maanantai 30. huhtikuuta 2012


Hyvää Vappuaattoa kaikille tuhansille, ynnä taas tuhansille lukijoilleni.
Ihan näin ensimmäiseksi tahdon toivottaa uudenuutukaisen, kolmannenkymmenennenkolmannen blogini lukijaseuraajan tervetulleeksi:
Okein ylipaljon tervetuloa Irene!
Leuka aina somasti väpsähtää, kun huomaa numeron muuttuvan vakiolukijataulukon päällä :D
Oikein ylipaljon terve-oloa sivustoillani edelleen myös teille entisille kaikille kolmellekymmenellekahdelle myös.

Yläkantin kuva on enkelistä, joka liihottaa tässä konehuoneen (so. huone, jossa tämä läppärikone sijaitsee) seinällä.
Kuvat näihin blogien alkuihin alkavat olla aikalailla katkolla.
Sopivia kuvia ei yksinkertaisesti ole :(
Nytkin viikon aikana tuli silmien eteen, maailmalla kulkeissani, useampiakin mahtavia kuvakulmia, mutta kamerahan oli visusti piironginlaatikossa.
Kameramme on jotenkin niin paksu mollukka alinomaa mukana raahattavaksi, varsinkin, kun pidän sitä kotelossa mukana kuljettaessani.
Pitää vissiin hankkia joku hätävarakamera. Sellainen höyhenen kevyt ja jonka saa roikkumaan tuohon rintarustingin välikköön.
Joka tapauksessa niin, että aina olis kamera käden ulottuvilla, kun kuvakulmaa pukkaa.

Tänään on siis Vappu-aatto ja siitä syystä myös karkkipäivä :D
Hälvbridgen (laihdutuspuljun) ovet olivat tavallisuudesta poiketen avoinna vain keskipäivään asti.
Merkitsimme kaikki ryhmäläiset sarakkeeseen painoindeksiimme vaikuttavat numerot (paino aamulla ilman syömisiä ja juomisia).
Numerot eivät eivät paljon hurraita ansainneet, mutta aloitimme iloisina juhlinnan.
Iloiseen Vappujuhlintaan kuuluu hyvä syöminen, lemunaatin juominen ja irtokarkit ja serpenttiini rulla auki repäistynä.
Karkkipussit iskimme heti pöytään kaupasta tultuani ja muhevat pizzavärkit asettelin jääkaappiin odottamaan iltaa.

Vappu on kuitenkin syvimmiltään minulle pitkien syvien mietosten ja ajatteluiden sävyttämä juhla.
Isäni kuoli vappuyönä 40-vuotiaana vuonna 1961 sydäninfarktiin.
Tuosta hetkestä saakka minulle on jäänyt hivenen jäytävä suhtautuminen kaikkiin pistoksiin, jotka tuntuvat polvista ylöspäin.
Ai, että miksi jo polvista ylöspäin?
No katsokaas sydänkipu SÄTEILEE!
Olen kuullut, että jo leukojen särkeminen voi johtua syömmestä.
Vaikka voisi äkikseltään luulla, että syynä on huonosti istuvat leegot, niin ei.
Se johtuu sydämestä, jossa voi hyvinkin tälläisessä tapauksessa olla vikaa ja jopa hutilyöntejä.
Asia on hiukan sama, kun sellainen tosiseikka, että polvikivut eivat suinkaan aina johdu siitä, että kierukat olisivat kuluneet jengattomiksi ja luuta myöden kokonaan pois.
EI!
Polvikipu voi johtua selän rapautumisesta.
SELKÄranka onkin ehkä vääntynyt ja venynyt kuin löystyt hetekan jousi, mutta kipu tuntuu polvessa.
Näin olen kuullut sanottavan, mutta itse en usko mihinkään oikein herkästi.
Onhan kyllä ihminen tietenkin tunteva ja tietävä olento koko pituudeltaan ja paksuudeltaan, eikä mikään tikapuuhermostollinen sukkulamato, joten ehkä ne paikalliset kivut tosiaan voivat johtua jostain muusta paikasta.

Nyt siirryn kuitenkin käsittelemään mielenkiintoisia, mutta tapahtumarikkaita muita merkintöjä kalenterin lehdykältäni.
Jokaisen päivän kohdalla onkin merkintää, paitsi tiistain ja lauantain kohdilla.
Se ei suinkaan merkitse, etteikö mitään olisi tapahtunut ko. päivinä.
Lauantaina esimerkiksi luin Päätalon Iijoki sarjaa aamupäivästä iltamyöhään asti.
Välillä kävin juomassa kupposen kahvia ja muistaakseni syömässä laihdutuskerhopussukallisen kalakeittoa.
Illalla Magnus oli mielestäni aika kalpea ja vähäsanainen.
- Oot siinä vähä lujeskellu Päätalua? loihe Magnus lausumaan.
- Minä luen nyt päätalot urakalla, että voi sitten alottaa jotain muuta kirjallisuuden haaraa lueskelemaan.
Magnus ei muuttunut yhtään puheliaammaksi. Kalpeammaksi ehkä kyllä.
Luulen, että luin myös tiistaina aamusta iltaan ja muistelisin, että Magnus ei tiistainakaan paljon puhellut.

Maanantaina olin aamusta iltaan poissa kotoa.
Lähdin hyvissä ajoin Nikolainkaupunkiin ja menimme Aija-Kanitan kanssa Märthan tykö.
Märtha ei ollut kotosalla.
Kirjoitimme kuulakärkikynällä viestin kertakäyttöhanskaan (kun ei paperia ollut kummallakaan mukana),että kävimme ja, että tulemme uudella ajalla ja innolla, lähiaikoina ja nimemme, että Märtha tietää, kuka tulee uudelleen lähiaikoina.
On muuten mielenkiintoista, että KAIKKEA muuta käsilaukustani löytyy, mutta ei pienen pientä muistilappuvihkosta.
Lupasimme Aija-Kanitan kaa, että varaamme paperia mukaan seuraavalla kerralla, mutta niin me lupasimme edelliselläkin hukkareissukerralla.

Selvennykseksi tahdon tähän kohtaan lisätä, että minulla käsilaukussani ole paperilappusten lisäksi myöskään kertakäyttöhanskoja, vaikka siellä kaikkea onkin.
Kertakäyttöhanskan nappasimme Märthan käytävällä olevasta kertakäyttöhanskapakkauksesta.
Seniori-kotien käytävillä on nykyään sellaisiakin.
Ymmärrämme, ettei niitä ole tarkoitettu kirjepaperiksi, mutta...

Kävin samalla Nikolainkaupunkimatkalla myös ystävättäreni Bärttan luona,sieltä juoksin junalle, jolla puksuttelin Tervajoelle.

Keskiviikkona paistoin pullia 74 kappaletta ja sämpylöitä 44kappaletta.
Noita lukumääriä aina ihmettelen.
Molempiin taikinoihin laitetaan yhtä paljon lientä ja yhtä paljon hiivoja ja kuitenkin pullien ja sämpyjen määrä on nuin erilainen.
Joku voi tietenkin ajatella, että teen peukalonpään kokoisia nisusia, mutta erehtyy.
Teen pullat yleensä kahden(!)tennispallopuolikkaan kokoisiksi jo siksikin, kun niitä saa syödä vain yhden päivässä Hälvbridgen sääntöjen mukaan.

Ajelimme Magnuksen kaa paistosession päälle Vaasan Asevelikylään.
Lyllan päästettiin meitä jo pihalle vastaanottamaan ja se ulisi niin kovaa, että varmaan ohikulkijat luulivat meidän seisovan sen hännän päällä.
Naapurithan jo tietävätkin Lyllanin kovaäänisen tavan tervehtiä vieraita.

Sunnuntaina karautimme Vöyrin kirkkoon, jonne meiltä Hälvältä ei ole matka, eikä mikään.
Magnus saarnasi jumalanpalveluksessa ja minä sain lukea tekstit.
Kelti (nimi muut.)Östermyyrasta lauloi ja soitti pianoa. Molempia iki-ihanan suloisasti.
Magnus siis saarnasi.
Kotoa lähtiessämme oli Charlesilla ja Magnuksella puhetta saarnan pituudesta.
Siinä etupenkissä Magnuksen saarnaa kuunnellessani (joka saarna oli oikein hyvä) muistin aikapuheet ja kauhistuin, kun tiesin, että Magnuksella ei ole kelloa saarnaspöntössä mukana.
Kun mielestäni oli saarna-aika umpeutunut yskäisin pari kertaa merkitsevästi, mutta kuuluvasti.
Ysköksillä ei ollut sanottavaakaan vaikutusta, vaan puhe jatkui ja loppui tietenkin aikanaan. Oli kuulemma juuri aikarajojen sisään hyvin mahtuvakin.
Kysyin Magnukselta kuuliko hän, kun yskin, sanoi hän kuullehensa, muttei meinannukkaa lopettaa.
Sanoi ajatelleensa, jotta senkus köhit. Mitään et mahara.
Sovittiin (tai oikeastaan minä sovin mielessäni) että seuraavalla kerralla kyllä kaivetaan rannekello komuutin loorasta ja pannahan ranteehin.
Niin ne tekevät paremmatkin saarnaajat (jos oikein tekevät).

Jumalanpalveluksen jälkeen oli järjestetty kirkkokahvit ja lähetystilaisuus.
Kelti (nimi edelleen muut.) piti lähetyspuheen ja minä sain lausua kaksi omitekemääni runoa.
Minä vein vapisevin käsin mehukupin puhujapöntön reunalle ja hyvään tarpeeseen se tulikin.

Illalla oli Isonkyrön seurakuntatalolla Lähetyksen ilta.
Siellä sain kahden muun kanssa kertoa mielikohtani Raamatusta.
Siis oli meitä siellä enempi kuulijakuntaa kuin minä ja ne kaksi muuta, mutta meiltä oli etukäteen pyydetty lempparikohta kertomaan ja lukemaan.

Minun mielikohtani Raamatusta on:
Matteuksen evankeliumin 11 luvusta jae 28:

" Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon".

Ja Johanneksen evankeliumista luvusta 14, jae 27:

" Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.
Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon".

Nämä kohdat osaan ulkoa ja ne ovat tämän lyhyenlännän elämäni aikana (jos ottaa huomioon iankaikkisuuden) sen vieläkin lyhyenlännemmän loppupuolen aikan, jona olen ollut uskossa Jeesukseen, auttaneet kovasti eteenpäin maanpäällisiä polkuja tallatessani.

Tähän selväpiirteiseen, mutta vaikeasti esilletuotuun lauselmaan lopetan raportoinnin tältä erää.
Karkkien syönnin olen joutunut lopettamaan jo hetki sitten, vaikka pussissa olisi mällejä vielä jäljellä.
Sen verran örköttääkin, että on pakko mennä juomaan Kyrönjoen vettä (kraanasta).

T: Kaisa Örkberg-Mällskog

14 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

Yli viisikymmentä vuotta on kulunut isäsi kuolemasta.
Paljon on maailma muuttunut siitä ajankohdasta.
Mutta kaikki muutokset eivät kuitenkaan ole olleet huonoja, vaikka usein niin ajattelemme.
Hyvää Vapunaikaa sinulle perhekuntinesi.

Anonyymi kirjoitti...

Hei.olen myös jokaviikkoinen lukija vaikken ole kirjois en kansis.Kiitos kaunis kirjoituksista Hyvää vappua..

Mansikki kirjoitti...

Voi, unohdin tuon lähetysillan kokonaan. Pitäis näköjään kirjoittaa kalenteriin KAIKKI, mihinkä on aikomus osallistua. Hyvää valpuria teillekin sinne Hälävälle :)!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kyllä 50 vuodessa asiat muuttuvat :)

Vappu on sellainen ajankohta minulle, että aina muistan, miten "huomenna asiat voivat olla toisin".

Hyvää valborgia teille myös.
Menen huomenna Isonkyrön torille (rykäys) myyskentelemään simaa ja rinkuloita.
Laitan lämppärit ja toppiksen päälle, että tarkenoo.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anonyymi
Olen ollut ymmärtämässä, että sivuilla käy myös "kirjattomia ja kansittomia". :D

Mukavaa, kun käyt ja kiitos kaunis kiitoksista!

kaisa jouppi kirjoitti...

Mansikki
KAIKKI mun ainakin pitää ylös kirjata. Menot ja tulot ;)
Sittekki pääsee unohtumaan :(

Oikein hyvää ja lämpööstä Vappua sinne cityyn myös.

Ailakki kirjoitti...

Heippa piipahdan ja sivuillasi mutta harvoinpa tulee kommentoitua.on tosi hienoa ja piristävää lueskella kuulumisia aina tulee kiitos mieli ja haluaa siskoa siunata sinun viikkotäyteisen ohjelman myötä se mitenkä jaksat mennä raviten ruumista ja sielua niin omaa kuin toistenkin .Siunausta vappupäivään,,,...

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Kiitos vaan piipahduksista ja esirukouksista :D
"Mustaa valkoisella"-piipahduksetkin ovat tosi mukavia.

Siunausta vaan teille.
Muistetaan rukouksin.

vilukissi kirjoitti...

Jokos Maknuksen kalapeus on kaikkuamas ja puhelahajat kotioloos palautunu vai kuinka palio Päätalua on viälä lukemati. Mun enooni luki Päätalua oikeen syrämmensä kyllyyrestä, se tykkäs niistä lujaa. Mä oon lukenu vaan mustan lumen talavet. Solit oikeen torilla sokuririnkuloottes kans, niis oli sitten sellaasta näkyvää sokuria?

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Kyllä taitaa kalapeus viälä muutaman asteen pykääntyä.
Lukemati on listan mukahan ainaki muutama "tiiliskivi" :D

Joo, molimma rinkulakaupoolla torilla ja saimmaki myyryksi liki kolomesataa pyärylestä.
Saatemmä niimmontaa itte ollu paistanu. Meitoli usieet kokki.
Sevverran mä kuitenki niitä paistoon, jotta koko meirän rintamamiästaloo haisoo viäläki rinkulanpaistorasvalle.
Tai sitte se haju tuloo mun nahaan läpitte, ku mä söin niitä pualitusinaa ittekki.
Sokurinsantaa moon pirottanu leipoesnani laattialle raakasti. Se krahanaa ilikiästi jalakojen alla ja sokerivihalaaset on onnesta sekaasin.(Ei tosin enää senjäläkiin, ku mä ruiskahutin niillen kyytipoijjaksi Rararia).
Pitääs viittiä imuroora, mutta ku ei viitti. On nii pullia olo ;)

isopeikko kirjoitti...

SInulla taitaa olla lukemisen alaisena uusin käännös...

mm kirjoitti...

..."senkus köhit. Mitään et mahar"...
Veti hymyn huuleen... :)

Tuntuu hyvältä, että myös teillä päin tuollaiset isot juhlat kirkolliset kesäjuhlat järjestetään kaikin paikallisin yhteisin voimin, niin kuin nyt nuo Körttijuhlatkin.
Samaa koin viime kesänä Porin Lähetysjuhlissakin. Näissä jutuissa on mahdollista harjoitella yhteistä taivasta varten....

kaisa jouppi kirjoitti...

mm
Piti oikein tarkistaa, mitä sitä on tullut köhittyä viimmosessa blogissan ja selvishän se :)
Joo, ei auttanut eukon köhinnät.
Pikkuisen rauhoituin, kun kuulin, että saarna SAA kestää kakskymmentäkin minuttia.
Kotoa lähdettäessä kuulin Magnuksen puhuvan, että saarnansa kestää abot 10 minuttia.
Loppujen lopuksi puhe kesti, köhimisine kaikkineen, jotain siltä väliltä.
Huomenna otan selkoa tarkasta ajasta ja vaadin saarnaaja so. Magnusta kapuamaan pönttöön kello kädessä :)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Joo uusi käännös on toista kierrosta menossa.
Vanhaa, mutta tietenkin ihan hyvää, käännöstaä luin 24 vuotta.
Tätä uutta luenkin nyt täst´etiäppäin niin kauan, kun henki minussa pihisee :D