maanantai 29. lokakuuta 2012



Istun vatsa täynnä Helmi-ryyni puuroa peräkamarissamme. (Kuvassa ko. huone pilkistääkin oikeassa reunassa udunomaisesti).
Läppärini vieressä pönöttää rouhea ruusu. Se ojennettiin Magnukselle eilen vaalivalvojaisissa.
Kaikki ehdokkaat saivat yhden ruusun, paitsi läpimenneet kaksi. Magnus sai yhden.


Sivusilmällä kauhukseni näin, että monta on jo ehtinyt lurkkailla tänne (tai sitten yksi useampaan kertaan), mutta nyt vasta ehdin kirjoittelemaan raporttia "mielenkiintoisista happeningeistä pitkin viikkoa"
.
Aamupäivän kulutin pouhottamalla jauhelihakeittoa ja pesemällä muutaman koneellisen pyykkiä.
Päivän lehtiä selailin kauan ja antaumuksella ja Suomifilmiä tuijotin tiiman verran.
Nyt tulikin katsomisen arvoinen filmi "Kun on tunteet". Maria Jotunin aikoinaan raapustama.
Pakko oli nauraa Emmi Jurkan loistavalle roolisuoritukselle (jota suoritusta en alkaa tässä sen kummemmin ruotimaan).
Pakko oli myöskin lopuksi pukea ja iskeä pakkelia naamaan ja kaahata kauppaan.
Puotiin oli ihan pakko lähteä, koska maito oli loppu ja ilman maitoa ei mistään oikein tule mitään..
Aikoinaan, kun Magnuksen äitiliini vielä eli ja asusteli täällä Hälvän mutkalla, kävimme häntä tietenkin usein tervehtimässä. Magnus tapasi soittaa ja ilmoittaa tulevasta vierailusta ja kysäisi aina, että tarvittooko kauppapuarista tuara mitään?
Äitinsä vastaus oli joka kerta sama: pari litraa maitua.
Nyt on meille käynyt tismalleen samoin. Jos joku innostuisi tulemaan kylille meille ja ilmoittelisi puhelimella ja kysäisisi, onko uupeloa jostakin, niin vastaus olisi:
-Joo, rasvatonta maitoa muutama litra.
Oma lehmä olisi mukava. Saisi aina mennä tikistään kikistä lisää, jos loppuisi jääkaapista.
Tämän päivän tekemiset ovatkin nyt sitten pulkassa, paitsi tietenkin tämä kirjoittaminen ja pallealihasten  kutistus-sessio.
Olen kuukauden voimistellut sillä päleellä, jonka käsikahvan alle en ollut kesällä mahtua liikkeitä huhkimaan.Muistattehan?
Aluksi punnersin 20 kertaa silmät viisi senttiä silmäkuopista ulkona. Nyt teen jo sata kertaa ja pystyn kuuntelemaan puuskuttamatta radio- Deitä vanhasta höyryradiostamme.
Juoksaisin vintille päivällä hakemaan leipää pakastimesta, niin ilokseni huomasin, että ei puuskututtanut ollenkaan.
Kyllä ihmeellisesti kunto ottaa kohistakseen ylös, kun vain pikkasenkaan viitsii itseään "rääkätä".
Punnuksia, keppiä ja kuminauhaa olen huiskutellut säntillisesti, vaikka kuinka ja kauan.
Mielestäni siitäkin on ollut runsaasti apua. Muskelintapaista on ollut muodostuvinaan käsivarsiin. Nyt ihmettelen, miten saisin ne lumpsahtamaan allien täytteeksi?
Voimisteluvempain on yläkerrassa makuuhuoneessamme.
Siellä on sopivan viileä jumpata ja ikkunaa pidän avoimena, ettei alkaa nuppi tärisemään ja vintti pimenemään.
Makkarissamme ei ole lämpö vielä ollut tänä syksynä päällä. Asteita siellä on 16!
Kieltämättä nukkumaanmennessä on aika raikasta, mutta olen keksinyt ratkaisun:  puolentoistalitran Cocis-pullot täyteen tulikuumaa vettä ja pullot löpsöllään olevien täkkien alle.
IHANAA!
.
Perjantai-iltana olimme Ylistarossa telttaseuroissa. Magnuksella oli puhe ja oli puhevastuussa kaksi "oikeetakin" pappia.
Moni oli telttakokouksesta lehdestä lukiessaan ajatellut, että on seurakunnalle tullut  perustavaa laatua oleva virhe ilmoitukseen.
Telttaseurat keskellä talvea!
Kyseessä oli armeijan vanha lääkintäteltta. Sisällä oli kamina ja oikea kipinämikko paiski tarvittaessa pökkyä pesään.
Penkeillä oli istuinsuojat. Kaikki olivat tietenkin pukeutuneetkin sään mukaan ja sää oli tietenkin mahtavan ihastuttava. Kuuraiset ikikuuset seisoivat teltan vartioina, eikä vähiten kauniisti valaistu Ylistaron KOMIA KIRKKO.
Lyhdyt ulkona paloivat kauniisti ja teltan sisällä leppalamput antoiivat himmeää valoaan ja hajuaan hartaiden kuulijoiden silmiin ja neniin.
Puheet olivat Jeesuksesta ja hänen meille ihmisille tekemästään pelastustyöstä ristillä.
Siinä istuessani ja kuunnellessani tunsin itseni hyvin onnelliseksi. Olen varma, että silmänikin loistivat päässäni kuin kaksi petromaxia.
Illan järjestäjät olivat nähneet kaiken kanssa todella paljon vaivaa. Makkaraa ja sämpylöitä kaffin kanssa saimme illan päätteeksi vielä nautiskella.
Oli puhetta, että talven mittaan pistettäisiin uusiksi tuo kaikki ihanuus.

Lauantaina olimme pizzalla Nikolainkaupungissa parin perheen kanssa.
Samalla vein uuden hipsunäpykkä-kännykkäni kaksviikkoishuoltoon (kuuluva rykäisy). Minulla ehti hermot mennä 14 kertaa tuon kahden viikon aikana.
Okei, okei juna on ehkä mennyt ohitseni, mitä hipsunäpyköihin tulee, mutta kyllä se näpykkäliikkeen nuoriherra sanoi, että vikaa, vikaa on puhelimessakin.
Sain ns. kertakäyttösim-kortin (omakeksimä täysin tuulestatemmattu sana), jonka sain laittaa pikkuiseen, vanhaan,rakkaaseen simpukkakännykkääni.
Jo alkas kuulumaan (jos vaan joku soittaisi) eivätkä paksut poskilihakseni heti vaihda kanavaa ja kuvaa puhuttaessa.
Asevelikylään menimme myös tervehtimään rakkaita omaisiamme, sekä Lyllan von Karvatuppua.
Emme ole ikinä kukaan nähneet piskiä, joka pudottaisi joka karvan niin totaalisesti kuin Lyllan vonTuppukarva.(Nimi on hieman edellisestä muutettu).
Catherine oli hermona. Seuraava koira olisi kuulemma kiinalainen harjakoira (tai mikä niitten "nahkiaisten" nimi oikein on?).
Vaatii muuten aikamoiset nieleskelyt, ennenkö sitä rotua pystyy silittämään.
Ainakin minä nikottelin hyvän tovin, kun kerran vielä töissä ollessani, asiakas lätkäisi ko. koiran tiskille ja jäi innokkaan  näköisenä odottamaan ihailuja ja silityksiä.
Koira ei ollut läheskään yhtä innokas, vaan seisoi tiskillä täristen ja mielestäni se oli hiukan broilerillakin.

Sunnuntaina olimme tapamme mukaan Isonkyrön kirkossa jumalanpalveluksessa.
Kirkonpenkissä istuessani ja laulaessani Martti Lutherin jykevää virttä, tunsin sanomatonta iloa ja rauhaa sydänalassani.
Saimme kuulla täsmälleen Raamattuun perustuvan saarnan ja sellaista soittoa flyygelillä, että teki mieli huutaa taas, että HALLELUJAA, VAIKKA HUIVI MENIS!
Kirkkokin oli jotenkin niin kaunis ja valoisa. Isonkyrön kirkko alkaakin olla aika huipulla siinä lempparilistassani, mitä pohjoisen pallonpuoliskon komeimpiin kirkkoihin tulee.

Sunnuntai-iltapäivällä kaahasin  Vähänkyrön seurakuntakeskukseen Naistenkesken Iltapäivään.
Minulla ei ollut alunperin sovittu runonlausumista. Kahvinkaatoa kyllä.
Minä likka se vaan aioin lausua runon 1/2 väkisin, mutta...melkein jo perillä ollessani huomasin, että kirjakoppa runoliuskoineen oli jäänyt kammarin pöydälle.
Luin sitten Raamatusta psalmin 16. Tosin senkin lukeminen oli tyssätä heti alkuunsa, kun yritin tihrustaa sitä pikkuruisesta käsiväskyraamatustani. Valaistus oli himmennetty, koska katselimme rainakuvia Botsvanasta, joten en erottanut edes isoja alkukirjaimia kunnolla, muusta puhumattakaan.
Piti pyytää tukevampipränttinen Raamattu Eikulta.
Kaikki meni hyvin, vaikka tunsinkin taas itseni P. Pitkätossun isoäidiksi ampparihameessani.
Vähästäkyröstä  ampaisin Isoonkyröön vaalivalvojaisiin, josta valvojaisista kerroinkin villakoiran ytimen aloittaessani raporttini.

The End.
T: Kaisa Villanen-Tossavainen-Pykänder
-----------------------------------------------------
Virsi 174 4:s säkeistö:

Anna, Herra, kansallemme
kristillinen hallitus,
suojaa rauha kotiemme
kuule köyhäin huokaus.
Kiitoksemme päältä maan
nouskoon taivaan kunniaan.
Isä, Poika, Henki Pyhä
nyt ja aikain loppuun yhä.




19 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

No nymmä ymmärrän, mitä varte äitee kysyy, jotta käyttäkö kaupas tullesnanna... :D

Yks mun lempivirsistä muuten tua. <3

kaisa jouppi kirjoitti...

Kaisa
Virsi on ollut Vaasan "Tipulasta" asti (eli puolivuosisataa) minunkin kestolempparini :D

Kyllä näillä mailla (Tervajoen Yryselän Hälävän Vähällänevalla)kun asuu, niin pitää kaupassa olla aina luntti mukana.
Toista se oli Nikolainkaupungissa, kun asuttiin 50 metrin päässä kaupasta.
Minulla oli silloin tosi jyhkeät pakastimet ja perunalaarit ;)

Aila kirjoitti...

Ylistaron seurakunnasta oli taannoin Kotimaassa tosi mielenkiintoinen ja valoisa juttu, sen ilmiömäisestä kökkähengestä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Kyllä se ilmiömäistä siellä on.
Kökkähenki elää ja voi hyvin vissiin ylt´ympäriinsä Pohjanmaalla, mitä olen seurannut.
Viimekesäisten Herättäjäjuhlien kökkäkuhinaa ei voinut muuta kuin suu auki kattella.
(No, pitihän sitä ittekki tarttua johonku trasuhun, jottei olis näyttäny kummajaaselta).

Rosina kirjoitti...

Minä käytän noin kaksi (2) Hyla-maitopurkkia viikossa, joskus jopa vähemmän. Piimää ja viiliä lisäksi.
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sinulle Kaisa, kun jaksat jumpata kotonakin. :))
Kai tästä pitää nostaa takapuolensa tuolilta ja lähteä tuonne sateeseen!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Minäkin tykkään piimästä ja viilistä.
Totta puhuen selviäisin kyllä ilmankin maitoa (ainakin kaks päivää), MUTTA...perheessä on tällä hetkellä ihminen, joka ei pysty (kuulemma kirveelläkään) juomaan kaffia, jos ei ole maitoa.
Siksipä sitä täytyy sitten joskus lähteä oikein erikseen hakemaan.
Minä en ole viiteenkymmeneen vuoteen laittanut kahviin mitään ylimääräistä. Yli kuuskymmentä vuotta olen kahvikultaa nauttinunna :D

Sokea kana kirjoitti...

Voiko hipsunäpyköissä olla vikaa? Minä olen koko ajan luullut, että kaikki vika on minussa ja kyvyssäni kesyttää tätä itseäni jalompaa lajia.

pau kirjoitti...

Kiitos jälleen hupia ja iloa tuottavasta kirjoitelmastasi, vai postausko lienee alan asiantuntijoiden mukaan.

Minä se vaan räkiä pärskytän kymmenettä päivää sen jälkeen, kun nukuin vajaan yön homekämpässä retkeilymajassa :( HOME on ystävät rakkaat, tosi vaarallista ja sairastuttavaa. Olen altistunut sille ja nyt sain oikein täyslaidallisen taudinaiheuttajia sisälmyksiini.

Onneksi elämä on muutakin :)
Tuo trasukirkko vaikuttaa oikein kodikkaalta ja tarjoilutkin asialliset.

Itselläni on maitojauhetta kaapissa PAHAN PÄIVÄN VARALLE, mikä tarkoittaa aamua ilman maitoa!

kaisa jouppi kirjoitti...

Sokea kana
Synkkä savu nousi minunkin pääkopastani ajatellessani tuleva eloa ja oloa hipsuKÄNNIKÄN kanssa (ent. ruotsinkielinen esimieheni sanoi aina kännikkä, eikä tiennyt ollenkaan olevansa hauska).
Mutta kun tuntui, että kuuluvaisuusnumerot (!) vilisivät puhelimen näytölä laukussakin sinne tänne KOKO AJAN (jos hiukan paisutellaan) ja paksun poskeni pienikin hipaisu aiheutti kaikenlaista vilinää (eikä vähiten hermoissani), niin jotain vikaa täytyy siinä päleessä olla.(Tihentynyttä hengitystä).

Mene vain rohkeasti alan liikkeeseen, ota vuoronumerolappu ja kutsuttaessa asetu asiantuntijan eteen ja kerro kaikki epäilysi rakkin...öh puhelimen edesottamuksista.
Niin minä tein (kaksi kertaa).

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Ensinnäkin kiitos kirjoitelmakehusta ja Noopelin palkinnon ansaitsevasta pahanpäivänvara-kekkauksesta :D
Maitojauhehan on oiva juttu myös silloin, jos saa hirveän leivontainnon, eikä ole maitoa kaapeissa, eikä lehmää pilttuussa!

Tuo home-allergia on kauhea asia. Nykyäänhän on melkein kaikki pytingit homeessa. Uudetkin.:(
Ennenvanhaanhan oli ruoka (ainakin hillot) paksussa homeessa, mutta se kaavittiin vain syrjään, ennenkö alettiin herkuttelu.
Ruokahomeita ei tietenkään voi verrata rakennuksissa muhiviin homeisiin.
Edellisistä on jääkaappi vapauttanut suurimmaksi osaksi, mutta milläs vapaudut seinätilkkeissä ja lattioiden väleissä piilevistä myrkyistä?

Jeesus parantakoon sinun olosi! (sydän, sydän).

Mansikki kirjoitti...

Mä tartuun tuohon koira-aiheeseen sattuneesta syystä. Vaikka mäkin oon totaalisen kyllästyny meidän karvatin karvojen pudottamisehen, en silti haaveilekaan ottavani sun mainittemaa nahkiaasta eli karvatonta koiraa. Mua aivan puistattaa ajatuskin sen silittämisestä. Se ei varmaan kävisi terapia- eikä kaverikoirasta, joita saa hellitellä lapset päiväkodeis ja vanhukset vanhainkodeis. Eihän siinä tuu edes hellimmät tunteet esille ku tärisyttää silittämisen ajatuskin. Toivottavasti ko. koiran omistajat ei ny loukkaannu mun vuodatusta.

kaisa jouppi kirjoitti...

Mansikki
Se koiruliini oli MUUTEN hyvin koiramainen (häntä heilui ja nokka pelas), mutta se ei tosiaan ollut "karvamainen".
Kun sitten sitä silitin, se tuntui lämpöiseltä pikku kynityltä kanalta :D
Emäntänsä sanoi, että kesäisin sille koiralle pitää laittaa aurinkorasvaa.
Kyllä se nahkakoira kieltämättä aika mielenkiintoiselta vaikutti, mutta sittenkin valitsisin MOPSIN, jos voisin ja saisin.
Kaikki koirat ovat kyllä ihania. Valitettavsti Magnus vaan on allerginen :(

Anitta kirjoitti...

Karvaton koira on aika puistattava ajatus. Kerran olen sellaisen tavannut ja silitellytkin. Tuntuihan se nahka ihanan pehmoiselta ja lämpimältä, mutta sääliksi käy eläintä meidän syksyssä ja talvessa.
Minä käytän maitoa aika vähän joten en tarvitse lehmää keittiön nurkkaan. Mulle riittäisi kissanmaito, jos vaan kissoja vois lypsää. Ostan yleensä viikoksi puolen litran tölkin, jostá puolet ehtii vanheta, jos en älyä leipoa loppumaitoa.
Hipelöitävää kännikkää en halua mistään hinnasta, en ehkä ilmaiseksikaan. pelkään, että tekevät omiaan käsväskyssä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Oli se erikoinen kyllä se karvaton hurtta :)
Sille rodulle varmaan pitää näillä leveysasteilla tehdä talveksi VARATURKKI ja neppareilla vaan mahan alta kiinni.
Vaikka ei meidän mopsikaan meinannu talvella tarjeta, muttei antanut pukea niskaansa mitään ylimääräistä nuttuakaan.

Mun kyllä tekee maitoa mieli, varsinkin silloin, kun se on loppu.
Joskus on jäänyt sellainen sääntö mieleen, että puolilitraa pitäisi naisihmisen kitata maittilaa päivässä. Juusto siihen vielä päälle kyytipojaksi.
No, tottahan sellaista sääntöä on mukava noudattaa ;)

isopeikko kirjoitti...

Miksiköhän vaaleissa valvotaan, vaikka suuri osa äänestäjistä nukkuu? Taitaa olla tyänjako kohorallansa.

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Sasse!
Mutta kyllä toivoisin työnjaon hivenenverran muuttuvan niiden nukkuvien kohdalta. Mimmosen sortin jytkähdys siihen tarvittaisiin?

Rosina kirjoitti...

kaisa,
kommenttisi blogiini poistui vahingossa, kun koko blogin teksti häipyi taivaan tuuliin. :((
Siis ei mitään henkilökohtaista..
Muuten, tänään tein niitä hätäprätiköötä, rusinoilla.:)
Liian hyviä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Nou hätä! Siis, mitä kommenttiini tulee :D
Ihmettelin, kuinka ihmeessä olit saanut sen sinun kirjoituksesi takaisin?

Kerroin heti Magnukselle prätikkä-asian. Meitä kovasti nauratti, koska me jos ketkä tiedämme, että tuoreina niitä on todella vaikia vastustella ;)

Ailakki kirjoitti...

Tässä on ajatus maailma aivan seis kun flunssa pitää otettaan yllä .mutta tiedän että Komiallakirkolla oli hyvät ilta seurat niistä sais tulla perinne oikeen..Siunausta alkavaan viikkoon.