maanantai 1. lokakuuta 2012





Nämä voivat ehkä sittenkin vasta olla ne viimeiset kuvat viimeisimmästä Aunuksen matkasta. Mene ja tiedä.
Yläkuvassa Ruskealan kirkon alttaritaulu ja alttari, keskimmäisessä ko. kirkon komea pääsisäänkäynti ja alimmaisessa kirkon ruokasalin yksi nurkkaus.
Paikalla on  osuva nimi  HERRAN KUKKARO.
Herran Kukkaro- kyltti tien vieressä kutsuu ohikulkevia ystävällisesti pysähtymään ja levähtämään hiukan.
Myös hiljentyä voi tässä ihastuttavassa kirkossa ja syödä ja/tai juoda kahvit kunnon nisusen kanssa.
Mekin joimme viimeksikin hyvät kaffit juurileivotun pullan ryydittämänä.
Ylläolevia kirkon kuvia tässä itsekkin ihaillessani leijailee nokkaani melkein ne hyvät tuoksutkin, jotka meitä kirkon eteisessä jo olivat vastaanottamassa.
(Täytyykin pyytää Magnusta kissauttamaan päiväkahvit).

Minulla on myös suuri ilo jälleen toivottaa uposen uusi lukija tervetulleeksi seuraani.
Eipä ollut kiveenhakattu se 35, kuten viimekertaisessa bloggauksessani itkeskelin. EI, vaan luku on nyt siis 36, Macan lisättyä nimensä listaan.
Etsiessäni uutta listatulokasta, luin myös entiset nimet nuukasti läpi.
-HETKINEN, ajattelin tuohduksissani.
-Olenko ollenkaan nimeltä aina maininnut kaikki, heidän tänne tullessansa?
Jos en ole niin hienosti tehnyt, vaan toiminut tyhmästi ja vaiennut, pyydän anteeksi.
Olen kyllä teitteistä kaikista tietoinen ja olette näin ollen tärkeitä, koska kukapa haluaisi kirjoitella tyhjille seinille?
En minä ainakaan.
Joskus lapsena halusin niin tehdä ja aloitinkin kertomuksen, jonka sankarina oli siili nimeltä Viksu Viilipytty.
Kätkin kirjoituksen keittiönkaapin loodaan, josta se äiti, tahi isä sen  suureksi riemukseen löysivät ja josta jutusta minua ystävällisesti vuosikausia muistutettiin sopivissa situatsuuneissa.
Voisinkin ehkä ajatella, että kehittelisin V. Viilipyttyä enämpikin, koska siilit ovat nykyään kovasti suosittuja sarjakuvissa. Ne vaan pakkaavat kirota karskautella hiukan liikaa ;)
Viksu oli suorapuheinen, mutta hillitsi itsensä hivenen paremmin kuin nykyajan piikkiniskat.

Elikkä pitemmittä puheitta: tervetuloa Maca lukijoihin ja niinkus aina: terveoloa kaikki entiset.

Käänsin taas takkini ja puheeni ja monen kuukauden uhoamiseni männä viikolla.
Hain postista uuden puhelimen itselleni.
Uuden puhelimen hankkimisesta en ole koskaan uhkunut, etten sellaista hankkisi, mutta MIMMOSEN uuden telehvoonin kelpuuttaisin, niin SIINÄ olen livennyt.
Uhosin aina posket täristen ja silmät palaen, että hipaisukännikkää (entinen pomoni sanoi, ruotsinkielinen kun oli, kännykkää kännikäksi) en kuuna kullan valkeana huolisi!
Lienee tarpeetonta mainita, että uusi kännikkäni on nimenomaa hipaisu-sellainen.
En ole oppinut tätä h-tekniikkaa vielä. Charles sanoi, että ei tarvitse olla kummonenkaan tietäjä, kun sanoo, etten tule koskaan oppimaankaan.
Olen nyt kokeillut hidasta/nopeaa/häivämäistä/liiskamaista/edestakas/väipähdystekniikkaa, mutta "verho" on ja pysyy useimmiten paikallaan
Catherinekin antoi joitakin viisaita liu´uttamisneuvoja, mutta ei auta ammatti-ihmisenkään neuvot.
Vastata sentään osaan (jos ehdin liu´ututtaa) ja parikertaa kyllä onnistunut soittamaankin (jos liu´ututtaminen ottaa onnistuakseen).
Ehkä asiat tästä ottavat lutviutuakseen. Paikalleen ei auta jäskähtää!
Syy takinvaihtoon oli myös siinä, että meidän täytyi vaihtaa operaattoria. Puhelut nimittäin katkesivat 100%:sti joka kerta.
Enää ei pelittänyt sillä vanhalla paikallakaan, jossa jotenkuten parisen minuttia onnistui vastapuolen kanssa praataamaan.
Vanha paikkahan oli, kuten kaikki muistavat, köökin tuolissa istuen katse oveenpäin ja puhelin vasemmalla korvallisella.
Hetkelliseksi uudeksi paikaksi osoittautui sementtisten ulkorappusten toisella askelmalla seisominen ja se ei näin kylmillä enää innostanut.
Nyt on sitten operaattorit ja puhelimet vaihdettu ja VIELÄ EI OLE KATKENNUT.
Minähän en tosin ole soitellut, mutta Magnus. Olemme ihan mykistyneitä silkasta onnesta.
Sanovat, että samat linkkitolpat ovat kaikilla operaattoreilla samat, mutta kyllä nyt tuntuvat tolpat jotenkin jykevimmiltä. Sanokoot jotkut, mitä tahtoo.

Menimme päivänä muutamana tässä menneenä viikolla karvariin.
Maunon hoviparturi on sama kuin minun ateljeekampaamoni.Sama frisöörskäkin.
Tietenkin meidän kampauksemme ovat vielä toisistaan poikkeavia.
Joskushan sekin voi olla sama "potta päähän ja leikkaus reunoja pitkin"-lookki. Jos nimittäin emme enää pääse kulkemaan ja minä hoidan klipsinnän.
Nyt kuitenkin istuimme eräänä aamupäivänä taas molemmat ko. kamparturissa. (keksaisin tuon sanan juuri nyt).
Annoin kampaajatr-Annelle täysin vapaat kädet. Ainoastaan punk-tyyliin pyysin hieman pitempää miettimisaikaa, jos hän sellaista suunnittelisi.
Mielestäni olimme päinemme kaikkinemme hyvin komeita poistuessamme kamparturista.Minä ja Magnus.
Olisin kiitellyt tekstarilla Annea, mutta en ole vielä opetellut viestitystä sitä uudella liukurillani.

Runopiirikin alkoi viime torstaina.
Meitä oli koolla 3 runollista osanottajaa. Luimme toinen toisillemme runoja kahdesta kirjasta, jotka kirjastonjohtaja ystävällisesti meille kiikutti.
Toisille runoille me hymähtelimme, toisille hyväksyvästi nauroimme ja toisia ihmettelimme.
Ihmettelimme jopa niin, että luimme runon toiseenkin kertaan, jonka jälkeen ihmettelimme tuplasti.
Vaikka sellainenhan hyvän runon kuuluisi toki ollakkin, että se ikäänkuin aukeisikin vasta miettimisen ja makustelemisen kautta.
Meikäläisen TÖKSTÖKS runoilijan pitäisi ottaa opiksi.
Ei saa runoilla esimerkiksi, että...
(seuraa juuri sepittämäni  esimerkkivärssy)

Yön aikana talvella lumi mossahti rappusten eteen vuoreksi
ei siitä yli päässyt,
eikä auennut ovi
Lapio, kun olisi ollut
niin...
Mutta lapiothan pidettiin ulkovarastossa
ja, jos oikein muistettiin
oli  siitäkin kahva irronnut
joskus.

Vaan näin (seuraa juurisepittämäni parempi esimerkkivärssy):

Yöllä
vuori edessä
ei auennut
kiinni
muistissa irronnut kahva
joskus.

Päätimme kokoontua joka toinen torstai ihmettelemään ja lausuelemaan runoja.
Minä toivottavasti saan onnahtelevan runoratsuni myös kammettua pystyyn. Sitähän minä jo viime bloggauksessani haikailin.

Isonkyrön seurakunnan strategiapäivä oli lauantaina.
Meitä oli kokoontunut kasaan aikamoinen joukko seurakuntatalolle ja hienoja srtategioita julkituotiin aikamoiset määrät.
Tulisi taas ylkkäpitkä bloggaus, jos kaikki hyvät ylöskirjatut asiat tänne laittaisin, niinpä kirjoitan oman strategiani tähän sivustoilleni:
"Kerron kaikille , joille vaan ikänä saan tilaisuuden, sekä sopivissa, että sopimattomissa paikoissa, että Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä. Jeesus elää. Hän antaa toivon ja iänikuisen turvan".

T: Kaisa von Hipser-Lumenzson

10 kommenttia:

Deme kirjoitti...

Luulenpa, olenpa miltei varma että pidän enempi paljon siitä ensimmäisestä, siis siitä vähempi paremmasta esimerkkivärssystä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Täällä juurikin istun ja odotan runonhäivähdystä :(
Ei väliä, vaikka ensimmäisen-, taikka toisen esimerkin kaltaisia, KUNHAN JOTAIN.
Pakko joka tapauksessa. Tuli luvattua.

Mukava tuta, että ensimmäinen versio on SUUREN YLEISÖNKIN ykkönen. Ei vain minun yksin. ;) :D

pau kirjoitti...

Pitempi värssy parempi
jälkimmäinen vastaavasti huonompi
mutta molemmat naurattaa mahdottomasti
on taas sellainen päivä
itkettää tai sitten naurattaa
mukavampi nauraa.

Kunhan nyt jotain alkais aueta sulle,
ja OLEN VARMA että alkaa:)

Kiitos taas makoisista nauruista.
Pitää taas äiteelle soittaa
ja kertoa, mitä Charles ounasteli:D

Ja tässä vielä TUNNUSTUS:
1. Palkinto:
naurattavin blogi
1. Palkinto:
hersyvin huumori
1. Palkinto:
makeimmat runoset

Siunausta kallis kamuseni:)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Harvoimpa, jos koskaan, sitä moisia tunnustuksia roiskastaan luettavaksi.
Kiitos vaan tuomaristolle (ujo rykäys, jonka perään kuuluva huo´ahdus).
Palkinnot innoittavat minut entistäkin huimempiin koitoksiin ja ovat omiaan kannustamaan, kun kynää järsien tuijotan tyhjyyteen ihmetellen MITÄ minä kirjoittaisin?
Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos! ;)

Rosina kirjoitti...

Vai hipaisukännykkä?
Minulla on vain simpukkamalli, taidan käyttää sitä hyvin pitkään. :))
Mies hankki jo aikoja sitten niin monimutkaisen kännyn, etten sillä meinaa edes tekstiviestiä saada aikaiseksi. Pakko myöntää, että jään toiseksi kännyköiden ihmeellisessä maailmassa.

Minä pidän lyhyistä runoista, esimerkiksi seuraavasta:
"Sinua en voi muuttaa.
Oman itseni kanssa jos osaisin elää ehjän päivän"
(Anja Porio)
Runo on opetusta ainakin minulle!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Simpukkamalli oli minullakin yli kuusi vuotta.
Hyvin palveli, mutta vanhemmuuttaan "leuat" löystyivät ja yläleuan oikeaan nurkkaan ilmestyi ilkeännäköinen hiusmurtuma :(
Kait tämä uusikin ihan hyvä olisi, jos käyttäjänsä olisi vähemmän nolo.
OPERAATTORIN vaihto ainakin kannatti. Ihmeeksemme puhelut eivät katkea. 7vuotta olemme turhaa kärvistelleet :(

Anja Porio on minunkin lempirunoilijoitani.Jos nyt niin väkevästi voi sanoa, koska en ole mikään runojen suurkuluttaja ;)
Jos luen paljon toisten kirjoittamia runoja oma runoLURUNI tyssähtää totaalisesti.
Huomaan aina, että muut runonkirjoittajat ovat jo sanoneet kaiken ja ah, niin hyvin ja kauniisti.

Heeka kirjoitti...

Tuosta puhelinasiasta tuli mieleen, että meille tuntuu olevan samankaltaisia kokemuksia muheluiden katkeavuudessa ja kuinka ollakaan hipaisupuhe-elimissäkin. Meilläkin dna:n liittymät katkeilivat yhtenään. Kuten lienen jo omassa blogissanikin ilmoitellut, ensin luulin vian olevan kännykässä, jonka vaihdoin. Sain veljentytöltä ystävällisesti hänen poikansa hieman käytetyn ja opin kuin opinkin sitä sen verran käyttämään, että ainakin puhelut, tekstarit, kuvat ja jopa kalenteri onnistuvat. No niin, asiaan siis: ei ollut vika puhelimessa, aina vaan puhelut katkeilivat. Vuorossa oli siis sim-kortin vaihto. Ei auttanut. Lopulta annoin periksi ja tivasin dna:lta missä mahtaa olla vika. Vastaus oli kolea, ollaan katvealueella eikä asialle oikeastaan voi mitään ennen kuin rakennetaan uusi tukiasema ja se ehkä sitten yltää tänne tai sen vaikutusalue. Nåh oltiin käymässä ystävän luona Lohjalla ja käveleskeltiin kadulla odottaen hänen kotiutumistaan. Siinä yhtäkkiä näin avoimen Elisa-kaupan oven ja pyrähdin sisään. Samalla saimme tietää, että Saunalahdella, joka käyttää Elisan verkkoa ja lienee kyseisen yhtiön omistuksessakin, on hyvin kattava verkko asuinalueellamme. Näin sitten vaihdoimme molemmat Saunalahden liittymään. Tämä ei nyt sitten ole mainos. Olen aikojen alusta ollut vankka dna:n - aikaisemmin Radiolinja - kannattaja, mutta pakko mikä pakko.

Taisi tulla aikasen liika pitkä kommentti. Mutta kun on niin vaikea täältä näppäimistöltä löytää sitä viimeisintä pistettä.

Sokea kana kirjoitti...

Siitä on kuukausi, kun kerroit pitäväsi simpukkapuhelintasi pumpulissa ja minä toivotin sille pitkää ikää siellä. Näin pitkään se toivotukseni sitten toimi.

Liu´utus minulla on jo lähtenyt jotenkin sujumaan, mutta sen jälkeen on tullut muita innostavia haasteita, joiden parissa askartelen ilmeisesti vielä piiitkään.

kaisa jouppi kirjoitti...

Heeka
Ihan kivaa, että sitä viimeistä pistettä ei niin heti aina löydä :)
T: Nimimerkki "Pitkien kommenttien kannattaja number one".

Mitäs nyt, kun meillä oli juuri s-lahti operaattorina ja pätki niin maan perusteellisesti?
Saas nähdä, kuinka son&ra toimii.
Ainakaan tähän mennessä ei ole katkennut kertaakaan ja olemme jo VIIKON soitelleet ja meille on soiteltu.

kaisa jouppi kirjoitti...

Sokea kana
Niin se on ihmisen mieli häilyväistä sorttia!!!
Syvällä rintaäänellä vannotut periaatteet paiskattiin alta aikayksikön romukoppaan ;)
Sielä se nyt simpukka klapsuttelee löysiä leukojaan virattomana köökinkaapin loodassa.

Sen verran olen katsellut ja kuunnellut uutukaista lumiaani, että ymmärrän sen olevan hieno päle.
Ymmärrän myös, että sen jotkut hienoudet tulevat jäämään pimentoon osaltani ikuisiksi ajoiksi :(