lauantai 11. syyskuuta 2010

Tässä näet pismyyrien pesän. Voit hyvällä tahdolla erottaa myös muutaman pismyyrän.
Olimme Magnuksen kanssa puolukassa Kaksikertaa Puolenhehtaarin Metsässä ja minulla oli kamera mukana.
Oli lämmintä ja ihanaa ja arvasin jo etukäteen, että muurahaisetkin vielä kirmaavat ulkosalla. Niitä oli mukava seurata. Maailma olisi paljon valmiimpi, jos ihmisillä olisi varttikin siitä energiasta, kuin heillä onpi.
Myös hirvikärpäset ilakoitsivat tahoillaan, kun luulivat meitä hirvaksiksi. Magnuksen paidan saumauksissa kömpi vielä seuraavanakin päivänä yksi hirvikärpänen.
Se oli kyllä hoksannut, että ihan tavalliseen hirveen ei ollut tällä kertaa tullut landauduttua, koskapa se ei ollut pudottanut siipiään. (Hirvikärpäset pudottavat kuulemma pitkät ruipelosiipensä tussahdettuaan hirveen).
Hyi yökötys, että osaavat olla öklöttäviä!
Mutta kaikesta huolimatta marjaretki oli mukava. Eipä kauaakaan, niin saimme rouhaistua sangollisen puolukoita.
Magnus on ollut marjametsässä jo aiemmin kerran, joten nyt meillä on muutamaksi kuukaudeksi hilloa, jos syöminen jatkuu tähän sähtiin ( puolilitraa päivässä per nuppi).
Huomasin sivusilmällä, että mättäillä loisteli vielä punapuolukoita sangen viljalti, joten menemme ehkä vielä ensiviikolla korjaamaan ne parempaan talteen.
Tein välittömästi seuraavana päivänä muusia kattilallisen ja möyhäsin aimo annoksen p-hilloketta ja söimme ne makoisiin suihin.
Nyt on asianlaita sitten niin, että aimo annos on tullut painoakin lisää :(
Ihmettelet ehkä, että miten painot nyt niin äkäiseen heilahtelevat?
Eivät ne niin teekkään.
Se aiemmin kertomani omenasokerisyltty on myös ollut vaikuttamassa painoni suotuisuuteen :(
MITÄÄN EI SAISI SYLTYTÄ, EIKÄ SURVOA! Kyllä se niin on.
Ei auta vaikka punnaat suolet sukanvarsissa salilla monet kerrat viikossa ja liiskaat mahaasi jumppapallon päällä. Ei auta! Paino nousee.

Tänään olimme Magnuksen kanssa pitämässä virsipiiriä palvelutalolla.
"Nyt vasta tunsin teidät!" sanoi eräs kuulija ystävällisesti, kun olin kymmenennen kerran kurvannut hänen ohitseen virsikirjoja jaellen.
"Isännän tunsin heti", hän lisäsi. (Olemme olleet näitä piirejä pitämässä jo parina vuonna).
" Rouvako se siinä?" varmisti vielä vanha tuttummekin, kun olimme samalla reissulla häntäkin tervehtimässä.
Ajattelin, että UKK-lasit ovat tehneet tehtävänsä: KUKAAN EI TUNNE ENÄÄ.
Nyt olisikin oiva tilanne alkaa käyttäytyä säyseämmin. Uutena tuntemattomana ihmisenä voisi aloittaa kaiken elon ja olon sydämellisemmin, sivistyneemmin, osaaottavammin, pitkämielisemmin ja antaumuksellisemmin, eloisamminkuin ja rivakammin, kuin vanhojen kakkuloiden aikakautena.
Joukkoomme olisi ikäänkuin putkahtanut silmälasien myötä täysin uusi ihminen sisälmyksellisesti ja ulkoisesti.

Eilen meillä Letkutiellä oli KD:n ystäviä koolla ja oikein oli polliisikin paikalle kutsuttuna.
Arvoimme KD: arpajaisvoitot ja minä sain toimia onnettarena.
Leivoin juhlan kunniaksi täytekakun, jonka päälle hain krassipenkistä kolme krassikukkaa ja tursutin sinisellä karamelligeelillä kermavaahdon sekaan K:oon ja D:een. Tuli tosi upea, vaikka luontainen vaatimattomuuteni kovasti laittaakin hanttiin moiselle kehumiselle.

Tiistaina olin kirjoittajakurssilla Ylistarossa.
Kirjoitin syysrunon meidän kahdesta omenastamme.
Minun pitäisi kirjoittaa huomiseksi vielä lisääkin runoja, joita sitten esitän huomenissa Maalahden kirkossa.
Magnuksella on saarna.
Minulla ei taida nyt suonet, eikä runot pulppailla, joten katselen vanhaa repertuaariani, josko niistä joku kävisi. Miksei kävisi, koska maalahtelaisethan eivät niitä ole kuulleet, vaikka muut olisivatkin.

Hyvin paljon hyvää yötä ja Jeesus myötä.
Virsi 403 , säkeistö numero 3

Huudamme avuksemme sinua Jumala,
nyt tule voimaksemme,
synnistä pelasta.
Oi Kristus armollasi
puhdista sielumme,
niin että tahtoasi
alttiisti seuraamme.

T: Kaisa von Lotteritjocksjövinst.

6 kommenttia:

Kirlah kirjoitti...

Ihan naama kateudesta vihreänä luen noista marjoista. Meillä päin on tavallisesti aina paljon marjaa, kiitos yölläkin lämmittävien järvien. Mutta tänä vuonna ei juuri mitään. Emme ole käyneet yhtään metsässä marjassa, kun mitään ei siellä ole.
Ei hätää. Lihavina vuosina olemme ymmärtäneet kerätä laihojenkin vuosien varalle, joten syömmepä ne vanhat ensin pois ja jospa ensi vuonna saisimme uusiakin.
Vai ovat hirvikärpäset jo Pohjanmaallekin asti kerenneet. Eihän siellä ennen niitä ollut. Täällä tapasimme niitä eka kerran 80-luvulla. ja lisääntyneet ovat mokomat.

Terttumarja kirjoitti...

Hirvikärpäset ovat suurin este, etten enää marjametsään mene.
Jo 2000-luvun alussa noita inhottavia otuksia vilisi Etelä-Pohjanmaan puolella. Silloin hankimme oikeat metsämiestenkin käyttämät hirvikärpässuoja-asut, maksoivat silloin maltaita!
Mutta niissä on huonona puolena kasvojen edessä oleva musta verkko, ja sen läpi ei ole mikään hauska tihrustella muutenkin huonolla näkökyvyllään kaikkia kantoja ja kivenkoloja.
Monta kertaa olen ollut rähmälläni pöpelikössä.
Metsässä käyn keväällä ja alkukesästä, ilman mitään suojia. Pakkohan sinne on joskus päästä!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah.
Viimevuonna olimme ilman puolukkaHILLUA koko talven, koska vakiopaikassamme ei niitä kasvanut.
Yritimme varovaisesti udella toisilta marjastajilta, missä he tapaavat käydä, mutta ihmisethän salailevat mättäitään, kuin suvun leipäreseptiä :)
Olen kakarasta asti tottunut siihen, että puolukoita pitää olla niin paljon, ettei tiedä mihinkä astuisi. En tykkää, kun joka marjan takia joutuu ottamaan viisi askelta:(
Magnus on onneksi toista maata siitä juohtuen perhekunnassamme on nyt kaksi ämpärillistä sylttyä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina.
Olen määrätietoisesti aloittanut mielen SUKKEROINNIN, mitä hirvikärpäsiin tulee.
Ajattelen, että ne ovat vain pieniä lenkosääriä, jotka kuumeisesti etsivät hirvaksia. Joskus ne raukkaparat vain erehtyvät luulemaan meitä ihmispoloja hirveiksi, mutta huomattuaan erehdyksensä ne kangistuvat kauhusta, eivätkä edes yritä jyystää reikää ihmisnahkaan muniakseen munosiaan.
Mitäs tästä metodista sanot?
Itse ainakaan en saanut tavanomaista hepulia, vaikka näinkin taas kaksi ko. kärpästä.
Viimevuonna niitä lonti näkösällä paljon enemmän, eikä saatu edes marjoja :(

Terttumarja kirjoitti...

Kaisa,
en kerro, mistä kaikista paikoista voi noita inhottavuuksia löytyä, kun metsään erehtyy ilman hirvikärpässuoja-asua.:(
Ilkeältä tuntuu myös se, kun ihoon ilmestyy paukamia, jota tulehtuvat.
Mutta täytyy ihailla nyt Etelä-Pohjanmaallekin tuotuja thaimaalaisia poimijoita, jotka täysin vieraissa metsissä tekevät pitkää päivää elantonsa eteen!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Olen kuullut, että etikkaa kun sivelee ranteisiin ja otsaan, niin hirvikärpäset lentää kaukaa ohi. Viimevuonna kokeilimme sitäkin konstia.
Tuossa meidän marjastuspaikallamme ei ilmeisesti montaakaan kärpästä elele, koska saimme olla niinkin rauhassa.
Olen luullut, että ne eivät ihmistä pure :O
Minä olen aina kunnioittanut thaimaalaisia (ja tietenkin muunmaalaisiakin) marjanpoimijoita, jotka tulevat tänne ja todella tekevät kovan työn palkkansa eteen. Sitäpaitsi aika niukan palkan, kuten olen ymmärtänyt :(