maanantai 25. maaliskuuta 2013


Oikein ylipaljon  hyvää maanantaita teille kaikille tuhansille ja taas tuhansille lukijoilleni.
On jälleen tullut mhvv-reportaasin aika, vaikka se justiin oli.
Ilmasto on täällä Rytkänperällä huikaisevan kirkas ja kaiken yllä ja ympärillä  napakka pakkanen.
Pakkanen ei kuitenkaan ole jähmetyttänyt lintujen pesänrakennus-ynnä muutakaan intoa.
Peräkammarin ikkunan edessä vilahteli nimittäin siihen sähtiin, että ahdisti oikein ulos aakkunasta katsomaan. Ketkä siellä oikein viuhahtelevat?
KAKSI PULLEAA VARPUSTA.
Molemmilla linnuilla kaikensorttista pesänrakennusvärkkiä suupielissään.
Tulin hyvälle humöörille. Ah, kunpa meitä ihmisiäkään ei jähmetyttäisi ympärillä olevat kylmät olotilat, vaan toiveikkaana tarttuisimme hetkeen ja innokkaina rakentaisimme tulevaisuuttamme  huomista varten!!! (Kiihkeää hengistystä).
Huomaan, että tulin tulkkujen toimista ihan runolliseksikin.
Ehkäpä saan tässä mielentilassa runojakin kirjoitettua tuohon briljanttiseen runokirjaan, jonka näette tuossa alakuvassa. Sain kirjan kynineen ja erikoisen huivin helyineen Elitzabethy-serkulta  Lontoon tuliaisina.
Nämä ihastuttavat tuliaiset ojennettiin minulle serkkumiitingissä Nikolainkaupungissa.
-Häh? Miks Kaisa vaan saa Lontoontuliaisia, vaikka meitä on tässä muitakin pilvin pimein?, tivasivat muut serkut äänet vavisten. (Muut serkut: Pläälu, Toalilly ja Bärtta).
-Teillä muilla ei ole tänään syntymäpäivää, sanoi Elitzabethy tiukan rauhallisesti.

Vaikka olinkin ehdottomasti kieltänyt Elitzabethyä paljastamasta syntymäpäivä-asiaa miitingissämme, niin olin oikein otettu asian päältä (varsinkin lahjoista).
Minkäs minä sillekkään voin, että mikään muu päivä ei natsannut serkkumiitinkiin kuin my birthday. Olkoonkin, että siitäkin alkaa olla kohta sata vuotta.
Sen verran vielä tuosta runokirjasta, että sen koon voi saada selville, kun vertaa sitä vieressään olevaan tikkuaskiin.
Serkkumiitingit ovat kivoja. Meillä miitinki kesti tällä kertaa 13.00-18.30.
-Kuinka, hyvät ihimiset, joillaki riittää asioota pomilootavaksi nuan monta tiimaa yhtehen menohon? kysyi Magnus.
-Ei tullut hikikään, vastasin minä. Niin kuin ei tullutkaan.

Viime maanantaihin vielä palatakseni (joka taas tuntuu olleen juuri eilen), niin olimme, kuten silloin viikko sitten varmaan kerroin, taas harjoittelemassa sitä Via Dolorosa-kuvaelmaa.
Kävin ostamassa itselleni vaatteet palakangaskaupasta. Ostin kullalta siftaavaa tyykiä kilon verran ja suloisasti kimaltavaa harsokangasta muutaman sadangramman verran.
Kilokaupalla on mukavampi ostaa kangasta kuin metrikaupalla. Kilo tuntuu vähemmältä kuin 5metriä, jonka metrimäärän tällä hetkellä tarvitsisin varttani verhoamaan. : (
Kyseisestä syystä en voi mennä erääseen ihanaan ylistystanssiryhmäänkään tanssimaan. Tarvitsen tanssiasuihin liian laajan määrän kangasta.
Tuntisin siitä määrästä krupatussa esiintymisasussa LIIDELLESSÄNI itseni liikaa "mikä ei kuulu joukkoon" -tapaukseksi. Sellaistahan jotain "joukko- laskuoppia" joskus kovasti Suomen lasten päähän yritettiin takoa.
Noh, eittämättä tunnen olevani elävä laskutehtävä siinä Via Dolorosa-kuvaelmassakin. Ei sen puolen.
Itse asiassa ja tarkemmin ajateltuna  tunnen olevani ratkaisematon lakutehtävävä koko ajan, mutta olen siihen alistumalla sopeutunut, MUTTA: ainahan tehtävät voivat ratketa. :D

Tiistainakin matka suuntautui Nikolainkaupunkiin. Tein vain välilaskun Laihelan asemalle, josta pääsin Matthewin kyydissä perille.
Perille Nikolainkaupungin Präntöölle, jossa pidettiin KD:n piirihallituksen kokous.
Kokouksen aluksi kaksi suloista pikkuneitiä lauloivat meille ihastuttavasti kolmella eri kielellä hengellisiä lauluja ja sitten söimme voffeleita syltyn&kerman-, tai vaihtoehtoisesti jauheliha&vihannes-sekoituksen kaa.
Sen jälkeen nuijimme asiat pykälä pykälältä järjestykseen ja kuntoon.

Torstaina viime viikolla minun piti kiirehtää runopiiristä autonrenkaat soikeina kotiin. Kuntosali sai jäädä, Minulle oli uskottu tärkeä tehtävä: sain olla apuna Magnuksen järjestämässä MIESTEN PARLAMENTTI-illassa. Magnus oli itse kaikki valmistelut hoitanut, mutta varmuuden välttämiseksi hän pestasi minutkin siihen kahvitteluhetkeen.
Lisäksi Magnus oli tilannut minulta runon lausuttavaksi iltaa silmälläpitäen.
Koko viime viikolla en kuitenkaan ollut runollisella tuulella. En pätkääkään. Päinvastoin. : (
Runo onneksi kuitenkin syntyi kuin syntyikin, mutta  niin myöhään (hiukan ennen parlamentin kokoontumista) etten rohjennut antaa Magnuksen sitä lausua.
Takeltelin sen itse. Takeltelu johtui siitä, kun olin kirjoittanut värssyt murteella ja yksi murresana oli niin vaikea, että pikkukielikin oli mennä solmuun.
Runosta pidettiin ja sille taputettiin. Runon lausuttuani vetäydyin laakereilleni yläkerran huoneisiin ja annoin parlamentaarikoiden olla keskenään.
Laitan tähän pienen katkelman esittämästäni ja kirjoittamastani runosta, että saatte hiukan osviittaa sen yleisestä hengestä ja kulusta:

Miähet osaa rakastaa.
Nosaa olla niin henuusia, jotta oksat pois.
Miähet ei liijoon oo sikoja, vaikka jokku niistä ittekki niin luuloo.
Joku miäs piirtää sellaasta outua sarijaa, johona soon sika.
Töpselinoukka.
Soon kauhia vales.
Miäshän on luamakunnan ruunu.
Komia koko ikänsä. Hautahan asti.
Miähet osaa saarnata ja kertua Jumalasta nii, jotta sakiaki tajuaa.
Miäs rukooloo aina omiensa pualesta ja hualehtii perhekunnastaan.
Soon poijjaat niin ja aamen.
Hyvä miäs!
Älä anna periksi, vaikka akat joskus änkyrööttöö.


Tämä on ensimmäinen ja viimeinen murteella kirjoittamani runo! ; )
Murteella kirjoittaminen ei ole helppoa, tai itseasiassa se on mahdotonta JONSEI SITÄ TAIRA.

Perjantainakin ajelimme Magnuksen kanssa Nikolainkaupunkiin asioille ja sieltä suhautimme Östermyran rajoille kampaajalle ja parturiin.
Vuoronperään istahdimme Annen tuoliin, jota seikkaa en ikinä varmaan lakkaa ihmettelemästä.
Noh, mammografiaan sentään menen vielä ypösen yksin.

Lauantaiksi olimme kutsuneet Aija-Kanitan ja Öpen meille.
Kukkaisvuosi sai taas täydennyksen ihastuttavasta puskasta, jonka eri nyansseja yritin kuvaan mukaan saada. (Kuva mhvv: alussa).
Lisäksi Aija-Kanita toi kimpaleen aladoopia, jonka tietää olevan sisarentyttärensä ylintä herkkua.
Kaikkea muutakin tähdellistä sisälsi tämänkertainenkin ns, "Nikolainkaupunkituliaispussi", kuten aina aiemmillakin kertoina.
Aija-Kanita suoristi kaikki taulumme, jotka olivat kukin vinossa kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin.
Vaikka suoristamisesta on aikaa vain pari vuorokautta, ovat ne taulut,jos mahdollista, entistäkin enemmän kenossa ja vinksallaan.
Tämä urhea rintamamiestalomme elää ja liikkuu koko ajan. Joku kaunis aamu se on varmaan Nikolaikaupungin puolella.(Meiltähän ei ko. kaupungin rajalle ole kuin pahaiset 500 metriä, kuten kaikki varmaan muistavat).

Sunnuntaina menimme tapamme mukaan kirkkoon. Tänä sunnuntaina oli taas  ihanan perhekirkon vuoro. Kirkkosali oli melkein täynnänsä meitä kaiken ikäisiä seurakuntalaisia ja perhekuntia.
Erikoisesti mukaan oli kutsuttu kaikki vuoden aikana kastetut pikkumukelot.
Heitä oli ilahduttavan paljon paikalla ja siinä sivussa tietenkin myös äitejään, isiään, mummujaan ja faarejaan.
Kaikkien kastettujen ja Jumalan perheväkeen otettujen vauvjen nimet lueteltiin saarnapöntöstä saarnan päälle.
Yhtään Kaisa-, tai Magnus-nimeä ei kukaan uusi ihmisen taimi ollut saanut kantaakseen.
Jumalanpalveluksen jälkeen menimme seurakuntasalille syömään keittolunchin. Olikin taas ylihyvää keittoa.
Millä ihmeen ilveellä se saadaan aina niin maittavaksi? Soppatykistä se ei voi johtua, koska seurakuntakeskuksen köökissä ei tykkiä ole.
Olisi tehnyt mieleni hakea toinenkin napollinen, mutta en kehdannut, eikä oikeastaan olisi mahaan mahtunutkaan.

Samaisen sunnuntain illansuussa menimme vielä Ewen ja Matthewin luo kirkolle. Oli meitä siellä muitakin.
Katselimme kuvia eri maista ja kuinka evankeliumia viedään etiäppäin ja joimme kahvia ja söimme kaikenlaista ja runsaasti.
Kotiin tultuamme katselimme hiukkasen televiitsionia ja kun sieltä ei oikein mitään mainittavaa tullut, kuukahdimme sänkyyn.

Toivottavasti teistä ei kovin moni ole kuukahtanut, vaan on päässyt urheasti tänne asti lukemisissaan.
Herra teitä kaikkia hyvästi hoitakoon!
T: Kaisa Kuukahde-Slutlop
---------------------------------------------------------
Sananlaskujen kirja 16 jakeet 2,3 ja 20

Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee ajatukset.

Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmasi menestyvät.

Parempi vähän ja rehellisesti kuin isot voitot vilpillisesti.

Joka harkiten toimii, saa kaikkea hyvää, onni on sen, joka turvaa Herraan.

12 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Onnittelut menneestä s-päivästä. Serkkutapaamiset on kivoja olipa sitten koossa serkkuja kaksi tai kaksitoista.
Sinulla tuo runosuol.. eiku ruonosuoni sykkii mukavasti joka tilanteessa.
Täällä paistaa aurinko niin kirkkaasti, että silmiin ottaa sisälläkin. Taidan lähteä SSS:n kirjastoon tutkailemaan jos löytyis jotain sukujuuren paloja.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Kiitos, kiitos.:D

Me olemme nyt kolmatta vuotta kokoontuneet kahden kuukauden välein.
Tosi mahtavaa, että kaikille on jokakerta sopinut, vaikka olemme meneväistä ja tulevaista porukkaa, me viisi (5).

Täällä paistaa taaskin myös aurinko kirkkaalta taivaalta. Suunnittelen ulosmenoa. Ottamaan hiukan aurinkoa kelmeälle kalkkunaiholleni.

Tuota...mihinkähänpäin pitäis näiltä lakeuksilta fammata, jos haluais SSS:n kirjastoon?
Yritin kaikenlaisia kolmella ässällä alkavia nimiä saada muistinpäälle, mutta ei selvinnyt.

Anitta kirjoitti...

SSS= Suomen SukututkimusSeura. Liisankatu 16, Helsinki. Eilen aika hauskasti sinne mennessäni eräs mummeli kysyi, että "onko tämä Liisankatu". Oli menossa veljeään katsomaan ja katseli taloja sillä silmällä. Tuli perässäni SSS:n kirjastoon ja selvisi, että veljensä oli yöpymässä SSS:n vierashuoneessa. Se vierashuonehan on edullinen yöpymispaikka jäsenille.

Heeka kirjoitti...

Tosi hyvä, ettei kyseessä ollut sentää SS:n kokoontuminen. Se olisi ollut jo liian kamalaa.

Kiitos Kaisuliini taas hykertävästä kirjoituksestasi ja siunattua pääsiäisen aikaa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
ASK!
(ASK= Asia selevä kiitos):D

kaisa jouppi kirjoitti...

Heeka
Sanos muuta, mutta sukuseuroja ja yhdistyksiä kannattaa aina kannattaa.
Meidänkin perheessä on yksi superinnokas. Tämä Charles.

Kiitos,kiitos ja Siunattua Pääsiäistä teillekkin sinne Laihelaan. Jeesus elää!!!:D

Ansku kirjoitti...

Heipparallaa siskoseni :)
Täytyy oikein kommentoida, että sun runosi miesten parlamentissa sai oman körilääni muistelemaan sitä vielä illallakin, joten jatka vaan murtehella tai iliman...niin ja jaksoin lukea loppuun asti eikä tehny heikkoakaan <3

kaisa jouppi kirjoitti...

Ansku
No, nyt kyllä ilahutti isosti, kun tuli mukavata palautetta ja vielä ASIANTUNTEVALTA taholta.
Jotenkin siinä kynnyksellä pönöttäessäni ja runoa lausuessani TUNSIN myötämielistä kanssaeläytymistä ja samanmielistä aatossuuntausta kuulijakunnan kaa. :D

Ailakki kirjoitti...

Mahtavaa iloiset onnittelut S-päivän johdosta.ompa hienoa että serkkutapaamiset olette järkänny ainahan siinä on mahtvaa nähdä ja vaihtaa suvun kuulumisia.mekin ollahan meinattu samaa mutta meinaamiseksi on viä jäänyt.Siunusta pääsiäiseen.(:

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Nyt vaan meinaamiset sikseen ja päivämäärät lukkoon!
Kahden kuukauden välit ovat tosi sopivat.
Omalle kohdalle kohtaaminen osuu kerran vuodessa (noin), jos on 5 serkun tiimi. Tiimin koolla ei ole tietenkään mitään väliä. Paitsi, että hyvähän on olla ainakin yksi serkku ittensä lisäksi. ;)
Meillä on sopimus, ettei mitään kauheita kurmeita ruveta tapaamisiin keitteleen. Jotain hyvää kummiski. Aion toukokuussa tehdä risottoa.

Siunattua Pääsiäisenaikaa teille.
Meidän Herramme elää! :D

pau kirjoitti...

Kiitän jälleen mielenkiintoisista häppeninkeistä, joita jaoit purtavaksemme :)

Päivällä jo meinasin kirjoitelle tänne, kun näkkärit sihisi uunissa, mutta en ennättäny edellä mainitusta syystä. Muitakin syitä oli. Makaroonilaatikon teko, kirkossa käynti jotain mainitakseni.

Te varmaan olette just kiirastorstain kirkossa, olemme pääsiäisen ytimessä ihan pian!

Jeesus elää tänään,hän elää syömessäin, sanotaan ihanaisessa laulussakin.

Kiitos vielä eritoten miesrunosta. Se oli hyvin asiallinen ja miesväen itsetuntoa nostava, niin arvelen.

Siunattua pääsiäisenaikaa ja onnea uudelle vuodellesi, jälleen, sillä vuodet vilahtavat luvattoman nopeasti!

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Minullakin toinen harjoituskerta näkkärinteossa onnistui jo paremmin.
Vieläkään ei meikäläisen taikina kyllä SIHISSYT. ;)
Ehkä vieläkin laitoin jauhoja liikaa.
Minun on tunnetusti vaikeaa seurata reseptiohjeita. Minulla on pääkuoreen tarttunut pinttymä, että mitä enämpi kaikkee, sen parempaa.
Näkkäri oli kyllä tosi hyvää. Se ei kauaa leipäkorissa ehtinyt vanheta. ;)

Kiitos vaan miesrunon positiivisesta kritiikkipalautteesta. Kovasti huomasin, että runon vaikutus miehiin oli arvelusi kaltainen.
Aionkin jatkaa samaan sähtiin kovasti kunnioittamistani miehistä kirjoittamista (olipas kommervenkikäs lause, mutta tietänet, mitä tarkoitan).

Mekin olimme kirkossa ja tietenkin ehtoollisella. Tuli hyvä mieli.
Siunattua Pääsiäistä sinullekkin ja perhekunnallesi.
Jeesus elää.