tiistai 18. elokuuta 2009


Kuvassa Sulo leikkii hiirtä markkeeraavalla superlonrullakkeella, jonka Mauno vartavasten Sulua varten vommusti.
Aamulla pihallamme oli viimekesän kissanuorukainen, joka leikki AIDOLLA hiirellä. Huomasin heti, että leikkikalu ei voi hyvin. Itse asiassa huomasin, että se voi oikeinkin huonosti. Pakoon näkyi yrittävän ja kissi näytti jalomielisesti päästävänkin sen livohkaan, kunnes "leikkisästi" kruotaisi sen taas hampaisiinsa.
Mietin, että pitääkö mennä apuun. En pystynyt katselemaan eläimellistä tragediaa ollenkaan. Olin kuulevinani vikinää, vaikka kuulolaitteeni oli sille kuuluvassa laatikossa väskyn pohjalla (kuten kaikilla vähäkuuloisilla tuppaa olemaan).
"Mutta mitä minä teen reikäisen hiiren kanssa?" kyselin puolustellen asiaan tarttumattomuuttani.
Onneksi sain kaikki kalsari ripusteltua ja voin niskat krykyssä juosta sisätiloihin. Siinä hötäkässä minua pisti ampiainen vasempaan kylkeen. Se nilviäinen pisti, vaikka en ollut huitonut. En ollut huomannut koko piikkipuokkoa sääliessäni hiirulaista.
" Ku ei huiro, niin ne ei pure"-väite ala Mauno, tuli kumotuksi kertalaakilla.
KOKO kylkeä jomottelee tälläkin hetkellä mojovasti, mutta ei se mitään. Tärkeintä on, että olin jälleen kerran oikeassa: amppareihin ei pidä luottaman olivatpa ne eläviä tahi kuolleita!
Olemme olleet Joensuussa kuskaamassa Charles Hermania (nimi muutettu luvan kanssa) kollekeen (luetaan ja äännetään juuri noin).
Veimme Hälvältä muutaman mööpelin mukanamme. Saimme oikein kuuppallisen peräkärryn lainaksi, johon oli hieno lastata tavaraa tarpeen mukaan ja ylikin. Vanha kupurainen Ooppelimme kehräsi, kuin alussa mainitsemani kissa hiirtä jyystäessään ja matkamme sujui kaikinpuolin hyvin. Emme riidelleetkään kertaakaan! So. minä en kuullut, Mauno ei viittinyt ja Charles ei jaksanut (rauhaa rakastava kun on).
Perillä sitten löysimme kun löysimmekin KIERRÄTYSKESKUKSEN, josta hankimme pikkuruisen pöydän maapallolampulle ja piskuisen kirjahyllykkeen kirjoille. Ostokset maksoivat kymmenen euroa ja hinta-laatu suhde hipoi täydellisyyttä.
Kirjahylly oli ollut jonkun sillinystävän hoteissa, sillä päällystäänsä kun pyhkäisi, niin huumaava sillin haju lehahti kaikkialle ylt`ympäri.
Charles laittoi värikkääseen tapaansa viestiä peräämme kertoen, että haju oli sittemmin muuntunut enämpi HAPANSILAKKAAN vivahtavaksi myöhemmin illalla.( Nyttemmin hyllykkö ei enää haise kuulemma yhtään miltään, mikä oli huojentava tieto, ellei sitten C:n nokka ole adaptoitunut).
Tänään päätimme Maunon kaa ruveta pitämään raamattupiirä täälä Hälävän perillä, joka toinen parillinen viikko ja perjantaisin. Kello yhdeksäntoista (19) olisi tarkoitus startata! Tervetuloa vaan läheltä ja kaukaa.
Aikoinaan Vaasassa kun piiriä pidimme, niin ensimmäiseen iltaan tuli ainoastaan sukulaispariskunta. Hekin saivat vasta illan lopussa tietää, että olivat olleet juuri perustetun raamattupiirin ensimmäiset osanottajat (!)
Sittemmin piirin tuli ihmisiä sankoin joukoin.
Niin me Maunon kans rukoillaan, että nytkin kävisi.
Runo: Julmaa leikkiä
ei ollut kiva katsella.
Käänsin pärstäni toisaalle
No, minkä minä sille voin...
miksi ei katsonut häntäänsä pitemmälle.
Minkäs minä voin?
Täytyy itse katsoo eteensä.
Omissa asioissa ihan tarpeeksi!
Ja muutenkin.
Oman maan asiat tulisi kuntoon saada
köyhyyttä, kurjuutta...tässä maassa
Pyytelemään tänne tulevat!
En kyllä anna!
Jos yhdelle, niin heti on monta mouruamassa.
Tai...
Ehkä...
ehkä mä seuraavan kerran, kun nään...
mä voin sen taskunpohjalantin...
ja kärrykolikon antaa.
Mä voin sanoa:
Tsiisös lavs juu!
Joo, mä kyllä annan.
Siitä se lähtee.

2 kommenttia:

pau kirjoitti...

Olipa helepotus suuri
ku olittakin siellä Joensuussa
etkä ollukaan unohtanu, että sulla on liuta ystäviä
jotka oottaa silmät kierossa sun kirjotuksia.
Pelkäsin, jotta koko plokin oot unohtanu.
Joka päivä oon käyny huokailemassa:
ei vieläkään.
Mutta ny tärppäs
joten kiitos. Helepotti.
Ahkerasti sitten vaan runua tänne ja muuta.
Miten siellä teltassa meni kolmas ilta,
vai monenako iltana oli kokouksia?
Kyselee paulus

Anita kirjoitti...

No niin olette kotiutuneet...oli pakko käydä luuraamassa Kaisan plokia ja ilokseni olit taas hauskasti kirjoittanut matkasta Joensuuhun ym. Kallekin pääsi aloittamaan opiskelut...
Ampiaisenpisto voi olla tosi kipeä, olen kokenut lapsena kerran joka jättikin kammon niihin. Viime kesänä kun pidin villatakkia harteilla enkä tiennyt että hihan alle oli mennyt ampiainen sitten kun huomasin huidoin tietenkin ja sain kiitokseksi käsivarteen piston joka oli pari päivää aika arka, mutta onneksi en ole allerginen, toivottavasti olet toipunut pistoksesta. Hyvää yötä Jeesus myötä toivotteleepi Anita ;)