sunnuntai 22. huhtikuuta 2012


Hyvää sunnuntai-iltaa kaikki tärkeät, mutta ihanat lukijakuntalaiseni.
Kirjoitan "mielenkiintoiset tapahtumat viikonvarresta" poikkeuksellisesti jo tänään, koska huominen päivä on miinoitettu menemisillä ja tulemisilla kymmenestä lähtien aina iltamyöhäiseen.

Kiitos vaan vastauksista gallup-kyselyyn. Kysely ei ollut virallinen, mutta sain vastauksista sellaisen päännouseman, että blogistelu jatkukoon. Virhemarginaalia ei oteta huomioon suuntaan, eikä toiseen.

Alkuun vaivoin löytämäni valokuva ei ole meidän olohuoneestamme, joten myöskään takana näkyvä kammari ei ole meidän.
Könninkelloakaan emme omista,joten siitäkin voi päätellä, että kuva ei ole Letkutien rintamamiestalon sisustasta.
Tuo kuva on kuitenkin suuntaa-antava sensortin salongista, jonka mielelläni haluaisin, joten laitoin sen tuohon esimerkin tähdenkin ;)

Valokuva-albumiamme oli tällä kertaa kamalan vaikea löytää tiedostojemme uumeneista.
Ovat munklanneet blogistiikkasivustoitani ilman kirjallista lupaani (jota koskaan ei olisi herunut) niin, että olin menettää ainoat hermoriekaleenikin yrittäessäni siihen syventyä.
Jotenkin keplottelin sitten vanhoille KUNNON sivustoilleni, mutta saas nähdä lähteekö mälli eteenpäin, jahka sen joskus illanmittaan kokoon saan.
Inhoan muutoksia!
Kaikki asetukset, lait ja paragraaffit pitäisi pysyä tismalleen samanlaisena kuin ne aikojen alusta asti ovat olleet.(Mitä blogiini tulee).
Kirjoituksethan tässä muuttua pitäis, eikä linkit, asetukset ja paneelit. HÖH!
Onneksi luin Lilli-siskon blogia, jossa hän valitti samaa muutos-asiaa.
Hän kertoi rukoilleensa asian puolesta, sekä myös enempi
muutoksensietokykyä itselleen.
Mietin hetkisen omaa käyttäytymistäni: hirveetä raivo-ajattelua, hampaiden karskuttelua (kiroillutkin varmasti olisin, jos kiroilisin) ja ääneenhaukkumisia ja sättimisiä suuntaan jos toiseen. (Olen onneksi ylhäisessä yksinäisyydessä täällä haavaa).
Väänsin sitten kädet ristiin ja sain kitistettyä rukouksentapaisen ilmoille.
Asiat ottivatkin kuin ottivatkin muuttuakseen ja helpottuakseen.
Sain ihmeekseni ja ilokseni näkösälle vanhan kunnon, tutun, turvallisen, mitäänsanom...öh paljonpuhuvan sivustoni, joten ei kun näppylät vinkumaan!!!

Palatakseni edellisviikon sättäykseni viimepäivään, eli sunnuntaihin, niin muistanette, että se jäi hiukan liian pikkuiselle huomioinnille?
Nyt korjaan tilanteen: Olimme siis silloin, sunnuntakina, Euroopan parhaimmassa ja komeimmassa kirkossa Kohtaamis-seuroissa.
Nimi on oikeasti "Kohtaamispaikka", mutta minä en pysty omaksumaan muutoksia kovin äkkiä, joten keksin itse kompromissin.
Tapasin kirkolla ystävättäreni Manna-Aijan, joka on yksi heistä, joka muunmuassa inspireeraa minua ylenpalttisilla kehuillaan kirjoittamaan näitä reportaasejani.
Hän kertoi hartaasti odottavansa aina blogini esiinräväytystä ja olenpa minä bloggeroijana hänen mielestään muutamia piiruja vaille tähtireportteri luokkaa.
Ainoa asia, joka vaatisi hänen mielestään tarkistusta on hänen Manna-Aija nimensä.
Nimi on muutettu, mutta Manna-Aija sanoi, että sekin pitäisi vielä muuttaa.
Mimmonenhan nimi se olisi, jonka perään pitäisi kirjoittaa: nimi muutettu,muutettu?
Olisiko Kaura-Autsand hyvä? Siinä kun olisi salaperäisesti vähän ulkomaankieltäkin tuossa ensimmäisen muunnoksen toisinnossa.
No Kaura-Autsand (nimi muutettu, muutettu) osti runokirjan ja kehoitti kaikintavoin jatkamaan samoilla linjoilla.
Terveisiä vaan, jos SATTUU tätä lukemaan.

Maanantain kohdalla (nyt siirryttiin sitten varsinaiseen tapahtumaviikon, eli viime maanantain, alkuun).
Maanantain kohdalla lukee: koneen pesu.
On tultu siihen pisteeseen, että täytyy ylös kirjata jo pyykkikoneen pesukin :(
Edellisen koneen rikoin ja pilasin kuulemma sillä, kun en koskaan laittanut siihen 90 asteen jylkytysohjelmaa meneilleen.
Kaikki nukka, lika plus paske kerääntyi nappuloiden juureen, eivätkä ne enää toimineet, kuten ohjekirjan mukaan toimia olisi kuulunut.
Voihan olla, että koneen kaikkinainen rykiminen ja lopuksi totaalinen stoppi, johtui pesemättömyydestä.
Minua kuitenkin kauhistuttaa laittaa tyhjää konetta noin koville hellelukemille pouhuuttamaan.
Siinähän kannen päälläkin paistaisi pesun aikana kasan lättyjä kauniin kullankeltaisiksi.
Maanantaina minä kuitenkin tein, kuten kalenterissa kehotettiin ja onnistuihan se.
Lättyjä en paistellut.
Niitä meidän perheessämme paistetaan vasta kesällä ja ulkona, kun tarkenee seistä ja käännellä niitä.Kaasukeittimen päällä.
Sisätiloissa jos räiskäleitä kährästää, käry ei häivy kämpästä puoleentoistaviikkoon mihinkään.

Seuraavaksi illaksi olikin talous-ja markkinointijaoston kokous Isonkyrön pappilassa Herättäjäjuhlien tiimoilta.
Alkaa olla jo takakaarre aika pitkälle juostuna maalia kohti, mitä juhlavalmisteluihin tulee.
Hienoa ajatella, että saa kantaa kekoon oman pikkuruisen kortensa:
Rukoilla juhlien puolesta ja tarttua joihinkin toimiinkin juhlien aikana.
Tervetuloa Isoonkyröön, tänne ihmisten ilmoille,6-8.7. 2012
Silloin on täällä HERÄTTÄJÄJUHLAT.:)

Tiistaisen "herätyskokouksen" jälkeen ei kalenteri annakkaan enää mitään merkkejä, missä sitä ollaan luuhattu.
Salilla nyt ainakin olen käynyt pari kertaa.
Toisella kertaa Magnuskin päätti ilokseni lähteä följyyn.
Ehkä Magnus alkaa pikkasen huolestua vaimonsa hauiksista, jotka uhkaavasti alkavat ehkä ohittamaan hänen "herneventtiilinkumissa"-hauiksensa.
Lohdutuksena voin hänelle ilmoittaa, että hänen vatsakumpareensa voittaa pulleudessa mennen, tullen ja palaten eukkonsa kumpareen.
Vakavasti puhuen, Hälvbridgessä on ollut taas avoimien ovien viikko ja kaikki sen jäsenet ovat pysyneet suurinpiirtein ruoduissa.
Lauantain ostin jokaiselle jäsenelle oman irtokarkkipussin.
Itse en olisi ehkä näin sääntöjen vastaisesti toiminut, mutta muut jäsenet painostivat ankarasti.
Kietaistuani oman pussini sisällön suihini, en voinut taas muuta kuin ihmetellä.
Minkä ihmeen takia menin ostamaan kaikille omat irtokarkkipussit?
Olen sikahyvä kestämään urheasti raskaansarjankin painostusta (huom. kotioloissa ja kotijoukkueen).
Kun ne karkit sitten edes maistuisivat hyvältä.
Minulle tulee parinsadangramman jälkeen (!) jopa styroksiset ongenkorkkikohot mieleen karkkeja mäyskytellessäni.
Kuitenkin, kaikitenkin jahka ensi lauantai taas sarastaa, eräs muori Letkutieltä suuntaa ooppelinsa kärsineen nokan kohti kauppapuotia ja kohti irtokarkkihyllystöä siellä.Onhan se nähty.
Olen kuitenkin yleisesti ottaen säilyttänyt malttini karkkien syömisessä, sillä tuskin muuten eräs sisko olisi tänään suureen ääneen ihmetellyt, kuinka olen laihtunut.
En mielestäni ole kuitenkaan nyt NIIN hirveen paljoa laihtunut ja ehkä korkokengilläkin oli hiukan osuutta asiaan.
Tänään minulla oli nimittäin jaloissani korkkarit!
Ei sellaisia stilettikorkkareita tietenkään (näillä ikävuosilla ja kiloilla) mutta korkkarit kumminkin läskäreiden tilalla.
Korkokengäthän vaativat, toisin kuin läskipohjalapikkaat, kokoaikaista vatsalihasten selkärankaan litistämistä ja naparustingin alinomaista sisäänvetoa.
Leukaa pitää pitää melkein nenää korkeammalla ja rintamusta muutoin ojennuksessa.
Siis ryhtiä on kaikenkaikkiaan pidettävä pystymmässä, joten kyllähän siinä muutama kilo haihtuu ikäänkuin silmänlumeena tipotiehensä.
Maailman nopein laihdutuskuuri onkin hyvän ryhtiasennon ottaminen.

Tänään sunnuntaina meillä oli Vähässäkyrössä kevään viimeinen "Naisten kesken"- iltapäivä.
Kirjoitin vähää ennen lähtöäni tilaisuuteen upouuden runon.
Lausuin sen hieman pöllämystyneenä itsekkin.
Mehukuppi oli turvallisesti puhujapöntön päällä vieressä, mutta minun ei tarvinnut siitä kertaakaan ryystää.
Lausuin toisen runon Runollisesta-kirjasta ja sainkin yhden kirjan taas myytyä.
Pitkin kevättä olen suunnitellut ja sommitellut mielessäni runoa ja nyt sitten sellainen putkahti oikein paperille asti.
Ehkäpä nyt seuraakin oikein suurempikin pullahtelun aika?
Täytyy ottaa vaarin ja istua koneen ääreen kirjoittamaan, eikä odotella kynnet ristissä rinnan päällä mahdollista inspistä.

Magnus ja Charles tulivat juuri Nikolainkaupungista ja alkaa olla tälle koneelle tungosta :(
Toisaalta loppuivat kaikki supermielenkiintoiset aiheetkin, joten päätän tiedotustilaisuuden täältä Runoilijattarenpolulta juuri tismalleen tähän.
T: Kaisa Ärtventtil-Tisman
---------------------------
Virsi 503, jae 3 (Viviannin lempparivirsi).(Ja myös minun).(Ja tietenkin miljoonan muunkin).

Taivaan Isä hoitaa lastaan,
Hän on Isä jokaisen.
Aamulla hän tulee vastaan,
kuulee iltarukouksen.
Hän ei muista virheitämme,
meille antoi Jeesuksen.
Hän on aina ystävämme.
Hän on Isä jokaisen.
Taivaan Isän sylissä
jokainen saa levätä.

12 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Mua myös sieppaa ajatuskin siitä, että pitäisi tyhjillään antaa pesukoneen pyöriä yhdeksässäkympissä. Eikö sinne voisi sujauttaa edes muutamaa hantuukia... Mutta taitaisi se silti olla ekologista, jos koneenpesulla säästyy uuden koneen hankinnalta vähän pitemmäksi aikaa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Minä olen nyt merkannut vuoden loppuun asti koneenpesukerrat ja aion niitä tunnollisesti noudattaa.
Kovasti myös meikäläistä ajatus sieppoo, mutta ei auta.
Kyllähän se varmaan ekologista ja viisastakin on.

vilukissi kirjoitti...

Vaihdoin pesuaineen sellaasehen, jossei oo...jaa-a...ei se sana ny voi olla fossiili, fossiili on se, joka tätä kirioottaa. Selluliitti? Ei. Fosfaattia!!! Niin, ostin sellaasta pesuainesta, jossei oo fosfaattia ja kone tuli pestä tyhjillään mainitsemissas hellelukemis(+90), kuulemma sillä lähti vanhat kuonat veke. Koneesta. Uskon muuten siihen, edellisessä paikassa pesuvesi tuli silmieni eteen lavuaariin, jossa näin mitä koneesta tulee ulos (mustaa töhnää ja litkua), kun sen pesee tyhjillään +90!! Suosittelen koneen pesua aina joskus. Ei ihmekään ku kallupoonti meni hyvin, eikä virhemarkinaaliakaan taatusti oo joukos, löysin taas monta herkullista sanaa täältä.

Rosina kirjoitti...

Minulla on myös yhtenä kiusauksena irtokarkkihylly, josta välillä tulee ostettua pieniä, mustia salmiakin-lakritsan makuisia "autoja".
Aina lupaan, että oli sitten viimeinen kerta!

Onko sinulle tuttu seuraava Marttojen sivusto?
http://www.martat.fi/
Sieltä löytyy mitä moninaisimpia ohjeita niin ruuanlaittoon kuin siivoukseen ja pyykinpesuunkin.
90 C "huoltopesussa" voi koneeseen laittaa 100 sitruunahappoa (saa apteekista).
Fosfaattipitoista pesuainetta olisi hyvä käyttää välillä. Ei pelkästään fosfaatitonta.

Neuvoja, neuvoja, niissä olen mestari. :(

Anitta kirjoitti...

En tunnusta, mutta voin vihjaista, että en ole 10 vuoteen tyhjännyt pesukoneen nukkasihtiä. Valkopyykkiä pesin kyllä välillä 90 asteessa, mutta nykyisillä valkaisevilla aineilla alkoi pyyhkeet ja lakanat haalistua.
Nykyisissä pesuaineissa ei ole fosfaattia vaan on zeoliittia, joka on savea. Vuilkaisin pulveripakettia ja zeoliittia oli merkitty oleva 15-30 % eli saattaa olla kolmaosa savea. Ilmankos pesualtaan poistoputki oli mennyt tukkoon. Harmaata savimössöä ihan putki ummessa. Huoltomies sai hetken aikaa rassailla, että sai veden kulkemaan.
Pitänee ryhdistäytyä ja pestä pesukone kuntoon ja harkita nestemäisen pesuaineen käyttöä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Minäkin aina silloin tällöin innostun tutkimaan pesuaineen tuoteselostetta ja valitsemaan sellaisen PULUVERIN, jossa ei ole mitään ylimääräistä ökömönttiä, hajusteista puhumattakaan.
Yleensä ostan halvinta, mutta sekään ei kyllä saa haista miltään.
(Yleensähän pesuaineet tuppaavat haista metsäluteen pissulta).
Meillä tulee poistovesi (pesuhuone noin vuodelta 1970) näkösälle ja oli aine mikä hyvänsä kulloinki, niin poistovesi aina kauhukseni kuin sutamurin (nokikolarin) vaatteiden pesu olis menossa ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Minä tykkään neuvoista!
Haen taatusti seuraavaksi sitä sitruunajuttua apteekista.
En ole noilla martta-sivustoilla käynyt, mutta niillekin menen taatusti.
Marttoilla on valtavasti käytännönläheisiä ja arkisia neuvoja.
Mieleeni on jäänyt neuvot, joita Marttat neuvovat tilanteeseen, kun vieraat soittavat olevansa 15 minutin kuluttua oven takana.
En niitä nyt tänne kirjaa ylös, mutta varteenotettaviksi olen ne vuosien varsilla havainnut :D

Minä en melkein meinaa päästä niiden lakritsimattopalasten ohi siinä irtokarkkihyllystön kohdalla.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Zeoliititonta pesuainetta minäkin mielelläni ostan,kun pesuainekaupassa asioin.
Kaikkia ihmeen aineita sitä pesuaineisiin tukitaan kuin sementtiä!
Pyykinpesuaine ei liioin saisi haista miltään, eikä siinä tietenkään saisi olla vesistöjä, eikä luontoa möhnääviä aineita muutenkaan.
Mäntysuopa olisi aika hyvää, mutta siitä vasta hirvee liitta jää koneeseen :(
Sitäpaitsi en tykkää haista aina kuni suoraa mattopyykkilaiturilta paikalle ennättäytyt pyykkärityttö.
Valkopesuohjelmaa en ole (tämä on minun pakko tunnustaa) ikuna käyttänyt.
Syy: ne muutamat valkoiset lakanat, joita omistan, ovat kaikkea muuta kuin valkoisia ja niitä on niin vähän, ettei kone tulisi täyteen.

pau kirjoitti...

Oi, siskoseni, mitkä ankarat paineet teillä onkaan koneittenne kanssa! Minä sen sijaan onnistuin tuhoamaan pyykkikoneeni sopivasti, kun muutin taloon, jossa saan käyttää talon konetta.

Pesuaineita en murehdi; käytän hajutonta, halvinta Prisman nestemäistä ainetta, ja vaatteet eivät toivon mukaan haise millekään pesun jälkeen (hajuaistini ei tosin toimi kunnolla).

Sen sijaan nypin poistovesialtaasta kaikki nukat, sekä oman, että toisten pesun jäljiltä. Kuivausrummusta olen keksinyt myös ekstrnukankeräyspaikkoja, joita nuohoan ennen ja jälkeen vaatteitteni kuivatuksen.

Ah, ongelmaiset meillä monet
oommehan naisia!
Pyykit likaiset, ja puhtaat
tuottaa tuskia!

Sydämen puhtoiseksi pesee
Jeesus verellään
nää pyykkijutut sentään on
vain maisia :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Pesuaineen ei tosiaan saa haista miltään.
Ihmettelen, että yleensä on keksitty sellainen puluveri, joka hunajoi metsäluteelta :(

Jatkoa siskon alkamaan värssystöön:

Jospa oisi se vaan tämä likainen pyykki
kun moninaista tuskaa syönalaan tuottaap
Ei, vaan kaik pölyt, likatiskit
sun muut sotkut riskit
ne alituista kaikkea kamalata...
turhaa, mutta maallista
tuntoa
rintapielessä jurnuttaapivat.

Rykäisy...ehkä ei runoa ota nyt oikein suoltaakseen.
Taidan mennä nukkumaan
ja hui, hai ajatella todella noista, niin täysin turhista asioista.

Siu Pau!

isopeikko kirjoitti...

Oikea Könnin kello, onko ihan ukkokönnin tekemä? Mikä se on se pesukone?

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Tuli niin pal vaikia kysymys yötä vastaan, että ei saa tähän hätään selvitettyä.
Joskus varmaan vielä selviää.
Olen kuullut, että akatkin ovat könninkelloja veistelleet.
Mene ja tiedä olisiko kyseessä akkakönninkello?

Tuon pikkaraisen tuolin tuossa kuvan könninkellon oikealla puolella on tehnyt Matti.

Pesukone on härveli, joka sisuksistaan ulos suoltaa(jahka sinne ensin veteen pyörimään niitä laitetaan) tasaisen harmaanväristä, kuivuttuaan koppuraista kirjopyykkiä.
Kuten nyt laakkanoita, tyynynvaaruja ja ihokkaita.
Pesukone on tyyris ja melko pian särkyyntyvä kapine, jota ilman ei kenkään tule toimeen (paitsi ehkä peikot, kun ne ei käytä ihokkaita).