maanantai 19. marraskuuta 2012


Kuvassa  plantaasimme sikalan/kanalan rippeet.
Nekin rippeet häipyvät kartalta, jahka maa jässähtää niin, että se kannattaa kaivinkonetta.
Tuossa kaikkensa antaneen emakkolan kohdilla heilimöi ensi kesänä, tai ainakin seuraavana kesänä, suloinen puutarhaniittu.
Minun pitää vielä googlettaa kohdasta puutarhaniittu, että osaan sellaisen oikein ja kaikkien sääntöjen mukaisesti perustaa.
Kaikkihan teistä tietävät mimmonen on puutarhaniittu? (Tuo niittu- sana on hivenen vanhahtava ja runollinen,  mutta sopii erinomaisesti siihen haavekuva-näkyyn, joka minulla tuossa sikalan kohdalla aatoksissani heilimöi).
Puutarhaniitussa heilimöitsevät heinä, ruiskukat ynnä moninaiset muut niittyjen ihanuudet. Olen lukenut, että sellaisia niittusiemenpusseja on myynnissä alan kaupoissa, eli puutarhaniittukaupoissa.

Eipä ole kulunut aikaa kuin viikko ja taas on maanantai.
Tämä maanantai on kulunut jynssäyksen,  puunauksen ja tavaroiden siirtämisien paikasta a, paikkaan b parissa.
En ole siitä kuitenkaan pahoillani, koska nyt tulee lätkäistyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Meillä tehdään kottiseurasiivouksen lisäksi myös joulusiivous.
Kaikki päivät kotiseuroista jouluaattoon voinkin sitten vain  maaskennella laipioon syljeskellen ja illat kulkea kylillä ja kaikissa tilaisuuksissa, mitä ikinä järkätään sadankilometrin säteellä.
Tarkennettuna vielä kaikissa HENGELLISISSÄ tilaisuuksissa :D
Muutaman lanttulaatikon ja sensellaisen joudun varmaan tekemään ennen aattoa, mutta sehän on vain ilo.

Vaihdoimme siivousinnoissamme myös köökkiin lampun. Ajattelimme, että nyt voi valotkin olla kirkkaammat, kun on senverran hyvin puunailtu.  Näkevät ihmiset paremmin laulaakin virsikirjasta.  Ennestään katossa oli lamppu, jossa oli 5 kappaletta kuuppaa, joihin kävi vain 25 kynttilän tuikkimet.
Vaihdoimme lampun vanhaan  kaupunkiasuntomme (sen, jonka möimme ja josta tänne muutimme)  lamppuun. Se lamppu on teelautasen kokoinen ns, suutarin leppalamppu, mutta siihen saa laittaa 60 watin lampun, entisten 5x25w "veristen lihanpalojen" sijaan.

Nykyään  on hirveän vaikeaa löytää sopivaa tuikkua, joka vastaa entisiä watteja. Lamppujen  pakkauksissa on tuhottomasti tekstiä ja numeroita, mutta niistä ei ota Erkkikään selvää.
En tiedä onnistuinko, mutta nyt on kymmenen vuotta aikaa ihmetellä, sillä sen se lamppu nyt kestää. Saakohan rahat takaisin, jos näin ei ole?
Tampuurissamme on jo ainakin toinen "kymmenen vuoden" lamppu menossa, emmekä ole asuneet paikkakunnallakaan kuin vaivaiset 7 vuotta.
Siivoussessio jatkuu vielä, jahka saan  tämän "mielenkiintoiset happeningit" purkkiin.
Leipomiset jätän huomiseen. Äkkiäkös sitä muutamat korvapuustit ja omenapiirakat vääntää, kun herää ennen sian ruppua.

Viime viikolla olin kampaajalla ja Magnus parturissa. Minä varasin ajan itselleni samantien jo seuraavaankin kertaan, mutta Magnus sanoi, jottei hän tiärä tarttooko hänellä silloon viälä eres niskavilloja sinklata.
Kun tulimme parturi& kampaamosta kotiin, oli naapurin isäntä pihassa.
Menimme sisälle, keitimme kahvit ja laitoimme maailman -, kylän-,sekä seurakunnan asiat kuntoon.
Tuli puhetta myös ruuasta ja kertoi isäntä tehneensä sianpääsylttyä pitkästä aikaa.
Sianpääsylttyä!
Vesi herahti kielenkannalleni. Kerroin vuolaasti tykästymiseni ja sen kuultuaan lupasi isäntä tuoda minullekkin palasen.
Magnushan ei s-sylttyä suostu syömään, edes maistamaan. Ei niin suurta tukkua rahaa noukan etehen kuulemma lyärä, jotta syämähän suastuus.
Seuraavana päivänä minä sain tuon kallisarvoisen sylttypalan ihan käteen ojennettuna.
Se oli juuri niin hyvää kuin muistinkin. Tai ei...se oli vielä paljon parempaa!
Charleskin halusi maistaa ja tietenkin huomasi, että hyvää oli :(
 Jouduin jakamaan sylttyannoksen hänen kanssaan.

Torstai-iltana meillä oli Isonkykyrön Kristillisdemokraattien po:n syyskokous. Kurvasin kokoukseen kuntosalilta. Suoraan, ilman välilaskua.
Salilla kunnostauduin lisäämällä LIIKEsarjoihin 10 ylimääräista peherrystä jokaiseen, eli  50x entisen 40: n sijaan. Joka päleessä!
Saman lisäyjsen olen tehnyt myös kotoisessa kuntosalissa. Nyt nostan 3kilon punnuksia tyrät rytkyen 50 kertaa ja väännän sillä "vaakatasosta istunta-asentoon"-koneella 100x!!! (Puuskutus, puuskutus).
Missään ei kuitenkaan edelleenkään mitään tulosta NÄY, mutta kunto on kyllä kohissut enempi kuin vaaksanverran ylöspäin :D
Ennenkö menin kuntosalille ja sieltä syyskokoukseen,  olimme me kirjaston runopiiriläiset kokoontuneena kirjastossa oikein kaffikupposten ääressä.
Magnus oli leiponut minulle mukaan prätkyjä. Olin ne hyvissä ajoin tilannut.
-Ne prätikät eivät maistununeet tavanomaisen samalta kuin ennen, sanoin jälkeenpäin syyttävästi Magnukselle.
-Miltä ne sitte maistuu? Samanlaasia noli ku aikaasemminki. Moon kuule sevverran niitä leiponu, jotta älä tuu mulle rutajamahan...sanoi Magnus tuohtuneena.
- Ne maistuivat kananmunilta. Prätkyt olivat ihan paistetun kananmunan makuisia ja näköisiä, julmistelin minä.
- No, mä laitoon taikinahan ylimäärääsen kotkottehen, kun noli niin pikkuusia mulukkeroja täs tämänkertaases kennos...

Tarjosimme runopiirissä kahvit myös kirjaston johtajalle, joka jää oloneuvoksettareksi. Annoimme  Kyllin tekemän vetoketjukoru-setin lahjaksi.Settiin kuuluu rintakoru ja korvikset. Vetskareista taiteiltu!
Minulla oli kerrankin kamera mukana ja näpsäisin kokeeksi kuvan koululaisten tekemistä hienoista pahvisista linnakkeista, että olisi kone kunnossa, kun koruja luovutettaisiin ja puheita pidettäisiin.
 Räps...klik! ....
Yllätys, yllätys, kamerassa ei ollut muistikorttia sisuksissaan. Charles oli oli taas ollut asialla. Ei muuten ollut eka kerta.
Jokatapauksessa olin onnellinen, että olin yleensä muistanut ottaa kameran mukaani. Ehkäpä ensikerralla onnistuu.

Lauantaina ajelimme Alajärvelle KD:n Eteläpohjanmaan piirin syyskokoukseen. Meitä oli Isostakyröstä kolmen kopla: Magnus, Eve ja mä.
Saimme kokouksessa äänemme kuuluviin ja tyytyväisinä lähdimme kotiin, tai itseasiassa Lapualle syömään.
Menimme DEF:ään lounehtimaan noutopöydästä, jossa oli lihapullia ja kalaa.
En pystynyt päättämään kumpaisiako söisin, joten otin lautaselle hivenen molempia sortteja.
Magnus sanoi, että lihapullat ja kala eivät sovi yhtehen. Minä siihen loihe lausumaan, etten niitä yhtäaikaa syönytkään. Ensin lautasen toiselta syrjältä kala, sitten toiselta pulleroiset. Hyvää oli kumpainenkin.
Tuli mieleen lapsuusajat, jolloin suolaa laitettiin niin paljon kuin suli.
Vielä maanantainakin pakkasi janottamaan. Ehkä sellainen suolamälli (hain pari pullaa lisääkin) oli liikaa, mutta so what. Kerran sitä vaan suolap...öh...lihapatojen ääreen pääsee näinä tiukkoina kuurien aikoina.

Tähän ymmärrän vihdoin lopettaa. Tapaamisiin ensi maanantaina, jos Jumala suo.
T: Kaisa Saltbulle-Fiskskog
--------------------------------------------------------------

Toinen Samuelin kirja, luku 22, jakeet 29-34 (Tässä kohtaa olen lukemassa Raamattua muutenkin).

Sinä, Herra, olet lamppuni.
Sinä tuot pimeyteeni valon. Sinun avullasi ryntään yli vallien, Jumalani avulla hyppään muurien yli.
Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas.
Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.
Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme?
Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi, hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat.


29 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Voivoi, kun mä saisin eres sen alakuperääsen ohjoleman tehtäväksi... Ookko muuten kattonu jottei kamera ottanu kuvia sisääsehen muistihin? Kerran tuli puheeksi johonakin kyläpaikas entisajan tapaukset, jolloon oli vilimi jääny laittamata kamerahan. Kokeeltihin, jotta mitä teköö nykykamera ilaman korttia, ja ainakin mun pokkari ilamootti tallentavansa muutaman kuvan sisälle kamerahan. Luulis niiren piuhaa pitkin tulevan siältä poiskin?

vilukissi kirjoitti...

...mulla on sulle lista, mitkä vanhat lamput vastaa mitäkin uusia...kuule, pelasta nyt tuosta sikala/kanalasta tuo ikkunankehikko, jos vielä voit!!!!!!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kaisa
Valokuvakoneeseen tuloo vaan enklanninkiälistä ränttiä punaasella, jotta "muisti täynnä".Täytyy kyllä tarkistaa, jos tua sun uumoolu pitääki paikkansa. Minoon peen enklannilla vaan itte kameran ilamootuksen suamentanu ja survaassu konehen taskuhun.

Äkkiää sitä elää siinä vaiheessa, jotta alakuperääset rokrammit on tehty ja tulosta alakaa tulla! :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Kyllä ny täytyy taas ihaalla sun kaikkinäkeviä silimiä tuan vanahan ja "antiikin" suhtehen.
Minen oo eres kuvaa kattellesnani havaannu siinä minkääkarvaasta kehikkua.
Nykku sitte kattelin (ja meen viälä päivännäölläki paikanpäälle silimäälöhön),niin kyllä siinä jotaan jäännöstä klasiaukosta näkyy.
Mummiälestä noon vähä liika klehan näkööset ja kuinka haisoovat sialtaki, mutta kattua mä meinaan.
Ne sopiis koristukseksi liiverin seinällen.
Mullon siinä seinällä muutaki önälestä ripustettuna. Muummuassa raktorin lumikengät, hiatasihivilä, peltinen kylyvökoppa ja niin erelleen.

Pirä ny völijys sitä listaa, niin annat sen mullen ku rookatahan. Minä laitan sen nuukasti taltehen osak...öh laskujen välihin. Siälä soon löyryksis
sitte kymmenenvuaren jäläkihin, ku tarvittoo seuraavan kerran ;)
Tai ennemminki varmahan tuloo tarves, ku 10vuatta lujetahanki 1 vuareksi.(Ainaki porstuan lampun kohoralla).

Deme kirjoitti...

Eikös se niittu vaadi typpi- ja muistakin ravinteista köyhää maata. Ajattelin vaan että jo se emakko on päässyt lannoittamaan sikalanalusen hyvinkin typpipitoiseksi niin siinä saattaapi siankärsämön siasta heilimöidä viholainen.

Aila kirjoitti...

Voi, molin aiva unohtanu tuon sinklaamis-sanan! Vissihin siksi, kun meirän poijat on sellaasta pitkätukkaasta sorttia, vaikka kyllä mä miehen tukkaa kynin tämän tästä.
Mun vissihin kans tarttoo mennä ens lauantaina KD:n piirin syyskokoukseen, kun naispiirin varsinaanen erustaja ei pääse. Paikallisosaston kokouksehen en menny, kun olivat pannehet sen päälletysten heprean oppitunnin kans.

Terttumarja kirjoitti...

Kun haluan jättää tämän maailman murheet mielestäni, suljen silmäni ja kuvittelen makaavani niityllä katselemassa taivaalla lipuvia valkoisia pilvenhattaroita.
Joskus kauan sitten niin teinkin ihan oikeasti ihan oikealla niityllä.
Se tunnelma jäi ikuisiksi ajoiksi mieleeni.

Ailakki kirjoitti...

Joo tartee kyllä otaa säilöön ikkunankehikko ei sitä tiedä vaikka tarviis.oon kyllä Maguksen kans samaa mieltäei sianpää syltty kyllä laskisi alas vaikka mitä tekis.niinpä on taas uusi viikko jo hyvällä mallilla kohta puolessa välin uusine menoineen ja kujeineen mutta Herran matkassa saamme vaeltaa kohti luvattua päämäärää.Siunausta kumpaiselle .T.Vanhakarpiiri ja sen vaimo..

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Tuota totuudellista pointtia en tullut edes ajatelleeksi!
Paitsi porsaksia, paikalla on kulkeskellut lehmiä, yksi hevonen, kanoja ja ties mitä luonnonelukoita vielä muitakin. Paikka on toiminut tunkiona siihen aikaan, kun tunkiot saivat vielä toimia, seinättömänä huussinakin paikkaa on kuulopuheiden mukaan (Magnus) käytetty.
Kyseessä on nyt tosiaan liian muheva ja möllevä paikka perustaa luonnonniittu :(
Täytyy talven aikana koittaa saada joku toinen, mutta ehdottomasti huonompi, idea.

kaisa jouppi kirjoitti...


Aila
Joskus elämä on täyttä hepreaa, niin ettei muualle kerkiä ;)
Meidän Charles on myös lukenut hepreaa ja hänellä oli seinillä ja joka paikassa lappusia, joissa oli ko. kielen sanoja ja aakkosia.
Olisi todella mahtavaa osata tuota kieltä ja tarkistaa aina, mitä raamatunkääntäjät ovat meille oikein asioista vääntäneet ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Minullakin on suloisia muistoja lapsuuden niityistä.
Senpä takia halusinkin takapihalle sellaisen "loihtia".Jostain luin, kuinka joku pihallensa sellaisen oli tehnyt. Muistan hämärästi. että sitä hoidettiin jossain vaiheessa vikatteenkin kanssa. Viikatekkin meillä jo olisi.
Siitä suloniitystä ei nyt taida tulla kuitenkaan mitään, kun Deme tiesi, että maa on sikalan jäljiltä "liian hyvää".

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Siunausta vaan sinnekkin suuntaan! :D

Nytpä loksahti leukaperäni, kun kerroit, että syltty ei ota sytyttääkseen.
Kuinka ihmeessä se voi olla mahdollista?
Entäs kuinka olis lehmänpääsyltyn laita?

Sokea kana kirjoitti...

Kaisa, Maatiainen ry:n siemenpusseista http://www.maatiainen.fi/arkisto/luettelo.pdf
saa monenlaisia erilaisten kasvupaikkojen seoksia. Miten olisi Mesikukkamaa? Tai Korkealle kurottajat?

Ailakki kirjoitti...

Ruuasta ei saisi sanoa hyi olkoon en söisi sitäkää lehmänpääsylttyä alatouvia kylläkin laskis kun siihen laitetaan kunnon punaistalihaa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Sokea kana
Kiva nimi tuo Maatiainen ry ja tuo mesikukkamaa kuulostaa ihastuttavalta.
Toisaalta korkeallekurottajatkaan ei tunnu hassummalta, eikä yhtään poissuljettavalta.
Aion perehtyä asiaan lähitulevaisuudessa.
Toivon totisesti, että onnistun hankkeessa. Aion laittaa "niityn" reunaan isohkon uima-altaan (muovisen ja kasaan käärittävän). Sieltä sitä on soma silmäillä mesikukkaniittyä ja siemailla kahvia ja mutustella nisua :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Joo, ei passaa yökötellä, eikä hyihytellä ruualle.
Kaikki varmaan maistuu hyvältä, jos olis oikein karmu nälkä ;)

pau kirjoitti...

Sianpääsyltty maistuis kyllä. Oikein tulee mieleen ajat, kun setä oli teurastamassa mullia navetan takana ladossa. Oli syksy, pakkastakin varmaan jo. Olin alle kouluikäinen varmaan. Se tunnelma jäi mieleen, ja se oli ihan turvallinen ja hyvä tunnelma. Yhdessä tekemisen meininki.

Minäkin näen sut hörppimässä kahvetta ja nisua haukkaamassa ammeen pohjalla, niittua ihannoiden. Heinät ja kukkaset tuoksuvat ja tuuli niitä leudosti huojuttaa.

Kehitäpä siitä kesäruno uuteen kirjaasi!

Kiitos taas mehukkaasta jutustelustasi: minäkin luulen joka kerta lukeneeni jo blogisi, mutta aina on pullahtanut uusi juttu: aika lentää siivillä!

Siunauksen toivotukset, Kaisa ja lukijasi :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Ehkä siskosta tuntuu, että olisi jo joskus lukenut blogini siksi, ETTÄ ONKIN JO LUKENUT! Nimittäin korjaamattomana ja sitten uudestaan ehompana.
Juurikin niskakarvat kauhusta pörhöllä korjasin tuotokseni. Joka radilla oli fiksattavaa :(

Toinen syy "ennestään luku-tuntemukseesi" voi olla se, että toistan jo, tirs monennettako kertaa, aikaisemmissa postauksissa kertomiani juttuja (omasta mielestäni färskejä ja juuri tapahtuneita, mutta about viiskötkertaa jo sepustettuina).
Tähän ikään kuuluu sekin, että toistaa, toistaa, toistaa... ja niinkuin minäkin salaa aina kämmeneeni hymyilin, äitini "uusia" stooreja kuullellessani.

Siunauksia sinne Kasarmin Kyyhkyslakkaan täältä myös.

Anitta kirjoitti...

Luonnonniitty on kyllä kaunis. Sellainen lienee suht helposti perustettavissa kunhan ensin köyhdyttää maata. Netistä löytyy monenlaisia ohjeita, helppoja ja vähän työläämpiä.

http://kotiliesi.fi/puutarha/neuvot-vinkit/perusta-niitty-nain

http://www.ahonalku.fi/Kukkaniityn.Maisemapellon.perustaminen.htm

http://www.suomenniittysiemen.fi/4_7_ukk4.php

http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/vaikuta-lahiymparistoosi/niitty

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
No nyt luulis, että saan hyvin perustettua sen sulo-niittyni, kun on oikeat osoitteet. Kiitos vaan (myös muillekkin osviitan antajille).
Minua hiukan hymyilyttää tuo NIITTY-sana.
PLÄTTI olisi osuvampi.
Alue on yhteensä ehkä 150 neliöö!
Mutta niitty, mikä niitty.

Ailakki kirjoitti...

Joo kun on tosi kunnon nälkä niin sitähän syö vaikka pieniäkiviä.mä oon sitä ikä luokkaa joka en ole elänytkään tosi pulaaikaa sillon syötiin vaikka vähän leipä sattuis ollo hometta otetiin se kohta vain pois ja eikun popsimaan.

isopeikko kirjoitti...

Peikko kantaa aina säkillä auringonpaistetta kesällä varastoon, niin sitten ei tarvitse talvella nyhjöttää pimeässä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Leipää en muista, että olis meillä koskaan homeeseen kerinnytkään ;)
Kakarana oli kauppa joka nurkan takana ja me penskat saatiin kipaista hakemaan färski leipä aina ruokapöytään. Meillä ei leivottu itte.
Se minullakin on jäänyt kumminkin lapsuudesta, että en helposti mitään laita "haaskaan".

Joo, pienet kivetkin menis tällä hetkellä, mutta pitää vaan kiehauttaa kasvislientä ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Oi, kuinka ihastuttavasti sanottu!
Niin pitäisi kaikkien tehdä, että aurinkoisina päivinä tosiaan pussittaa valoa ja pimeällä ryöpsäyttää pussin auki :D
Tämä systeemi sopii myös moneen muuhunkin asiaan.
Isopeikko on viisa peikko, se on jo huomattu!!!

pau kirjoitti...

Ihan minun näköiseni tuo rakennus tai mitä siitä on jäljellä. Jotenkin kaunis kaikessa karuudessaan :/

Ailakki kirjoitti...

Meillä Äitee leipoi kaiken itte kaupaan kun oli viisi kuusi kilometriä ajoneuvohan siihen aikaan oli tietenkin polkupyörä tuli siinä hyötyliikunta samalla.kulkihan silloin mun lapsuudessa myymäläauto siitä haetiin tarvittavat ruoka aineet kuten kahvi,suola,sokeri,ym mitä omvaraisesti ei ollut.....

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
No en kyllä hetihätää yhdistä kuvan navetanjäännöstä frouvaan ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Meiltä on 6 kilsaa kauppaan.
Eipä oikein tuu lähdettyä hiivapalasta erikseen hakemaan. Mielummin on leipomatta ja nakertaa näkkäriä.
Tupakkaa kyllä varmaan lähdettäis hakemaan, mutta onneksi ei tartte enää pussutella. :D

Rautalintu kirjoitti...

Meillä yritettihin niittyä vanhahan lehemihakahan, mutta ei oltu tarpeeksi kärsivällisiä sen perustamises. Ei maltettu köyhryttää eikä niittää. Yhyren kesän se oli komia... Ny siinä ei kasva enää ku lupiinia ja karraa.