkin katon rajaan ja huutaa:
- HALLELUJA, VAIKKA HUIVI MENIS!

Tähän lopetan tällä erää, vaikka ehkä jotain jäi sanomatta viikon menoista ainiaaksi ;)
T: Kaisa Rökälä-Tufterström.
------------------------------------
Jumalan kymmenen käskyä.
Ensimmäinen käsky:

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia.