maanantai 9. huhtikuuta 2012


Juhlalliset, mutta lämpöiset tuulahdukset täältä Letkutieltä.
Otin uuden kuvan teko-sipulinarsisseista, jotka ammoisella Nikolainkaupunkimatkalla koristukseksi hankin.
Kovasti voivat kankaastakin kyhätyt ns.ihmissaannoskukat ilahduttaa silmää ja mieltä.
Alemmassa kuvassa on tämänhetkinen tilanne edellisessä postauksessani esittelemästäni kylvöksestä. Toisesta niistä, joita useammat lukijakuntalaiseni luulivat piirakoiksi :)
Joka vuosi kylvän raeruohonsiemenet liian filttimäisesti (tiheästi), kun kuitenkaan, ei edes joka toinen siemen, sitten mahdu kortta kasvattamaan.
Ostamani suklaamunat eivät ikinä ehtineet rairuohikkoon esiin laitettaviksi.
Munosia syötiin tauotta heti kaupastatuonnin jälkeen :(
Tässä kohtaa onkin paikallaan mainita, että Hälvbridgen laihdutuskerho on ollut suljettuna koko viikon.
Kävimme kyllä maanantaiseen tapaan puntaroimassa itsemme, mutta...
kuten sanottu, firma päätettiin pitää suljettuna.
Se avautuu taas huomenna ja sääntöjä päätettiin kiristää.
Hartaan, mutta vakavan palaverin jälkeen kaikki kuitenkin halusivat pysyä kerhossa.
Charles (yksi kerhon perustajajäsenistä) ehdotti jälleen kaalisoppaa keitettäväksi ja myöskin salaattia kaikkien alati syötäväksi.
MINÄ aion juoda vain piimää. Ainakin yhden päivän. Oli senverran taas puntari punaisella :(
No, mitä kun vieraita on ollut ja heille keitellä pitänyt.
Jos ei emäntä olisi itse keitoksiaan syönyt, niin olisivat vieraat pian epäilleet, että soosseihin ja pizzoihin on lorautettu risiiniöljyä.
Seli, seli ;)

Maanantai, tiistai ja melkein keskiviikkokin meni siivotessa.
Tiistaina olin illalla kovin pahoillani köh..köh, kun minun piti kesken siivouksien lähteä kirkolle vapaa-aika lautakunnan kokoukseen.
Unehutin kertoa kokouksessa, miten kansanedustaja, tämä Östmannin Peter kehui uimahalliamme. Hän kävi hallia testaamassa vieraillessaan KD:n paikallisosaston kevätkokouksen kutsuvieraana.
Hän sanoi uimahallimme olevan super siisti(niinkun onkin) ja kaikintavoin viihtyisä (niinkun onkin.
Ajattelin itsekseni ja häpeissäni, että pitää totta totisesti ottaa itseään niskasta kiinni ja uimapuku reppuun ja mennä uiskentelemaan.
Näin hieno halli, enkä ole edes pikkuvarvastani sen veteen kastanut.
Asia on selitettävissä silläkin,että minulle pitäisi veden olla about kolkyt-asteista, ennenkö uskallan uimaan yleensä mennä.
Israelissa, Kuolleenmeren vieressä on rikkiallas, jonka lämpötila oli sopivaa, siis melkein neljäköt-astetta selssiusta!
Tosin sinnekin mennessä piti hivenen pidätellä henkeään, mutta päinvastaisesta syystä kuin viileään liemeen mennessä.
Voinhan nyt ajatella alkavani avantouinnin. +25 asteinen vesi on juuri sopivaa avantouintia harrastettaessa.

Keskiviikon kohdalla kalenterissani lukee C:n kaverit.
Josta merkinnästä koko talossa suorittamamme siivoussessio johtuikin.
Meille kun saapui Joensuusta Charlesin opiskelijatovereita kyläilemään tänne Pohjanmaalle ja siellä tarkemmin tänne Letkutielle.
Nuoret ihmiset ovat virkistäviä tapauksia. Heidän kanssaan keskustellessaan ja heitä kuunnellessaan unehtuu enämpi kuin puolet omasta iästä. Silloinkaan en toki vielä ollut samanikäinen näiden nimenomaisten vieraiden kanssa.
Ei liioin muista kolotuksiaan, eikä suu-ja silmänympärysjurmujaan.
Toisaalta taas sydämen sopukkaan iskee sanoinkuvaamaton...millähän sanalla sitä ilmaisisi? ööö...KAIHOSURKUNÄVERRE! Tismalleen oikea sana. Kaihosurkunäverre iski minuun näitä nuoria seuratessani ja katsellessani.
Ollappa vielä itsekin nuori ja nätti.
Nimenomaa uskovainen nuori.
Muutamat kohelteet ehkä olisivat jääneet tekemättä ja toisia asioita olisi ehtinyt tehdä enemmän.
Ah, niin äkkiä ovat nämä elämäni sata vuotta (siis melkein) hulahtaneet.
Kohta tulee eteen aika, että ei oikein jakseta kuunnella, mitä meikäläinen kurttukaulainen vanha muori yrittää ykyttää.
Hänelle sanotaan, että EI NYT Kaisa! Juurihan sinä viime kerralla sait lausua monta runoa. Hampaatkin ovat vielä sielä teknikolla.
Kaisa istuu sinne Magnuksen viereen rauhassa ja ottaa vaikka hiukan kamferia...

Nukuimme Magnuksen kanssa ilmapatjalla ja annoimme oman seslonkimme vieraiden nukkua.
Sellaisella ilmapatjalla nukuimme joka,jos mainoksiin on luottamista, kestää harmaakarhunkin painon.
No, mainos ei tosiaan lupaakkaan, että patjalla kaksi karhua voisi kölliä.
Aamuyöstä oli hampurilaismainen olo.
Patja oli suotanut ja makasimme patjan sisuksissa keskellä, kuin kaksi tukevaa makkaraa
Minä en kylläkään herännyt(kuvittelin vain näin jälkikäteen tuon hampurilais-pointin), eikä minua häirinnyt lötkööntynyt patja, mutta Magnus sanoi poteneensa merisairauteen viittaavia tuntemuksia.
Magnus aina liioittelee.

Olimme kiirastorstaina koko lössi, vieraat siis mukaanlukien, Isonkyrön kirkossa ehtoollismessussa.
Sen jälkeen oli vielä rukoushetki seurakuntatalolla.
Minä sain lukea esirukouksia, joita oli saanut jo kirkossa kirjoittaa lappusille. Oli myös muitakin rukouslukijoita.
Yleensä, kun sanon jotain tekeväni, niin on tietenkin aina muitakin joukossa tummassa :D
Pelkään aina, että nämä kirjoitukset tulevat niin pitkiksi, joten jätän siksi muiden tekemiset vähemmälle.
En siis itseäni korottaakseni näin toimi (rykäys ja niistäminen).

Pitkäperjantai kului ihan kotona ja puolenpäivän aikaan lähtivät vieraamme kukin omalle kotikonnulleen.

pääsiäislauantaina täällä Pohjanmaalla kulkevat aina "trullit" ovelta ovelle.
He antavat pajunoksia, joihin on liimattu kirkkaanvärisiä höyheniä ja heille on annettava makeisia tilalle.
Minä olin nukahtanut tuoliin kirjaa lukiessani, enkä kuullut, vaikka eteisen ovea taukuroitiin "niin, että kuului Vaasaan asti", kuten Charles asian ilmaisi.
Olin täysin pöppöröisessä olotilassa, silmälasit ynnä pallo hukassa, kun vihdoin ja viimein kävin oven trulluluisille avaamassa.
Onneksi ymmärsin ottaa karkkipussin esille ja pudottaa mällin jokaisen 4:n trullin koppaan.
En ole ihan varma, mutta mielestäni MINÄ yritin ainakin yhdestä kopasta ottaa karkin, kun sensijaan minun olisi pitänyt antaa karkki.
Tosin trulleilla oli niin älyttömän paljon karkkeja suurissa pajukopissaan, että sieltä hyvin olisi joutanut pöppöröisen mummun suuhun parit kinderit laittaakkin.
Illan tullen sitten melkein meinasimme lähteä Nikolainkaupunkiin yömessuun Suomen komeimpaan ja parhaimpaan kirkkoon, mutta emme sitten niin tehneet.
Ensivuonna, jos maapallo pyörii ja eletään, mennään. Varmasti.
Yritän myös olla skarppina, jos trullit vielä ensivuonnakin ovellemme uskaltautuvat ;)

Sunnuntaina, ensimmäisenä pääsiäispäivänä, menimme Isonkyrön kirkkoon kymmeneksi.
Ovella meidät toivotettiin tervetulleeksi ja ojennettiin virsikirja käteen.
Kirkko ja koko maailma oli huikaisevan kirkas.
Jeesus Kristus on ylösnoussut!
Sitä sanoinkuvaamatonta onnentunnetta, joka sydänalaan levisi, ei meikäläinen kankeakieli edes osaa julkituoda.
Jokainen voi itse katsoa ja maistaa, että Herra on hyvä!

Tähän iloiseen tunnelmaan päätän reportaasini täältä Letkutiellä sijaitsevasta rintamamiestalosta.
Sen peräkutjusta toivotan kaikille tuhansille lukijoilleni hyvää, mutta antoisaa viikkoa.
T: Kaisa Kutjander-Perä
----------------------------------------
Tänään lukemastani psalmista 18, jakeet 2-3

Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani.
Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni,
sinulta saan avun ja suojan.

11 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Höh, taisin lukaista pikkuisen väärin: "Ensi vuonna, jos maapallo pyörii etelään, mennään varmasti..." Sitä saisikin odottaa, että etelään pyörisi. Itään kai sentään... Mutta tuosta voisi saada ihan hauskan sanonnan sen ikävähkön "sitten kun helvetti jäätyy" -tilalle.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Voi, kun voi kirjoittaa, että ens vuonna Lähi-itään, jos eletään ;)
Pitäis jaksaa tarkastaa, kuinka sitä tuli taas asioita kirjuutettua, mutta huomenna on uusi päivä.
Nyt sammutetaan kanavat ja mennään nukkumaan...krooooh zzzz...zzzz.

Niin ja paitsi ikävähköä, niin myös valheellista tuo h-sanonta!!!

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Nukahdin hiukkasen liian ennen :(
Tarkoitin tietenkin, että voi, kun VOIS kirjoittaa!

Deme kirjoitti...

Painonhallinnan kannalta saattaisi olla viisastakin lirauttaa pöperöihin hiukkasen risiiniöljyä. Tai nauttia kamferitippoja, jollei suorastaan Hofmannin tippoja (sivistin itseäni ja opiskelin wikistä että Hofmannin tippa on oikeastaan kamferitippa ilman kamferia jolloin jäljelle jää vain eetteri ja sprii), kumpainenkin vaihtoehto tekee ainakin kevyen eteerisen olon tuhtina annoksena nautittuna.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Olen kuullut, että risiiniöljy on oikeinkin hyvää yskänlääkkeenä käytettynä.
Risiiniöljykulauksen jälkeenhän ei USKALLA yskiä.

Kuullut olen myös Hofmannin tipoistakin.
Ja sitten sellaisista kuin Hokmannin tipat. Lienevät samaisia tippoja, vain eri murteella mainittuja.
Rakas Lyyli-mummuni antoi aina meille lapsille suurta herkkua: sokerinpalan, johon hän tiputteli muutaman anis-tipan.

Onhan niitä maailma täynnä tippoja, mutta kaikeksi onneksi ei tarvitse noita sprii-sellaisia enää nautiskella, mitä sitäkin joskus on tullut tehtyä :(

Rosina kirjoitti...

Hyvin ovat kauniita nuo kukkasi.
Toin tänään kaupasta muutamia narsissiruukkuja lisää, niitä kun sai nyt niin halvalla.
Viihtyvät hyvin suojaisella parvekkeella, pikkupakkasessakin.
Uimahallille tosiaankin pitäisi kävellä useammin, mikähän siinä on, ettei vaan tule lähdettyä. :(
Ehkä se, ettei lapsena tottunut vedessä pulikoimaan kuin kesän lämpiminä päivinä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Minun elävät narsissini kestivät hätinä pääsiäisen ajan kanuniina :(
Olen kuullut nimittäin, että sipulikasveja ei tartte (ei saa)kastella.
Kirkonmäellä sitten kuulin, että kyllä niitä narsisseja sisäolotiloissa pitää kastella.
Minä sitten aloin lurutella niille vettä, mutta eivät enää huolineet, tai sanotaanko, että ne vaan jatkoivat rypystymistään ja näivettymistään.
Tietäis nyt sitten seuraavaa vuotta silmälläpitäen, mikä neuvo pätee?!

Kyllä kovasti päätettiin Magnuksen kans, että uimaan mennään.
Toisaalta täytyy ottaa huomioon, että kovasti olen päättänyt kaikennäköistä elämäni varsitiellä ja tekemättä on jäänyt.

vilukissi kirjoitti...

Mitäs jos tekisit(te) jullikan muille painokerholaisille ja karppaisitte jonkun aikaa Magnuksen kanssa!? Ei se niin vaarallista ole kuin puhutaan eikä niin laihaa kuin pelkän piimän juonti. Älä mua kuuntele, tee vaan niinku mä sanon, heh. Mä en oo mikään esimerkki laihduttamisesta, muuta kuin kävelevä suklaajäätelömainos. Vesisänky on vielä kamalampi kuin ilmapatja...hyvä ettei oksennus lennä aamulla, kun koko yön keinuttaa. Onneksi ei enää ole sellaista, näilä siroilla mahalihaksilla sieltä enää pääsisi poiskaan.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Kyllä karppaisin vallan mielelläni, jos ei olisi aamuja keksitty, eikä varsinkaan aamupaloja!
Ei ole mitään aamua, eikä aamupalaa ilman omitekoista sämpylää!
No, tietysti vois tehdä karppaussämpylöitä, MUTTA SE ON NIIN MONIMUTKASTA :(
Jotain ihme seesaminnypyköitä ja pähkinäjauhoa. Emmä!
Tietysti vois ostaa kaupasta...
mutta, entäs, kun menee kylille?
Karppauksen vaarallisuuteen en liioin usko.
Kyllä se niitten menyy niin monipuolista on, että hengissä varmaan silläkin pysyy lopun elämäänsä.
Laitanpa jokatapauksessa neuvosi mietintämyssykkään :D

Vesisängyssä olen kerran elämässäni lillinyt ja kovasti ihmetytti se kehujen suitsanta, jota niistä pehkuista kuuli kerrottavan.
Ovat muuten varmaan jo kuivaneet lopullisesti kaikki vesisängyt?!

isopeikko kirjoitti...

Siellä ruahon seassa on yksi hassun kukon näköinen paksu vihreä korsi. Siitä ainakin voi tehdä piirakkaa, tai vaikka salaattia. Eikös?

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Kyllä noin paksusta kukosta aina yhdet salatit saa väsättyä.
Tosin taitais hiukan karskua hampaissa.
Piirakkaa en menis kukosta vääntämään, koska pakkaavat piirakkani muutenkin olla karskuvaa sorttia.