maanantai 2. helmikuuta 2015


Hyvää myöhäisillan alkua kaikille teille rakkaille lukijoilleni.
Höyryävän kaakaokupposen ääressä alan vääntää mieluisaa maanantaitehtävääni mhvv:tä, eli mielenkiintoisia häppeninkejä varrelta viikon.
Muutamana viimeviikkona olen onnistunut saamaan blogin ihmisten aikaan ilmoille, mutta tänään taitaa mennä taas puoleen yöhön.
Olen nimittäin alkuillasta puoli 10:een istunut seurakunnan "Strategia 2015" kokouksessa. Mielenkiintoinen kokous. Olin sellaisessa nyt ensimmäistä kertaa ja rohkenin näin alkuun  avata suutani suurin piirtein vain haukatessani omenapiirakkaa ja maustekakkua.
Eipä kyllä sen puoleen, ettenkö olisi rohjennut avata sanaista arkkuani. Tokikin, jos kovasti olisin ollut eri mieltä, mutta samaa mieltä olin kaikesta. En kyllä liioin ole mikään joo-joo nainenkaan, ettei senkään puolen. Asiat nyt kertakaikkisesti vaan menivät nappiin.
Lisää nappeja aiomme kokoustaa vielä muutaman naisen kanssa ylimääräiselläkin aikaa.Ihmettelen ihmisten energisyyttä. He ovat vielä työelämässä mukana ja heillä on kotihommat hoidettavana ja silti lähtevät innolla seurakunnan kokouksiin ja tilaisuuksiin. Meikäläinen eläkeläismomma on viikon puuduksissa, vaikka käy vain illalla kokouksessa. Päivän pussuttaa hyvässä lykyssä vielä parintunnin tupsluurit.
Tai no...olenhan minäkin nykyään töissä. KAISAN KORTIT-puulaakissa. ;)
Tänäänkin piirsin kieli keskellä suuaukkoa sotilaita syömässä munkkeja Sotkussa.

Lähden aina joka paikkaan ajoissa. Niin tämänkin illan kokoukseen. Kokouspaikalle kaahattuani istuin autossa, kun paikalle ei vielä näyttänyt tulleen ketään. Soitin joutessani Aija-Kanita- tädille, että hän saa kahvivieraita huomenissa. Menemme Magnuksen kanssa Vaasan kirkkoon klo 12. Minä lausun pari runoa ja Magnus pitää puheenpätkän.
Puhelu loppui, aikaa kului ja pian viisarit olivat tapissa, mutta aina vaan kokoushuoneessa oli pimeys.
Kaahasin joen yli (siltaa pitkin tietysti) seurakuntatalolla. Jospa kokous pidetäänkin siellä.
Ei pidetty. Pimeys pilkisti talon kaikista ikkunoista.
Ahdisti sitten viimein  soittamaan yhdelle kokoustajalle, että missä väki luuraa?
Kokouksen alkamisaikaa oli muutettu. Siitä oli minullekin tieto tullut, mutta jos jotakin luulee, niin sitä myös niin lukee, vaikka selvästi asia on oikein ylös- ja tiedoksi merkattu, että alkamisaikaa on muutettu.
-GRRRR...ajattelin minä itsestäni ja Surkimus-syndrooma tuntui nostavan päätään.
Onneksi se ei sitten sen kummemmin päässyt valloilleen.
Parempihan on tulla vahingossa liian aikaisin kuin vahingossa liian myöhään.

Olin minä myös Kirkkoneuvostonkin kokouksessa männä viikolla. Ajoissa. Suutanikin raottelin rohkeasti muutaman kerran muulloinkin kuin kahvia kulautellessani ja kinkkuleipää nieleskellessäni..
On mahtavaa, kun saa olla mukana seurakunnan toiminnassa. Siinähän sitä pystyy vaikuttamaan. Ei siinä, että ottaa ja eroaa koko puljusta.

Tähän väliin kommentoin hieman kuvia, jotka tälläsin tuohon alkuun. Joo, vanhoja ovat kuvat. Ennenkin tällä estraadilla esillä olleet. Ei ole tullut puhallettua edes pölyjä kameran päältä saatikka kuvia räpsittyä.
Yläkuvassa on vanhassa maitokannussa puutarhamme kesäkukkia ja alakuvassa on isäni ihanat siskot oikein kuvaamossa kuvattuna.
Isäni oli nuorin ja ainoa poika perheessä. Tätini kertoi, että isäni ei olisi tarvinnut itse ottaa askeltakaan ennen armeijaan menoa. Niin pitelivät siskot häntä hyvänä, rakastivat ja käsillänsä kantoivat.:D

Kotonamme kokoontui lähetysraamattupiiri tiistaina. Se tiesi tietenkin kämpän mylläystä katosta lattiaan, (jos hiukan suurennellaan).
Magnuksen mielestä imurointi+lattianpesu+pölyjen pyyhkäisy on KAUHIA SUURSIIVOUS.
-Voi, voi kuule. Sinä et suursiivousta ole ikinä nähnytkään. (Niin kuin en kyllä minäkään. Olen hyvin suurpiirteinen, mitä siivouksiin tulee. Suorastaan tössyinen, mutta näillä eväillä on menty kohta 70 vuotta ja mennään tästä eteenpäinkin toivottavasti toinen mokoma).
Äitini oli samanlainen. Ei ole siis omena (so minä) puusta pudonnut mihinkään. Joku teistä muistaa, kun kerroin täällä, että ikkunoitakaan ei rakas äitini pessyt 17 vuoteen.
-Mitä niitä jynssää, kun en ulos edes kattele? hän ihmetteli minulle. Olin samaa mieltä.
Äitini ei koskaan katsellut ulos ikkunoista. Hän teki käsitöitä, maalasi öljyväritauluja ja posliinia ja kirjoitteli pakinoita ja runoja.
Raamattupiiriin ei tullut yhtäkään ihmistä. Se ei meitä säikäyttänyt. Joimme Maunon kanssa kahvit, juttelimme niitä sun näitä ja siirryimme kamarinpuolelle ja otimme Raamatut esiin. Ihan niin kuin teemme silloin, kun tupa on täynnä raamattupiiriväkeä.
Sovimme, että molemmat lukee aina viisi jaetta kerralla, niin kauan, että luku loppuu ja niin myös  teimme, kuten linnassa sovittiin. Ehdimme  keskustellakin lukemastamme muutaman hetken syvällisesti, kun piiriin tulikin kaksi kaksi ihmistä lisää. Siitä tuli hyvä ilta.
Olisi siitä tullut hyvä ilta joka tapauksessa, sillä missä kaksi, tai kolme  kokoontuu minun nimessäni, niin siellä minä olen heidän keskellänsä, sanoo Jeesus Raamatussa. :D

Minä olen tänään liittynyt taas ihan uuteen puljuun: Keventäjiin! Tiedättehän se laihdutusjuttu, jota mainostetaan televiitsionissakin?
En tiedä olisinko ikinä tullut liittyneeksi, mutta Catherine sanoi, että kyllä sunki äiti pitää liittyä Keventäjiin, eikä koko ajan olla Painottajissa!
(No, ei Catherine tuota loppulausetta sanonut, mutta ajatteli niin varmaan).
-Minä maksan. Se on sun syntymäpäivälahjas, hän lisäsi vielä.
Mikäs sen mukavampi lahja on, kun saada kuulua Keventäjiin. Tänään olen jo kevennellyt aika lailla ja paiskinut parikertaa kahvakuulaa ja nostellut puntteja muutaman kerran ylös ja saman verran alas.
Vintinrappusia olen veivannut ylimääräisiä kertoja edestakaisin, että on jotakin merkattavaa seurantalehdelle, jahka ehdin sinne kirjautua.
Ehdin varmasti keventyä muutamia kiloja, ennen ulkomaanmatkaamme. Mahtuu lentokoneen penkkiinkin paremmin istumaan, jos on kevyempi eikä tarvitse maksaa ylimääräisistä kiloista.
Eikös jotakin sen suuntaista ole ollut ilmassa, että tuhteilta matkaajilta peritään lisämaksua?
-Eikö keventää voi iliman liittymisiä ja maksujaki? ihmetteli Magnus.
-Kyllähän sitä vois, mutta kun siitä ei tuu mitään ja loin paljonpuhuvan muljautuksen hänen potkupallovatsaansa paitansa alla.
Hohhoijjaa!

Lauantaina saimme Nikolainkaupungista nieluisia vieraita: Joonathanin ja Viviannin.
Lyllankin olisi kernaasti saanut tulla, mutta sitä ei saa junaan millään ilveellä.
Piski saa aikaan sellaisen metakan jo nähdessäänkin junan, että ketään sen perhekunnasta ei kertakaikkisesti kehtaa olla lähistölläkään.
Kerran on yritetty Lyllania junaan tunkea ja silloin kaikki matkustajat, sisällä junassa ja platformilla, olivat kangistuneet kauhusta ja alkaneet etsiä eläinsuojelupoliisin kännykkänumeroa.
Harmillista.  Autossa ko. koiraneiti tykkää olla. Se hyppää penkille heti, kun ovi on auki, vaikka ei mihinkään mentäisikään.
Toista se oli meidän Mopsi-vainaan kanssa. Se huusi kuin sen päätä ja donitsihäntää olisi irroitettu tylsällä puukolla. Koko matkan. Vaikkahan sitten Sodankylään saakka.

Sunnuntaina veimme vieraamme takaisin Nikolainkaupunkiin ja itse menimme Palosaaren kirkkoon Sunnuntaiseuroihin (tai mitä ne nyt nykyään ovat).

Siinäpä se viikko sitten vierähtikin. Korttifirman kotisivuja emme vielä ole saaneet esille pantaviksi, mutta ei mene enää kauaakaan, kun niin pääsee käymään.
Itse odotan tuota hetkeä innolla. Näkee kättensä töitä oikein kunnolla, hienosti esille tämmättynä.
Nyt on viimeisen pisteen aika tällä erää.
Hyv´yötä, Jeesus myötä.

T: Kaisa Keventänen-Punkerskog
--------------------------------------------

Psalmi 78,  jakeet 38-39

Mutta Jumala on laupias,
ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa.
Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa
eikä antanut kiivaudelleen valtaa.
Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä,
vain tuulen henkäys, joka häipyy
eikä palaa.

8 kommenttia:

Mirva Havula kirjoitti...

Hih-hih! Ei sais olla vahingonilonen, mutta jostain syystä nyt tuli kyyneleet silmiin vahingonilonaurusta, ku teillä kävi NIELUISIA vieraita!!! Minkähänlaiset nielut niillä oli?
Sorry!
En olekaan arvannut, että koira voi noin kovasti kammota junaa. Kyllä mäkin vähän jännäsin, kun Fiksua vein ekan kerran junaan, mutta se vain vähän puhisi mun sylissä sellaista ääntä, etten oikein tiennyt onko se haukun alkua vai mitä. Ei haukkunut kuitenkaan. Mutta kaikkia ihmisiä se olis halunnut nuolla! Muuten meni matka hyvin. - ja paluumatka menikin sitten nukkuessa!

kaisa jouppi kirjoitti...

Mirva
Hehhhehehehe...olihan ne nieluisia ja sieluisia vieraita.
Pitäs vissiin antaa oikolukijalle (so. Magnukselle)präntti tarkistettavaksi, ennenku painaa julkaise-näpykkää.
Tai pitäis siirtää julkaisupäivä tiistaki AAMUKSI. Tai EI. Silloin minä vasta pöperöinen olenkin. :D

Joo, kyllä me hämmästelimme kans Lyllanin reaktiota. Yleensä se seuraa kuin hai laivaa perheväkeään. Nyt tapaukselle on jo naurettu, mutta silloin asemalla oli hymykin hakusessa. Ihmiset olivat todella olleet vihaisen näköisiä, kun luulivat, että koiraa kuritetaan kovakouraisesti. Ulinalle olisi hätäajoneuvonkin vonkuminen jäänyt toiseksi.
Lyllan on Lyllan. Se tekee kaikki aina perusteellisesti!

Ailakki kirjoitti...

Moikoti vain täältä hiihtoladun vierestä kumpa täs tarkenis vain laittaa sukset jalkaan.kaunis toi kukkamaljakko yläkuvas aivan kattoin sitä suuvärkki ammollansa on se niin kaunis.paljon on taas kertynyt teidän viikkoon.jään odottamaan sormet syyhyten korttiblokin avautumsta(:

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
No sä oot eres larun viäres, mutta ku moon täälä nelijänseinän sisällä. :(
Potkurilla pitäis lähtee kurvailemahan. On just sopiva ilma ja keli.

Kortteja löytyy osoitteesta
www.kaisajouppi.albumit.fi

isopeikko kirjoitti...

Mikä se semmoinen strategia on, aika hassu sana. Kun vähän ravistaa niin siinä lukee ensin rateva ja sitten ateria ja silloin peikkokin jo tiätää mitä se strategia on. Siellä pitääkin syödä kaakkua. :)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Ne on niin monikin niin hassuja sanoja nykyään, että pitää vaan nyökyttää ja ravistaa päätä ja olla viisaan näkönen.
Mutta kakun syöminen ei oo hassua.
Se on viisasta, vaikka tulee niitä tyhmiä kiloja vaan koko ajan. Silloin pitää vaan ravistella ne pois ja syödä taas. :D

Anonyymi kirjoitti...

Blogisi myötä tulee haikee olo ja kaipaus juurille. Nyt kun bongasin vielä ilmajokisen pitämän blogin. Jospa retki toteutuisi keväällä?
Heleää helmikuuta. Isoäiti

kaisa jouppi kirjoitti...

Isoäiti
Heleää helmikuuta vaan sinnekki.
Niin on heliää täällä, että tietokoneen tausta pitää peittää taas tyynyllä. Siis tietokoneen takana oleva pikkunen ikkuna.

Mulla ei onneksi juuri-ikävä pääse iskemään, kun käydään aina Asevelikylässä "vierotushoidos"!
Jos ei niin olis, niin varmahan olis ikävä. Ainaki silloin tällöin.
Toivotaan, että kevätmatka onnistuu ja saat hoitua ikävänhyhymähän. :D