maanantai 11. maaliskuuta 2013


Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille blogiani tutkaileville ja muillekkin.
Viime viikon kahden uuden lukijan arvoitus ei ratkennut pitkäaikaisesta lukijakuntaruudukkoni  tuijotuksesta ja fundeeraamisestani huolimatta. Päinvastoin. Alkoipa  lopulta tuntumaan, että olen unehuttanut tervetulleeksi toivotella hiukan usiammankin kuin vain nuo kaksi.
Ne, jotka minut tuntevat, eivät sitä yhtään ihmettele ja heille, jotka minua eivät tunne, nöyrästi ilmoitan, että unhoittelu ei ole tahallista.
Tervetuloa ja oloa vaan kaikille neljällekymmenelleseitsemälle (ja on teittiä muitakin). :D

Alun kuvat ovat myös ns.tuijotuskuvia, kuten huomaatte.
Kumpainenkaan kuva ei ole lavastettu, eikä muutoinkaan asioita järjestetty.
Yläkuvassa on Magnuksen Angry Birds-sukat kammarin pöydällä.Ilmeisesti suoraa illan suussa jaloista riisuttuina.
Koska olen päättänyt, että en ikinä enää jäkätä siellä&täällä lojuvista sukista, enkä kalsareista, en sanonut asian tiimoilta mitään.
Joskus tuntitolkulla myöhemmin iloisesti ihmettelin (rykäys) ÄB-sukkien asettelua.
Muistutin lisäksi ystävällisesti, että MINÄ ITSE en koskaan sukkia, enkä pikkareita pöydille jättele, vaan ainoastaan lattioille ja tuoleille.
No, asia on tietenkin hyvin mitätön ja olisi pikkumaista siitä enempää revitellä.

Alempi kuva on tietysti Pohjanmaan hienoimmasta ja urheimmasta koirasta, seropi-rodun komistuksesta Lyllanista.
Kuten kunnon vahtikoiran kuuluukin, tuijottaa Lyllan pitkät tovit pimeyteen. Vain silkkiset korvat silloin tällöin kahahtavat ja kylmänmärkä kirsu värähtää.
Eilen Asevelikylässä käydessämme mourusimme talonväeltä, josko saisimme vahtikoiraa taas muutamaksi päiväksi mukaan tänne lakeuksille juoksentelemaan. Emme saaneet.
Se on oikeastaan hyväkin. Magnuksen noukasta ei liioin juoksentele mitään ylimääräistä.
Magnushan on allerginen mitä koiriin ja joulukuusiin tulee.

Istun  tuttuun tapaani peräkammarissa päivittämässä tämänkertaista mkhvv-raporttiani. Peräkammarin pönttöuunissa tohisee iloinen valkea.
Ulkona kilottaa aurinko ja meneillään on niin huikaiseva talvipäivä kuin ikinä on mahdollista.
Tänään olen taas vaihteeksi alkanut taistella kaikkea velttoutta ja unteluutta vastaan.
Aion mennä ylimääräiselle käynnille kuntosalille ja muutoinkin tarkkailla suuni liikkeitä.
Israelin matka lähestyy ja kunto heittelee vielä surkean ja ravan (rapa) välimaastossa.
Sain myös Catherinelta matkaa silmälläpitäen puseroita, jotka olivat ihania, mutta kinnasivat ilkeästi rintapielestä, vyötäröltä ja lantiolta. On todella hyvä syy tarkkailla suun liikkeitä siis.
On minulla toki oikeankokoisiakin vaatekertoja matkalle otettavaksi. Pallo-, pilli ja sensellaisia hamosia ja housuja , mutta nämä Catherinalta saamani olisivat UUSIA ja ennennäkemättömiä.
Paitsi uusia, niin  Catherinen antamat vaatteet ovat sellaisia, joita en koskaan ostaisi itse. En kuuna kullan valkeana. Siinä on se jokin!
Minua on aina viehättänyt saamissani vaatteissa juuri se, että ne ovat omasta maustani yhtä kaukana kuin itä lännestä. Sellaisesta menosta tykkään.
Olen elämässäni saanut vaatteita, paitsi Catherinelta, niin Aijja- Kanitalta (silloin kun olin abaut 40 kilogrammaa ohuempi) Elitzsabethyltä (olemme aina Litzyn kanssa olleet yht´aikaa ,sekä ohuempia, että laajasuuntaisempia) ja Herttaiselta ja vaikka keltä.
Työelämässä ollessani työkaverit alkoivatkin suosista  aamuisin sanomaan, että ONNEA UUDELLE ELITZABETHYLTÄ SAAMALLESI PUSEROLLE (tai TAKILLE, HOUSUILLE jne.)
Minä olen vaatefriikki.
Koulussa ollessani poljin joskus keskellä päivää kotiin vaihtamaan uuden sotisovan ylleni.
Mutta, vaikka olen vaatefriikki, pystyn hulppeesti olemaan vaikka viikon samoissa flösöverkkareissa ja vanhassa lämpökerraston paidassa, jossa on viikon ruokalista rinnuksilla. Miltäs tämä kuulostaa?
En ole uskaltanut Magnukselta kysyä, miltä se NÄYTTÄÄ.
Tulikirjaimin  on nimittäin syöpynyt mielensyövereihin ne ihailun suitsutukset, joita Magnus aina jaksaa toistella. Kuinka hän aina muistaa  iskeneensä katseensa Palosaaren työväentalolla tyttöön (so. minä), jolloli niin maharottoman komiat ja valakooset pitsikaulukset ja komiat verhat muutoonki.

KD:n ystäväkokouksessa olin viimeviikolla eräänä kauniina iltana. Meitä ystäviä oli  paikalle saapunutkin innokas, mutta asialle omistautunut joukko.
Kunnan ja Suomen ja koko maaliman asiat pistettiin kuntoon ja suunniteltiin tulevaa.

Tiistai-iltana huristeltiin Eikun kaa Jurvaan. Mihinkäs muuhun kuin Naisten kesken iltaan. Ja mitäs muuta minä siellä, kun lausuin runoja. En tarvinnut vesihörppyjä, enkä muutenkaan toivonut, että luukku olisi allani klopsahtanut auki ja nielaissut minut Vähällenevalle Letkutien mutkaan.
Kotimatka Jurvasta sujui taas pitemmän kaavan kautta. No mitä, kun pimeässä maisemat ja ajokyltit näyttävät niin eriskummallisilta. Eikä niitä sitäpaitsi siinä puhuessa aina niin huomaakkaan. Koko kylttejä. ;)

Torstaina olimme Kirjaston runopiirissä juhlatunnelmissa.
Ewe on saavuttanut merkittävän paalun, mitä ikävuosiin tulee. (Kirkonkirjoissa on taatusti kyllä muutamankymmenen vuoden virhe).
Ewe laittoi kasan suklaakonvehtia keskelle pöytää ja minä lausuin hänelle kirjoittamani syntymäpäiväonnittelurunon.
Oliko runo onnistunut, enpä osaa sanoa. Eweä ainakin itketti.

Samaisena torstaipäivänä menimme Nikolainkaupunkiin Via Dolorosan harjoituksiin.
Punttisali siis jäi väliin, mutta kuvaelman harjoitukset kyllä vastaavat hyvinkin yhtä salivuoroa.
Minä olin kaatua kirkkosalissa oleviin rappusiin. Rappusia on yritetty merkata neonkeltaisella maalilla, sillä muutama muukin on tuuskahdellut nokalleen.
Myös kirkon lasiovien läpi on yritetty kävellä. Huonolla menestyksellä.
Melkein hiukan halvaannuin kauhusta, kun ajattelin, että olisin rojahtanut rähmälleni olkapäälleni.
Olkapäässänihän seilailee tänäkin päivänä se luinen rustonpala edellisestä haaveristani.
Joku tarkkasilmäinen lukijani varmaan muistaakin tapauksen.Kerroinhan siitä sangen seikkaperäisen postauksen parisen vuotta takaperin. (Hytinää ja hampaiden kalinaa).
Magnus sanoi, että joku hänen vieressään oli ihaillut, kuinka Kaisa osaa hyvin näytellä. Oli luullut, että juoksu  leuka permantoa viistäen kuuluu Johannan rooliin.

Perjantaina kutsuttiin Maikku ja Eerikki iltakahville.
Magnus leipoi pötkyläpiskettejä. Tosin kehoitin häntä muovailemaan taikinasta vain tavallisia pallukoita, koska epäilin hänen taitojaan pötkylän teossa.
Myönnän kyllä, että se, että jos MINULLA on vaikeuksia pötkelöinnissä, sen ei tarvitse merkata sitä, että Magnuksella on siinä vaikeuksia.
Häneltä onnistuu tekemiset yleensä paremmin, konsa minulta.

Lauantaina menin aamukahvin jälkeen uudelleen pehkuihin ja kuorsasin kymmeneen asti.
Sitten syötyäni menin sohvalle torkkupeiton alle ja nukuin muutamat tunnit.
Noustuani sanoin olotilani olevan kamalan, vetelän ja surkean. Magnus sanoi, että vähemmästäki makoolemisesta tuloo häjy olo. Kehottipa  myös menöhön ulos haukkaamahan happia.
Olotila paranikin iltaa kohden.
Suhteellisen reippaana illansuussa jo hoitelin kauneuttani metoisan ulkosaunamme lauteilla.
Kauneuden hoito ulkosaunan lauteilla:  pottuhanskoilla kuivahiertoa ja  kuorintavoiteella pottunenän hierontaa.
Kauneushoidosta on kyllä varmaankin ollut hyötyä. Ei ainakaan kukaan ole tullut sanomaan, että onpas sinulla hirveästi ja runsaasti ryppyjä ja oletpas sinä raakasti ikäistäsi vanhemman näköinen. Eikös se kahdeksankympin rajapyykki jo edessä pijankin häämötä?
Eikö tälläinen hiljaisuus innosta jatkossakin perunasormikkaiden käyttöön ja kaikkeen kuorintaan?

Sunnuntaina menin kirkkoon omalla, kauan ja hyvinpalvelleella autollani.
Magnus meni jo aiemmin, koska hänellä oli palvelutehtävä ehtoollisen jakajana.
Jos on palvelutehtävä, on oltava aijjoos paikalla.Piste.
Isossakyrössä vietettiin rovastikunnallista miesten päivää. Miehille oli tarjolla ruoka kirkonmenojen jälkeen ja myös ohjelmaa oli järjestetty.
Korvat truutulla kuuntelimme, josko olisi sanottu, että kaikki naisetkin saavat tulla miestenpäivälunchille seurakuntatalolle.
Ei sanottu. Ymmärrän hyvin.
Jos on järjestetty naistenpäiviät, niin minä saan näppylöitä, jos paikanpäällä on miehiä, vaikka miehiä runsaasti kunnioitankin ja rakastan.
Miehillä naisten oleminen miestenpäivillä vaikuttaa varmasti samansuuntaisesti, vaikka meitä kunnioittavatkin ja rakastavat.
Menimme jumalanpalveluksen jälkeen Laalaan tykö kaffille ja meillä oli oikein mukavaa ihan vaan  naisten kesken.

Illansuussa menin miesten kesken (Magnuksen ja Charlesin) Nikolainkaupunkiin Kansanlähetyksen Kohtaamispaikalle. Kohtaamispaikkana oli tälläkertaa pohjoisen pallonpuoliskon toiseksi ihanin kirkko, eli Vaasan pääkirkko, Pyhän Kolminaisuuden kirkko.
Puhujana oli professori Matti Leisola.
Ajatus, joka minulla on ollut pikkutytöstä asti ja joka ajatus kuuluu näin:
"Tatti on tatti ja on se ollut sitä aikojaen alusta asti"- sai kovasti vahvistusta. Samoin vahvistui uskoni Jumalan Sanaan.

Tähän lopetan tämänkertaisen raportin jatkaakseni taas viikon kuluttua.
Viikko on nykyään niin lyhyt, että pitäisi melkein sanoa, että jatkaakseni taas vikon kluttua.
T: Kaisa Viko- Kluttusson
-------------------------------------------------------------
Matteuksen evankeliumi 16 luku, jakeet 24-27

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
"Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.
Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa?
Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?
Ihmisen Poika on tuleva kirkkaudessaan enkeliensä kanssa ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan."



15 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Onpas kaunis ja kiiltäväturkkinen koiruli.
Sukista en sano mitään.
Rinnuksista kinnaavat puserot ei ainakaan lopu sukupuuttoon, vaikka niitä kuinka 8 vuotta kaapissa marinois. Taitavat ennemminkin lisääntyä.
Mukavaa keväänodotusta, vaikka edelleen on pakaksta ja lumikuuroja välillä.

Sanna kirjoitti...

Mahottoman komia on koira! Ja hyvinhoidetun näköinen.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Kyllä nyt koiraneiti kiiltää, mutta ans olla, kun tulee karvanajo (ja se tulee vääjäämättä kaksi kertaa per vuosi), niin sameampaa takkuturkkia saa katsella. Eikä löydy näiltä leveysasteilta.

Kyllä määrätynlaista lisääntymistä, mitä kittanoihin vaatteisiin tulee, on havaittavissa. :(


Mukavaa kevään odotusta sinullekkin. Piukeat pakkaset kuuluvat asiaan näihin aikoihin. ;D

kaisa jouppi kirjoitti...

Sanna
Jotenkin Lyllan näyttää tuossa kuvassa ylitsevuotavan komealta.
Minusta sen kuono ei ole luonnossa ihan nuin paksu.
Lyllan osaa poseeraamisen jalon taidon joka tapauksessa oli nokka sitten ohuempi, tai paksumpi.
Kyllähän sitä myös kovasti hyvin hoidetaankin. Silitetään, paijataan ja rakastetaan.

isopeikko kirjoitti...

Peikkokin tykkää koerista. Se luulee, ettei kaikki lukijat ole kuitenkaan siinä naamavärkkitaulussa :)

Rosina kirjoitti...

Meillä jaksetaan aina ihmetellä sitä, miksi täälläpäin Suomea toivotetaan onnea uudelle vaatekappaleelle??
Tai onnea uudelle autolle...tavaroitahan ei voi onnitella, mielestäni....
No en minä kaikkea muutakaan tässä elämässä ymmärrä.:((

Deme kirjoitti...

Tuo hämmentävä tattiajatelma toi mieleen viimeviikkoisessa koulutuspäivässä rehtorimme kertoman viisauden: "Jos sillä ei ole keltaista rintaa, ei sitä saa sanoa talitintiksi". Ei se kuitenkaan tainnut puhua linnuista ollenkaan. Ehkä siinä tattijutussakaan ei puhuta metsän antimista?

Koirasta olen samaa mieltä muiden kanssa. On se mahdottoman komea.

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Koirat ovat hyvin tykättäviä elukoita. Samoin kissit. :D

Joo, ei naamataulugalleriassa varmaan ihan koko lukukuntani ole esillä. Lukukunnastanikin ainakin kaksi esiintyy eri nimillä kahdesti, jos kolmesti. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Ehkä tarkoituksena onkin onnitella vaatteiden sisällä olevaa ihmislasta hyvästä valinnasta ja hyvästä saamastaan vaatteesta.
Mutta miltä se nyt kuulostais, jos sanottais, että onneksi olkoon sinulle ystävä kallis, kun olet onnistunut kaikkien puseroiden seasta löytämään juuri sinulle erinomaisesti passaavan...
Hohhoijjaa! ;)
MUTTA! Ei sekään olisi kivaa, jos kukaan ei ikinä mitään kommenteerais, vaikka kuinka kääntyilisi ja kopottelisi esimerkiksi uusissa kengissä :(

Nykyajassa elävälle ihmispololle ymmärtämättömiä pointteja paasaa tuutin- ja muun täydeltä koko ajan.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Eh...tuota...siinä professorin puheessa puhuttiin evolutsioonista ja Sanasta. Alkuklönteistä plus limoista myös.
Tuo tatti-viittaus oli asian tuomista esiin pikkutytön kantilta.
Eli kuinka hän evoluutio-opetuksen itsetykönään ratkaisi ;)

Kyllä Catherine ja porukka (me lantalaiset mukaan luettuna) nyt on mielissään, kun Lyllan saa suitsutusta.

pau kirjoitti...

Jatkan suitsutusta: luulin koiraa jopa joksikin muuksi kuin Lyllaniksi, kun se on niin urhean näköinen, että melkein odottaisi sotilaspuvun olevan päällä, noin niin kuin vertauskuvallisesti :)

Anittan kommentti sukupuuttoon kuolevista kitsahtaneista puseroista revitti naurut kaiken muun lisäksi :D

Minulla taitaa olla samannäköinen kirja sohvan selustalla lukuvuorossani (n. viiden muun kirjan ohella) kuin teitillä näyttäisi olevan ;)

siu, siu täältä kinnaavien puserojen keskeltä :/

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Tämä suitsukkeita keräävä neiti-piski osaa kyllä olla valokuvauksellinen.
Luonnossa hän on kyllä hivenen rimppakinttumaisempi, mutta turkkinsa kiiltää yhtä kirkkaana kuin valokuvassa.

Joo, Kalev on kirjoittanut mielenkiintoisan kirjan. :D
Olen päässyt jo melkein puoleenväliin lukemisissa.

Siu myös täältä tiukkojen takkien tantereelta!

sirpa kirjoitti...

Jos et olisi kertonut, en olisi arvannut mikä eka kuvassa on. Sukat :DD
Upea ja ylväs koira.
Mukavaa sunnuntain jatkoa!

kaisa jouppi kirjoitti...

sirpa
Kynnet kyllä syyhys asetella sukkulit toiseen asentoon, mutta sitten Magnus olisi väittänyt, ettei ole niitä siihen laittanut. ;)

Kiitos, kiitos. Samoin sinulle.
meikäläinen taitaa mennä pehkuihin, vaikka kello on vasta hiukkasen yli 8.
On ollut vähän liian MENEVÄ viikonloppu näiden vuosilustojen mummelille.

Ailakki kirjoitti...

No niin viikot vierii kevättä kohti .koira upean näköinen sanootanhan et isäntäänsä tuloo kun paljon ovat yhdessä.mitä tuahon kompastumiseen tulee meikäläinen kumarti täs takavuosina huutoniemenkirkossa koko kirkkoväelle ja seurauksena nilkka meni turpos jotta hyvä kun kävellänilkuttamaan pystyin(: Siunttua alkanutta viikkoa.....