maanantai 25. helmikuuta 2013



Iloista trumpettitorvien töristystä ja fanfaarin soitantaa!!!
Minulla on ilo toivottaa Mirja-Liisa Känsäkangas lukijoitteni ihastuttavaan joukkoon mukaan.
Mirja-Liisan minä tunnen Nikolainkaupungin ajoilta ja haihtuvan hetken olimme työtovereitakin.
Terveoloa tietenkin taas te kaikki muutkin.

Nikolainkaupungin ajoilta minulla tietenkin on pakostakin tuttuja paljonkin, vaikka he eivät lukijakuntaani olsikkaan liittynynnä. Ehdinhän minä mittailla ko. kaupungin katuja kuusköt (60) vuotta.
On minulle toki jo ehtinyt tuttuuksia kertyä Isonkyrön peltoaukeillakin asumisemme aikana.
Vaikka kuinka monia.
Uudelle paikkakunnalle muuttaissaan itsekutakin auttaa, kun menee seurakuntaan mukaan. Sieltä niitä tuttuja saa ja kertyy. Naapureihin tutustuu, kun käy lainaamassa kananmunia, tikkuja tai suoloja.
Minun ei ole tarvinnut käydä lainaamassa mitään, koska tunsimme jo entuudestaan tulevat naapurimme. :D
Olemme asustelleet täällä Letkutien varressa  7 vuotta.
Laitoinkin  juhlan kunniaksi kuvitteellisen kuvan minusta ja Magnuksesta (tuo alin kuva siis). Kuva on kyllä hiukan valheellinen. Hiuspehkoni ei ole nuin tpitkänuuhea ja emmekä kumpainenkaan ole noin siloposkisia.
Olinkin  aikeissa laittaa oman nykykuvani myös näkösälle, mutta kuva oli  niin kovasti yhdennäköinen mallinsa kanssa, että en sitten viitsinytkään.
Lähetin  empimättä nykykuvani kyllä Heinolan seurakunnalle ennakkomainokseen käytettäväksi.
Minulle nimittäin on tullut kohdalle sellainen ilon- ja onnen potku, että saan mennä naisten aamiaiskaffeille runojani lausumaan ja puhettakin pitämään.
Saas nähdä, kuinka kuva kutsussa vaikuttaa?
Ehkä kaikki Heinolan naiset päättävät tulla kuuntelemaan runoilijaa (köhäisy), jolla kuvasta päätelmiä tehden, on niin valtavan pitkän elon matkalta värssyjä lausuttavanaan ja sanottavanaan.
Noh, KOKO  elonjuoksultani minulla ei runoa löydy.
Kuten kaikki muistavat, lausuin ensimmäisen omitekemäni runon kolmen (tre) vuoden ikäisenä. Sitten kului ajast´aikaa runsaasti yli puolivuosisataa, ennenkö toinen (ja kaikki muut) omitekemät runot alkoivat ulos suoltua. Hohhoijjaa!
Odotan kyllä iloisena Heinolan matkaani. Kuinkahan muuten Heinolaan pääsee näiltä laajoilta lättysiltä?
Omalla ooppelillani en uskalla edes unta nähdä lähteväni.
Joku neuvoi, että juna/laiv...eikun juna/linja-auto yhdistelmä pitäisi pelittää. Ja uskon aioiden niin myös olevan.

Olin, tai olimme molemmat, Magnus ja minä, perjantaina Nikolainkaupungin Ristinummella Kansanlähetyksen seuroissa. Magnus piti seurapuheen ja minä lausuin seurarunoja.
Hensku sanoi illan päätteeksi, että runoni ovat ihan kuin pakinoita.
-Ne ovat proosarunoja, valistin minä Henskua.
-Ja ne kyllä NÄYTTÄVÄT PAINETTUINA runoilta, lohdutin minä Henskua.
Proosarunojani lausuessani  tunsin tuttuun tapaani proosallisesti olevani kuni käytöstä pian poistettava harjoitusnyrkkeilysäkki, joten hyvin varmaan sujuivat runot ja proosat. Vettäkään ei tarvinut niin paljon ryystää, koska osa kaatui pehmustetulle penkille.

Yhtenä päivänä männäviikolla Magnus oli Tampereella.
Suunnittelin, että lähden aamusta minäkin liikenteeseen ja menen joka mahdolliseen ja mahdottomaan paikkaan. Pääasiallisesti ajattelin karauttaa Nikolainkaupunkiin.
Karauttamiset jäivät suunnitteluasteelle (kuten vähän joka juttu nykyään) ja niinpä leivoin kasan sämpylöitä ja läjän leipiä.
Tarkennettuna mainittakoon ja selvennettäköön, että minä voisin lähteä liikenteeseen ilman, että Magnuksen tarvitsee olla yhtään missään. Ihan samanlailla suunnitelmani ottavat  tyssähtääkseen meinaamisasteelle.

Yhden menneen alkuviikon päivän kohdalla on merkintänä ainoastaa rasvaplätti. Se kuvastaa kyllä nykyistä olotilaani enämmän kuin tuhat muuta ylösmerkintää.
Keskiviikkona sensijaan olin innolla kirkolla ja kirjastossa. Pidimme Kirjaston runopiirin poikkeuksellisesti samana iltana. Siitä oli siisti merkintä kalenterissani.
Osallistuisimme koko runopiirin voimalla  Matthew Louken pitämään esitelmään ja luentoon Isonkyrön kuuluisasta runoilijasta Matti Nummensalosta.
Niin vaan kävi, että kukaan muu kolmesta runopiirin jäsenestä ei päässyt tulemaan kuin minä.
Paljosta jäivät nyt rakkaat runopiirin jäsenemme paitsi ja kauhistuttaakin, kuinka osaan heille illan menoa edes hiukkasenkaan sinne päinkään kuvailla?
Paikalla oli kuitenkin runsaasti kuulijakuntaa ja ilta oli tosi mahtava, eikä vähiten johtunut se asiantuntijavetäjästä Matthew:stä. Matthew lauloikin meille yhden runon.
Laulun hän joutui yleisön hartaasta painostuksesta vielä toistamaankin. Oi, kunpa osaisin minäkin sen runopiiriläisillemme malliksi laulaa.
Menkää hyvät ihmiset runomatineoihin (kuten tietenkin myös sunnuntaisiin jumalanpalveluksiin, joihin menemiskehoitus on myös aina päällänsä, vaikka en muista kehottaa) ;)
Minulta aiva nousee hiukset pystyyn ajatellessani, mitä olen missannut, kun aloitin runous-harrastukseni, ah, niin myöhään.

Koko viikon meillä oli siis Lyllan mieluisana vieraana.
Ihmetellä täytyy tämän nimenomaisen vieraan viisautta. Puheen pulpahtamista kuulolle oli odotettavissa koko viikon hetkenä minä hyvänsä (kuten on ollut jo viitisen muutoinkin vuotta).
Koiraneiti tuli kylmän nokkansa kanssa kymmenen sentin päähän minun lämpöisestä nokastani ja alkoi intenssiivisen ja keskittyneen tuijotuksen.
Silmänsä muuttuivat kirkkaan vihreiksi, tuikkien smaragdien lailla silkkisten lepattavien korvien välissä ja häntänsä pyöri kuin ropelli klonksuttaen lattiaa.
-Hhhmmrrauuuhhhslurp... (koirien kielestä ihmiskielelle käännettynnä: tämä on paras lomahotelli, jossa olen eläissäni ollut. Hyvä vuode, vaikka onkin hiukan liian täyteen buukattu, hyvät makupalat ja loraus öljyä,  muuten pikkasen kuivahkoille napsuille, ansaitsee täys kympin, kuten myös sopivan iso puruluu.)

Perjantai-iltana saimme lisää mieluisia vieraita: Joonathanin ja Viviannin.Lyllan meni ihan sekaisin onnesta ja kaikki sen melkein jo oppimasta puhumisosaamisesta huuhtoutui pois mielestä.
Uno- ja Pekka-kortteihin tuli kymmeniä uusia hiirenkorvia ja avaimenpiilotuspaikkoja ei taatusti olisi löytynyt enää yhtäkään ennestään käytettyä. Ei lintu, eikä kala-piilopaikoista.

Muistui tässä kohtaa mieleen ne kaksi muuta kuvaa ihan alussa. Olivat muuten edelleen Östermyran lastenosastolta napsittuja. Kalat ja hiiret.
Hiirisomisteetkin näyttävät kuvassa ihan kivoilta varsinkin, kun hiiriä livenä ei tänä vuonna sitten nähtykään kuin parissa, kolmessa killerissä täällä Letkutien vinteilläkään.
Nyt  on kuulemma ollut oikein huono hiiri-ja myyrä vuosi. Valitettavasti en jaksa olla erityisen murheellinen moisesta, vaikkakin ymmärrän pöllöjen tms. huolen.

"Mielenkiintoisia häppeninkejä"-bloggauksen loppuun vihoviimeisiä tietoja laihdutus&punnerrusrintamalta:
tapahtumia nolla. :(
Tapahtumia uusien runojen rintamalta: ympyrkäinen nolla.
Tapahtumia muilta rintamilta, mitä tekemiseen tulee: littana nolla.

Onneksi Jeesus on ykkönen ja meikäläien on nolla, niin yhdessä se on täys 10! :D
T: Kaisa Littainen- Lötkersson
------------------------------------------------------------
Jesajan kirja: 65 luku, jakeet 17-19

Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan.
Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen.
Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon.
Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan.
Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani.

17 kommenttia:

pau kirjoitti...

Kiitos blokkauksestasi! Muistin kyllä Ristonummen jutun, mutta ompeluseurat Leenun luona olivat samaan aikaan ja painelin sinne kutimeni kanssa, kun Marle lupasi tulla noukkimaan autoonsa kyselemättäni.

Jostain syystä nuo kirjaston kalaset näyttävät minusta ikäviltä: liian puolikkailta. Jospa ne paikan päällä näyttävät kuitenkin hauskoilta, niin luulen :)

Minuakaan eivät pöllöjen hiirimurheet yhtään hetkauta. Sen sijaan odotan ilolla illan raamista :D

Runsaasti siunausta sinne Letkutielle, tarkemmin sanottuna Runottarenpolulle <3

Terttumarja kirjoitti...

Se Matti Numensalo-ilta oli hieno!
Piristävä poikkeus kirjaston hiljaiseloon. :))
Enemmän pitäisi olla kirjailijavierailuja ym kiinnostavaa, palloiluhallilla tapahtumia kyllä piisaa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Eihän sitä yksi pieni ihminen jokapaikkaan repeä :D
Jos jossain, niin ompeluseuroissa olisin aina tykännyt olla.
Sattuneesta syystä minun on ollut jätettävä se OMPELU pois :(
Molemmat seurat ovat onneksi mukavia :D

Kyllä ne livenä olivat aika metkan näköisiä nuo muikkuset.

Kiitos toivotuksesta. Täällä Runottarenpolulla ne otetaan kiitollisina vastaan.
Siunauksia sinne Kyyhkyslakkaan myöskin!!!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Oli kyllä tosi hyvä ilta.
Minulle oli uutta, että runoilija oli ollut niin kovasti kaikessa muussakin mukana.
Ne historiikki määrätkin olivat kunnioitusta herättäviä.
Mukavaa oli myös kuunnella nauhalta runoilija omaa lausuntaa.

Onhan sekin tosin hyvä, että palloa vielä pompotellaan. Olen lukenut,(ja nähnyt) että istua köönätään tietskarin edessä, eikä mennä mihinkään :(
Saa kattoa peiliin ittekki.

Totta kumminkin on, että runomatineoita tms. voisi olla enämpi.

vilukissi kirjoitti...

Voi, missasin Nummensalo -illan. Voi hitsit. Vähä kiire...mutta menen nyt lukemaan nuo muutkin juttusi. Onnea Heinolan reissullesi-juna-laiva-juna tai miten vaan! Äläpäs nyt sano mitään mistään harjoitusnyrkkeilysäkistä, höh ja pöh

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Mullon kans pirelly kiiruhia. Oon hypäänny Nikolainkaupungis moni otteehin, muttei niistä enämpää, jotton jutun tynkää lokissa maanantakina.
Minoon sun juttuhus kommentoonu kans (en siihen uusimpahan) mutta se häipyy johonki pittiavaruutehen.
Oon meinannu kirijoottaa sullen, jotta kyllä mä hengis oon ja voin paksusti, ku nyrkkeelysäk...öh, ku murokuupana.
Kohta mä taas alakaan rupiamahan.

Kiitos vaan onnentoivotuksista. Niitä kyllä tarvitahanki.Ny jo pakkaa kituuset kuivamahan.

isopeikko kirjoitti...

Hiiret tulevat pian aikaa ja popsivat kalat makoisiin suihinsa. Ompas hianoja kuveja :)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Aion pitää tavallista enemmän huolta, että meille siimahäntä-viiksivallut eivät tule :(
Kylvän suolaa talonympärille. Suola kuulemma saa hiiret nostamaan kytkintä välittömästi.
Valkosipulistakaan vallut eivät diggaa ja muutamasta muusta asiasta, kuten valkopippurista ja etikasta. :D

isopeikko kirjoitti...

Mitäs jos laittaisi hiirille oman pesän ja paljon ruokaa vaikka ison kiven juureen? Leppäkertut tosin voisivat pahoittaa miälensä.

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Pulmana on se, että näillä peltoaukeamilla ei oikein isoa kiveä niin vaan löydy.
En kyllä tällä syömällä usko, että sittenkään mitään pesää hiirulaislle tekisin juurellensa, jos vaikka löytyiskin.
Suoloja ripotteleisin ja valkosipulia levitteleisin.
Joten leppäkertut voivat olla iloisia edelleen. ;D

Deme kirjoitti...

Heinola on ihan melkein pikitien varressa, kai sinne pääsee jos malttaa alkaa jarruttelemaan sen ison sillan kohdalla. Laivasta en ole ihan varma, vaikka vesi sen sillan alla virtaakin jollei jäässä ole.

Kalanpuolikkaat ovat tosi herkullisen näköisiä, ihan nälkä tulee kaatsellessa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Sillä minä ajattelinkin, että laivallakaan Heinolaan meno ei ole ihan mahdottomasto poissuljettu vaihtoehto. Ehkä kumminkin näin talvella on sulut päällä :(
Se silta on tosi upea. Olen sen päältä körötellyt monet kerrat, mutta aina pikkuautolla ja Magnuksen kaa.

Nälkä muuten minunkin tuli kaloja katsellessani ;)
Muistui mieleen ihanat silakat ja ihanat appurat, joita isäni aina saalisti.
Nykyään ostamme silakat kaupan paapalta ja ne ovat hiukan eri makuisia. Lievätkö pesevät niitä liikaa?
Kyllä nekin toki minulle kelpaavat. En ole ollenkaan mikään silkkikurkku, tai tirsmu, kuten täälläpäin sanotaan.

Sokea kana kirjoitti...

Älä ainakaan kokeile neilikkaöljyä hiiriin. On kuulemma tehokas, mutta niin tehokas, että ystävätär joka kokeili sitä kesämökillään, sai sellaisen allergisen reaktion, ettei päässyt toteamaan, tehosiko öljy hiiriin.Piti pesettää koko talo.

Runollista iltaa Heinolassa!

Rouva Silmukkainen kirjoitti...

Heippa Kaisa! Päätin sitten minäkin alkaa taas blogata rakkaiden harrastusteni merkeissä. Onnistuin myös liittymään sinun blogisi lukijaksi! Tervetuloa kyläilemään minunkin blogissa, siellä ei ole vielä paljon sisältöä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa sitä sinne kertyy.

kaisa jouppi kirjoitti...

Sokea kana
Huh, huh! Kiitos varoituksesta.
Onkohan yjtä kauheeta ökömönttiä kuin karvasmanteliöljy?
Yksikin tippa k-mandelöljaa leivonnaisessa saa ainakin meikäläiseltä silmät pyöriään päässä. Hiiriin en tiedä tekeekö vaikutusta :)

Kiitos, kiitos. Aavistuksennverran jo kurkkua kuivaa. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Rouva Silmukkainen
Tervetuloa mukaan (virallinen tervetoivotus huomenna).

Kyllä aion blogiisi tutustua, jahka saan Ryttylän reissun rähjäännykset podettua :D

Rouva Silmukkainen kirjoitti...

Ainiin PS. unohdin edelliseen kommenttiin lisätä, että taiteilijanimen takana on ihan tuttu henkilö, jonka tunnet blogimaailman ulkopuolellakin.
-Asumme samalla paikkakunnalla
-Saatamme ehkä jopa toivottavasti nähdäkin ihan livenä tänä iltana
-Joko arvasit? :D