Ensimmäinen kuva on mennyttä loistoa tämänkesäisestä puutarhastamme.
Lupiinit ovat jo hetkestä törröttäneet kaikkensa kukkineena. Kuten myös kaikki muutkin pihapiirimme kukkaiset.
Toisessa kuvassa on rekvisiittaa telttapäiltämme, jotka päivät ansiokkaasti pidimme Isonkyrön keskustassa.
Malvat koristivat puhujapöntön etumusta ja enkeli kahvipöytää.

Ensimmäisenä telttasarja-iltana satoi ja tuuli, kuten aina telttasarjailtoina on tapana.
Kuivaa paikkaa ei teltassamme ollut, paitsi tietenkin minun suuni (jälleen kerran).
Ihmisiä, sanankuulijoita siis, tuli paikalle kuitenkin ilahduttavasti. Samoin toisena ja kolmantenakin.
Magnus leipoi hätäprätiköitä toisen illan tarjoiluksi.
Hän saikin kunniaa ja kehuja niistä niin kosolti, että niillä pitäisi pärjätä hyvin ensikesän tarjoiluhukiin saakka.
Me muut jäimme täysin hopealle leipomuksinemme, mitä kiitokseen ja kehumiseen tuli ;)

Oli taas aika jännittävää teltan, eli trasukirkon, pystyttämisen kanssa.
Pystyttäjiä saapui paikalle tasan kolme (3) ja tuulen nopeus lähenteli kolmeakymmentä (tai jotain ja ainakin melkein) bofooreissa mitattuna.
Magnus kertoi myöhemmin, että viimetingassa, kun teltta oli jo parimetriä maasta lentoon lähdössä, tuli neljäskin mies hätiin.
Magnus kertoi, jotta oli ku olis enkeli liirelly paikalle.
Niin siinä varmasti tapahtuikin.

Lausuin telttasarjan jokaisena iltana kirjastani runosen ja viimmosena iltana sain todistaa uskostani Jeesukseen.
Runollista kirjaakin meni kaupaksi kuin SIIMAA, eli kuusi kappaletta.

Kun katselen mennyttä viikkoa taakseppäin kerien, muistelisin, että olen elänyt muutamia kielenriiputuspäiviäkin.
Kynsinauhat olen myös kertaalleen repinyt irti ja pureskellut alahuultani.
Tällähetkellä tuntuu elo ja olo kuitenkin ihan mukavalta.
Hyvä on rukoilla, lukea Raamattua ja kertoa Jeesukselle kaikki murheensa ja huolensa. Siitä se apu asiaan-kuin asiaan tulee.
(Nimim. kokemusta on).

Piristyttyäni, ajattelin tässä päivänä muutamana ostavani jopa jostain marketista tekokynnet.
Hyvällä ystävättärelläni, Manna-Aijalla, näin nimittäin iki-ihanat, säihkyvät tekokynnet sormiensa päissä ja nehän olivat aivan ihanat.
Ne ovat myös kuulemma ihan lellunhelposti asennettavissa.
Parinsentin tekokynsillä ei toki varmaan tehdä mitään superkuurauksia huushollissa, mutta minähän en tee niitä omillakaan kynsilläni.
Leipomiset on varmaan syytä heivata sikseen kynsikkäiden ajaksi, mikä sekin on vain yksinomaa terveellistä ja edukasta, ajatellen Hälvbridgeä.


Tänään käväisimme Östermyrassa terveydenhuoltoasioilla ja samalla piipahdin myös kirpparilla ostamassa rekvisiittaa 1700-luvun markkinoille.
Ihan itselleni vaan.
Ostin tyynyliinan, purettua vaaleahkonharmaata lankaa, essun ja pitsinauhaa. Kaikki ostokset tekivät yhteensä 7,50 euroa.
Tyynyliinasta kruppaan päähäni huivin, purkulangasta väkerrän pari lettiä, pitsinauhasta laitan rusetit lettien päihin ja esliinan kietaisen uumani ympärille. Sotisopaan kuuluu tietysti vielä nilkkoihin ulettuva hame, vanhasta pellavapyyhkeestä tehty pusero ja syltyssä olevat villasukat!!!
Tarkkaavainen kuuntelijani varmaan muistaa, että minullahan on jo letti entuudestaan. Siitähän on kuvakin jossain bloggauksen alussa.
Kyllä! Oikein kalastajalangasta ja niin pitkäkin, että ulettuu takalistolle saakka.
Ajattelin kuitenkin tänä vuonna tehdä hiukan toisenlaisen emäntä-lookin itselleni.
Toivon mukaan onnistun.
Menemme porukalla 1700-luvun markkinoille 11-12 elokuuta myömään leivonnaisia, eli tänä viikonloppuna siis.
Tervetuloa! Lauantaina 10-17 ja sunnuntaina 11-17.
Lupauduin omalta osaltani vääntämään pullia ja saaristolaislimppuja myyntiin.
Tuosta SAARISTOSTA en uskalla mennä 100% takuuseen, mutta LETKUTIE limpuista annan laatutakuun.
Laatutakuu: färskit aineet ja hammas ei helposti katkea sitä purtaessa!

Eilen olimme Nikolainkaupungissa ja missäs muualla kuin pohjoisen pallonpuoliskon iki-ihanimmassa kirkossa, elikkä Huutoniemen kirkossa.
Siellä oli kesäsunnuntaiseurat ja puhujana oli mm. Charles Hälvänmutkalta.

Kirkosta menimme Askaan, jossa joimme pannullisen kahvia.
Catherine antoi minulle ostamansa turkoosinvärisen pallokoltun, joka oli kuulemma hänen päällään törkeen kaamee.
Palloäitinsä ottikin pallohameen iloiten vastaan ja oli se hänen yllään Östermyran matkalla tänään.
Lisäksi palloäidillään oli jaloissa verkkokengät.
Täytyy sanoa, että itsekkin ihmettelin katsellessani kaupungin lukuisista peileistä ja ikkunaheijastuksista itseäni.
Kirpparille mennessä olikin jo ihan pakko kuoria kengät kintuista ja laittaa piraatticrocsit tilalle.
-On aika raskasta olla kaunis! puuskutin Magnukselle.
Magnus oli hiljaa ja katseli mietteliäänä ja muina miehinä taivaalla purjehtiviä cumuluspalleroita.

Olen tänään taas tehnyt uudella innolla, siinä saunan edustalla olevassa ulkoilmatelineessä, jumppasarjaliikkeitä.
Innostuin asiasta taas valtavasti, kun Maisu sanoi seurojen jälkeen minulle, että olen hänen mielestään laihtunut "mahottomasti".
HAAA! Noinko olisi ylimääräistä velttoa lihaa sittenkin ottanut kiinteytyäkseen?
Eivätö ne ulkopunnerrukset, eivätkä painopunnusten heilutukset sittenkään ole olleet turhaa huhkintaa?
Olkoonkin, että kukaan muu ei ole sanonut mitään, olkoonkin, että puntarin diginumerot jämähtävät aina samahkoihin lukuihin?
Tästä se taas alkaa. Hälvbridge rules.

Näihin toivorikkaisiin sanoihin lopetan raportoinnin tällä haavaa.
T: Kaisa Digiskog-Puntarpää
----------------------------------------------------------------
Jumalan kymmenen käskyä
Kuudes käsky:

Älä tee huorin.