maanantai 18. maaliskuuta 2013



Erittäin paljon hyvää tätä, juuri alkavaa viikkoa.
Istun tutussa paikassa kotimme peräkammarissa ja kirjoitan tekokynnet klopsuen uutta mhvv-kolumnia. Kaikkihan muistavat nuo kirjainkoodit? MHVV.
JOS joukkoon on tullut uusia lukaisijoita, niin heittiä varten kerron, että mhvv= mielenkiintoisia (lainausmerkeissä) häppeninkejä varrelta viikon.
Ei, en ole liimaillut uusia tekokynsiä. Muistissa on vieläkin se vertahyytävä fiilis, joka tulvahti kauttaalleen, kun esimerkiksi leipomisien jälkeen huomasin parin kynnen loistavan poissaolollaan.
OLEN IHAN ITSE TEHNYT ITSELLENI LUOMUTEKOKYNNET!
Luomutekokynnet tehdään siten, että lakataan kynnen päät valkoisiksi ja muu osa värittömällä lakalla.
Mitä "pitemmät" tekikset haluaa, sen leveempi valkoisen lakan osuus.
Omat oikeat  omat kynteni ovat nekin alkaneet kummasti kasvaa, kun en muistanut muutamaan viikkoon syödä kalkkia, joten sain läväyttää aika hulppeesti valkolakkaa.
Olen ennenkin huomannut, että kun olen lakannut syömästä jotain muuten säntillisesti nieleksimiäni extrahypersuper-monivitamiinejä, niin kynsien lohkeilut, kutittamiset, hilseilyt, finnit, (noh, ne nyt häipyivät jo viiskyt vuotta taakseppäin) verestämiset, kuivumiset, ynnä nykimiset ovat häipyneet.
Harvojen hiustupsukoiden päähänkiinnittymisen puolesta ja tipahtamista vastaan syön kyllä erästä paljon mainostettua sikamaisen kallista ihmetuotetta.
Minun mielestäni aine on ottanut auttaakseen, kuten mainoksessakin esiintyvä tuuheatukkainen nainenkin ilakoitsee.
Kaikki  muutamasata haiventani  roikkuvat edelleen sinnikkäästi toisesta päästään päässäni, kun olen kapselleita tunnollisesti nieleskellyt.
Nyt pitää kaikkien ottaa huomioon, että näissä vitamiini-ja lisäaine-asioissa puhun ainoastaan ja vain itsestäni ja omista lisukkeistani.
Muille ja monille muutkin lisä&tukivitamiini-yms. tabletit ovat varmasti voineet antaa kaikkinaista apua  kaikkinaiseen raihnauteen ja ali-oloon. Sitä vastaan minä en ole mikään väittämään, enkä fämmäämään.
Meikäläisellä taas on hemoglobiini 150 tietämillä (huiskinut joskus 171:ssäkin), joten ehkä minä en tarvitse mitään ylimääräistä. Ehkäpä ylimääräinen on ihan hulluudeksi meiksin kohdalla?
Tuo kalkki-juttu kyllä äimistytti aikalailla. Olenkin siis omastatakaa kalkkis kalkkilaivan kapteeni.
Noh, nyt on kalkkiksella kuitenkin omat luomutekokynnet. :D

Sydämeni on täynnä tämän viikonlopun tapahtumia, ja niistä aion nyt teillekin, rakkaat lukijani, kertoa.
Aluksi hiukan alku-ja keskiviikonkin häppeninkejä.
Maanantaina olin kyllä jossakin, koska en päässyt samaan paikkaan, missä Magnus oli, mutta en ole mitään asiasta ylös pannunna. Magnus oli Ystävänkulman Sanasessa.

Tiistaina oli meillä Isonkyrön KD:n paikallisosaston kevätkokous, jonne olin leiponut korvapuusteja.
Manna-Aijjan kaa keitimme kokousväelle äykeät kaffit. Vierailevana puhujana oli Littlestrandin Kimmoke, joka pitikin hyvän katsauksen poliittisiin ja kaikkinaisien asioiden nykytiloihin.

Torstaina oli tietenkin Kirjaston runopiirin vuoro. Meitä piiriläisiä oli paikalle kokoontuneina tasan kaksi jäsentä: Kylli ja minä. Runopiirin kolmas jäen, Ewe, oli  tuntureilla sivakoimassa.
Lausuimme runoja ja laitoimme mielessämme Kyllin mahdollisen taidenäyttelyn ripustamiset ja tarjoilut kuntoon ja samalla kaikki muutkin asiat taivaan ja maan välillä.
Runopiiristä menin kuntosalille, jossa sain pehertää ylhäisessä yksinäisyydessä, kun Kyllillä oli muuta menoa.

Perjantai-aamulla klo 9 reikä, reikä alkoi sitten ihastuttavan viikonloppumme vietto.
Suuntasimme automme nokan kohti Orivettä. Mukaan varasin termospullollisen sumppia ja kaksi korvapuustia. Tietysti olin varannut kapsäkkiin vaihtovaatteet ja runokirjoja.
Lauantai-aamulla olisi se paljonpuhumani Naisten aamukahvi-tilaisuus. Se, johon minua oli kutsuttu puhumaan ja lausumaan runoja.
Mutta ensiksi menisimme siis orivesille helssaamaan Magnuksen veljeä Smarthyä ja tämän ehtoisaa emäntää Ulrika Eleanooraa.
Heillä vieraillessamme erikoisplussana ja bonuksena saimme tavata myös ihastuttavan miehenalun  Dit:in (nimi muutettu), joka oli mumman ja paapan luona hoidossa.
Dit on kohta kolmevuotias ja sangen perillä kaikista maailman asioista ja mielikuvitus roihusi ja leiskui, kuten kolmevuotiaalla vaan voi roihuta ja leiskuella.
-Keitä mumma lettuja! Sanoi Dit useampaan kuin viiteen kertaan.
Ajattelinpa myös minä itsetykönäni, että pitääpä "keittää" lähitulevaisuudessa lettuja minunkin. Ovat ne sen verran hyviä.
Lettujen (tai LÄTTYJEN, kuten minä olen tottunut näitä herkkulätkiä nimittämään) keksijä ansaitsisi oikeastaan Noopelin palkinnon.
Koskaan ei eteeni ole tullut henkilöä, joka nyrpistelisi klyyvariaan ja sanoisi, että yäk! Taas näitä!

Tunsimme olevamme vähintäin kuin piispa ja sen vaimo nauttiessamme Smarthyn ja Ulriika Eleonoran  antimia, vieraanvaraisuutta ja sydämen ystävällisyyttä.
Ja vähäkö meistä heidän luonaan pidettiin huolta matkojen takaakin.
Kaikkihan muistavat (rykäisy) suuren parkumiseni, kun seurakunnan myyjäisistä olivat lusikkaleivät (800 kpl) loppuneet jo ennen kuin myyjäiset olivat edes alkaneet?
Give-Elitzabethy oli juttuni lukiessaan sillä hetkellä päättänyt leipoa meille lusikkaleipiä.
Give-Elitzabethy on,  paitsi Suomen, niin luultavasti koko pohjoisen pallonpuoliskon (ja osaa eteläisestäkin) lusikkaleipien mestaritarleipoja.
Minä, jos kuka tämän tiedän, koska olen saanut ko.leipiä maistaa. Ja kyseessä eivät ole mitkään pikkulusikkaleivät. Ei! Kyse on ruokalusikkaleivistä.
Jääköön nyt minun ja teidän lukijoiden väliseksi salaisuudeksi, että alussa olevan kuvan toinen loodallinen näitä piskettejä on jo syöty.
Sain muuten samaan syssyyn myytyä yhden mukaani varaamista runokirjoistanikin.
Give-Elitzabethy soitti ja pyysi siskonsa Ulriika Eleonooran maksamaan ja varaamaan Runollisen Kirjan (made by K. Jouppi).
Eli summa summarum: Give-Elitzabethyllä on leipojan lahjojen lisäksi hyvä kirjamakukin.
Noh, leikki sijansa saakoon! Todellisuudessa olen hyvin vaatimaton, ujo ja hiljaisen näkymätön.;)

Eksyimme Orivedeltä lähteissämme tasan 200 metrin päässä Smarthyn ja Ulriika Eleonooran ulko-ovesta.
Neuvojen ja ortereiden puutteesta se ei kyllä johtunut.
Ehkä ei ole ihan katetta vailla se ehdotus, jonka joku elämänsä tunnossa oleva nuori mies on tehnyt:
Kaikille yli 65-vuotiaille päättäjille pitäisi tehdä säännölliset muistitestaukset.
Onneksi ehdotus ei koskisi enää meitä. Me emme päätä enää mistään yleisistä asioista yhtään mitään. Ja muutenkin:  ihminen päättää, mutta Jumala säätää.

Onnistuimme sitten hienosti pääsemään oikealle reitille, kun saimme hyvät ohjeet luomunavigaattorimme kautta. (Luomunavigaattori: Smarthy).
Heinolassa törttöil...öh...ajellessamme, tarvitsimme taas luomunavigaattorin jatkuvaa neuvoa. Kiitos vaan Smarthygaattorille! :D
Kaikki löytyi ja hoitui ja saavuimme oikealla määränpäähän Siljan ja Ekin talon eteen.

Yövyimme Siljan ja Ekin kauniissa kodissa. "Piispa ja sen vaimo"-fiilis vain jatkui.
Kuinka tämän kiitollisuuden kanssa ikinä selviää? Kuinka osaa kiittää tarpeeksi?
Pohjanmaalla on kyllä hyvät neuvot tähänkin asiaan.
 Kun on kiitoksen paikka, niin sanotaan vakaasti ja hartahasti silimiin kattoen:
-KIITOKSIA NY NIIN PALIJO, JOTTA VARMAHAN PIISAA!

Heinolan seurakuntaan Naisten aamukahvi-tilaisuuteen ajelimme lauantaiaamulla, minä ja Silja.
Vastaanottopöytään, jossa sai maksaa tarjolla olevan aamupalan, oli teipattu tämänkertaisen esiintyjän (Kaisa Jouppi Isoostakyrööstä) kuva.
Pöydästä tuijotti tulijaa väkinäisesti hymyilevä tuhtiposkinen täti-ihminen. Ikääkin näyttäisi olevan senverran, että muistitestiä olisi pitänyt jo moneen kertaa testailla.
Hiivin pois pöydän ääreltä.
Menin sensijaan keittiöön pyytämään vesilasia. Ystävällinen nainen ojensi tiskirättiä.
-Ei, kun haluaisin vesilasin, kun minulla aina kieli...sössötin minä. Ihmettelin ystävällisen naisen ihmettelevää katsantaa.
Vesilasi kädessä olin törmätä salissa tarjoilupöytään, johon oli pinottu runsaasti laseja ja juomista oli tuoremehusta kraanaveteen ja siltä väliltä.
En enää ihmetellyt kenenkään ilmeitä. Sen sijaan ihmettelin taas, jälleen kerran, itseäni.

Silja kuiskasi minulle, että näissä naisten aamiaistilaisuuksissa ovat vierailleet mm. Aila Arajuuri ja Ritva Oksanen jne.
Oikein hyvin sopi siis, että Koo Jouppi från Rytkänperä on seuraavana vuorossa.
Kaikki meni kuitenkin hyvin:  Kieli kuivui ja vesi loppui siitä vaivalla hankkimastani mukista ja tunsin itseni sumopainija-kehäraakiksi, villakellohame kinnasi ja siinä olevat ruokatahrat eivät olleet pyyhkimällä putsaantuneet.Kirkkaassa auringonkilossa sekin selvisi.
Tunsin kuitenkin, että tilaisuuden puolesta oli runsaasti rukoiltu ja ylesöstä huokui hiljaista hyväksymisen hyrinää.
Sain myös kaikki mukaani varaamani runokirjat myytyä.
Kiitos, että sain olla följyssä. Kiitos niin paljon, että piisaa. :D
Aamukahvitilaisuuden päätteeksi meille kaikille vastuunkantajille ojennettiin ihana kukkakimppu.
Tämä vuosi on näköjään oikein kukkakimppujen luvattu vuosi.
Kukkakimppu on ikuistettuna kuvaan, jonka näette tuossa alun kuvatriologiassa toisena.
Alimmasa kuvassa on kirja, jonka saimme Siljalta ja Ekiltä. Olemme sitä jo kahtena aamuna tutkailleet. Kirjassa on sana vuoden jokaiselle päivälle.

Kotiin osasimme ajaa ilman navigaattoreita ja neuvoja.
Aivan, kuten Magnuksen lapsuudessa heidän Polle-hevosensa osasi yksin tulla kotiin, kun se ensin oli köörännyt isän asemalle. Asemalle oli seitsemisen kilometriä matkaa.
Oman matkamme aikana, joskus siinä iltapäivänkosten aikaan, kävimme DEF: llä syömässä.
Ostin samalla Magnukselle mustan energiajuoma pullon. Magnusta alkaa aina muutenkin ajon aikana nukuttamaan, saatikka syötyään.
Energia-juoma vaikutti. Magnusta ei nukuttanut vielä kuulemma kaheltatoista yölläkään.
Minä kuojuin sänkyyn miltei välittömästi kotiin saavuttuamme ja nukuin miltei kellon ympärystän Siltikin olo oli kuin nyrkkeilysäkillä. : (

Sunnuntaina pidettiin meillä täällä kylien (Yryselä-Palhojainen) kyläseurat. Viime vuonna pidettiin vielä kinkerit, mutta nyt on siis tahti ja nimi muuttuneet.
Ihan hyvä meno oli kyläseuroissakin.
Veisattiinkin kanttorin säestäessä niin, että katto kohoili ja vieressä olevan Kyröjoen jäät pritkahtelivat.
Minä sain lausua runon. En muistanut edes jännittää. Hiukan kyllä tunsin olevani aikamoinen typerys, joten lausuminen ei ehkä sittenkään mennyt penkin alle.
Kaikki olivat hiiren hiljaa, kunnes sanoin, että saa taputtaa.

Nyt minun on kyllä sanottava itselleni, että saa lopettaa.
Jos olet tänne asti ennättäynyt (so. jaksanut), niin hyvää alkavaa viikkoa.
Jeesus hyvästi sinua hoitakoon. Vie kaikki asiasi, murheesi ja pyyntösi hänelle. Hän on luvannut kuulla ja auttaa.
T: Kaisa Äräjuuri-Öksänen
-----------------------------------------------
Kirje roomalaisille. Luku 10, jakeet 9-12

Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.
Sydämen usko tuo vanhurskauden ja suun tunnustus pelastuksen.
Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään."
Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra ja hänellä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.

18 kommenttia:

pau kirjoitti...

Jaksoin toki lukea, tosin tytär kävi välissä kyläilyllä, mutta jatkoin heti, kun ovi tössähti kiinni.

Hieno juttu, että siellä Kouvolan päässä ymmärsivät hyvän päälle ja saivat sinut laususkelemaan ja runokirjatkin ostivat!

Ei sitten ihme, että nukuit kellon ympäri, aikamoinen reissu teillä olikin monine yöpymisineen.

Siunausta vaan alkaneelle viikolle ja nautintahetkiä kauniita kukkasia katsellessa ja muutenkin

toivon ma

Anitta kirjoitti...

Herrrkullisen näköisiä nuo lusikkaleivät, vai oliko nämä just niitä ruokalusikkaleipiä.
Teillä on ollut menoa ja meininkiä. Mukavaahan se on kun vaan jaksaa kulkea. Toisaalta kotiinkin on kiva palata.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
No sitten, kun Pau ei jaksa jotain lukea loppuun, niin sen, joka on sen jotain kirjoittanut, pitää mennä editointikursseille (tai jonnekkin). ;)
(Pau nimittäin lukee "tiiliskiven" lellusti muutamassa päivässä).

Kyllä huomaa, että ei sitä enää jaksa matkailla kuten muinoin. Nytkin nuurun täällä nurkassa ja en meinaa jaksaa viittiä edes pukea. Huom! Kello on jo yli 12. :(

Siukkista sinnekin, vanhaan ihanaan Nikolainkaupunkiin, kaikkea muuta kuin vanhalle siskoselleni.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Joo, tosi herrrkullisia ne OLIVAT.
Kuvassa OLI (melkein) tosiaan niitä ruokalusikkaleipiä.

Kyllä menojen ja meiniinkien loppuliplatukset ottavat tässä iässä aika koville.
Ennen nuorena ei oltu moksiskaan, vaikka valvottiin, tai oltais nukuttu seipään nenässä, muutama päivä.
Toisaalta tämä tämän hetkinen ylenpalttinen velttouskohtaus voi johtua synnynnäisestäkin perimästä. Ne geenit, ne geenit.

Rosina kirjoitti...

Ihania kukkia!
On kuin aurinko paistaisi sisimpään saakka, kun saa kukkakimpun. :))
Pitäisiköhän minunkin pitää paussi kalkin syönnissä? Kynnet ovat kovasti hauraita, katkeilevat melkein itsestään.
Kiitos vinkistä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Tuo kukkakimppu oli (ja onneksi vielä ON)kyllä niin kaunis, että sitä on pakko tuijotella mennen, tullen ja palaten. :D

Täytyy sanoa, että pikkusen (lievästi sanottuna) äimistyin, kun huomasin asian.
Lisäsin muutaman juustonsiivun ja juon puolilitraa laktoositonta Eila-maitoa päivittäisen kalkinsaannin varmistamiseksi.
Näin jatkan jonkun aikaa ja sitten alan syödä taas kalkkia ja teen tarvittavia huomioita ja ynnäyksiä, plus yhteenvetoja asioista. ;)

Ailakki kirjoitti...

Ja niin sitä on viimmeviikkokin vierähtänyt muistojen ketjuun,paljon ootta kerenny me täällä vain on paremminkin makoiltu flunssan kourissa mut nyt rupiaa pikku hiljaa tokenemaa päiväin rytmiin.johan kaunis kukka kimppu ja ruokalusikka leivät nami nami,ja sit se mikä avaa uuden päivän tietekin sanan lukeminen päivän alkajaisiksi.Siunausta päiviin(: (:)

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Silloin pitääkin ottaa iisisti, kun on flunssan kourissa.
Silloin, kun olin työelämässä, niin minulle tuli lentsut aina lomilla. :D
Nyt ei enää tule flunssiakaan, kun ei ole lomiakaan.

Viikonloppu oli niin tiivis, että pakkaa olla vieläkin vähän toisen asialla.

Ailakki kirjoitti...

Katos kuule hyvä työntekiä sairastaa lomalla.nyt kun on aina niinkun lomalla tulee tälläinenkin tilanne et flunssa ottaa yli otteen.mut hyvä näin tästä selviää.(:

vilukissi kirjoitti...

Ei sulta ja Magnukselta vauhtia ja vaarallisia tilantehia puutu: Tuos luki ensin, jotta (Mangnustilta...eikös se oo jokin elukka? Tai ainaki sinne päin)Aikamoinen huamio nuasta lisäainehista, vitamiiniistä, miälenkiintoosta! Mulla on sama tapa kuikuulla kotona vaikka minkälaasis kletuus, joskus jopa yäpairaskin kokonaanen päivä (toki siis ku oon lomalla, ei töis). Siksi mulla pitää olla monta yäpaitaakin jemmas, ei sitä ny voi koko päivän ruakalistalla rinnuksis mennä maata.

Anitta kirjoitti...

Erkki Niilonp UPPA,1600-1615 Seinäjoki -
Jaakko Erkinp. Uppa, b.c. 1595, Seinäjoki, Finland

Mahtaako nuo osua sukuusi. Tulevat muutaman markkerin erolla minun isänpuolen sukuun.

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Minä se muistelisin, että teillä mentiin töihin, vaikka pää kainalos. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Joo, kyllä se sellanen mukava elukka on, jonka sä ensiksi meinasit kirijoottaa.
Se kyseenen elukka seistä töklöttää mukavan näköösenä ja tarkkaaloo ympäristyä. Justihin niin Magnuski teköö, joten ei siinä kauhian kova virhet olis tullu.

Kyllä minäki yäverhat päällä joskus kuikuulen koko päivän ja yän päälle. Minen piittaa kropsuustakaan.
Nyt oon vähä miättiny, jotta olisinko 46 vuatta sitte menny pehkuuhin hernesvelliä riveelis.
En varmahan olisi. Oonki ny sitte vähä meinaallu muuttaa käytäntyä. Saatei, suhuretta pitää yrittää hoitaa kaikin tavoon ja pysyä muutoonki hehkiänä.
Samaa oon sanonu Maknukselleki tasapualisuuren nimis. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
No minähän en siihen Upan sukuun tietenkään kuulu, kuten innoissani revitin.
Magnus ja Charles jne. kuuluvat.
Charles tarkisti asian (ei tarvinnut edes pyytää. Luin vaan kovaan ääneen hänelle kommenttisi ;))
Charles sanoi, että tuo Jaakko Erkinpoika Uppa kuuluu sukuun. (Jaakon poika on Tuomas Jaakonpoika Uppa k.1695/6)

Sokea kana kirjoitti...

Onnittelut runoillan selättämisestä ja myös ruokalusikkaleivistä. Toivottavasti sitä toista laatikollista syödessä ei selviä, että Give-Elitzabethylläkin on ollut liimailtavat tekokynnet!

kaisa jouppi kirjoitti...

Sokea kana
Selättäminen on juuri oikea sana, kun puhutaan runoiltojen-ja aamujen pitämisistäni.

Ei löytynyt yhtäkään tekistä siitä toisestakaan rll-loodallisesta. Tutkittu on ;)
Ja olen kyllä 100varma, ettei seuraavistakaan mahdollisista loodista löydy, semmingin kun kyseessä on Give-Elitzabethy!!!

isopeikko kirjoitti...

Lusikkaleipiä ja vaikka mitä. Nekin käyvät pillereiksi kunhan muistaa nielaista ne kokonaisina, ja saattavat auttaa kaikkiin vaivoihin ööstä pööhön. On niissä sen verta vitamiinia. Peikon aamiaisilla ei koskaan käy viaraita.

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Lusikkaleipäpillerit voivat kyllä aiheuttaa vatsavaivoja. Bimittäin isoa vatsaa on vaivalloista kantaa.
Onneksi ko. leipiä ei kovin usein ole saatavilla.
Vitamiinia l-leivissä on runsaasti ja ne tekevät tosi hyvää mielen päälle :D

Vai niin ovat yksinäisä peikon aamijaiset.
Minulla on onneksi Magnus, paitsi hänkään tosiaan ei ole mikään oikein vieras.
Naisten aamiaiskaffeilla joskus kaikki ovat vieraita.
Isopeikko vois mennä niihin, jos hän sattuu olemaan nainen. :D