maanantai 3. syyskuuta 2012


Kaikki kuvat tässä yläpuolella ovat näpsäistyt taannoisella Venäjän matkallamme ja ovat Ruskealan kirkon sisältä/pihalta.
Samoin edellisen postauksen kuvat olivat kyseisestä kohteesta, kyseiseltä kirkolta.
Tuossa yläpuolella olevissa kuvissa keskimmäisessä näpöttää Magnus kaikessa komeudessaan kirkon rappusilla.
Minä sensijaan tunnen tällä hetkellä olevani hivenen kuin tuo YLIMMÄISESSÄ kuvassa oleva traktori.
Kävin nimittäin tänään heti aamusta vaihteeksi taas hammaslääkärillä.
Reikiä ei ollut ja kiveäkin hinkattiin vain hitusen kunkin paik...öh hampaan ympäriltä.
Muistutin lääkäriä niistä "Manolito"-kuorista, joista häneltä jo viimekerralla toivorikkaana kyselin.
Lääkäri loihe lausumaan, että
Kela ei enää korvaa porsliini-operaatiota, koska kyseessä ei ole SAIRAUDESTA johtuva hoitotoimenpide.
Minä hämmästyin puolestani, että onko Kela yleensä joskus porsliini-operaatiota korvaillut?
Yhden hampaan posliinikuorrutus maksaa 360 euroa.
Sanoin lääkärille syvään nielaisten palaavani asiaan, jahka lakkaan köyhtymästä.
Lupasin hoitaa kuitenkin kalustoani niin, että se pysyisi suussa vielä tämänmoisessakin kunnossa (vrt. traktorikuva).

Viimeviikon lauantai valkeni sateisena ja sumuisena.
Sillä ei olisi ollut mitään väliä, mutta samaisena lauantaina Nikolainkaupungissa oli ROVASTIKUNNALLINEN TORITAPAHTUMA ja kaikkien tiedossahan on, että nuotit eivät saa kastua (eivätkä soittopelit olletikkaan).
Toritapahtuma oli kuitenkin päätetty pitää, vaikka sataisi ämmiä äkeet perässä.
Vaasan, Laihian,Mustasaaren, Vähänkyrön ja Isonkyrön seurakunnista oli kustakin puheenpitäjät ja meiltä Isostakyröstä oli lisäksi kunnantervehdyksen tuoja ja musisoijat.
Olin oikein ylpeä meidän seurakuntamme panoksesta.
Varsinkin "Vaimojen ääni"-yhtyeen ihastuttavista leideistä.
He kun nousivat estraadille, nousi tunnelmakin ja ihmiset selvästi kuuntelivat heitä ohikulkiessaan.
Muutenhan ihmiset kulkevat vain kaiken ja kaikkien ohi lasittunut katse luotuna kaukaisuuden hämärään.
Soitannan välissä, muiden hoitaessaan esiintymisvuorojaan,"Vaimojen äänen" Ansa juoksi ympäriinsä ja huiskutteli käsiään päänsä yläpuolella.
- Eikö sinun pitäisi olla jo siinä iässä, että osaisit pukea toritapahtumiin?, kysyin häneltä huolestuneena.
-Minä tarkenen kyllä, mutta yritän lämmittää noita toisia, kiljahteli Ansa ja jatkoi hyppelyään.:D
Minulla oli lämmin.
Olin pukeutunut 1700-luvun markkinoilta ostamaani villaviittaan. Se on kirkkaanpunainen, lämmin, komea ja iki-ihana.
Naapurikunnan kirkkoherra epäili minun tulevia vaaleja varten sonnustautuneen tähän massasta erottuvaan viittaan, mutta hän erehtyi.
Kerroin, että olen perunut ehdokkuuteni, vaikka minulla olisi tosiaan ollut oiva vaalityövaatekin.
Vaikka siis satoi, oli kylmä ja hyisevää, niin päätimme, että ensi vuonna tullaan uudestaan. Edellyttäen tietenkin, että maapallo vielä pyörii ja elämme.
Seurakunnilla on sen verran mahtava sanoma julistettavanaan, että pienistä hyisistä kylmyyksistä, lasisista katseista, enempää kuin sateen roiskinnastakaan ei tarvitse hyyshäivää välittää.
On mahtavaa kertoa toreilla ja aitovierillä, elävästä Jeesuksesta, iankaikkisesta Herrastamme. Hurraa, hurraa, hurraa!!!

Sunnuntaina menimme kirkkoon, kuten tapanamme on.
Jumalanpalvelukset pidetään Isossakyrössä koko kesän ajan vanhassa kirkossa (1304).
Kannattaa riuhtoa itsensä pystyasentoon sunnuntaisin ja rientää kirkkotielle.
Siihen tulee ihana tapa. Jopa niin PIINTTYNYT tapa, että ei yksinkertaisesti keksi mitään muuta tekemistä sunnuntaiaamuisin kuin fammata kirkkoon.
Katsokaas, kirkossa saa Jumalan täyshoitoa ränstyneelle mielelleen ja rapautuneelle sieluparalleen, saarnojen, virsien ja yleensä vain hiljentymisen kautta.
Uusi kanttorimme soitti jumalanpalveluksen lopuksi pianolla kappaleen, joka sai meidän kirkkokansan jäskähtämään penkkeihin kuin tatit.
Pappi sanoi, soiton laannuttua, pitkän tovin jälkeen:
-Nyt vasta uskaltaa jotain hiiskahtaa. Ensi sunnuntaina meillä kirkossa on...jne, jne.

Olen tullut bloggauksessani jälleen kohtaan, jolloin päässä ja varpaissa alkaa kihelmöidä.
Pakko pitää paussi ja käydä ryystämässä jäähtynyttä kahvia. (Käy hyvä ihminen sinäkin).
Minua sitäpaitsi kauhistuttaa, kun raporteeraamatta on vielä paljon asioita ja kirjoitusta piisaa jo nytkin monta metriä :(

Hörp...klunk...klunk...

No, niin. Mihinkäs minä...
Sunnuntaina lähdimme iltapäivällä Lapualle. Mauno pitämään puhetta ja minä runoilemaan.
Tapahtui sellainen ilahduttava ihme, että runousinspiraatio iski päälle ja sain kirjoitettua upouuden runon.
Lausuin kokonaista 4 runoa, joista siis yksi oli uunituore ja lämpöinen, kuten uusista runoista niin osuvasti sanonta kuuluu.
Hiukan ennen estraadille menoa sanoin Magnukselle olevani sangen tympääntynyt typeryys-syndroomaan.
-Miltähän tuntuisi lausua runo, VAIKKA VAIN MUUTAMAN VÄRSSYN pituinen, ilman vesilasia ja tunnetta, että on surkimustyperysten kruunattu kuningatar? sipisin Magnukselle, kun tilaisuus oli jo alkanut.
- Oo ny vaan hilijaa ja kuuntele, vastasi Magnus kuuluvalla äänellä.
Magnus tietää nimittäin, että ns. sipinää minä en kuule ollenkaan. Mukana pitää aina olla ÄÄNTÄ ja silloinkin on arvattava puolet.

Vuoroni tuli aikanaan ja nousin puhujapönttöön suorana ja muhkeana kuin täysinäinen heinäseiväs, verkkokinkkukengät kopisten ja Ellokselta tilatun neulejakun helmat liehuen.
Pari kertaa lausumiseni aikana jouduin ottamaan vesihömpsyt, mutta muuten selviydyin kaikella kunnialla loppuun saakka.
Sain jopa kolme Runollista kirjaakin myydyksi.
Tuosta mainitsemastani neulejakusta vielä: ennen virallisen tilaisuuden alkua tuli eräs minulle tuntematon nainen tervehtimään oikein kädestä pitäen.
- Onpas täälä erikoisia vaatteita, sanoi nainen.
Tervehdys oli myös niin erikoinen, että minulta oli klapsahtaa leukaluu sijoiltaan.
Myönnettäköön, että Charles on jo aikaisemmin sanonut neuleen muistuttavan saunatakkia, mutta...
Onkohan syytä alkaa käyttää ulkopuolista stailaajaa?

Venäjänmaanmatkaan vielä palatakseni, pääsimme ihan uuteenkin kotiin pitämään seuroja.
Siis koti ei ollut uusi rakennus, vaan meille ihan uusi paikka.
On todella mahtavaa tuntea, että on tervetullut ja asiaa, jota viemme, kuunnellaan. (Asia, jota viemme: evankeliumi).
Yhteinen virrenveisuu sulattaa aina sydämen (siis oman rintalastani syöverissä pompottavan sydämeni) totaalisesti.
Ihmeellistä on laulaa samaa virttä, me suomeksi ja he venäjäksi.
Varsinkin ystävä sä lapsien-virsi on todella taivaallinen.
Huomasin muuten Vaasan (siis Nikolainkaupungin) torilla ihmisten myös reagoivan tähän virteen.
Lasittuneista katseista ei ollut tietoakaan tämän virren sävelten kaikuessa katujen yllä.

Calev kertoi uudessa seurapaikassamme viidestä tyhmästä-ja viidestä viisaasta neitsyestä niin mukaansatempaavalla tavalla, että me kaikki seuratuvassa olleet muistamme sen loppuikämme.
Talon emäntä keittänyt borsch-keittoa, perunamuusia, kotletteja, salaattia ja teetä blineineen ja suklaakonvehteineen.
Vatsat pinkeinä ajelimme kirkolle.
Iltakuudeksi menimme Tuksaan erääseen taloon vieraaksi ja söimme vähintäin yhtä herkullisen aterian myös siellä (ja vähintäin yhtä paljon).

Tiistaiaamu ei ollut vielä edes valjennut, kun vääntäydyimme vihreään pakettiautoon ja nokka kohti Suomenmaata.
Aamupalaa pureskellessamme kirkon oveen koputettiin ja sisälle astui pieni mummo, jolla oli meille pienet lahjat mukaamme annettavanaan.

Tullin läpi pääsimme melkein vain läpi ajamalla, koska olimme ajoissa asialla.
Palautimme Magnuksen erehdyksessä omimat pyyhkeet Jänismotelliin ja huruttelimme muutamaa välttämätöntä paussia lukuunottamatta suoraa Letkutielle.
(Välttämättömät paussit: päiväatria ja kaffi).

Nyt seuraa myös välttämätön paussi. Ensi maanantaihin siis.
T: Kaisa Paussen-Pulpström
----------------------------------------
Jumalan kymmenen käskyä.
Yhdeksäs käsky:

Älä himoitse lähimmäisesi huonetta.





9 kommenttia:

pau kirjoitti...

Kiitos jälleen reportsuunista venäjänmaalta ja kotisuomesta :)
En päässyt valitettavasti tuonne toritapahtumaan, koska olin lähdössä tänne etelään, jossa siis vieläkin olen lapsukaisten luona (lue: poika, miniä, lapsenlapsi).

Hyvää tekee välillä vaihtaa maisemaa. Kotikulta tuntuu sen jälkeen erityisen rakkaalta ja näkee samalla, että eletään sitä muuallakin! Siunattu asia, että matkanne onnistui. Kiitos siitä Jumalalle!
terv. Loukku ;)

Aila kirjoitti...

Magnuksesta saa komeeta kuvia, kävin heti tuoreeltaan tsekkaas hänen vaalikuvansakin.
Mutta miten kävi NUOTTIEN ja SOITTOPELIEN??
Mielelläni olisin ollut minäkin taas tänä pyhänä kirkkoon menossa (kirkkokin oli jo valittuna), mutta vaikka sinne voi mennä (ja mennäänkin) raihnaasella sielulla, niin raihnaanen kroppa voi menon estää. Niinku kuumetauti.
Aikanaan kun meidän lauluporukalle piti yrittää miettiä nimeä (kun "naisten lauluryhmä" oli liian pitkä ja ylimalkainen), niin kirkkoherra ehdotti "Viisi vaimoa". Ei meistä tullut viittä vaimoa, kun kaikki eivät olleet vaimoja ja kun tuo määräkin saattoi vaihdella, milloin neljä, milloin kuusi.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Arvasin, että sisko ei ole maisemissa, kun ei torin liepeillä näkynyt :D

Maisemien on oikein hyvä vaihtua silloin sun tällöin.
Se on virikkeellistä ja opettavaista.
Kotikulta saa tosiaan aina muutaman uuden, kullalta kukertavan renkaan, ympärilleen.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Joo, Magnus on hyvin raamikas kuvattava tätänykyä (kuin myös eukkonsakin).

Soittopelit ja nuotit peiteltiin Magnuksen kaupasta hakemalla kertakäyttösadetakilla ja viitalla.
Olivat soittopelit sun pensselit muutenkin sellaisen pienen lipan alla siinä rakennuksen vieressä, jossa olimme.

Ei kirkkoon tosiaan pidä mennä RUPPI kipeenä ja kuumeesta hytisevänä.
Joskus kauhistuttaa, kun joku kirkonpenkissä yskii suolensa pellolle ja niistää-töräyttelee nästyykit pullolleen.

No, mikä se teidän kuaron nimi oikein on?
(Minä kyllä tiedän, mutta kaikki tuhannet lukijani!):D

vilukissi kirjoitti...

Siinoli traktori pääsny viimmeesehen hommahan. Minen ny tarkoota notta hampahies kans olis samanlaanen juttu, nehän kuulostaa olevan kunnoski, ku ei tarvinnu ku pikkuusen jotakin. Kyllä ne Manolito hampahat olis kuule näky kylänraitilla, ajattele ny ku niihin valo osuus. Mukavia reisuja teillä kuulosti olevan. Ookko kokeellu sellaasia kosteuttavia karkkeja, saikohan niitä apteekista.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Kyllä se vaan on kattottava totuutta päin pläsiä tuan vanhan setoorin (?) silimin.
Olis se vaan niin komiaa välährytellä piikkiään ja nauraa leviäätti, vaikkei kukaa olis sanonu mitää naurettavaakaa.
Televisios niillon kaikilla niin valappahat purukalustot, jotta tavallisekki ja tervehet hampahat näyttää saharaminisun muruulta, saatikka sitte tällääset paikkookset :(

Kylloli tosiaan hiano reissu.
Siälon muarostunu jo sellaasia ystäväperheetäki, ku noon muut siälä jo usiamman kerran viaraallu.
Minoon käyny sellaasen kahareksan-kymmenen kertaa.

En oo sellaasista kuullukkaa!
Mutta mitäs, ku minuuttia ennen lausumista suussa sylyky flotajaa (samoon heti, ku viimmeesen äännähryksen on sanonu)?
Esityksen aikana mä sitä mälliä tarvittisin, mutta silloon ei voi syärä mitää, ku ässät pakkaa sihaata jo muutoonki.

Aila kirjoitti...

No se on Jedidot, (taikka niinku jotkut ääntävät että jetitot). Pyysimme erästä Israelissa OM:n työssä ollutta ystävää miettimään meille jokin sopiva hepreankielinen sana nimeksi, hän keksi "ystävättäret" - hauskaa, että feminiinimonikko hepreassa näyttää myös suomalaiselta monikolta.

isopeikko kirjoitti...

Peikko on kerran ja nähnyt traktorin. Se pörisi ja kiersi kukasta kukkaan.

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Kyseessä ei kuitenkaan varmaankaan kaikitenkaan ollut kuvan traktori, koskapa se ei pörissyt, eikä kierrellyt yhtään.
Kukkia kyllä pölisi kopissaan runsaasti.