maanantai 14. tammikuuta 2013



Nyt ottaa kovasti, mutta runsaasti pattiin.
EN SAA UUSIA, ENNENNÄKEMÄTTÖMIÄ FILMIKUVIA tänne, en vaikka mikä olisi.
Itkua en viitsi vääntää, koska olen jo vääntänyt sitä uuden runokoneeni (runokirjan kirjoittamista varten hankittu tuliterä läppäri) kanssa.
Kaikki pitäisi olla ja pysyä ruudussa samanlaisena ja kaltaisena kuin ruudukkeessa melkein kahdeksan vuotta sitten oli. En näköjään pysty oppimaan, käsittelemään, enkä ymmärtämään tätä nykyajan muuttuvaa tietotekniikkaa ALAKUUNKAAN.
Olen uudella runokkeellani jo värssyjä kyllä kirjoitellut, ei sen puolen. Kyyneleet ovat kuivuneet, mutta kovasti vaikealta, kovasti vaikealta kuvaphotograaffi-ohjelmisto tuntuu.
Okei, myönnän, että pyörä, ruuti, televiitsiooni, puhelin, lämpöpumppu ja sähkölamppu olisivat jääneet keksimättä, jos meikäläinen olisi asialle pantu, mutta...
Nyt aion kuitenkin ilahduttaa (kolkkoa naurua) teitä viimeviikon häppeningeillä, vaikka olo on lähinnä kuin ryynimakkaralla ilman ryynejä.

Sain laitettua tänne blogiin siis vain jo kerran esilläolleita kuvia. Ylimmän kuvan kalkkuna on taatusti  jo paistettu ja syöty. (Siitä on niin kauan, kun se on mielenkiintoisen jatusteluni alussa ollut.
Alakuvan aidaksen edestä puuttuu edelleen leijonapatsas, vaikka siitäkin on jo ties kuinka kauan, kun sen teille näkösälle laitoin.
Leijonapatsas tulee varmaan puuttumaan kuvan seiväsaidan edestä ikiajoiksi, mutta onneksi pelkkä ajatuskin on tuottanut jo runsaasti hupia. Niin minulle,meille kuin muille.

Edessäni ei tällä kertaa lepata patterikynttilääkään ja mukissa oleva kahvi on hyisen kylmää.
Sitä hyistä juomaa kuitenkin ryystän aina välillä. Samalla silmäilen toisella silmällä uutuuttaan hohtavaa kaleneria. Kovasti hohtavat valkeuttaan myös alkuvuoden menneet päivät.
Koko aukeamalla, siis seitsemän päivän kohdilla, lukee Bärttä, kone, Leip ja Seija.
Revi siitä sitten :(

Lähdin  Nikolainkaupunkiin päivänä, jona  kalendäärissä luki Bärtta.
Muistanettehan, kuinka ennen joulua aikomani vierailu Bärttan luona meni pipariksi, kun hän oli muuttanut, eikä muistanut puhelimessa mainaista asiasta?
Karautin ooppelillani syntymäkaupunkiini, joka kaupunki onkin nyt Hälvänmutkasta enää kivenheiton päässä.
Perille Bärttan asumukselle päästyäni klanutin useita ovikelloja ja puhuin moneen monitooriin selostaen kuka olen ja ketä etsin. Löysin kuin löysinkin ystävättäreni.
Vein hänelle myöhästyneen joululahjan: runokirjan (yhden K. Joupin kirjoittaman), suklaadilevyn ja "suklaavanilja-suihkausvirkiste hiuksille"-pullon.
Minä itse tykkään mahdottomasti suklaavaniljasuihkauksesta hiuskuontaloon (pestyyn ja puhtoiseen kuontaloon), joten ajattelin, että Bärttakin tykkää.
Ajattelin käyväni samalla reissulla muissakin tärkeissä paikoissa, mutta ajatukseksi se jäi.

Viime viikolla varmistui tieto, että sitä ollaan kohlakkoin taas Israelin maankamaralla.
Alkasin innoissani heti pakkaamaan mukaan tärkeimpiä matkatavarata, kuten: muotovaahtoa, hiuslakkaa ja aurinkolaseja ja uimacrocseja (ihan piraatteja vaan).
Huhtikuussa olisi tarkoitus pudistaa kotimaan pölyt viikoksi kintuista.
Me saamme tälle matkalle mukaan myös yhden kappaleen jälkipolveamme. :D

Eilen sunnuntaina meillä oli iloinen päivä täällä Isonkyrön kirkossa ja kirkonmenojen päälle vielä seurakuntatalolla.
Saimme nimittäin siunata matkaan lähetystyöhön Isonkyrön seurakunnan ikioman nimikkolähetin nti Lakeheadin.
No, on tämä ikioma lähettimme myös muidenkin seurakuntien ikioma.
Seurakuntatalolla juotiin äykeät lähtökaffit (lähtö on helmikuulla, mutta silloin ei enää kahvia ehdi nautteilemaan).Kuulimme mielenkiintoisen katsauksen lähetin arkeen ja juhlaan ja katselimme kuviakin sanotun sinetiksi.
Eikä vähä mittää. Seurakuntatalolta ajelimme syömään Magnuksen (ei meidän Magnuksen) keittämää ja kokoonlaittamaa ihastuttavaa ja maittavaa ruoka- atriaa.
Vaimonsa Bär-Lizzy oli hänkin ollut juonessa ja keitoksessa mukana. Hänen tekemäänsä  oli ihana Aura-juusto sörsseli.
Aurajuusto sörsseli (Auraost-sörssel):
Aurajuustoa (kansan suussa homejuusto) muussataan ananas-murskaan ja sekaan hieraistaan vielä tuoretta persiljaa. That´s it! (Tai toivottavasti kuulin sivukorvalla oikein. Kuulokoje oli näet kotona kaapin päällä).

Lähdimme lopuksi kylläisinä, mutta onnellisina Hälvänmutkalle, josta otimme Charlesin kyytiin ja suunnistimme Nikolaistaadeniin seuroihin. Tai, eihän ne tälläkertaa olleet seurat, vaan se viheltämällä lausuttava tilaisuus.
Vihellettävä tilaisuus oli ihan hyvä. Kuuntelimme ja katselimme screeniltä puheen.
Se on sitä nykyaikaa.
Aika jännää, että meikäläinen saa elää tässä hengellisten tilaisuuksien ilmenemismuotojen taitekohdassa.
Sitä piti minunkin lähteä, 25 vuotta sitten, oikein livenä ja kaikessa komeudessani Helsinkiin Olympiastadionille kuuntelemaan Grahamin Billyä (kuuluisa saarnaaja Amerikasta).
Nyt voivat ihmiset katsella videoilta samat asiat.Toisella puolella maailmaa!
Uskoon tulee ihmisiä kummallakin tavalla ja kaikilla puolilla maailmaa.
Uskoon tulee ihmisiä ylhäisessä yksinäisyydessäkin, vaikka siinä oman köökinpöydän ääressä.
Laita kätesi ristiin (ei pakollista :D) pyydä syntejäsi anteeksi ja Jeesusta sydämeesi asumaan.

T: Kaiskee Calamnius-Arctophilacius

Ps. Sain viimeviikon tienoilla kuulla, että kuulun aikamoiseen sukukuntaan, jota kuntaa on tutkittu ainakin puolivuosisataa taakseppäin. Silmiini suorastaan pomppasi äitini isänäidinisänäidin nimi, joka oli MAJA CAISA (sukunimi Kulju (os Holstius).
Maja Caisa! Sehän on kuin suoraan minun nimeni: Marja Kaisa.

Ps.Ps. Nyt en yhtään huomannut, oliko KOLMASKYMMENESKUUDES lukijani SARPPU kirjaantunut jo ennen tämänpäiväistä "ylimielenkiintoisia häppeninkejä varrelta viikon" sivuruudukkoon, vaiko sen julkaisemisen jälkeen.
Olin niin tuohtuneessa mielentilassa, että en kerennyt numeroita ja kuvia tarkastella.
Toivotan kuitenkin näin epävirallisesti Sarpun lämpimästi tervetulleeksi joukkoon (kuten kaikkien muiden teidän toivon joukossa jatkossakin pysyvän).
Virallinen alkutervetuliaistoivotus tulee sitten seuraavassa bloggauksessa. :D
_______________________________________________________

Psalmi 142, jakeet  2-3

Minä korotan ääneni ja huudan avuksi Herraa.
Minä korotan ääneni ja etsin apua Herralta.
Hänelle minä kannan huoleni, hänelle kerron, mikä minua painaa.

16 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Tietokoneitten kanssa tahtoo jäädä vähän jälkeen kun systeemit muuttuu nopeammin kuin kuin mummo ehtii lumessa rämpiä.
Suklaavaniljasuihketta puhtaisiin hiuksiin, huh. Tuli ihan mieleen lapsi, 8kk, syömässä suklaavanukasta sormin.
Tuo Auraöstsörsseli kyllä kuullostaa mielenkiintoisella. Voisin jopa kokeilla homeen ystävänä.
Vai kuuluu Kaiskee isoon sukuun ja luultavasti sitä kautta niihin hapansilakoihin. Itse olen tänään tutkaillut Parkano/Kihniö Kuivasia.
Olen muuten viettänyt yhden kesän Kulju-nimisessä paikassa Tampereen lähellä.

Terttumarja kirjoitti...

Sinulle kävi samoin kuin minulle ja monelle muulle, ei uusia kuvia enää vanhalla tavalla. :((
No, jospa kirjoitellaan sitten ilman uusia kuvia vai?
Huomasin, että Anneli Kotisaari on tutkinut sinunkin esiäitiesi ja -isiesi sukua, eikö olekin mukava saada tietoa sukujuuristaan??

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Kyllä meikäläinen on hilkulla pudota jo puhelimenkin kanssa ajan virrasta, saati sitten tietokoneen kanssa. :(

Suklaavaniljasuihke on ihan must.
Magnuskin pruuttaa sitä kaljuunsa mennen, tullen ja palaten.

Hapansilakat on sellainen herkku, jota en ole onnistunut pääsemään edes haistamaan, saatikka maistelemaan. Kertovat että, sekä haju, että maku ovat sangen huumaavia. Suku alkaa tuntumaan yhä mielenkiintoisemmelta.

Seinäjoella on myös Jouppi-niminen paikka Siitä olen ohitse ajellut, mutta Kuljussa en :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Näin täytyy tehdä.
Vaihtoehtona blogiohjelmassa oli kyllä, että kännykälläkin otetut kuvat käyvät.
Minullahan pitäisi olla tuossa hipaisupuhelimessani joltisenmoinen kamerakin. Se ainakin on melkein aina följyssäkin.
En ole ihan vielä heittänyt kirvestä kaivoon. Täytyy kyllä kuitenkin todeta, että kirves täräjää jo kaivon reunalla :(

Joo! Charles sanoi, että Anneli on tehnyt valtavan työn sukututkimuksen parissa.
Kyllä sukulaisista on mukava saada tietoa ja varsinkin vielä maankamaralla olevista :D

Anitta kirjoitti...

Kotisaaren tutkimuksista onkin löytynyt paljon tuttuja nimiä. Samoin Sukuraitilta olen löytänyt monen sukututkijan tiedostoista omiin esipolviin kuuluvia. Ja olenhan toki viime vuosina tutustunut "uusiin" pikkuserkkuihinkin, joita en ollut tiennyt olevankaan.
Jännityksellä odottelen isän puolen dna-tutkimuksen tuloksia. Saapa nähdä keitä vielä (sukulaisia) löytyykään.

Terttumarja kirjoitti...

Jätänpä toisenkin kommenttini.
Kiitokser Kaisa ja parempi puolisko, oli hyvät runot ja puhe tänään kirkolla. :))
Innokkuutta uuden kirjan tekoon!

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Sukulaisten löytyminen on mukava juttu. Enämpi tosiaan pitäisi olla tekemisissä puolin ja toisin.

Se on tämä Kiannon Ilimarikin kuulemma meikäläisen sukua ja Mannerheimi ja keitä niitä nyt olikaan...Achten Aino, Borgin Kimi, Sibeliuksen Janne...;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kiitos Rosina.(Kiitos paremman puoliskonkin puolesta. Välitän terfyyset hänelle).
Oli mukavaa kuulla sielä paikanpäällä kannustavat sanasi.
Lämmitti mieltä, kun tiedän, että olet paljon lukenut.
Siinä ennen h-hetkeä, kun kauhusta kankeana vuoroa odotin, sain erityisesti voimaa sanoistasi.
-ROSINA SANOI. ETTEI TARTTE ORJAILLA! ajattelin ja ihan varmana sydän suoristui sykkyrältä.:D

Kannustusta ja rukousta tarvitaan!

Kaisa kirjoitti...

Miksi ei kuvien lisäys onnistu, eikö runokone hyväksy vai eikö Blogger hyväksy? Jälkimmäisessä tapauksessa on tod näk kyse siitä, että tilisi on "täynnä".

Mulla kävi samoin, kuvien lisäys ei onnistunut, eikä ohjelma voinut sanoa, mikä mättää. Jotakin kautta sain selville, että kuvapankkini oli siis täysi ja että pienellä rahalla saisin lisätilaa. (Luottokortilla maksuun.)

Vaihtoehto on ladata kuvat jollekin muulle tilille, kuten Photobucketiin tai Flickriin ja linkittää kuvat sieltä.

Mutta historioitsijana sanon, ettei vanhoissakaan kuvissa ole mitään vikaa... :)

Sokea kana kirjoitti...

Ai siis tällainen kalkkuna. Niin hyvinvoivan näköinen, että ei takuusti euron pihviainesta!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kaisa
Täytyy käyttää noita historiallisia kuvia, kunnes saan jonkun turtahermoisen opettajan opettaan lataileen muita teitä kuvakkeita.
Ovathan nuo historiahavinakuvat ihan hyviä, mutta niistä on jo kaikki jutunjuuret kertaalleen flätisty :(

kaisa jouppi kirjoitti...

Sokea kana
Tämä kalkkunafrouva asustaa Ylistaron Wanhalla Markilla.
Wanha Markki on sellainen eläinten "vanhainkoti".
Siellä kyllä elikkovanhukset joskus ihan nuortuvatkin. Kerrotaan lammasmummusta, jonka sorkat olivat jo melkein haudassa. Sepä mummeli pyöräytti pikkukilin karsinaansa yhtenä kauniina kesäpäivänä.
Tästä on jo aikaa. Voivat olla viuluna jo molemmat.

Ne kalkkunat, joista puhuin, olivat melkein yhtä komeita, mutta ei sentään ihan noin vapaita. :D

isopeikko kirjoitti...

Syömätön kalkkuna siellä. Kukahan sen saa? ;)

pau kirjoitti...

Kun kummisetäni nauroi, kuului vain vinkunaa. Mielenkiinnolla me lapset odotimme, kuinka kauan sedän olat hytkyvät ja vinkuna jatkuu. Vai tukehtuuko setä.

Sivujasi lukiessani olen ollut kuulevinana samanlaista vinkumista. Setä ei ole ollut ajan tällä puolella vuosikymmeniin eikä muitakaan ole paikalla, joten on vain yksi selitys.

Äitini lähetti sinulle lämpimäiset terveiset! Tulit hänen mieleensä, kun hihitimme ja hohotimme omille unohtamisillemme ja muille sähläilyille. Luen hänelle usein juttujasi.

Siunatuin terveisin
nimim. Vanha Vinkuja

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Kyllä tuo kalkkuna ainakin nopiskeli maasta jotakin koko ajan ja kulautti heltat heiluen ne alas kulkusta. Ei se syömätön ollut.
No joo, saivartelu sijansa saakoon ;)

Toivottavasti me emme ainakaan joulupöydässä syöneet juuri tuota kalkkunaa.
Mutta, JOS se se oli, miin hyvää oli.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Minun äitini taas SIHISI nauraessaan. Isäni sanoi vaimonsa nauramista (siis oikein ylenpalttista sihinäsessiota VATKAUS-kohtaukseksi (johtuen tietenkin äidin vatsanseudun liikehdinnästä).

Kiitos äitisi terveisistä. :D
Kiitos myös siskon aina niin runsaista, mutta ylenpalttisista kehuista. :D