maanantai 19. tammikuuta 2015

Runoilua ja taiteilua


Kuvassa taas vaihteeksi köökin ikkunastamme avautuva maisema, jos etelänpuoleisesta aakkunasta katselee.
Toisessa kuvassa on kuvattuna taiteilijan silmin (köhäisy) pikkujoutsenperhe.

Kiva kirjoittaa joskus ihmistenkin aikaan mhvv:tä (mielenkiintoisi häppeninkejä varrelta viikon), kun että aina silmät ummessa suoltaa sitä keskiyön aikaan.
Ans kattoo tuleeko juttuun nyt vähemmän niitä virheitä. Niitä semmosia, jotka pakkaavat kiusaamaan olemassaolollaan. Minä ainakin saan aina lievän sähköiskun lukiessani joitakin vanhoja blogikirjauksiani (esimerkiksi, jos pitää varmasti sanoa jolle kulle (yleensä Magnukselle) mimmonen ilma oli vappuna vuonna 2011, tai oliko lunta maassa jouluna 2008).
Olen kyllä päättänyt, että vaikkahan olisi lunta kaulaan asti jonakin vuonna, enkä sitä muistaisi, niin en enää mitään blokkauksistani tarkistele. Niin on aina kamala saada niitä sähkömällejä, :(
Syy, että nyt kirjoittelen on se, että nyt on aikaa ja illalla ei.
Sain juuri valmiiksi tämän päivän työrupeaman korttifirmassani (yskäisy) eli ystävänpäiväkortin, jonka joku mies esimerkiksi voi lähettää kaverilleen.
Tottahan toki mies voi lähettää kukkakortinkin, jossa on ylt´ympäriinsä elänkuolenkukkia ja sydämiä. Ei sen puoleen. Mutta JOS ei sellaista halua lähettää, niin nyt on vaihtoehto olemassa.
Minun piirtämässäni kortissa on raavas mies pilkillä ja muutama kilo kaloja hangella ja ämpärissä siinä edessä.
Aion ehkä piirtää vielä sellaisenkin miehille suunnatun y-päiväkortin, jossa mies korjaa autoa, tai ehkäpä istuu jo valmiiksi korjatussa kaarassaan. En ole vielä päättänyt.
En tiedä, lähettelevätkö miehet ystävänpäiväkortteja?  Eivät ainakaan ennen vanhaan.
Se ehkä johtuu siitä, ettei ole ollut kyllin miehekkäitä ystävänpäiväkortteja tarjolla (vrt. lemmikkikaunokuvat sydämineen). Nyt on siis ainakin yksi. Tiedän, että olen 50 vuotta liian myöhään asialla. So what?! Olen jäljessä paljossa muussakin.
Siihen toiseen miehiseen yp-korttiin piirrän ehkä Saabin, jossa etupelli ja perätuhto ovat pystyssä ja korjaaja musta kuin nokikolari.
Peräprutku Saabini ei nimittäin läpäissyt päästötestiä vieläkään. Siitä tämä kortti-idea sai alkunsa.
Ei mennyt läpi, vaikka sillä kaahattiin Nikolainkaupungin ja Hälvän väliä nappi laudassa radio Ruotsissa monta kertaa ja annettiin valohoitoa ja silityksiä plus ne tulpat.
Jotkut lukemat, jotka eivät missään tapauksessa saisi olla lähellekään edes sataa oli meidän prutkussa aina vaan 800. Kumma, kun sen lähellä pysyy edes hengissä.
Katalysaattori menee nyt sitten vaihtoon ja toivon, että se auttaa. On joku muukin önäle, jonka nimeä en muista, mutta jonka vaihtaminen saa huonot arvot romahtamaan paremmaksi. Tällä viikolla se nähdään ja ensi viikolla siitä teille taas raportoin.
Pyhäpäivänä meillä oli sellainen päivä, että autoja olisi perhekunnassamme tarvittu 3 (tre) 2:n (två) asemesta.
Kolmea autoa meillä ei ole ja niinpä jouduin ajamaan Sitikkaa.
Sitikassahan on vaihteet ja Saabissani ei. Syy, miksi jouduin Sitikan rattiin, on niin monisäikeinen ja juonteinen, ettei Erkkikään sitä jaksaisi lukea ja jos jaksaisi, ei kuitenkaan ymmärtäisi mitään.
Kirkolla, seurakuntatalon parkkipaikalla useahkojen ihmisen ympäröimänä pukersin itseni siis Sitikkaan ja käynnistin auton. En saanut pakkia päälle. Auto kyllä nytkähti muutaman metrin lähemmäksi ojaa.
Katselin jalkojeni juuressa lattianrajassa olevia läpyköitä ja kertailin mielessäni, että mitäs ne nyt taas olivatkaan?
En muistanut järjestystäkään ja ainakin jarrupolkimen järjestys olisi syytä muistaa.
Avasin auton oven ja huusin Magnukselle lotisevin leuoin, että en halua ajaa Sitikkaa. -EN OSAA AJAA SITIKKAA. ulvaisin vielä perään varmuuden vakuudeksi
-Hyvät ihimiset sentään. Soot ny vasta viikon kurvaallu automaattivaihteesella, ekkä enää osaa muka muullaasta ajaa!  Mä meen laittohon pakin silimähän ja sitte ajat Hälävälle, jotta hippulat vilajaa!!!
En alkanut tapani mukaan karjumaan vastalauseita. En edes siitä virheellisestä väittämästä, että muka viikon vasta olisin automaattivaihteisella ajellut.
Syy moiseen itsehillintään johtui yksinomaa niistä ympärillä olevista ihmisistä ja myös eräästä toisesta asiasta.
Nimittäin minuun oli yllättäen iskenyt "märkä makarooninpätkä"-syndrooma. Joku tarkkasilmäinen lukijani varmaan muistaa, että olen tästä aiemminkin teille kertonut.
Kun mm-syndrooma iskee, et muista mitään, mikä aiemmin ehkä kirkkaastikin on mielessäsi ollut.
Et pysty ajattelemaan loogisesti ollenkaan. Riippuu siitä, pystyykö ajattelemaan edes epäloogisesti, onko kohtauksessa kyse märästä spagetinpituisesta makaronista, vaiko niistä lyhyemmän sortin rooneista.
Ei! Tämä ei ole alkavaa dementiaa, tai sellaiseen verrattavaa sorttia. Tämä on ollut jatkuvaa ja aina.
Kun olin työelämässä (postipuksuna), niin silloin oli kiusallista, kun sai ko. kohtauksen.
Kerrankin olin liimannut paketinkylkeen kliistrattavaan pakettikorttiin säästökirjaan liimattavat rahanarvoiset merkit. (Olen tämän aiemminkin kertonut, mutta jokunen uusi lukija on toivottavasti sen jälkeen joukkoon liittynyt).
Siitä nousi aikamoinen haloo. Koko Vaasan alueen, järjestyksessä ensimmäinen, tirehtööri soitti postitoimistooni ja kysyi ääni väristen, että MITÄ TE (silloin teititeltiin työntekijöitä, tai ainakin makaronityöntekijöitä) AJATTELITTE, KUN LIIMASITTE PAKETTIKORTTIIN PANKKIKIRJAAN KUULUVIA MERKKEJÄ?
-En mitään, sain kuiskatuksi luuriin.
-SITÄ MINÄKIN! Klik!
En voinut sunnuntain siellä seurakuntatalon parkkipaikalla Magnukselle kertoa m-syndrooman päällä olosta, koska hän olisi joutunut ikävään välikäteen.
Magnus olis joutunut selittelemään ihmisille:
-Kaisei ny kulukaa voi ajaa isua kissiä (Sitikkaa), kussillon märkä makarooni aivonystyröören välis.
Pelkkä ajatuskin hytisytti.
Magnus on makaronilaatikkoonsa tottunut, mutta muut eivät olleet syndroomasta tietoisia.
Hohhoijjaa!

Viime viikolla oli mielenkiintoisia tapahtumia ja olin kahvia keittelemässä ja kaatelemassa kahdessa sellaisessa.
Eilen, sunnuntaina, oli Naisten kesken iltapäivä Vähässäkyrössä. Lausuin siellä runoja, joita olen alkanut örmiskelemään sanataiteiden- ja Fb-runouden ystäville (jos nimi nyt hivenenkään oli oikein muistettu). Koska en ole opetellut käyttämään kopiokonettamme, minun piti kopioida runot paperille käsin kirjoittamalla ja olikin aikamoinen työ saada värssyistä tolkkua  itse H-hetkellä.
Tunsin itseni harvinaisen typeräksi mahanalustamekossa siinä estraadilla pönöttäessäni.
Lisäksi tunsin itseni vielä, paitsi surkeaksi ja typeräksi, niin myös kaikkien aikojen tolloksi.
Sydän oli lakannut lyömästä jo alkuillasta ja leuat eivät lakanneet lotisemasta vielä illan loppuessakaan.
Uskonpa siis, että hyvin meni kaikki. Jos merkkeihin ja tuntemuksiin on vähänkään luottaminen.
Jaa, että mikäkö on mahanalustamekko?
No se on lyhyt hamonen, jota harmaahylkeen kokoisten-ja näköisten mommien ei, stailaajien ja muotineuvojien mukaan, koskaan saisi päällensä edes unissaan laittaa. Ei, vaikka olisi pitkikset ja mekon päällä vielä monta peittävää nuttua.
Mutta minä nyt satun pitämään mahanalusmekoista ja laitan sellaisen ylleni, vaikkahan mätänis.
Sain kyllä kuulla positiivista palautetta runoistani ja se hiukan tyynnytti myllertävää tunnekuohuani.

Nyt on aika lopettaa, jos tahtoo, että joku lukee päivityksen loppuun asti.
Tänään kuulin radiosta kivan ohjeen, jonka mukaan evankelista Kalevi Lehtinen aikoinaan kehotti toimimaan.
Rukoillesaan ihminen kuulemma aina pyytää jotakin (pitää kutinsa meikäläisen kohdalla) ja harvoin kiittää mistään (pitää kutinsa meikäläisen kohdalla).
Kalevi Lehtisen mukaan on hyvä kirjoittaa ylös muistiin pikku vihkoseen joka päivän kohdalle joku kiitos aihe.
Minun kiitosaiheeni on tänään: Kiitos, teistä, rakkahat lukijat. Herra siunatkoon teitä jok´ikistä! :D
---------------------------------------------------------
Psalmi 4, jae 2

Vastaa minulle, Herra, kun huudan sinua!
Sinä, Jumala, olet minun auttajani,
sinä avaat minulle tien ahdingosta.
Ole minulle armollinen ja kuule rukoukseni!


11 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Automaattivaihteisen jälkeen ei kyllä käsivaihteisen ajaminen helpolla onnistu. Ei kyllä ole ollut haluja kokeillakaan.

Näitä sun mvhv, vai mitä ne nyt onkaan, lukiessa varaan makkaravoileivän ja lasillisen mehua viereen. Yleensäkin aina kun löydän kiinnostavaa luettavaa enemmän kuin kolmen rivin verran, haen evästä viereen. On niin mukava lukea ja maiskutella voileipää. On yleensä muuten Perinteistä lauantaimakkaraa ne viipaleet. Ei mitään rasvatonta kalkkunaa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Oikein hymyilytti, kun luin sun LUKUTOTTUMUKSES! :D
Lauantaimakkara on hyvää. Sen on pakko olla terveellistäkin, koska rakas äitini söi melkein vaan sitä elämänsä aikana, tai ainakin loppuvuosinaan. :D

Ihmettelen kyllä, kuinka yleensä enää vaihdeautoja pykätäänkään. On se niin paljon helpompaa ja simppelimpää tuo automaattiauton köörääminen.

Jael kirjoitti...

Hieno talvinen näkymä ikkunastasi:)

kaisa jouppi kirjoitti...

Jael
On kyllä maisemat kauniita tosiaan täällä Suomen Isossakyrössäkin, jos siellä ihanassa maassakin! :D

Anonyymi kirjoitti...

Heips! Kaunis maisema ja mukavat kirijootukset. Kiitos.
Muisto vuosien takaa , tyttäreni silloin ehkä 8v tuli viikonlopun vietosta isänsä luota. Silmät sadehtien kertoi miten sielä on aina ihanaa vaaleenpunasta leivän päälle. Mietin mitähän se vois olla. Päädyin kinkkuleikkeeseen. Koska se oli mielestäni kalleinta . Sanoin sitte jotta kysy ny mikä se ihanuus on. Ostetaan sitten meillekkin.. Sitten kerran lapsukainen taas tuli viikon lopun viestosta. LAUANTAIMAKKARA. M aistuvaista loppuviikkoa makkaran seurassa. Isoäiti

kaisa jouppi kirjoitti...

Mirva
Kait hoksasit, että kommenttisi tuli edelliseen postaukseen?
Vastailin sinne! :D

Unknown kirjoitti...

Kyllä! Ihan tarkoituksella kommentoin sinne, kun siinä postauksessasi kerroit niistä maanantaista maanantain perään. Ja korvakoruista, jotka näyttävät JOLTAKIN! Ja niin edelleen...
Ja huomasin vastauksesikin. Niistä lumikengistä mun pitää kertoa lisää myöhemmin (kun ehdin).

Ailakki kirjoitti...

Taiteellialla on sitä silmää .taiteelian silmin niitä runojakin syntyy ajatus juoksee kun vesiputous kottoen vain yhteen kohteeseen vaikka ikkunasta ulos.joutsen kortista tuli mieleen meidän perhekunnasta ne joita hyvin kuvasi kortti heillä tulee 6v hääpäivä ystävän pv.nä.nyt happihypyille et aivot saa raitista ilmaa.Siunausta viikonloppuun(:

isopeikko kirjoitti...

Peikosta tuossa joutsenperheessä oli kaksi isoa, joten ei ne voineet olla pikkujoutsenia :) Peikko on huomannut, että sen housut haluavat olla mahanalushousuja, vaikka peikko kiskoo niitä mahan päälle. Mutta minkäs sille mahtaa, tahto se on housuillakin. Pöö sille :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Vähä mua nauratti tua vesiputous-vertaus. Tällähtkellä on putous ainaki rutikuiva ja kokkarees. ;)

Kiitos vaan viikonlopputoivotuksista. Viikonloppu menikin ihan hyvin, mutta pikkasen pitää nualeskella haavoja. (Omasta tyhymyyrestä johtuvia), mutta eteenpäin mennähän.Kohti kevättä ja ukonilimoja! ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Joo joo, mutta siinon siinä kuvassa pikkujoutsen äiti, pikkujoutsen iskä ja vieläkin pienemmät pikkujoutsen lapset!!! ;)
Vaikka kyllä minä tiedän, että Isopeikko tietää.

Vähäkö taas nauratti Isopeikon kirjoittelut. Mahanalushousut! :D
Niitä minulla on myös kaapit täynnä. En oo vaan tienny.