maanantai 22. heinäkuuta 2013



Iloista ja kuuluvaa torventoitantaa!!! Lukijakuntamäärä on jälleen kasvanut yhdellä.
Tervetuloa Aikatherine yhä sankentuvaan joukkoon. :D
Terveoloa tietenkin jälleen te kaikki jo olevaiset. Sehän on selvä se.

Sitten jatkuu sarjakuvat sarjassa "outoja örkkejä Letkiksellä".
 Muistattehan aiemmat örkit Ragnhildin ja Sixtenin?
Noh, yläkuvassa on Piiksten.
Pahaa aavistamatta avasin päivänä muutamana ulko-oven ja olin jo tarttua kaiteeseen, kun huomasin tuon piikkipuokon kaiteella.
Siis haloo! Mikä ihmeen lennokki se tämä on?
Huusin Magnuksen katsomaan moista mielenkiintoista pistiäistä ja kysyin innosta kalpeana, että onko hänkään mahdollisesti moista ennen nähnyt.
Oli hän.
Minä en muista nähneeni. Sellaisen surviaisen  olen kyllä nähnyt, jolla on moiset piikit, mutta ne ovat etupäässä. Sarvet siis. Sen nimikin on SARVI-JAAKKO. Ainakin kansan suussa. Tiedä sitten tieteellisestä nimestä.

Sitten siirrytään kahteen alempaan kuvaa. (Anteeksi, mutta täytyy mennä laittamaan kahvia tippumaan ja hiukan rauhoittua, ennenkö alan kertoa niistä. (Puistatus&hytistys).

No niin:
Ostin muutamainen viikko sitten mansikkamehupullon (lasisen), jossa oli sisältönä lisäaineetonta mansikkamehua.
Kylään meille tuli henkilö, joka ei saa lisäaineita mielellään syödä.
Kaikki meni hyvin ja mehua tuli lutkutettua itsekkin.Minäkään en lisäaineista liiemmälti perusta. Ajattelin kuitenkin itsetykönäni, että kylläpä ne lisäaineet saavatkin mehun maistumaan enämpi mansikalta (ja tietenkin mustikalta, vadelmalta jne.)
Laimeahkolta ja ytimettömältä maistui mehu.
Mehu kuitenkin loppui muutamassa päivässä ja koska pullo oli aika pikkarainen ja lasia. Päätin säästää sen vesipulloksi mukaan otettavaksi esimerkiksi kahvakuulasessioihin.
Lähdinpä sitten  viime lauantaina Kristillisdemokraattien Rollaattori-marssitempaukseen Laurilanmäelle ja päätin ottaa vettä mukaani. Tuohon nimenomaiseen pulloon.
Lurutin siihen vettä kraanasta ja join puoleenväliin pullon samantien.
Luruttelin pulloon lisää vettä ja kiiruhdin tyytyväisenä pottu kourassa autolle. Auton ovea auki räplätessäni huomasin, että PULLOSSA KILLUU JOKU, tai siis JOTAIN.
Kasvoni äljähtivät tekorusketuksen alla kuolonkalpeiksi. Mikä ihmeen nappopää siellä on?
Pullo jäi ymmärrettävästä syystä autotallin hyllylle.

Kotiin palattuani otin kuvan siitä knaphuvudista a)pullossa, b)pullon ulkopuolella puutarhapöydällä.
Minusta se tosiaan näytti nappopäältä (sammakon poikaselta siis). Tarkennettuna: siis sellaiselta nappopäältä, jolla pyrstön asemesta on siivet.(!)
YÄK...ÖRK...ÖRK...
Mistä ihmeestä se oli pulloon joutunut?
Ajattelin, että vesikraanasta. Mutta ei. Kraanassahan on aina millinsadasosan suuruiset  (tai siis pienoinen) ritiläreiät siinä suulla. Piti varmuudenvuoksi oikein mennä koittamaan, onko meidän kraanassa sellainen. OLI!
Magnus sanoi, että jos soon tullu, se nappopää,  mun (siis minun) suusta sinne pullohon.
-MULLA EI KUULE OO SUUSSA JEMMASSA NAPPOPÄITÄ, sähisin minä enempi kuin syvästi loukkaantuneena.
Lisäsin myös, että "sammakoita" voi silloin tällöin ilmoille pullahtaa, mutta ei tuollaisia niljakkeita.
Sitäpaitsi minä en pullauttele suustani pulloonpäin mitään juodessani, kuten kakarana limonaadia juodessa tuli tehtyä.
Ainoa vaihtoehto on että önäle oli ollut mehussa mukana jo alkaappäälle siinä pullossa. :(
En viitsi asiasta tämän suurempaa haloota nostaa. Etiketissähän luvattiin vain, että liemi on lisäaineetonta. Nappopäätöntä ei edes luvattu.

Sunnuntaina oli rakkaan Magnuksen syntymäpäivä.
Katoin kahvipöydän jo illalla. Hain kukkavaasiin puutarhastamme valmuja (?)  ja pienen punaisenviinimarjanoksan.
Varmuuden vuoksi keitin myös kaffit samantien. En kuitenkaan heräisi niin aikaisin kun syntymäpäiväsankari. Niinkuin myös kävi, että en.
Tätä kirjoittaessani viinimarjat on jo syöty oksasesta. Jok´ikinen.
Sunnuntaiaamulla lauloin kärisevällä äänellä syntymäpäivälaulun. En sitä tavanomaista "paaljon onnnneeeaa vaan", vaan sen kaikille ah, niin tutun:
"Nyt Magnuksen syntymäpäivä on koittanut...elä-elä-elä eläköön.!
Syvä intosi älköön laimetko, se kestä-kestä-kestäköön!
Sutisunffatirallallei, elä terveenä, terveenä hei, hei, hei!
Pidä pörssisi aina kunnossa, Jeesus auttakoon sinua!"

Samaisena sunnuntai-iltana Charlesilla oli kesäseurojen pitovuoro Huutoniemen kirkossa Nikolainkaupungissa.
SeurakunnallisessaiIlmoituksessa luki: Kesäseurat. Charles Jouppi ja Co.
(Co= Magnus, minä ja Marco).
Minä luin paperista uskoontulotodistukseni. Se alkaakin mennä jo kutakuinkin kakistelematta, koska olen sitä näinä kahtenakymmenenäkuutena uskossaolovuotenani jo aika monta kertaa läpi mennynnä.
Vettä piti hörppiä lasista muutamaankin otteeseen ja lisäksi tuttu "olet typerä&tollero"-fiilis räiskähti päälle kuin märkä, mutta likainen tiskirätti. Sehän vaan oli sen merkki, että hyvin meni.
Hyvin meni varmaan lausumani runokin, jos ottaa huomioon miten tolloksi itseni tunsin.

Illalla haimme Viviannin mukaamme palatessamme seuroista Hälvlandiaan.
Hän pitää syntymäpäiväjuhliaan meillä huomenna tiistaina.
Kävimme tänään kirkolla hankkimassa syntymäpäivillä tarvittavaa rekvisiittaa:
Tikkataulun+tikat, vesiväripaperia+värinapit, muffinssijauhoa+strösseleitä, ja lakritsipötkyjä lakritsipötkysyöntikilpailua varten.
Yksi pötky meni jo parempiin suihin (Viviannin) kun piti harjoitella, josko kilpasyöminen yleensä onnistuu. ;)
Minäkin pyysin saada harjoitella, mutta ei annettu. Vanhat eivät kuulemma  saa osallistua koko syöntiskabaan muuta kuin ylimpänä tuomarina.
Onkohan lakritsipötköt jotenkin huumaavemman hajuisia- ja näköisiä kuin ennen?
Ikinä en ole nähnyt niin möllevän näköistä lakritsipötkää kuin Viviannin harjoituspötkö oli.
Kun huominen valkenee, menemme kauppaan. Ostan ikioman lakupötkylän itselleni ja syön sen hitaasti  ja nautinnollisesti hyvän musiikin soidessa jossain taustalla.

On varmaan tapahtunut viikonvarrella kaikennäköistä muutakin, mutta nyt on minun aikavaraukseni koneella loppuun kulutettu, joten näkemisiin&kuulumisiin täältä Vähältänevalta.
T: Kaisa Ritsa-Pötksten
-------------------------------------------------
Psalmi 119, jakeet 10-15

Koko sydämestäni minä kysyn sinun tahtoasi, älä anna minun eksyä sinun käskyjesi tieltä.
Minä talletan kaikki ohjeesi sydämeeni, etten rikkoisi sinua vastaan.
Kiitetty olet sinä, Herra! Opeta minut tuntemaan määräykesi.
Minä julistan ihmisille kaikki sinun päätöksesi.
Minä iloitsen sinun liittosi tiestä, niin kuin iloitaan rikkauksista.
Minä tutkistelen sinun säädöksiäsi, pidän katseeni sinun poluillasi.

8 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Kiitos Kaisa jälleen kerran "vavahduttavista" kuvauksista (etenkin örkeistä!). Muistinkohan itse lainkaan onnitella M:ää (siis älä lue ämmää)...siispä onnea, onnea, onnea vaan... ja jopa oikein paljon siipallesi tätä kautta <3

Sanna kirjoitti...

Yääääks mikä mehumauste! Hyi oikeesti! Minä täällä nautiskelen aamiaiseksi Omenatarhurin juustokakkua joka ei yhtäkkiä maistukaan hyvälle suussa...

pau kirjoitti...

Onnea Magnukselle ja ONNEA teidän hääpäivänne johdosta kummallekin osapuolelle!
Ikävän vaikuttavia nuo önäleet, yök, sanon minäkin.
Lakritsipötkön hankinta kuulostaa kannatettavalta idealta :)
Terveisiä täältä etelästä lapsenlapsen perheestä ja iloista kesän jatkoa sekä
Viviannen synttäriä (Onnea hänellekin, neidon iässä jo)

Rosina kirjoitti...

No et ole vielä hirvikärpästä kuvannut? Kai niihin olet tutustunut marjametsissä vaeltaessasi?
Pakastin äsken seitsemän kiloa ihania mustikoita, juuri ja juuri sain ne ängettyä pikkupakastimen kätköihin.
Oivallisia näkökyvylle, sille pahoin huonontuneelle.
Nappopäistä tuli mieleen tapaus lapsuusajoilta, kun naapurin poika työnsi minut sammakkalammikkoon sen inhottavan kudun sekaan.
Kai minulla oli osuuteni asiaan, lällättelin jotain rohkeudestani tai muuta vastaavaa. :))

kaisa jouppi kirjoitti...

Ansku
Vavahduttava on juuri omialtainen sana kuvaamaan örkkitunnelmaa.

Onnittelut ovat menneet perille ja iloisena vastaanotettu. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Sanna
Voi, voi. Toivottavasti juustokakku tekee vastaisuudessa vielä kauppansa.

Minulla on tuttuja, jotka kuulemma joutuvat syömään sapuskan kun sapuskan kera monenmoista ötökkää.Varsikin jauhoissa on aina jotain ylimääräistä kuhinaa. Alkavat kuulemma vähitellen tottumaan.:D
Ovat kaukana vieraalla maalla Raamatun kääntäjinä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Onnitteluja on sadellut siihen tahtiin kuin ei itse ensimmäisenä hääpäivänä ikinä!
Samoin synttärionnitteluja.

Söin tänään lakritsia ja muita mököjä niin runsaasti, että kiintiö on täynnä ainakin pualivuatta.

Terveisiä myös sinne etelänmaalle! :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
En ole hirvikärpäseen vielä törmännyt. En tosin mitenkään sitä sure. ;)
Magnus on kerran ollut mustikassa tänä kesänä. Ei kuulemma törmännyt kumpaiseenkaan. Ei mustikkaan, eikä hirvikärpäseen.

Oih! Kun ajattelenkin mustikkamaitoa, lirahtaa vesi kielenpäältä.

"Mukava" nappopäämuisto sinulla.
Mahtoi olla mukava mennä kotiin yltäpäältä nappopäissä.