maanantai 24. syyskuuta 2012




Ruveskelee olemaan viimeisiä valokuvia taannoiselta Aunuksen matkalta tässä ihailtavananne.
Ylin  kuva on Läskelässä sijaitsevasta uudenuutukaisesta luterilaisesta kirkosta.
Sisälle emme ole, näillä matkoillamme, onnistuneet pääsemään (vielä) vaikka olemme toivorikkaasti ovikelloa rimpauttaneet.
Pysähdymme aina tässä kirkon kohdassa ihailemaan sen kauneutta ja komeutta.
Olen aika varma, että ehkä pääsen vielä sisältäpäinkin kuvaamaan kirkkoa jahka yhytämme vahtimestarisuntion :D
"Luimme" ilmoitustaululta, että Jumalanpalvelus on kirkossa aina sunnuntaisin klo 13, mutta mehän olemme matkalla aina arkisin.
Kaksi muuta kuvaa on niiden kotien  kamareista, joissa pidimme seuroja.
Melkein kaikissa käymissämme kodeissa on tälläinen kaunis nurkkaus ikoneineen ja muine koristuksineen.

Hiukan taas näppyynnyttää tämä blogin kirjoittaminen.
Alkuunsa.
Mitäs, jos taas pökkää pötkylää?
Muutenkin meikäläisen kirjoittamis&ulosanti on kimuranttia ja kommervenkkistä (olen sen omin silmin todennut lukaistessani joskus joitakin vanhoja suolteitani.
Jos kaiken muun sotkutuksen päälle kaikki lauseet  ovat sitten peräkanaa, ilman pienintäkään hengähdystaukoa, en yhtään ihmettele, että luku 35 tuntuu olevan kiveen hakattu.
Luku 35= blogini lukijamäärä.

Tiistaina oli kunnanvaaliehdokaslistojen jättöpäivä. Aikakin oli tarkoin määritelty: klo 16. reikä, reikä ja kunnantalolle.
Magnus sanoi siinä 14.reikä, reijän hujakoilla, jotta nyssullon (siis minulla) viälä maharollisuus peruuttaa peruutes.
Kerroinhan teille, että olin huikaisevan hetken kunnallisvaaliehdokkaana, jonka ehdokkuuden peruin lukuisien ihmettelyjen innostamana?
Sanoin Magnukselle päättäväisesti, että aiempi päätös pitää.
Nimenomaa tässä tapauksessa.
Muuten olen kyllä sellainen, että voin antaa päätöksissäni periksi.
Takkinikin voin kyllä kääntää, jos vastapuoli esittää vaffoja faktoja ja luotettavia argumenttejä ja momentteja, ynnä paragraaffeja.
Mutta, mikä parasta:  yhden ehdokkaan saimme puolueemme ehdokkaaksi  ihan melkein viime sekuneilla.
Ajelimme sitten, asioiden käännyttyä hyvään suuntaan, nappi laudassa ottamaan allekirjoituksia.
Magnus, Eve ja minä. Hymyt olivat herkässä.
Hyvissä ajoin viimeisenä vietiin Isonkyrön KD listansa kunnantalolle. Ollen listassa 7 ehdokasta,  joista passaa valita :D
Samaisena  palautuspäivänä minä leivoin tyytyväisenä, mutta iloisena ruisleipää.
Eka leipä syötiin viimmosta murenoa myöden melkein ennen uunista ulosottoa.
Yritin ykyttää Charlesille, että 200 asteinen leipä ei maistu miltään ja siitähän tulee palorakot käsiin ja kaikkee.
Charles sanoi, että 200 asteinen leipä on best.Hänellä on ehkä peltinen kitalaki ja kieli.

Keskiviikkona tuksuttelin junalla Nikolainkaupunkiin.
On kulunut pieni hetkonen viimekertaisesta junalla matkustelemisesta.
Nimittäin tein havainnon, että vaunuun on iskenyt uusi muotiharrastus.
Vanha muotiharrastushan oli yletön kännykkään kailottaminen. Kaikki sairauskertomukset peräruiskeineen ja katetreineen käytiin läpi äänekkäästi ja kestään mitään piittaamatta.
Nyt istui väki läppäri (eikä suinkaan sellainen piskuinen, vaan oikein kunnonkokoinen) polvilumpioillaan ja kuuntelivat musiikkia ja KOVAA.
Minä olen kranttu musiikin suhteen. Eritoten junissa soitetun musiikin suhteen.
Ehdin suunnitella jo sotaisan systeemin seuraavaksi junamatkakseni.
Sotasuunnitelma: Otan läppärin mukaan ja laitan sen ämyrit kaakkoon ja soitan Hiski Salomaan musiikkia kohti ja kovaa.
Minä pidän Hiskin musiikista, mutta ans kattoo, pitävätkö muut?
Katsotaan myös, pysyvätkö kanssamatkustajat yhtäänkään yhtä rauhallisia kuin minä.
(Nyt täytyy mennä ottamaan kahvia kunnon napollinen. Senverran nousi taas verenpaine).

No niin (lurpsis).
Muuten, minun mielestäni veturinkuljettajat eivät enää aja mutkia suoriksi niillä junillaan, tai sitten minusta on tullut vauhtisokea.
En yhtään säikkyillyt junamatkallani puiden ohivilahteluita.
Tosin matkan - ja radan varrelta on kaadettu puita aikalailla harvemmaksi, mutta kumminkin.
Ihmisethän tulevat vanhetessaan vauhtisokeiksi, mutta vanhahan minä en kyllä ihan vielä ole. Nykymittarin mukaan.
Nykymittari (josta taannoin jostain luin) sanoo "tarkkojen" tutkimusten jälkeen, että 70-vuotias on vanha.Piste.
Hmmm...mittauksiin olisi pitänyt sisällyttää myös Samuliinin Aira, niin numerot olisivat toisennäköiset :D
Minun ihanteenani on aina kuulunut mainitsemani  henkilö.
 Hän on ensinnäkin hoitanut maallista kruppiansa jumppaamlla, liikkumalla ja tansimalla (minäkin olen taas hivenen alkanut).
Edellämainittu henkilö myös  pukee makunsa mukaan aina vaan, vaikka kuka sanoisi mitä.
Ihan samanlaiseen kostyymiin en vahvaa varttani pukisi kuin Aira (meillä on eri maku niinsanoakseni), mutta pallopuvun ja tekonahkahousut (!) puen sopi tai ei, vellitaloon saakka.
(Tällähetkellä tekonahkikset eivät sovi, eivätkä liioin MAHDU ylleni, mutta jahka Hälvbridge avautuu, niin...)

Vaatteista puheenollen, löysin Nikolainkaupunkireissulla keskikaupungin super&hyper liikkeestä takin, joka kolminkertaisen alennusrumban jälkeen maksoi 15 euroa!
Takki on ihana. Esittelin sitä suureen ääneen ja sinnetänne pyörähdellen naisille KD:n kesäretkellä perjantaina.
Kerroin hinnat ja kaikki kuuluvalla äänellä.
- On hieno ja halapa. Se pitää tiedämmä vettäkin, kun on niin sadetakin näköinen, sanoivat kaikki ihastellen.
Takki on siis ryttyisen sadetakin näköinen paitsi, että se muistuttaa myös suuresti rakastamaani pallohametta äkkiä vilkaistuna. En usko, että se sadetta pitää. Korkeintaan on vähän enämpi wetlookin näköinen.
Kävin Nikolainkaupunkireissulla myös tervehtimässä Bärttaa.
Kaikkiin Nikolainkaupunkimatkoihin pitää sisällyttää aina pari asiaa, kun kerran SINNE SAAKKA (n. 40 kilsaa sivu) lähtee.
Tänään, maanantaina,  en sisällytä matkaan kuitenkaan mitään muuta kuin draamaharjoitukset.
Tänään aion siis mennä harjoittelemaan sitä SUURILAPSISEN PERHEEN ÄITIÄ, kuten viimepostauksessa innokkaasti selitin.
Magnustakin pyydettiin kovasti mukaan. Mimmostahan roolia olivat hänelle kaavailleet?
No, se ei ole tähdellinen tieto, koska Magnus ei harkkareihin pääse. Harmi, sillä Magnus olisi aina voinut auttaa eukkoansa, kun tämä taklaa harvojen repliikkiensä kanssa.

Perjantai-iltana meitä kokoontui, kuten jo asiaa hiukkasen sivusinkin, parikymmentä KD:n ystävää Isostakyröstä,  metsästysmajalle iltaa viettämään, kaffetta ja piirakkata syömään ja seurustelun sakramenttia toteuttamaan.
Minä lausuin kirjoittamani POLITIIKKA-runon leuat lotisten.
Joku kysäisi, että olisiko ihan uutta runua jemmassa ja sen siellä esittääkseni, mutta ei ollut :(
Yksi runo oli pulpahtaa ja pulpahtaa, mutta en ehtinyt istahtaa kirjoittamaan sitä esille.
Olen viimeaikoina vaahdonnut Magnukselle, että runoja pitää istua ja kirjoittaa.
Ne eivät ota tarttuakseen paperille keittäessä, siivotessa tms.
- RUNOJA PITÄÄ NOUSTA YLÄKERTAAN KIRJOITTAMAAN. LASKEUTUA KLO 11.00 ALAKERTAAN SYÖMÄÄN. KÄYDÄ LENKILLÄ. NOUSTA JÄLLEEN VINTILLE KIRJOITTAMAAN. LASKEUTUA ALAKERTAAN TOISELLE KATTAUKSELLE...
- Senkus teet nuan, sanoi Magnus rauhallisena keittiön laveerilla makoillessaan.

Hongistoiset toivat meille kesäretkeläisille sinne metsästysmajalle taas pari säkillistä omenoita ihmisten kotiin vietäväksi&syötäväksi..
Ne ihmiset olivat  minä ja Magnus.
Nyt ahdisti jo keittämään niistä hilloketta, koska niitä oli nuinkin paljon.
Keitän omenahilloa aina niin, että kuoretkin ovat mukana. Niin minun lapsuusajan kodissani äiti aina keitteli.
Silloin harvoin, kun keitteli.
En osaa kuvitellakkaan omenahilloa, jota syödessä eivät kuoret tarttuisi kitalakeen.
Kattoon asti ei minun hilloni vielä koskaan ole posahdellut (silloin harvoin, kun hilloa keittelen).
Lapsuuskodin köökinkatossa komeili vuositolkulla omppuhillolätit, joita äiti oli onnistunut keitellessään sinne sinkauttelemaan.
 Ne naurattivat meitä silloin ja ne naurattavat minua nyt, kun asiaa muistelen.

Paistoimme KD retkellämme myös ulkotulilla makkaroita.
Tapahtui sellainen maankaatoihme, että en jaksanut syödä kaikkia havittelemiani makkaroita!
Siis tuli syömiseen totaalinen toppi, jota ei ole tapahtunut naismuistiin ikinä.
Pakko oli laittaa parinsentin makkaranpala roskikseen.
Levskille (seurueemme ainoa koiralle ja nimi tietenkin muutettu) ei palasta voinut antaa.
Bär-Lisbeth (Levskin emäntä) sanoi, että joka antaa Levskille makkaraa, sen on tultava kuuraamaan Leevin persus seuraavana päivänä. Myöskin mahdolliset ralliraidat matosta on makupalan antajan siivottava puts plank.

Lauantaina illalla tryykäsimme Magnuksen kaa Nikolainkaupunkiin Präntöölle.
Magnusta oli pyydetty puhumaan "Ilta lähteellä"-tilaisuuteen.

Sunnuntaina puolestaan, ei omassa kirkossamme ollut kymmenjumalanpalvelusta ollenkaan. Se oli poikkeuksellisesti illalla.
Me emme siis tapamme mukaan olleet kirkossa sunnuntaiaamuna, vaan olimme sen sijaan illalla Vaasan kirkossa KL:n tilaisuudessa.
Minulla oli näetsen hiukan runokirja-afääriä. Muuten olisimme kyllä tiiviisti pysytelleet kotikontujen tilaisuudessa.

Nyt on tullut aikaa pistää piste tämänkertaiseen "mielenkiintoista viikon varresta ja osittain tyvestäkin"-osioon.
T: Kaisa Tyvi-Kotikonttunen
---------------------------------------------------------
Ilta lähteellä-ohjelmalehtiseen oli painettu 2 ihanaa Raamatun kohtaa.
Saat rakas lukijani ( ja tietenkin lukemattomat muutkin) omistaa ne omalle kohdallesi.

Psalmista 55 jae 33
Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen.

Sitten Jesajan kirjasta luvusta 41 jae 10:
Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi!
Älä arkana pälyile ympärillesi, minä olen sinun Jumalasi.
Minä vahvistan sinua vakaalla,  lujalla kädelläni.
Viikot hulahtavat niin nopeasti, että


22 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Kun näin Läskelän kirkon kuvan, niin mieleni teki heti hieman rinta rottingilla mainostaa, että Uusheräys on tukenut tuota Harlun kirkkohanketta.
Ystäväni tiesi sanonnan "Lontoo, Pariisi ja Präntöö..."
Palosaaressa oli 80-luvulla yksi upea kirppari, Vanha Sanna, huoh.

Terttumarja kirjoitti...

Pitäisikin lähteä katsomaan sitä draamaa, johon osallistut. :))
Muistutapa sitten, kun esitysajankohta lähenee, kiitos.
Nykyisin on suunniteltava menonsa jo hyvissä ajoin, minusta on tullut hidas lähtemään minnekään ex-tempore.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Joo, meidän matkanjohtajamme Kalev kertoi asiasta.
Kertakaikkisen kaunis kirkko :)

Liekkö Präntöön oma poika, tämä kirjailija Jorma Ojaharju keksinnä koko sanonnan?
Vaasalaiset sanovat muuten PALOSAARELLA ;)
Se Vanha Sanna oli minullekkin tuttu. Siellä myytiin uuttakin vaatetta.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kerron sitten juur tarkkaan esityksen ajankohdan, jahka saan sen tietää ja se varmistuu.

Meillä on noita ex-tempore pyrähdyksiä aika usein.
Muistan äitini sanonnan : nuorelta ihmiseltä (hän oli jo yli sen "maagisen rajan") ei lähtö kestä koskaan kauaa!
Hän oli aina valmis kuin Mölperi sotaan, lähtemään följyyn.

pau kirjoitti...

Taas oli monta makeaa naurun paikkaa sun jutussasi :D Ja voit laskea lukijasi kyllä 35+, sillä luen tai kerron aina äidilleni maittavia kohtia, kuten tänään viimeksi!

Minä tutustuin Vanhaan Sannaan, kun se oli tuossa Klemetinkadun ja Ajurin(?)tien risteyksessä, korkeassa, vihreässä talossa.

Deme kirjoitti...

Totta kai jokainen rautatiematkustelevainen suorastaan rakastaa kuulla Hiski Salomaan rattoisia ralleja, Pohjanmaalla suositaan uskoakseni erityisesti Lännenlokaria ja täällä Kymijoen törmän tuntumassa luonnollisesti Iitin Tiltua.

Eloterapia kirjoitti...

Tuskastelit lukijamäärää.
Lukemista helpottaisi se, että tekstiä olisi hieman vähemmän, mutta ehkä useammin.
Pitkä teksti vaatii jo enemmän paneutumista.
Mutta: hienoa, että jaat viisaita ajatuksiasi ja tuntojasi!

Eloterapia kirjoitti...

Hienoa, että kirjoittelet viisaita ajatuksia ja lämpiä tuntoja.
Lukemista ehkä helpottaisi se, että teksitä olisi hieman vähemmän...

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Onneksi on siis vaffa plussa kolmevitosen jälkeen.
Sitäpaitsi, kun oikein muistelen, on myös eräs toinenkin, joka lukee kirjoituksiani säntillisesti.
Terveisiä vaan äitiliinillesi :D

Vanhan-Sannan muistan minäkin siinä kauniissa piparitalossa Klemetinkadun ja Rauhankadun kulmauksessa.
Sellaisen putiikin pitäisi jonkun ottaa ja perustaa. Kaffila siinä samassa olisi mukava.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Niin, ja jos eivät ennen ole tykästyneet Hiskiin, tahi kuulleet, niin varmasti niillä volyymeillä sen oitis tekevät ;)
En aio pihistellä desipeleissä!!!

Nuo molemmat mainitsemasi kappaleet ovat aina olleet ylilemppareitani.
Sitä tiskauslaulua olen kuunnellut myös netin kautta ja tulen aina erittäin hyvälle humöörille.

kaisa jouppi kirjoitti...

Toivon pilkahduksia
Nyt ei moniakaan käy edes KOKEILEMASSA lukea pitkiä sepusteitani, saatikka alituiseen niitä tutkailisivat :(

Noista juttujen pituudesta minun täytyy tunnustaa, että LYHENNÄN niitä ankaran tietoisesti jo nyt.
Kuinka pitkiä ne olisivatkaan, jos päästäisin kaikki karoot irti ?(syvä huokaisu)
Magnukselle aikoinaan kirjoittelin sotaväkeen niin pitkiä jorinoita, että hänellä meni kuulemma iltalomat niiden tavaamiseen.
(Silloin en vielä läyrynnyt edes rakkauden lieskoista).
Kyllä meille koulussa tiivistelyistä opetettiin, mutta ei mennyt perille ;)

vilukissi kirjoitti...

Vai menit perumahan, teit niinku meirän naisten on lupa teherä. Perua. Joskus hyvinki viimme tingas. Mä kans fämmään miälelläni aina vastahan kaikkia mutta osaan kyllä antaa periksikin, joskus vaan hiliaasesti. Sun runojes taustalla on siis liikunnallisuus...aivan ku mun käistöidenkin takana. Pitää mennä alakertahan, jos niitä miälin teherä ja sitten taas yläkertahan jääkaapille. Siinä sitä tuloo liikuntaa aina yhyrelle iltaa. Oot kyllä melekoosen ahkera nainen!

vilukissi kirjoitti...

Piti sanua viälä, notta mä kans ihaalen Samuliinin Airaa!

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Meirän pitää kavuta vintille myäs nukkumahan.
Kyllä mun liikunta pakkaa jäärä oikian kären taivutteluhun (Oikian kären taivuttelu=sapuskan lusikootteminen taltrikilta suuhun).
Paitti että, nymmoon taas nostellu oikiootakin painoja ja huisuuttanu jumppakeppiä. Mä vähä innostuun taas.

Aira on kyllä yliveto ja onhan niitä muitakin "vanahoja" julukkiksia, jokkon ku flikat kesällä.
Nimittään Airiston Lenita, Kekkosen Vieno, Mannolan Pirkko jne.

isopeikko kirjoitti...

Peikon miälesta junassa on ratevaa ja lystikästä. Siällä on aina monta tarinaa :)

Kaisa kirjoitti...

Vahinko jotten monestakaan syystä voi sua äänestää! :) Mutta kiitos hyvistä loppusanoosta taas.

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Junassa on lystikästä NIIN kauan, kun kaikki ovat hiljaa, eväspaperit eivät rohise, radiot eivät soi, puhelimiin ei paasata, inthernätit ovat vaiti, kukaan ei halua jutella...
öh...taitaiskin ehkä olla meikäläisellä parempi käyttää omaa pikku ooppelia matkantekoihin.
Olisi nimittäin kanssamatkustajilla varmaan mukavempaa ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Kaisa
Huolimatta erinäisistä, mutta moninaisista pikku äänestys-esteistäsi, olin iloinen pelkästä ajatusäänestäkin ja katsoin sen melkein itselleni oikeasti kuuluvan ;)

T: Nimimerkki:Kaikki Kaisat (alla Kajsor)kunnan/kaupungin valtuustoihin!"

Sokea kana kirjoitti...

Viisaus alkaa tosiasioitten tunnustamisesta ja silloin takki välillä väkisinkin kääntyy, kirjoitti jo J.K. Paasikivi, sitaatti on vähän muistinvarainen.

Hiski Salomaa on mestari, jota kuullaan liian harvoin yleensäkin ja erityisesti junissa.

Maca kirjoitti...

Kiitos mukavasta kirjoituksesta!

kaisa jouppi kirjoitti...

Sokea kana
Täällä Letkutien katveessa en koskaan paljon kääntele takkiani, enkä anna periksi, vaikka ilmiselvästi olen ehkä väärässäkin ;)
Ulkopuolisille oikeassaoleville olen onneksi ymmärtänyt jo periksi antaa :D

Mielenkiintoista olisi Hiskillä testata junamatkaajien musiikkimakunystyröitä.
Rauhan rakastajana-, ynnä tekijänä, en luultavasti koetta suorita.
Mutta I like Hiski!

kaisa jouppi kirjoitti...

Maca
On oikein mukavaa saada kiitosta :D