maanantai 12. joulukuuta 2011


Yötää!
Täälä Letkutiellä yks yökuukkija vielä kirjoittelee sankalle lukijajoukolleen mielenkiintoisista (!) siirroistaan menneellä viikolla ja osittain jo tälläkin viikolla.
Tulimme juuri Nikolainkaupungista.
Vaasan kirkossa oli Onkilahden koulun musiikkiluokkien joulukonsertti, jota olimme Magnuksen kanssa kuuntelemassa.
Paitsi meitä, oli kirkko täpösen täynnä muitakin. Eerikki, Catherine ja Joonathan istua näpöttivät meidän edessämme olevalla kirkonpenkkirivistöllä.
Oli oikein sydäntävärisyttävän ihana ja korkeatasoinen konsertti.
Viviannikin lauloi kuorossa.
Olin ihan kuulevinanikin hänen äänensä soljuvana ja kirkkaana korviini. Niin lauloi tyttö kuin mummunsa parhaina kuoropäivinään.
Varmaan kaikki sadat mummit ja paapat, isät ja äidit ja kummit kuulivat oman pikku pilttinsä äänen korviinsa, sillä niin keskittyneitä ja innosta ja ylpeydestä hehkuvia naamoja näin ylt´ympäriinsä.
Oi, kuinka teki mieleni taas kuorolaulantaa harrastamaan, mutta se on mahdottomuus minun kohdallani.
Minun kun täytyy korvakuulolla opetella altto-ääni, joka väri äänensävyssäni on kätkettynnä, enkä enää kuule OIKEIN sävelkulkuja. Minähän, kuten tunnettua, joudun käyttämään kuulokojetta. Kojeeni on kyllä sellainen pikkarainen puoliskan nuppineulan kokoinen mikrofooni ohhuen siiman päässä. Ei siis mikään 1/2 metrin käyrätorven kokoinen laitehäkkyrä.
Nyt kumminkin tämä pikku kuulokojeeni on kahdessa palassa.
Olimme jo eräänä lauantaina viemässä paloja kuulokojekorjaamoon korjattavaksi, mutta huilaavat kuulemma lauantaisin, korjaajat.
Taas saa Magnus selittää minulle kaikki vitsit, joita en maailmalla kuule.

Menimme konsertin päälle Asevelikylään kahville. Lyllan oli vastassa ja volisi jo oven takana niin kuin ei olisi viiteenkymmeneen vuoteen tavattu. Piti äkkiä laittaa ovi kiinni, etteivät naapurit luule, että sitä vedetään hännästä.
Minä keitin kahvia. Kahvista tuli niin laihaa, että Magnus sylki (noin kuvaannollisesti tietenkin) ja sanoi, että mitä ihimeen sakkaanvirutesvettä sen kuppihin on kaarettu?
Eerikki-vävy puolestaan kehui kahvia hyväksi ja sillä sipuli.
Minulla on fiksu, kohtelias, huomaavainen ja komea vävy!

Viime maanantai meni ihmetellessä ja pikkasen paikkoja järjestellessä, koska tiistai oli juhlapäivä. Itsenäisyyspäivä.
Oli pakko hiukan ohentaa ja raivata paikkoja, että tuntuisi itsenäiseltä.
Kaivoin esille itsenäisyyspäiväkynttilän, joka on anopin peruja ja on jo se valkoinen osa kovasti paljon kellastunut.
Suomen lippummekin alkaa olla samalla viisiin sini-KELTAINEN kuin kynttiläkin.
Molemmat pitää ehkä laittaa vaihtoon.
Itsenäisyyspäivänä meillä olikin sitten kahtalajia ohjelmaa:
kihlajaiset ja itsenäisyyspäiväjuhlat Kyrööntalolla.
Kirjoitin rakkautta kihisevän runon nuorelleparille ja kiedoin kihlalahjan läpinäkyvään lahjapaperiin.
Tupaantuliaisiksi olimme hankkineet soman lyhdyn ulkosalla pidettäväksi ja kynttilänkin asetimme valmiiksi sisuksiinsa.
Kihlajaispaikalle tultuamme ihmettelin Magnukselle, että kovin näyttää vaitonaiselta maisema.
Magnus otti vielä kutsuviestin esiin kännystään ja sanoi, notta kuures päivä kello kolome iltapäivällä. Tervetulua, lukoo täs selevästi.
Könysimme siis porstuaan ja koputtelimme oveen. Hiljaisuus tiivistyi, jos mahdollista entisestäänkin.
Menimme äkkiä takaisin autoon ja Magnus otti hipaisupuhelimensa ja antoi kunnon hipaisun sille:
TERVETULOA KIHLAJAISIIMME JA TUPARIIMME 6.2 2012 T: Anthony ja Tii.
Päätin, että en kysy mitään, enkä sano sanaakaan. Mistään. Koskaan.
Sitäpaitsi nyt olisi aikaa hioa sitä runoakin. Yrittää sitä, jos mahdollista vieläkin rakkaudentuntuisammaksi :D
Jätimme lyhdyn verannalle.
Sanomme sitten helmikuussa, että se oli meiltä, ellei sitten tieto leviä sitä ennen.
Menimme "rauhassa" kotiin ja vedimme kunnolla henkeä, sitten karautimme ip-juhliin.
Minulla ja Evellä oli kunniatehtävänä saada lausua runo.
Lausuin runokirjastani Uuden Vuoden juhlarunon. Se sopii mielestäni myös itsenäisyyspäivänäkin lausuttavaksi. Runo kertoo rajoista ja kuntaliitoksista.
Pystyin lausumaan runon yskimättä.
Olen muuten yskinyt niin, että rintalasta on taatusti levinnyt joka suuntaan ainakin kymmenen senttiä.
Olemme itseasiassa yskineet Magnuksen kanssa kuorossa.
Magnus tervehtyneempänä on yskiessään pystynyt jo revittelemään jotain ylimääräistäkin pärskettä ja ähinää joka kiekaisun päälle ja sekös on ottanut minua hermoihin.
Olen karjunut, että yhtään ylimääräistä inahdusta ei sallita. Ainoastaan pakolliset. Kunnon tiukka yskäisy. Ei muuta!
Magnus väitti, ettei hän muka lisää yhtään ylimääräästä pärskähröksiin. Näin hän kuulemma ruukaa aina yskäästä, ku on räkääses lais.
-Pah..hhmmppfff...sanon minä.

Minun oikeanpuoleiseen keuhkolohkoon on pistänyt kaamean kipeästi aina, kun on pitänyt yskiä.
Tuntuu kuin keuhkossa olisi ollut märkivä, verestävä repeämä ja sielä olisi pyöritetty kuumennettua tylsää Mora-puukkoa.
Kerroin nämä tuntemukset vastaanottohoitajalle puhelimessa, kun yritin tilata lääkäri-aikaa.
Ystävällisellä ja iloisella äänellä vastaanottohoitaja kertoi, ettei lääkäri- eikä hoitaja-aikoja ole yhtään varattavissa, saatikka saatavissa. Hyvää päivänjatkoa! Klik!

Nyt ei onneksi enää ota kipeää kun yskii.
Kaitpa ne kaikki märkäpesäkkeet ovat lentäneet aina vastapäiseen seinään yskänröykytyksen aikana :(

Itsenäisyyspäivän iltana ehdin vielä seuroista tultaessa ihailla muutamat hamosetkin linnanjuhlia TV:sta katsellessani.
Kauniita mekkoja oli taas runsain mitoin.
Käskin Magnuksen ostaa oikein painetun Iltiksen seuraavana päivänä, että saan oikein syventyä kaikkiin laskoksiin ja rauhassa miettiä eri volankeja ja plingplingejä, ynnä krumeluureja.
Magnus, ihme ja kumma, suostui tuomaan lehden. Hän sanoi, että teki sen vain ja ainoastaan sen takia, kun olen niin hellunen ja sairas :D
Minun lempparipukuni oli se yksi niistä mustista. Ei ne kaksi tyylikästä mustaa pukua, vaan se dramaattinen ja hörhöinen!
Satuin nyt olemaan aika dramaattisella ja hörhelöisellä tuulella.
Yskittikin niin!

Perjantaina eräs Eerikki-niminen mieshenkilö tuli meille tuomaan takaisin lainaamiansa vanhoja valokuvia.
Samalla hän toi hiukan lisää sukuselvitystietoakin oikein paperille printattuna.
Papereista kävi ilmi, että lähinaapurini ovat minulle sukua. Muunmuassa Huivi on minun niin-ja niinmones serkkuni, samoin aviomiehensä Eerikki.
Usea muukin tämänkyläläinen kiertyy sukujuuristoltaan minuun.
Olen sananmukaisesti palannut juurilleni, kun olen tänne Kyrööhin landannut.
Nyt selittyy sekin, miksi Huivi niin kovasti muistuuttaa tätiäni Aija-Kanitaa. No, totta kai, kun on SUKHUN.

Sunnuntaina olin lausumassa runokirjarunoja Östermyyrassa KL:n joulujuhlassa.
Samalla sain myös todistaa uskostani Jeesukseen. Todistin tällä kertaa jouluiselta kantilta ja lausuin jouluisen "Paimenen Joulu"-runon.
Minulla oli 1/2 litran paksu pakastuspullo täynnä vettä puhujapöntössä mukanani.
Yritin ottaa siitä vesimoukun niin, ettei MUSTAVIINIMARJAMEHU 2010- etiketti näkyisi etupenkkiläisille.
Eihän se etiketti niin paha ole tietenkään. Pahempi jos siinä lukisi jotain KITEEN KOLMASTI KIRKASTETTUA tms, mutta kumminkin. Tuntui se pullo jotenkin harvinaisen pökelöltä :(
(Minun pitäisi muistaa ostaa itselleni joku fiksu juomapullo joululahjaksi).
Tunsin oloni siinä puhujapöntössäja sanoinkuvaamattoman typeräksi ja tolleromaiseksi.
Kärsin tanttaluksen tuskia tuntitolkulla esiintymisen jälkeenkin.
-Miks mä sanoin noin ja kuinken mä lausunu niin...
Siis johtopäätös tästä kaikesta: hyvin pyyhki :D, mutta pyyhkiköön!
Sain 15 kirjaakin myytyä.
Joulujuhlamainoksessa oli ilmoitettu, että tarjolla on puuro ja torttukahvit.
Ensimmäinen tarjontalaji olikin päätetty peruttaa, mutta lehteen se ei koskaan ehtinyt.
Me Magnuksen kanssa kärvistelimme koko aamupäivän pikkuriikkisillä sämpylänpuoliskoilla, että mahtuis mahdollisimman paljon puuroa sitten juhlassa suolenmutkaan.
Hymymme oli varmaan aika väkinäistä, kun juontaja ilmoitti asiasta.
"-Ei se mitään haittaa. Kyllähän pikku torttu aina litraa riisipuuroa vastaa, kuulin ääneni vakuuttelevan jonossa edelläni olevalle.
Päätimme mennä Piikkiin pizzalle.
Magnus2 piffasi, koska kuulemma oli meidän kyydilläkin.(Nielaisu).
Päätin, että ensivuonna, eikä tarvitse olla edes mitkään juhlatkaan, menemme koko lössi pizzalle. Minä piffaan. Bär-Lizzie (Magnus2:n vaimo) toivottavasti ehtii följyyn.

Olen laittanut joulukoristeita kotiimme jo sinne sun tänne.
Siivonnut en ole yhtään enempää kuin sen määrän, josta jo viimeksi kirjoitin. Se ei ole kovin paljoa se.
Alussa olevassa kuvassa näkyvän ison lyhdyn kävin ostamassa lyhtykaupasta viime viikolla.
Toisen kuvan tähtönen on menneitten vuosien satoa.
Led-kynttilä tuikuttaa tuossa vastapäätäni. Sen ostin myös samaisesta lyhtyputiikista.
Se on oikeastaan hautakynttilä. Myyjä opasti ottamaan kannen pois, niin siitä tulee pelkkä kynttilä. Näin tein ja niin tapahtui.
Ei minua hautakaan pelota. Jeesus on kuoleman voittanut!

Nyt on parasta lopettaa. Silmäluomet lerppuvat jo poskia pitkin.
Ja muutenkin, kaikki päivätkin on suurin piirtein (!) käsitelty.

T: Kaisa Puuronen-Ensinkänen
------------------------------
Virsi 30 3: säkeistö
(Illan konsertissa lapsien laulama virsi).

Enkelit ensin paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.

16 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Eräässä blogissa kaipailit lämmittimiä kenkiin, sellaisia on kuulemma Japanissa.
On niitä Suomessakin. Ainakin pilkkijät ja metsästäjät käyttävät niitä. Jotkut sopivat paremmin lapasiin kuin kenkiin.

Sievi Alaska Thermo
Nämä ovat kengät tulevaisuudesta: tekniset kengät, joissa on akkukäyttöinen lämmitys. Tämä yhdistettynä lammasturkisvuoreen ja Thinsulate-lämpöpohjallisiin takaa jaloille lämpimät oltavat. Lesti sopii suomalaiseen jalkaan.


"Miesten Tiimarissa eli Clas Ohlssonilla näytti olevan patterilla lämpiävät sukat. Hinta oli jotain 18-19e. Lämpöä luvattii D-pattereilla 6 tuntia"

http://www.marinekauppa.com/category/511/kenkien-kuivaimet--lammittimet

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Kiitos tiedoista :)
Tulee huomattavasti halvemmaksi hankkia niitä lämmittimiä täältä Suomesta, vaikka toisaalta...olisi se mukavaa sielä Japanissakin piipahtaa.
Jännää, miten tieto kiertää koko mualiman ja viimein osuu maaliinsa:
kylmäkinttuiseen frouvan blogisivustolle.

Terttumarja kirjoitti...

Kaunis talvinen kuva kotimaisemistasi, sitä on hyvä katsella. :)
Ja vanha joulutähtesi on melkein samanlainen kuin minun kirppikseltä bongaama, hieno!
Väärään aikaan oikeassa paikassa, niin monta kertaa käy, kun yrittää olla skarppina. :(
Ja varmaankin vielä useammin, mitä vanhemmiksi tullaan.
Hienoa, että sukua löytyy sukulaissielujen lisäksi. Sukuohjelmien avulla saa hyvin nopeasti selville kaukaisemmatkin "serkut".

isopeikko kirjoitti...

Jos naukkailisit naista väkevämpää puhujapöntössä, laittaisit sen juuri ja nimenomaan mustaviinimarjamehupulloon. Hämäykseksi. Laittaisit nyt sitten kuitenkin edes vähän mehua sekaan väriksi :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Minä vuorenvarmasti painoin JULKAISE-näpykkää, mutta kommenttisi ei ikinä tullut näkyville!!! :(
Kommenttiloossissani se kyllä näkyy, mutta vaan minulle.

No kumminkin ilokseni sain taas hapankaaliystävän itselleni.
Valkosipulin ajattelen sopivan kaaliin kuin nenä päähän.
Saimme Venäjänmaalta mukaamme hapankaalin valmistusohjeet (jotka eivät edes olleet vaikeita), mutta ei ole tullut tehtyä, vaikka tänä vuonna olisi kaaleissakin löytynyt ;)

Pahoittelen julkaisukömmähdystä!!!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kuvassa loisteleva joulutähti otti ja sulki kirkkaan silmänsä pari tuntia sitten.
Toivottavasti siitä pimahti vain lamppu.
Vielä ei olla keritty tekemään tarkempaa vika-analyyssiä.

Kaikista eniten tykkäisin niistaä punaisista paperijoulutähdistä ikkunalla roikkumassa.
Sellainen meillä oli aina lapsena.
Olen kumminkin aika arka sen suhteen, että se tähtönen on paperista. Olkoonkin, että siinä on hengitysreikiä ja olkoonkin, että siinä poltettava lamppu on pieniwattinen.

Anoppi laittoi kauhukseni joululimppuihinsa FENKOOLIA :(
Aniksen olisin minäkin hyväksynyt, koska se olisi muistuttanut minua taas mummustani, joka puolestaan laittoi anista sokerinpalaan. Maiskis!

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Jos laittaisi jotain muuta, prosenttisempaa kuin vesi, tahi laiha mehu siihen paksuun pakastemehupulloon ja siitä alinomaa puhujapöntössä hömpsyjä siemailisi, niin seuraukset eivät olisi kenellekkään kehuttavat.
Viisas ei ole kukaan (vielä vähemmän viisaita puhuis),joka viinistä tms. horjuu.

Meikäläinen on raivosuperabsolutisti, kuten niin usiasti on mainittua tullut.
Puheeni voi silti joskus sössääntyä sielä pöntöissä ollessa , mikä johtuu siitä, että kieli sylttyyntyy jännityksestä kiinni kitalakeen muistuttaen Koiviston sokerikorppua :(
Aina on kuitenkin puheet pidetty ja runot runoiltu :D

vilukissi kirjoitti...

Huomenia vikkelän tuvan Kaisalle! Ihana aita, meinasin prassaalla sanalla "panentoaita", mutta ei se sellaanen vissihin oo, panento, mutta ihana! Mulla on tommonen tähti ikkunassa, löysin täältä kirpparilta, ja on tosi nätti. 5e. Hyvä ostos. Son metallia. Vai menittä kihlajaasihin, aikaanen mato linnun löytää tai jotain. Kuu valvotti taas, on se outo päles. Ny on pinna kireellä; mulla, ei varmahankaan kuulla.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Onnittelin minäkin itseäni, kun näin aidan (se on vaan pikkunen pätkä) valmiina.
Siksi onnittelin, että olin sitkeästi jankuttanut, että siitä harvalukuisesta heinäseiväsmäärästä, jotka liiterin peränurkasta löytyi, pitää tehdä aita.
Magnus kertoi, että heillä poltettiinkin seipäitä, kun ei ymmärretty niiden arvoa.
Nythän niitä saa kalliilla hinnalla ostaakin, jos hyvä mäihä käy ja onnistuu seiväsaarteen jostain löytämään.
Tuon kuvassa olevan aidan eteen olen suunnitellut joskus hankkivani Tolkista sellaisen leijonan. Nimenomaa sellaisen leijonan, jolla on se pallo tassun alla ja kita ihanasti ammollaan.
Mun mielestä tuollainen heinäseipäaidanpätkä oikein pyytää leijjonaa rinnalleen :D

Kuu kyllä saa pääkopassa aikaan kaikennäköistä.
Saahan se vuorovedetkin vellomaan, eikö sitten onnistuisi silmiä auki pitelemään!

pau kirjoitti...

Kiitos taas hersyvästä jutustasi, Kaisa :D

Aion kommentoida monta eri kohtaa, mutta sitten kun alan sitä tehdä, niin kaikki aikomukset on unohtuneet :(
Joten sanon vaan, että hyviä osasia sisälsi juttusi, ja monta asiaa niistä tuli mieleeni, jotka siis ovat kaikki jo unohtuneet. Jotka siis luin sun jutusta, ja josta aattelin, että...

Hmmh. Aika mennä nukkumaan :)

Deme kirjoitti...

Sellaista siviilirohkeutta ei ole yhdelläkään kaksilahkeisilla että anopin kahvia moittisi. Tai kuten meilläpäin on tapana sanoa: Rohkea saa olla, muttei hullunrohkea kuitenkaan.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Kiitos kiitoksesta :)

Minunkin pitäisi sinne siskon blogiin kommentoida LEIVÄN LEIPOMISESTA, mutta otanpa ja kommentsuunaan tänne.
Siis leivoin niitä limppuja, joihin osti vuoatkin männä viikolla.
"Limput" muistuttivat nekkutaikinasta tehtyjä harkkoja (puolentoistasentin paksuisia).
Kyllä se vaan niin on, että paras on meikäläisen jättää limpunteko heille, kutka sen taitaa, eli kaupanpaappa ja yks sisko Nikolainkaupungissa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
:D jaa, jaa, mutta omin korvin kuulin, kuinka tyttäremme sanoi, että miehensä keittää samanlaista yhtä surkeeta kahvia aina aamuisin.
Uskon siis täydellisen varmasti, että vävy tarkoitti mitä sanoi.
Joskin uskon myöskin sen, että eipä olisi varmaan mennyt sumppiani moittimaankaan hullunrohkeesti.

Anoppeja ja appeja ei näillä lakeuksilla liioin paljon uskalla muuta kuin kehua kovaäänisesti ;)

Deme kirjoitti...

Tosin ainahan voi paljastaa totuuden toteamalla peräpohjolaiseen tapaan Häätyy sanoo että anoppi keittää hyvää kahvia.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Niin. Tai:
-Onpas anoppi kissauttanu äykiät ...(hm...nyt en muista mikskä sitä kahvia sanotaan)
siis:
-Onpas anoppi keittänyt äykiät plöröt!
-Ja eikä kihahda humeetiin, vaikka äykeää onkin, vastaisin minä ja kehoittaisin sipultamaan nissuakin plörön sekaan. :D

Rautalintu kirjoitti...

Oi, oikeen joulukorttikuva tuo ylimmäänen! Ja tähtiki on komia.