Yläkuvassa on kuva kotikolomme lukunurkkauksesta (jos nyt kamarin ikkunaseinämää voi nurkkaukseksi sanoa).
Alempana kuva porstuan (so. tuulikaappi) ikkunalaudasta ja vanhoista limunaadipotuista. Ulkona siintää pala lämpöpumpun kattokehikkoa.
Kuvat ovat vanhoja ja kauhtuneita Useasti esillä varmaan olleita.
Lämpöpumppukehikon katto ei kyllä ole kauhtunut. Päinvastoin! Se on kuparia.
Magnuksen isä laittoi aikoinaan sänkynsä alle kuparilevyn. Se estää kuulemmaasti kaikenlaisia säteitä ja nuolia nousemasta maakerroksista selkäpiitä ruimimasta.
En kylläkään yhtään epäile, etteikö näin olisi ja tapahtuisi. Meidän sänkymme on kuitenkin eri paikassa, joten kuparilaatta joutaa hyvin pumpunsuojaksi. Siinä se on hyvässä säteilytehtävässä, kun lähettelee kivoja kuparisignaaleja silmiin, kun sitä ohimennen aakkunasta katselee. Eikös kirkoissakin ole joissakin kuparikatto?
Valokuvat ovat tänä viikonloppuna puhutelleet minua muutoinkin. Nimittäin sanomalehden valokuvat. Nehän ovat nykyään mitä upeimpia, taidokkaasti otettuja ja todella isokokoisia.
Tämä viimeksi mainittu seikka on laittanut meikäläistä usein harmista nieleksimään ja kirskuttelemaan paikattuja hampaitaan.
Onko tosiaan niin, että kuvien pitää olla joka toisella sivulla sivunkokoisia, joka toisella puolensivunkokoisia? Tämä ei nyt tietenkään ole koko maailma, mutta ottaa kovasti hermonpäälle maksaa kallista tilausmaksua kuvista. Vaikka ottaa kluperoon, en silti en ole asiaa mitenkään eteenpäin vienyt. Pitäisi kyllä, sillä nythän lehtitalossa luullaan, että kaikki hyvin ja alkavat vielä enentää päivittäistä kuva-albumi tarjontaansa.
-Haluan, että jutunjuurta olisi enämpi ja kuviakin saapi olla sama määrä, mutta nirkosemman kokoisia!- viesti lehden toimitukseen on ihan liipasimella. Voi olla, että piankin pussautan sen matkaan.
Noh, asiastahan ei oikeastaan tänne kuulu urputtaa ollenkaan, mutta ajattelin, että sopii yksi urputus-kirjoituskin, ettei kaikki ole aina niin yltiöpääpositiivista.
Sitten ihan toisenlaisiin kuviin. Magnukselle nimittäin tuli eilen Faceen ihan kummallinen kuva. Tätä kummallista kuvaa ei meinannut saada pois näkösältä millään ilveellä. Tuo kummallinen kuva oli ripsipiirakka. Ripsipiirakka edestä, sivuilta ja takaa.
En kyllä katsonut, mutta kirjoitan näin, että tiedätte mistä on kyse.
Surullisesta asiasta kaiken kaikkiaan. Ripsipiirakkakuvan lähettäjääkin käy sääliksi oli hän nyt kuka tahansa. Nimensä oli kyllä ihan selvästi ja mitään kaihtamatta näkösällä: Gunlög Kukkaronperä (nimi muut.) Se on myöskin varmaa, että alkuperäinenkin nimi on taatusti tuulesta temmattu, muutettu ja kaikin tavoin operoitu. Poistaminen onnistui lopultakin ja Magnus kiristi Facebookin suojamuuria ja estoja lisättiin roppakaupalla. Minun tiliini tehtiin sama operaatio.
Kiristäkää tekin itsekukin estoja ja muureja, koska noita ripsipiirakka-viestejä ja kuvia on paljon liikkeellä.
Ihminen on kyllä aika mato pilaamaan kaikki hyvätkin ja tarpeelliset asiat. Lapset ja nuoret minua eniten huolestuttavat. Heidän silmiensä eteen paiskataan kaikki raadollisuus ja pahuus ihan liian aikaisin.
No joo! Se siitä. Nyt on kaikki muurit ja metkut asemissa ja sapelit ojossa.. Jos niiden läpi pääsee jotain, niin sitten pitää kuvan alle kirjoittaa väkevät rukoukset. Esimerkiksi, sanotaan nyt juuri tuon "Gunlög Kukkaronperän" puolesta. Rukous saa yleensä ihmisen juoksemaan pois.;)
Viikon varren tekemisiään, jos sitten hiukkasen valottaisi.
Ensinnäkään minusta ei ikinä tullut jäsentä Keventäjien keijukaisketjuun.
Täytin kaikki kohdat käsi sydämellä ihan järjestyksessä ja oikein, enkä ollut vielä lopussakaan, niin tuli viesti, että onneksi olkoon, Kaisa! Olet blääb, blääb, liittynyt Keventäjiin ja täten liiba, laaba, blääb, blääb...Oikein hyvä tähän asti.
Mutta... kun sitten leuat lotisten aioin mennä kirjaamaan siihen asti, sinä päivänä syömiäni suupaloja kuten:1 kpl 15gramman kokojyväleivänpalasta, 1 kpl 12gramman rasvatonta juustonsiparetta ja motillista sokeritonta kahvia mustana, niin kone sanookin:
PÄÄSY KIELLETTY! ET OLE JÄSEN.
Alla oli kaikki luottokorttivalikoimat, joilla tulisi maksaa jäsenyys.
En halunnut maksaa, koska minulle oli luvattu jäsenyys lahjoittaa (Catherine) ja tekstissäkin oli lukenut, että tunnuksella RUIPELO2015 (nimi muut.) voit kokeilla ilmaiseksi 2 viikkoa.
No kokeilematta jäi. Pistää vaan vihaksi, miksi en heti huomaa, missä menee ilmoittautumiset pieleen. Kyllä se vissiin niin on, että kerran pulska, aina pulska. Piste.
Odotan kyllä säädetyn karanteeniajan (varmaan 5 vuotta) ja ilmoittaudun uudestaan Keventäjiin. Otan jonkun tarkkasilmäisen- ja näköisen ystävän selän taakse, joka heti sanoo, jos koukkusormeni menee väärälle ilmoittautumisnäpykälle.
Tiistaina ajelimme Nikolainkaupunkiin sen maanmainioon toriparkkiin ja kävelimme kaupungin iki-ihanaan kirkkoon.
Minä lausuin siellä Facebookkirunojani ja Magnus piti puheen.
Tilaisuuden nimi on Keskipäivän rukoushetki. Maaliskuun 3:späivä minä olen siellä taas.
Toivonkin, että saan monta runoinspiraatiota sitä ennen, että on mitä lausua. Saan myös pitää puheenkin. Siihenkin toivon totisesti viisautta, ettei tarvitse suuta turhaan aukoa (vrt. kampela kuivalla maalla).
Siis maaliskuun 3:s päivä 2015 Vaasan kirkko klo 12.00. Tervetuloa ympäri Suomea!
Päivähetkestä kiirehdimme Aija-Kanita-tätiseni tykö kahville ja voileiville.
Torstaki-illalla oli seurakunnan taloudellisen jaoston kokous Pappilan virastohuoneella. Olin ko. kokouksessa ensimmäistä kertaa ja hivenen jännitti. Huomasin välittömästi, että turhaa jännitän ja niinpä tarjolla oleva Runebergin torttu kahvin kera maistui erityisen maukkaalta ja mehevältä.
Pitäisikin oikein alkaa leipoa itsekin noita suussa sulavia torttuja. Käyttäisin niiden paistamiseen oikein kunnon muottia, eli saunanappoa. Ovat ne sen verran hyviä!
Lauantaina oli taas Ruunebergin torttu-päivä. Pidimme Magnuksen kanssa Virsipiiri-hetken palvelutalolla. Ne ovat aina hyvin virvoittavia tilaisuuksia. On ilo katsoa, miten monet vanhuksista osaavat ulkoa virsien sanat. Minä osaan vain kolmen virren sanat ulkoa:
1) Ilta on tullut Luojani
2) Jumalan kämmenellä ja
3) Herraa hyvää kiittäkää
Lauluhetken päätteeksi alkaa talossa aina ruokailu ja meille piirin vetäjille on aina laitettu sivupöydälle kahvia ja nisua. Tällä kertaa siis Runebergin tortut. Sellainen huomaavaisuus paitsi, että sulaa suussa, lämmittää myös mieltä.
Sunnuntaina Isonkyrön kirkossa oli mieluisa tilaisuus. Paitsi messua, niin seurakunnan vastavalitut luottamushenkilöt siunattiin luottamustehtäväänsä.
Astelimme kirkkoon juhlallisessa kulkueessa. Edessä oli ristinkantaja, sitten kaksi kynttilän kantajaa (sunnuntai oli myös kynttilän päivä) ja sitten evankeliumi-kirjan kantaja ja se olin minä. :D
Jokainen meistä siunattiin kirkon alttarilla. Oli juhlallista ja iloista, kuten kirkossa kyllä aina muutenkin on.
Messun päälle oli seurakuntatalolla lohikeittoa ja toscapiirakkakaffit.
Minä otin kaksi palasta piirakkaa. Sanoin eräälle Eskolle (nimeä ei muut.), että jos joku olisi huomauttanut, että minulla on lautasella kaksi palaa, niin olisin sanonut, että toinen on Magnukselle.
Esko haki myös toisen palan itsellensä ja sanoi, että jos joku olisi siitä huomauttanut, hän olisi myös sanonut vievänsä sitä Magnukselle.
Olen sitä mieltä, että noin hyvää toscapiirakkaa ei saisi tehdä. Sitä joutuu ihminen ahtaalle sanomisiensa kanssa. Onneksi kukaan ei sanonut mitään. Ei edes Magnus huomannut. Sanottakoon, että hän ei kyllä olisi toista palastani saanut. Tokkopa Eskokaan olisi piirakastaan luopunut.
Illan suussa ajelimme taas Nikolainkaupunkiin ikikauniiseen Huutoniemen kirkkoon ja sieltä Asevelikylään iki-ihanaan vanhaan kotitaloomme. Kotitaloomme, jota nykyään asuttavat siis Catherine poppoineen.
Hyvin urautunutta on meikäläisen elämä. Sen huomaa, kun viikoittain sen kulkua mustaa valkoiselle pränttäilee.
Eräänä aamuna, kun avasin nahkat silmiltäni, tuli ensimmäisenä mieleen ajatus, että kun täytän pyöreitä, lopetan bloggailun. Laitan viimeisen pisteen mhvv:hen.
Siihen on kyllä vielä aikaa. Ehdin jopa yhdenkerran tässä välissä täyttää epäpyöreänkin.
Eli siis monta monituista kertaa (pitkästi yli puolisataa kertaa) voit vielä lukea:
sitte me mentiin kirkkoon, sitte me tultiin kirkosta, sitte mä söin sitä ja sitte mä söin tota ja sitte mä alkasin laihduttaan ja sitte mä lihoin takasi, sitte mä kirjotin runon ja sitte multa kuivi suu ja sitte.....
Sitte nyt tämä lopettaa taas tämän kertaisen jatustelun tähän.
T: Kaisa Bokbärare-Upvikt
-------------------------------------------------------
Psalmi 102, jakeet 26-28
Jo ammoin sinä laskit maan perustukset,
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kuluvat loppuun kuin vaate,
sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa,
ja ne vaihtuvat uusiin.
Mutta sinä olet iäti sama,
sinun vuotesi eivät lopu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti